Perustuslaki. Riesa.

Kelan uusi pääjohtaja Elli Aaltonen (250.000 e/v) totesi tässä vastikään, että ”miksi ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa olemisesta?

Kyllä se on niin, että koko hiton perustuslaki joutaa mennä. Se riesa on aina tiellä, kun vähemmistöiltä täytyisi viedä oikeuksia ihan perustellusti, kun ei ne niille mitenkään kuulu ja sossutukia pitäisi leikata lisää köyhiltä, kun ei meillä nyt kerta kaikkiaan ole varaa hyysätä niitä luuseripummeja.

Tarvittiin liikemies-omistaja-insinööri pääministeriksi ja Perussuomalaiset hallitukseen, että lainvalmistelu on saatu kävelemään perustuslain yli mennen tullen, vähemmistöjen, köyhien ja kurjien kurmuuttaminen on eeppisempää kuin koskaan ja että koko hallitus voi poistua aitiostaan kesken eduskunnan kyselytunnin, jos ei hotsita siellä olla. Suomen eduskunta on käsitykseni mukaan maan ylin päättävä elin. Hallituksen pitäisi kunnioittaa sitä. Mutta käsitykseni taitaa olla jo aikansa elänyt. Eduskunta ei ole enää maamme ylin päättävä elin. Se on hallitus. Ministeriaitiosta voidaan valehdella tai puhua muunnettua totuutta, pilkata ja lällättää Suomen kansan valitsemalle eduskunnalle mennen tullen. Tässä hallituksessa ei muuten ole yhtä ainutta lainoppinutta. Oikeusministerinäkin toimii laborantti.

Suomen pitäisi olla oikeusvaltio ja perustuslain kunnioittaminen demokratiamme ihan ydintä. Nyt ei enää riitä hallituksen osoittama demokratian halveksiminen, vaan yhden hallituspuolueen puoluesihteeri epäilee nyt, että oikeuskansleri ”politikoi” tai ei ole tehnyt tehtäviään. Perussuomalaisten Riikka Slunga-Poutsalo arvostelee oikeuskansleria, kun hän kehtasi tuoda julkisuuteen hallituksen lainvalmistelun törmäilyn perustuslain kanssa. Slunga-Poutsaloa nyppii sekin, että Jonkka puuttui hallituksen esitykseen siitä, että oleskeluluvan saaneille henkilöille olisi ryhdytty maksamaan pienempiä sosiaalitukia kuin kantaväestölle. Väärin puututtu. Esitys kaatui sitten perustuslakivaliokunnassa. Oikeuskansleri on siis maamme ylin yksittäinen laillisuuden valvoja. Kun Jonkka teki työtään ja meni voimassaolevan perustuslain mukaan, on tämä Slunga-Poutsalon mukaan politikointia ja tehtäviensä laiminlyöntiä. Näin arroganttia ja käsittämättömän asiantuntematonta oikeuskanslerin arvostelua ei kai puoluesihteerin asemassa olevalta ole vielä kuultu. Oikeusvaltiossa perustuslakia ja perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia kunnioitetaan. Siis pitäisi kunnioittaa. Hallituksemme ei kunnioita. Yksi hallituspuolueemme haluaa muuttaa sitä. Tai poistaa sen kokonaan, jos se sen vallassa olisi.

Antiikin tarussa varoiteltiin hybriksestä. Kun henkilö saavuttaa menestystä tai valtaa, hän alkaa kuvitella olevansa sunnilleen jumala, kaikkitietävä sekä omnipotentti. Pääministerimme johtama hallitus toimii vähän näin. Sitä ei tavallisten ihmisten säännöt koske, aivan kuten ei katolisia pappeja, jotka selibaattilupauksensa ja pidättyvyytensä vuoksi katsovat olevansa tavallisten ihmisten ja sääntöjen yläpuolella, joten voivat sitten harrastaa pieniä poikia.

Maassamme ei liene ollut yhtäkään niin ylimielistä ja arroganttia hallitusta kuin nyt. ”Uudistuksia” ajetaan vimmalla sillä eetoksella, että ei sillä niin ole väliä, vaikka jotkut kärsivätkin, kunhan ne joiden on tarkoitus, hyötyvät.  Perussuomalaiset, jotka köyhän kansan asialla olevat, ovat tässä hallituksessa mukana yhtään häpeilemättä ja mussuttamatta. Oli sentään yksi asia, jota Timo Soini EI hyväksynyt: se mies- ja naisparien asemaa parantava hallituksen lakipaketti. SE edusti moraalitttomuutta, kohtuuttomuutta ja kauhistusta. Ei se, että lakiesitykset runnotaan perustuslain vastaisina ja oikeuskanslerin laittomuushuomautuksista huolimatta eduskuntaan, jossa ne hallitusenemmistöllä siunattaisiin. Perustuslakivaliokuntaan ne toistaiseksi vielä sentään ovat pysähtyneet.

Timo Soini ei kommentoinut oikeuskanslerin avautumista, vaan ilmoitti, että aika on ajanut perustuslakivaliokunnan ohi. Sellaista tarvita hankaloittamaan tehokasta lainsäädäntöä. Hänestä pitäisi ottaa käyttöön perustuslakituomioistuin. Niin, lakejahan voisi silloin suoltaa, vaikka päällään seisten ja miten paljon tahansa. Tuomioistuin sitten käy ne läpi, jos on tarve. Ja nimittäähän siihen voi mukavia ja sopivia henkilöitä. Yhdysvalloissakin muuten perustuslakituomioistuin on läpitunkeensa poliittinen. Ei suinkaan puolueeton. Rikkaita suosivia ja köyhiä kyykyttäviä lakeja säätävälle hallitukselle tällainen käytäntö olisi varmasti mukavampi.

Pääministerille Jonkan kritiikki tuli yllätyksenä. Tässä voisi kysyä myös, että hoitaako pääministeri tehtäviään? Ei se yllätyksenä tullut, jos Jonkka on huomautuksia lakiesityksistä vähän väliä tehnyt. Tosin tuoreeltaan pääministeri sanoi, että ongelmia on ollut ja niihin on puututtu. Siltikin yllätyksenä? Oikeusministeri, laborantti Lindström, kommentoi, ettei kukaan ole virheetön ja että virheistä tulee ottaa oppia. Mutta miksi hallitukseemme valittiin diletantteja harjoittelemaan lainsäädäntöä kovalla palkalla?

Kelan uusi ylin vartija, Elli Aaltonen, haluaisi hänkin kävellä perustuslain yli. On muuten merkillistä se, että HS:n haastattelun ilmestymisen jälkeen Jaakko Jonkka viestitti YLE:lle ja perui osan sanomisistaan. Ja jäi sairaslomalle. Minusta siinä on jotain merkillistä. Ehkä hän vain on rasittunut.

Oli meillä Posti joskus

On Karvianjoen vesistössä vettä virrannut bifurkaatisti eli kahtaalle runsaasti ja pankkien pimeissä konesaleissa lyöty lujasti bittirahaa niistä ajoista, kun isotätini Laina Hagelberg oli Noormarkun postikonttorin hoitaja. Hän nukkui yönsä pistooli tyynyn alla, koska vielä niihin aikoihin raha oli rahaa, eikä bittejä ja sitä kuljetettiin myös postikonttoreiden kautta. Laina-täti aloitteli postin hoitajan uraansa jo toisen maailmansodan aikaan Liinahamarissa Petsamossa. Kerran sinne pihaan tuli Norjan kuningatar seurueineen välietapille maanpaossaan. Laina joutui komentamaan prinssi Haraldia pysymään kaukana apinasta, jonka eräs merimies oli jättänyt postineidille hoitoon. Isoäitini taas keräsi postimerkkejä. Joissain laatikoissa ja kansioissa on edelleen tallella iso ryjä merkkejä ja kuoria, vanhimmat niiltä ajoilta, kun Suomen lyhyeksi jäänyt itsenäisyys oli vielä kansallismielisten kaunista unta. Minä varhaisnuoruudessani yritin jatkaa harrastusta, muttei se natsannut. Postin murros alkoi kai jo tuolloin.

Nyt postikortit ovat joulukortteja, raha muovikortteja ja bittejä. Postinkantajat ruohonleikkaajia, lumenluojia, vanhusten ulkoilukavereita ja kai koirankusettajiakin.

”Posti etsii kiivaasti poliisin kadonneita kirjeitä. - Näin ei ole koskaan ennen tapahtunut" -Otsikko vuoden takaa. Postin ongelmat alkoivat pari kolme vuotta sitten, kun kustit pantiin polkemaan kotiin.

Suomen Postissa meneillään eeppinen sotku. Yt-neuvotteluja, rikosilmoituksia hylätyistä posteista, kerran 10.000 kpl Demokraatti-lehden painos oli hetken hukassa, hukkunutta postia on ollut milloin junassa ja milloin löytötavaratoimistossa, jakelua kuuden aikaan illalla, välipäiviä jakelussa ja joskus peräti vuokraposteljooni on vienyt jakamattomat postit kotiin, kun ei enää hotsittanut jakaa ja kun Salkkaritkin alkoi. ”Jakamaton posti” on uusi termi, jota on käytetty vasta 2014 lähtien. Sitä ennen posti jaettiin yleensä ajallaan.

”Liian paljon herroja, liian vähän postinkantajia” -eläkkeelle jäänyt postin työntekijä nykyisestä sotkusta.

Posti on liiketoimija, totesi A-talkissa Postin tuotantojohtaja Yrjö Eskola, joka 11.000 kuukausipalkallaan on pienipalkkaisin johtoryhmän jäsen. Päähänpotkituinkin kai ja siksi varmaan joutui A-talkiin altavastaajaksi. Postin johtajilla on palkat kohdillaan: toimitusjohtaja Heikki Malisen ansiotulot ovat lähes 600.000, josta osa "tulospalkkiota". Ainakin kymmenellä postipomolla on kovemmat palkat kuin pääministerillä. Kovapalkkaisia pomoja on kymmeniä. Johtoryhmää on palkittu kiitettävästi. Ja tulokset todella tuntuvat. Mutta miksi ihmeessä Posti piti yhtiöittää silloin vuonna 1994? Mitä se hyödytti? Sitä ennen oli Posti- ja telelaitos. Siitä erkaannutettiin Tele, josta tuli Sonera, joka osti miljardeilla ilmaa Saksasta ja on nyt ruotsalaisten omistuksessa. Kaikki infra ym. toiminnot, jotka yhtiöitetään, häviävät maailman tuuliin ja ulkomaiset omistajat rahastavat ja nauravat suomalaisen typeryydelle.

Posti tekee nyt hyvää tulosta. Kyllä. Pitkälti yli 2 miljardia lähetystä vuosittain. ”Niin se tekee hyvää tulosta, kun se on joutunut vähentämään porukkaa, kun postin määrä on vähentynyt”, totesi Postin hallintoneuvoston jäsen Eeva Maria Maijala (kesk). Hän on koulutettu ja ymmärtää hyvin asioita. Kirjeposti on kyllä todellakin vähentynyt, mutta paketteja kulkee koko ajan sitä enemmän, mitä enemmän me ostamme kotona netissä.

Kun haluat yksityistää, vähennä resursseja. Siten varmistat, että asiat eivät toimi. Ihmiset tulevat kiukkuisiksi. Näin opetat ihmisille, että julkinen palvelu ei toimi. Sitten sen yksityistäminen on helppo perustella tehokkuudella. Yritysjohtaja Sipilän hallituksen norminpurkutalkoot ovat ilmeisesti massiivisin yhtiöittämis- sekä yksityistämisprojekti, mitä maassamme koskaan on ollut. Jos se onnistuu, se sellaiseksi jääkin, kun julkista sektoria ei juuri enää yksityistettäväksi jäisi.

Kun valtion toimintoja on yhtiöitetty, on tuloksena ollut vääjäämättä ja aina pomojen määrän lisääntyminen, näiden palkkojen roima nousu ja suorittavan portaan vähentäminen. Tästä on kyse Postinkin tapauksessa. Ei siitä, että jaettava olisi vähentynyt. Postin tulee tietty mitoittaa toimintansa tarvetta vastaavaksi, mutta nyt Posti ei tee sitä, vaan sitä ollaan valmistelemassa pilkottavaksi ja myytäväksi. Ei siihen montaa vuotta kai mene.

Tätä kehitystä kiihdyttämään on tarkoitus säätää uusi postilaki, joka tulee tarkoittamaan sitä, että posti saattaa viipyä matkalla viikon. Monilla se kestää nyt jo sen. Posti saa hinnoitella itsensä markkinaehtoisesti, joten lehdenjakelu siirtynee paikoin yksityisille jakelijoille. Posti on 400 vuotta vanha laitos ja ilmeisesti hallituksemme näkemyksen mukaan työnsä tehnyt. Muut saavat tulla apajille. Postista on tehty liiketoimintaa ja pian siitä tulee yksityinen jakelufirma, joka työllistää ns. itsensätyöllistäjiä eli pakkoyrittäjiä, joilla on työntekijän velvollisuudet, mutta ei mitään oikeuksia.

Toivottavasti edes ei enää tuolloin tarvitse katsella niitä onnettomia ”Postinen” -mainosroskalehtisiä.

Ylen arvot alennuksessa

Kaksi Ylen toimittajaa ottivat ja jättivät Ylen. Toinen oli Salla Vuorikoski, toinen ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen. He lähtivät siksi, että heillä on erilainen näkemys sananvapaudesta kuin päätoimittajalla.

Pekka Ervasti, joka kuuluu aiemmin Ylestä lähteneisiin, totesi Pressiklubin 2.12. lähetyksestä, että Ylen journalistinen kompassi pyörii hyrränä. Organisaatiouudistus olikin organisaatiotuho. Näinhän se yleensä on. Uudistukset vievät huonompaan suuntaan. Yle on tehnyt kanavauudistuksia muutaman vuoden välein, eikä niistä yksikään juuri ole tuonut mitään parannusta entiseen. Talonkorjaajan ohjeissakin lukee, että älä korjaa sitä mikä toimii.

Kuvailin blogissani 28.11. sitä, miten Yle on uudistuksissaan kerta kerralta laskenut rimaansa. Yksi uudistus toimi, vuoden -90 radioiden uudistus. Yksi tulokaskanava oli Radio Mafia, joka oli keskittynyt rockmusiikkiin ja vaihtoehtokulttuuriin. Sitä toimittivat nuoret aikuiset hyvin ja pieteetillä. Tuli älykkäästi tehtyjä eri musiikkityylien teemaohjelmia ja muita erikoisohjelmia. Se ei montaa vuotta kestänyt. Kanava ”nuorennettiin”. Siitä tuli YleX, joka suoltaa listamusiikkia ja jonninjoutavuutta. Nuorennuksessa ja nimenmuutoksessa kanavalta karsittiin hyvin toimitetut erikoisohjelmat pois. Vuoden 2012 alussa Yle meni siis ja kahlitsi Yle Puhe -kanavan täyttämällä se urheilulla ja jonninjoutavuuksilla, jonka sekaan hukkuu hyvin asiallinen asia. Tarkoitus oli tehdä siitä väliinputoajien kanava, 30 – 45 vee ikäisille. En tiennytkään, että tämän ikäiset haluavat kuunnella hölötystä. Urheilua kyllä tietty. Ja sitä saavat, joka ilta.

Eräs viisas tuttuni, Markku Hirn, totesi helmikuussa, että ”radiota tulisi kuunnella enemmän, kun siinä ei ole ajattelua tappavia kuvia. Ehkä Radion kuuntelijat ajattelevat liikaa.” Ehkäpä. Mutta nyt on tullut ilmi, että sen eräät toimittajatkin ajattelevat liikaa. Tai ajattelevat väärin ja tekevät sen mukaan journalistiikkaa. Mutta se ei käy, koska Yle ei ole enää riippumaton media. Se ei sentään liene Ylen oma valinta, vaan lupamaksusta veroon siirtymisestä päätti eduskunta Mika Lintilän (kesk.) johtaman työryhmän ehdotuksen mukaan. Ja niin Ylen rahoitus siirtyi sitten v. 2013 lähtien valtion budjettiin ja poliittisten voimasuhteitten alle. Ja tulos on näkynyt. "Muut kuin journalistiset syyt", joka siis on yhtä kuin painostus, tepsii. Kun samana päivänä lähtee yksi toimittaja ja toimituksen päällikkö samoista syistä ja näitä ennen on lähtenyt politiikan toimittaja samasta syystä, ei voi enää juuri arvailla, mitä ovat ”muut kuin journalistiset syyt”. Muuten, Keskisuomalainen kirjoitti aikanaan, että "Yle-vero on valtiollisen tiedotuksen voitto vapaasta lehdistöstä ja että Yle on poliitikkojen tiedotusväline, joka palkitsee näitä runsaalla näkyvyydellä symbioottisesti". Niinpä.

Eronen kertoi eronsa syistä Facebookissa näin: ”Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu”.

Salla Vuorikoski taas kertoi huomanneensa, että Ylessä on pahoja ongelmia journalismin ytimessä – riippumattomuudessa ja yleisön oikeuksien toteutumisessa. Että siis toimittajat saisivat toimittaa kuulijoille tietoa ilman, että sen sisältöä määritellään ylempää. Hän kertoi myös, että johto on ilmoittanut työntekijöille, että jos johdon linjaukset eivät kelpaa, sopii etsiä muita hommia.

Kun toimittajat kertovat julkisuuteen näin, on vaikea kuvitella, etteivätkö he kertoisi totuuden ainakin omasta kokemuksestaan. Ylen journalististen standardien ja etiikan päällikkö Riitta Pihlajamäki korostaa, että Ylen journalistisen linjan perustana ovat riippumattomuus ja luotettavuus. Mielenkiintoinen titteli muuten. Näitä tittelipomojahan Ylessä riittää hyvine palkkoineen. Ja nämä ovat takuulla lojaaleja johdolle. Yhtä hyväpalkkaisia ja mukavia työpaikkoja ei liikaa ole tarjolla. Pihlajamäen mukaan Erosella ja Vuorikoskella oli erilainen näkemys siitä, millä keinoin Ylessä journalismia tehdään ja he tekivät omat johtopäätöksensä. Näin sanoo hyväpalkkainen Ylejohtaja. Mitäpä muutakaan. On eri asia, mitä mieltä hän itse on. Jos on mieltä, kannattanee se pitää omassa tiedossa.

Samana päivänä, kun toimittajat lähtivät, käsitteli Ylen hallitus riippumattomuuden toteutumista. Se päätti, että molemmat, toimitusjohtaja Lauri Kivinen ja päätoimittaja Atte Jääskeläinen, ovat hallituksen luottamuksen väärtejä. Tottahan ovat. Toimittajat eivät ole. Paitsi ne, jotka lukevat laulujensa nuotit syöttökaukalosta. Näin se menee. Narrit lähtee, herrat nauraa. Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Ja Anne Berner miettii Ylen tehtävien muuttamista. Jos hallitus pysyy kasassa, hänellä on kaksi ja puoli vuotta aikaa ”tervehdyttää” - yksityistää ja dynamisoida Yle.