Ruostevyöhyke

Ei hallituksella ole tarkoitus kiusata työttömiä, vaan auttaa heitä työelämään. Näin lausui oikeus- ja työvoimaministerimme. Kyse oli selvityksestä, joka Yle:n toimittajan mukaan ”polttelee poliitikon käsissä”. Niin, on tehty selvitys työttömien aktivoimiseksi. Jälleen. Ja se on siis selvitys, ei esitys. Tässä Heikki Hiilamon johtaman työryhmän selvitys esittää, että pitkään työmarkkinatukea saanut saisi tai hänelle lankeaisi "työvelvoite", jossa hän tekisi jotain sosiaalityöntekijän ohjastamana. Kuka tietää mitä.

Ministeri Kokoomuksesta, Kai Mykkänen, kirjoitti Hesarin vieraskynässä ja samasta asiasta lausui myös politiikkaradiossa sellaisia, joista voin todeta olevani hyvin samaa mieltä. Ensinnäkin hän totesi, ettei Trumpin politiikka, ellei se muutu, voi jatkua. Tämä Trumpin valitsema protektionismin eetos on tuhon eetos. Yhdysvalloissa on ns. ruostevyöhyke. Sellainen vyöhyke, jolta teollisuus hävisi 80-luvulla. Jo ennen naftaa, WTO:ta tai muita vapaakauppasopimuksia. Syy oli ja on edelleen hyvin paljon automaatiossa, joka teki ja tekee paljon työpaikkoja tarpeettomiksi. Ja kaikissa länsimaissa on sama ilmiö ja sen tuomat ongelmat. Mykkäsen mukaan jokaisessa länsimaassa on ratkaistava se, miten jokainen kansalainen saadaan osalliseksi yhteiskunnasta ja etteivät tuloerot repeäisi kohtuuttomiksi. No, Mykkänen ei liene huomannut, että tämä viimeinen on jo tapahtunut. Meillä Suomessakin.

Hallituksemme vietti salamyhkäisen puolentoista vuorokauden kokouksen. Vaalien läheisyys antaa hyvän syyn arvata, että lähestyvissä vaaleissa on tämän kokouksen hyvä syy. Kokouksessa kuulemma poistettiin kiviä kengistä, tehtiin töitä ja naurettiin. Näin paikallaolijoiden eli ministerien mukaan. Voi hyvin arvata, että siellä pohdittiin pää höyryten, mitä kerrotaan eduskunnalle, kun sen eteen lehterille astutaan. Että pohdittiin hallituskolmikon yhteisiä kuntavaalistrategioita. Että pohdittiin yhtä suurta kiveä, joka sieltä kengästä ei suostu poistumaan. Nimittäin työttömyyttä ja lupausta saada työllisyys nousemaan 72 prosenttiin.

Hallituksellamme on ollut näköjään boksi, josta tähän asti käytetyt keinot on nostettu. Nyt pääministerin mukaan se etsii boksin ulkopuolelta kaikki keinot, että se työllisyys saadaan siihen 72 %:iin. Se on käytännössä mahdotonta, ellei sitten kasvateta palkattomia työmarkkinoita. Ja sitähän on jo tehtykin kiitettävästi. Nykyisenkin hallituksen aikana.

Yksi hyvä keino, jonka keksimisen ansiota en tiedä, mille taholle suunnata, on nollatuntisopimus. Sopimus, jossa minimityötunnit ovat nolla. Onko se hallituksemme vähemmän julkisesti lanseerattu, vai onko se Hesen ja muitten burgeripaikkojen sun muiden keksintö saada työtön ikään kuin työlliseksi: nollatuntityösopimukset. Tässä on kätevä keino yrittäjälle säädellä kuluja ja kustannuksia. Eihän kannata pitää työntekijää jatkuvalla palkalla, jos voi antaa tälle tunnin tuolloin ja pari tällöin. Hieno win-win -tilanne, yrittäjän kustannukset vähenevät ja työntekijä saa olla vähän työnsyrjässä kiinni, eikä tarvitse lukeutua luuseripummiporukkaan, työttömiin ja laiskureihin.

Meillä on meneillään työvoimapolitiikan skitsofrenia. Työttömyys on käännetty työttömien itsensä viaksi. Työmarkkinoilla ei tapahdu kohtaantoa siksi, kun työttömät ovat passiivisia oman elämänsä luusereita. Samaan aikaan puhutaan siitä, että työuria tulee pidentää. Työaikaa pitää pidentää ja eläkeikää nostaa eli työntekijät tulisi pitää sorvin ääressä suunnilleen saappaat jalassa kaatumiseen asti. Työttömyys on työttömien vika siltikin, vaikka työ- ja elinkeinoministeriön mukaan meillä on nyt 358 000 työtöntä ja avoimia työpaikkoja 33 000. Onni suosii rohkeaa. Kaikki eivät ole rohkeita. Rohkeus ja aloitekykyisyys, jotka ovat yleensä syntymäominaisuuksia, ovat tietysti avuksi työnsaannissa, mutta työn saanti on jo jokseenkin sattumaa ja satumaisen hyvää ajoitusta.

Muut, töihin hyvin kykenevätkin, saavat tyytyä erilaisiin ns. aktivointitoimenpiteisiin, työkokeiluihin ja pitempään työttömänä olleet kuntouttavaan työtoimintaan. Tekemään töitä pienellä korvauksella – työnantajalle ilmaisina työntekijöinä. Tutkija Pertti Honkasen mukaan aktivoinnista on hyötyä satunnaisesti tai satunnaisille. Kuntouttavan työtoiminnan työllistävyys on olematon ja työkokeilussa olleistakin vain pari prosenttia on työllistynyt.

Meilläkin on ruostevyöhyke. Se on kadonneiden työtehtävien ja -paikkojen aukko. 70-luvulla Porissa Linnansilta oli ahdas aina aamuisin ja neljältä. Sadat polkupyöräilijät ja mopoilijat työmatkoillaan. He tekivät töitä, joita ei enää ole. Kaupoissa on jo automaattikassat. Digitalisaatio vie työpaikat. Ja mitä vielä käsin voi tehdä, viedään halvan työvoiman maihin. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut nykyisen hallituksen aikana, vaikka pääministeri sanoi eduskunnassa: ”Jopa pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt hiljalleen laskuun." Mistähän hatusta tai boksista hän tämän veti? Työvoimaministeriön mukaan pitkäaikaistyöttömiä joulukuun lopussa oli 3800 enemmän kuin vuotta aiemmin. Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli 6 900 enemmän kuin vuosi sitten. On raju homma saada yli 100.000 uutta työpaikkaa varsinkin, kun kaikki julkiset palvelut pitää samaan aikaan yhtiöittää. Yhtiöt tekevät voittoa. Sitä tehdään mm. minimoimalla työntekijämäärä. On aika alkaa ajatella työtä ja tekemistä uudelleen. Lähes kaikki haluavat tehdä jotain. Palkkatöitä vain ei enää riitä kaikille.

Uutta poliittista kulttuuria

Perussuomalaisten oli tarkoitus tuoda politiikkaan uusia toimintatapoja ja uutta poliittista kulttuuria. Mihin tämä eetos unohtui?

Timo Soini ja Laura Huhtasaari olivat poissa 100 vuotta täyttävän Suomen valtiopäivien avajaisista, joita myös tasavallan presidentti läsnäolollaan kunnioitti. He valitsivat mennä Yhdysvaltojen kongressin isännöimään umpiäärikonservatiiviskristillisen rikkaitten asiaa ajavan eliittijärjestön rukousaamiaiseen. Kutsu sinne tuli jo viime marraskuussa. Ulkoministerille ehdittiin hyvin laatia työtehtäviä sopivasti niin, että reissusta ei tarvinnut maksaa. Työmatkan tekemisistä tosin olemme saaneet ylimalkaisia tietoja. Rouva Soinin matka maksettiin myös valtion varoista, vaikka tiettävästi hänellä ei ole mitään työtehtävää, ainakaan valtion sellaista, matkan aikana.

Laura Huhtasaaren blogikirjoitukset tulivat osoitetuksi jo vuosien ajalta suureksi osaksi, jotkut lähes kokonaan, copy-paste -tekniikalla koostetuiksi lainauskokoelmiksi. Lähteitä niihin on ilmoitettu vasta, kun Reija Härkönen blogissaan asian toi ilmi. Lähteitä ilmoittamatta tai muuten asiaa ilmaisematta blogisti tms. kirjoittaja antaa ymmärtää tekstin olevan hänen omaansa. Silloin puhutaan plagioinnista, vaikkakaan blogikirjoitus ei ole mikään tieteellinen teksti. Kyseessä on rehellisyys ja korrektius. "Yleensä olen kuitenkin hyvin tarkka ja laitan lähteet", kertoi Huhtasaari SK:n toimittajalle. Tämä lienee kaunistelua, koska Tuomas Tiaisen oman US-blogin mukaan sanasta sanaan kopsattuja lauseita on löytynyt joka toisesta blogista ilman lähteitä.

Perussuomalaisten harjaus on nyt hyvin hellävaraista tai sitten sitä ei ole enää. Nyt riitti kansanedustaja Hakkaraiselle pelkkä huomautus rasistisesta kirjoituksesta, josta tuomittiin sakot. Asia oli sillä taputeltu. Hakkarainen lupasi kirjoitella tarkemmin, mutta mielipiteitään hänen ei tarvitse muuttaa.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) syyttää YLE:ä valeuutisesta ja Venäjäsuhteiden vaarantamisesta, mutta samalla vaatii kahden maan kansalaisten asettamista puolustusvoimissa eri asemaan, koska riski. Venäläisen Rosatomin omistusosuus Fennovoimasta taas ei sitten liene riski. Tässä on varmaankin kyse vaihtoehtoisista riskeistä. Mutta hänhän uhkasi syksyllä 2015 pariinkin otteeseen ”lähdenkö pois?” A-studion suorasta haastattelusta, kun toimittaja Johanna Vesikallio (nainen) kyseli sopimattomia. Eikä hän ensimmäinen nykyisestä hallituksesta ole, joka haluaa rajoittaa YLE:n sananvapautta.

Ministeri Lindströmin (ps) erityisavustaja Leena Riekkola on ajanut työajallaan omaa bisnestään kiinalaisille. Hän käväisi marraskuussa Kiinassa. Reissulla oli mukana eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen (ps). Tarkoitus oli edistää bisneksiä Nurmeksessa, Savonlinnassa ja Myllykoskella. Lindström itse on sieltä kotoisin. Turunen Savonlinnasta. Ministeri on ilmoittanut tietävänsä avustajansa yritystoimista ja antoi työajalla tehtävälle matkalle siunuunsa. Erityisavustaja Riekkola on mukana itse asiassa yli kymmenessä yrityksessä. Hän ehtii olla erään Nurmeksessa sijaitsevan yrityksen toimitusjohtajakin. Hän saa ministerin avustajan toimestaan palkkaa 5600 e/kk. Hyvin hän ehtii. Tosin ei aina - hän järjesti eräänkin omistamansa firman yhtiökokouksen eduskunnan lisärakennuksessa työaikana, toimiessaan tuolloin eduskunta-avustajana. Kokous kesti pöytäkirjan mukaan yli neljä ja puoli tuntia. Mutta ehtiihän sitä ulkoministerikin työajallaan harrastamaan, miksipä ei eduskunta- tai ministeriavustajakin. Lähde: Iltalehti

Pääministeri lupasi tuoda uutta otetta politiikkaan ja hän mainosti ministeri Bernerin tieselvitystä uutena ja rohkeana poliittisena kulttuurina. Kun sittemmin seinille mennyttä tieselvitystä vielä oltiin hiomassa, julkaisi Keskustapuolue Twitterissä kuvan rujosta kuoppaisesta tiestä saatteella, että ”Koko Suomi tarvitsee kunnon tiet ja väylät. Nyt on haettava ratkaisuja korjausvelan kasvun pysäyttämiseksi”. Kuva paljastui sitten Venäjältä otetuksi. Keskusta selittämään, että aivan sama, mistä kuva oli, tiet ovat kuitenkin huonossa kunnossa. No niinhän ne ovat. Kuvan käyttö vain toi mieleen päivän sanan: ”vaihtoehtoinen fakta”. Samaa viestitti tekstikin. ”Nyt on aika hakea ratkaisuja. Keskusta.” Niin kuin ratkaisua ei muka jo olisi. Kyse on vain valinnoista: liikenteestä peritään nyt jo maksuja moninkertaisesti sen, mitä tieinvestointeihin tarvittaisiin. Mutta tämä on kai vain vaihtoehtoinen fakta.

”Tämä arvio vastaa omaa arviotani ja on yksiselitteisen selkeä. Ei minulla ole siihen sen enempää lisättävää. Kiitoksia.” Tämä oli ainoa Pääministeri Sipilän vastaus oikeusasiamiehen päätelmään Sipilän esteellisyydestä eduskunnan ensimmäisenä työpäivänä viikkojen mediapidättyväisyyden jälkeen. Muutama sekunti pääministerin kalliista ajasta ja sitten yksiselitteisesti toimittajia pakoon. Uutta avointa ja rohkeaa poliittista kulttuuria.

Iltalehden juttu

Reija Härkösen blogi

Tuomas Tiaisen blogi

Good and Blessed Morning, Mr. President

Rukousaamiaiselle osallistuva Antero Laukkanen kertoo, että tämä tuo hänelle rohkaisua olla kristitty. Hän joutuu hakemaan peräti Yhdysvalloista asti oikeaa kristillistä henkeä ja potkua omaan hengelliseen elämäänsä. Hän kertoi Aamulehden jutussa, että ilmapiiri on meillä nopeasti muuttunut kielteiseksi kristillisyyttä kohtaan. Että täällä ei juuri enää uskalla sanoa olevansa kristitty. ”Kristitty ei voi olla enää kristitty. Jos on, sitten on aivan räjähtänyt aivoton tyyppi”.  En tiennytkään, että täällä meillä on moinen vaino kuin aikoinaan Roomassa ikään. Vainoa kyllä olen havainnut: arkkipiispa on ollut kristittyjen hampaissa joka kerran, kun hän jotain lausuu. Helsingin piispa Irja Askola saa vihapostia joka kerran, kun hän oman mielipiteensä mistä tahansa asiasta ilmoittaa. Ehkäpä Laukkanen on nyt saanut kokea vähän samaa, mitä aikoinaan tiettävästi Vapaa-ajattelijat ovat saaneet kokea. Tai sitten ei. Laukkasen lausunnossa on liioittelua, eikä ihan vähän. Ehkäpä hän on saanutkin kokea pientä kuittailua siitä, että on käynyt melkein joka vuosi, jo 18 kertaa, USA:n presidenttien kanssa aamukaffeella ja siunailemassa. Ja siitä, että hän on itse ollut järjestämässä Suomen omia rukousaamiaisia eliitille Kalastajatorpalla, 120 e/nokka, suljettu tilaisuus, jonne median on turha tunkea sisään.

On mielenkiintoista, että juuri pyhä kolmikko Timo Soini, Laura Huhtasaari sekä Laukkanen on saanut kutsun. Monet ovat valitut, mutta harvat kutsutut. On epäilty, että nämä matkustaisivat veronmaksajien varoin harrastamassa pyhiä aamiaisia, mutta ei. ”Osallistuminen USA:n kongressin rukousaamiaiselle ei ole eduskunnan osoittama työtehtävä, joten eduskunta ei maksa matkakuluja eikä päivärahoja, istunnosta kansanedustajalle syntyy poissaolomerkintä. Pääsääntöisesti osallistujat maksavat itse osallistumis-, matka- ja majoituskulunsa, elleivät he sitten edusta jotain tahoa joka osallistuu kustannuksiin.” Näin Eduskunnan tiedotustoimisto. Timo Soini ei tosin maksa itse matkaansa. Juuri tähän ajankohtaan ilmaantui sattumalta työasioita. Ulkoministeriön julkaiseman tiedotteen mukaan ulkoministerin tarkoituksena vierailullaan on ”luoda suhteita Yhdysvaltojen uuteen hallintoon” sekä ”käydä keskusteluja eri tahojen kanssa ajankohtaisista ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä”. Tietysti on mukavaa, että Pyhä aamiainen nyt sattui kätevästi samaan ajankohtaan. Siitä, keitä ulkoministerimme tapaa, ei ulkoministeriöstä tietoa anneta. Emme saa tietää sitäkään, onko tätä työmatkaa valmisteltu ennen kutsun saamista, vaiko vasta sen jälkeen. Timo Soinin vaimon työroolista en myöskään tiedä, nimittäin kuin valtio kuitenkin maksaa myös hänen matkansa.

Laukkasen mukaan tämän kertainen rukousaamiainen on mielenkiintoinen siksi, että Trump on ensimmäinen näihin osallistunut USA:n presidentti, joka ei ole tunnustuksellinen uskova. Tosin hän lisää, että Trump kävi monien uskovien tilaisuuksissa kampanja-aikana. Niin kävi. Ja sen olisi huomannut sokea Reettakin Trumpin ruumiinkielestä ja ilmeistä, etteivät siunuut ja rukoilut juuri Trumpille napsahtaneet. Lukuisat suomalaiset uskovat ja Herran nuhteen suojissa elävät toisaalta pitävät Trumpia juuri nimenomaan Herran vastauksena ja Jumalan miehenä. Ehkäpä Laukkasta kiihottaakin ajatus, että Trump on tietämättään Herran asialla. Tietämättään rukousvastaus USA:n kansalle. Profeetta. Kyllä semmoista sietää mennä katsomaan ja kuuntelemaan. Ja siunaamaan tätä kuten koko kristikuntaa.

Ministerimme ja kansanedustajamme ovat siis konservatiivikristillisen järjestön The Fellowship Foundationin järjestämällä aamupalarukouksella, kun 100 vuotta täyttävän maamme valtiopäivien avajaiset pidetään. Tasavallan presidentillä on tapana pitää puhe eduskunnassa, jossa myös ministerit ovat paikalla. Kolmikkomme kuuntelevat samaan aikaan USA:n presidentin puheita. Ja painavat nöyrästi päänsä rukoukseen. No, presidentti kuin presidentti.

Paavo Arhinmäki, se ikävä punavihermädättäjä ja juoppo kommari, tiedusteli ulkoministeriöstä Soinin rukousaamiaisreissusta. Timo Soini ilmoitti itse vastauksena, että Suomessa on uskonnonvapaus. Niinpä. Meillä on vapaus ulkoministerin mennä valtion kustannuksella harjoittamaan uskonnonvapauttaan Yhdysvaltoihin samaan aikaan, kun tasavallan presidentti kunnioittaa eduskuntaa läsnäolollaan valtiopäivien avajaisissa.