Kaste on häröä toimintaa

Pappi lotraa vettä kolme kertaa vauvan päälaelle ja lausuu: ”minä kastan sinut Isän… ja Pojan… ja Pyhän Hengen nimeen.” Hän lausuu joko nukkuvalle tai hälinää ympärillään pällistelevälle vauvalle myös: ”Ota ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.” Vanhemmat pappi panee lausumaan: ”Kiitämme sinua lapsestamme. Anna meille vanhemmille rakkautta ja viisautta, niin että osaisimme kasvattaa häntä tahtosi mukaan. Pidä hänestä huolta koko elämän ajan.” Kummit ja isovanhemmat lukevat omat loitsunsa. Näin lapsen kastaminen suunnilleen menee. Ainoa, kuka ei tiedä mitä ollaan tekemässä, on teon objekti itse.

Mikäli pelätään kastamattoman lapsen kuolevan, eikä pappia saataisi ajoissa paikalle, joudutaan toimittamaan hätäkaste. Kuka vain kirkon jäsen voi tehdä toimituksen. Tämä vahvistetaan myöhemmin papin toimesta. Ilman hätäkastetta Jumala ei kai huoli vauvaa taivaaseen, mikäli pahin tapahtuu. Samoin Jumalan silmissä kastekaan ei ole validi ilman leipäpapin vahvistusta. Yleensä kastetilaisuuksissa lauletaan ”Jumalan kämmenellä”, jonka sanojen mukaan kukaan ei ole turvaton ja milloinkaan ei Hän hylkää, vaan on lastensa kanssa. Hätäkasteesta tulee mieleen vanhempien hätä lapsensa tilasta tai sairaudesta. Miksei Jumala tätä estänyt, jos Hän ei milloinkaan ketään hylkää. Tai no, oma poika nyt sai mennä, että kurjat luodut saisivat rötöksensä anteeksi. Toinen hankala asia on kuolleena syntyneet. Aiemmin kirkko katsoi nämä kastamattomina kuolleiksi, joten näitä ei saanut haudata ”siunattuun” maahan. Kirkkoisien mielestä kai Jumala ei valistanut kasvojaan näille. Vasta v. 1984 kirkon ohjeisiin tuli hautaaminen muiden vainajien tavoin.

Kristittyjen mukaan ristiäisriitissä Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen ja lupaa anteeksiantonsa. Eli jo muutaman viikon ikäiselle lapselle luvataan, että saat anteeksi. Herra nähköön, mitä anteeksi pyydeltävää vauveli on jo ehtinyt tehdä? Taikauskon käsikirja Raamattu sen sitten sanoo: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Näin. Kaikki piltit ovat siis syntyjään syntisiä ja turmeltuneita. Kasteessa vesi symboloi syntien puhtaaksi pesemistä. Ristinmerkin piirtäminen liittää lapsen Jeesuksen pelastavaan tekoon, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Ilman sitä siis Jesse ei pelastaisi lasta. Näin monet uskovat. Uskokoon, kunhan siitä ei ole haittaa kenellekään muulle. Monet kristityt uskovat edelleenkin, että kastamattomuus tarkoittaa kadotukseen joutumista. Jeesushan sanoi: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Että Jumala ei huoli sellaisia, joita ei ole veden kanssa lotrattu ja joille pappi on näyttänyt ristin merkin. Kirkkomme papit levittävät tätä uskomusta ja todistavat tätä surrealistista oppia joka ainoassa ristiäistilaisuudessa.

Kaste on eräs kirkon seurakuntalaisille määräämistä taikauskon riiteistä. Itse kaste on ikivanha riitti ja kristinusko on ominut sen pakanallisista kulttuureista niin kuin monet muutkin asiat. Kaste eroaa muista kirkon järjestämistä taikamenoista siinä, että se on kaikin puolin moraaliton. Viime viikonloppuna tulin osallistuneeksi kahteen eri taikamenoon; ensin kirkkohäihin ja sitten toisaalla kirkossa järjestettyyn kastetilaisuuteen. Aikuiset ihmiset saavat toki mennä alttarille antamaan lupauksia ja lausumaan Herransa kasvojen edessä taikasanoja. Ja taluttakoon isä tyttärensä sulhaselle, jos osapuolet tällaisen omaisuudenluovutusriitin haluavat. Näihin minulla ei ole nokan kopauttamista, mutta kaste on eri asia. Ei niinkään se vedellä lotraaminen eikä papin taikasanatkaan, mutta se, että lapsi osallistetaan uskon riittiin ilman tämän omaa tahtoa.

Ja sitten juridinen puoli; lapsi liitetään kirkon jäseneksi suit sait kätevästi. Eroamaan ei pääse ilman vanhempien lupaa ennen 18 täyttämistä. Rippikouluun on pakko osallistua, vaikka ei haluaisi. Samoin uskonnon opetukseen. Mikään muu yhdistys tai yhteisö ei voi menetellä näin. Tämä on kirkon itse itselleen ottama privilegio. Puolueisiinkaan ei oteta jäseneksi ennen kuin täyttää 15 vuotta. Näissä molemmissa on kyse maailmankatsomuksellisista asioista.

Rippikoulussa ei liene kerrottavan, että erota voi vanhempien suostumuksella. Miksi kerrottaisiin? Tässähän on kyse tulevista kirkon rahoittajista. Kirkko pitää näistä kynsin hampain kiinni. Jos nuori 16 täytettyään työllistyy, saa hän maksaa pappien palkkaa tahtomattaan pari vuotta. Lapsikasteesta luopuminen tarkoittaisi kirkon talouden romahtamista. Alle 18-vuotiaita pakkoliitettyjä on noin 900.000 eli ei pikkuasia. Vastaansanomattoman kätevä tuloutussysteemi. On absurdia, että vielä vuonna 2016 Suomessa yksi julkisyhteisö voi tehdä lainvoimaisen sopimuksen osapuolen kanssa, jolla ei ole mitään edellytyksiä ymmärtää sopimuksen sisältöä. Tällaistako moraalia kirkko noudattaa ja opettaa?

Kaste itse ei lasta vahingoita ja tilaisuus on perheelle ja suvulle varmasti mukava sosiaalinen tapahtuma, joka sinänsä on aivan paikallaan. Ilman taikauskon riittejä järjestettävä nimiäisjuhlakin ajaa kyllä myös sosiaalisen ulottuvuuden siinä missä ristiäisetkin. Mutta kirkon jäseneksi liittäminen kasteessa tulisi jättää tyyten pois. Tässä on lainsäätäjillä tehtävä. Jos heillä on joku käsitys moraalista, niin tämä eettisesti kestämätön käytäntö tulee kitkeä tyystin pois.

Nujerrus ja armo

Kärsimys kirkastaa sielun. Näin totesi Timo Soini 7.7. plokissaan sen jälkeen, kun oli julkistettu silloiset puoluekannatusgallupin tulokset. Tulos ei ollut hääppöinen, kuten hän itse totesi. Nyt on julkaistu uusi gallup. Se lupaa Perussuomalaisille 7,6% kannatusta. Näyttää tulleen todeksi nyt se, että Perussuomalaiset ovat muuttuneet ”takiaispuolueeksi”. Tämä Timo Soinin lanseeraama termi tarkoittaa puoluetta, joka roikkuu hallituksessa surkeasta kannatuksesta huolimatta kynsin ja hampain kiinni kuin aikoinaan köyhä syntinen katolisen kirkon anekauppamarkkinoilla. Oikeaoppinen takiaispuolue roikkuu hallituksessa kuin hallituksessa, vaikka itse Jeesus astuisi alas taivaasta. Ehkä vuoden 2019 eduskunta- eli hallitusvaalien jälkeen PS ei ole hallituksessa. MOT: PS ei sitten ole takiaispuolue. Mutta sen aika on vielä kaukana.

Soini kertoi 7.7 plokissaan, että hän on nauttinut puolueen puheenjohtajana kaikesta, huonoista ja hyvistä hetkistä. Ja niin sitä pitää. Hän totesi myös, että se on ”nujerrus ja armo”. Ja että kärsimys kirkastaa sielun. Nyt lienee korkea aika niiden, jotka vielä ovat Perussuomalaisten kannattajia, ottaa tästä kannatussyöksylaskusta kaikki irti. Sielujen kirkastus on täällä meillä käsissä nyt. Hallelujaa! Ja varmasti he ottavatkin. Tulemme näkemään (jälleen) syytöksiä median valheista ja vääristelystä, puolueellisista gallupkyselyistä ja sitten uhriutumista. Ja asiaan kuuluvasti Soini kirjoittikin plokissaan: ”Perussuomalaiset ottavat nyt gallupiskua siitä, että Suomea käännetään raiteilleen.” Mutta gallupit ovat galluppeja. Ei niihin parane luottaa. Kuten Soini plokissaan totesi, että vain 58% vastasi, karkeasti joka toinen. Ja että se on vähän. En tiedä vieläkään, luottaako Soini gallupeihin vai ovatko ne hänestä huuhaata.

Mutta mitä täällä meillä nyt kesällä sitten on tapahtunut, että kannatus on edelleenkin laskenut. Ehkä ei mitään ja juuri siksi. Aina yhtä kainostelematon Pentti Oinonen kommentoi kannatuksen sulamista niin, että hän kaipaa puheenjohtajaa takaisin kentälle kansan pariin patojen ääreltä. Hänen mukaansa, jos kannatus vielä laskee, ”olemme pian satiaispuolue”. Niinpä niin. Suomen politiikassa kesä on ollut lenseän leppoista aikaa, mutta Euroopassa on tapahtunut paljon. Ja kun tapahtuu, niin se tarkoittaa yleensä ikävyyksiä. EU:n ulkoministerit pitivät kriisikokousta kesän tapahtumista, mutta yksi oli joukosta poissa – Suomen ulkoministeri. Hän lomaili. Hän kertoi olleensa eräillä synttäreillä jossain Euroopassa ja panneensa juoksupoikansa asialle. Mutta hänet bongattiinkin Suomen suloisesta suvesta pesäpallokatsomossa. Ehkä hän on keksinyt nopean tavan siirtyä maasta toiseen. ”Työt tehdään, niin kuin aina. Ei siihen gallupit vaikuta tai median moitteet.” Näin sitä pitää. Ja lomalla lomitaan, eikä paiskita duunia. Muut ministerit menkööt kaiken maailman palavereihin ja konfferensseihin, jos niin mielivät.

Kuulin radiosta (tosin YLE eli yleisvalhemedia), että PS:n kannatus on vähentynyt erityisesti hyvin toimeen tulevien, johtajien ja virkamiesten ym. keskuudessa. Puoluesihteeri Slunga-Poutsalo totesi A-studiossa asiasta siitä, että miksi puolueen kannatus naisten keskuudessa on alhaista, näin: "Perussuomalaiset on aina ollut asialinjalla oleva puolue ja asiakeskeisyys tavallaan erottaa meitä tunnepohjaisesta politikoinnista, ja aika useasti naisilla tuntuu olevan se tunne vahva, jonka mukana mennään mieluummin tai helpommin. Me ollaan ehkä vähän kylmän tuntuisia, koska keskitymme asioihin.” Näkökulma tämäkin. Ehkä hieman liian läheltä katsottuna. Kaukaa näkee toisinaan tarkemmin. Joku siellä kauempana voi ja varmasti näkeekin asian hieman toisin.

Mutta jos siis Perussuomalaiset keskittyvät asioihin ja siksi kannatuslukemat ovat mitä ovat ja naiset varsinkin puoluetta karsastavat, niin ovatkohan suomalaiset sitten tunne edellä menevää kansaa? Voi olla, että olen itse ymmärtänyt perussuomalaisen tavan tehdä politiikkaa ja puolueen eetoksen aivan väärin. Voi olla, että minulta on jäänyt puolueen asialinja lähes kokonaan huomaamatta, tiukkaa ulkomaalaislinjaa lukuun ottamatta. Voi olla, että olen ymmärtänyt lukuisten puolueen kansanedustajien ja muiden poliitikkojen lausunnot maahanmuuttajista ja toisuskoisista ihan väärin tunteenomaisiksi purkauksiksi, kun ne olisi pitänyt ymmärtää pragmaattisiksi kannanotoiksi. Voi olla, että poliisikaan ei ymmärrä sen tutkinnassa olevien kolmen eri PS-poliitikon kirjoituksien olevan tiukkaa asiaa, eivätkä ylitunteellista rasistista vuodatusta.

Soinin plokin loppuosa on dramaattinen: ”Pitää luottaa omaan tekemiseen. Tahto miehessä maksaa. Tuli mitä tuli. En ole politiikassa, arvoissani ja elämässäni etsinyt helpointa tietä. Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys on tuonut tulosta. Tuo tulevaisuudessakin. En antaudu.”

Tämä on silkkaa sanataidetta ja ilmaisun jylhyyttä. Tahto miehessä maksaa. En antaudu. Siinä se. Mitäpä siihen lisäämään. Tässä galluptilanteessa. Nujerrus ja armo on osamme. Kärsimys kirkastaa kruunun.

Häivähdys diktatuuria

Maailma menee koko ajan hullumpaan suuntaan. Niin luulisi. Mutta maailma on kaikkina aikoina mennyt hullumpaan suuntaan. Aina on ollut katastrofeja, luonnonmullistuksia, sotia, valtaan päässeitä luonnevikaisia despoottihallitsijoita. Historia toistuu syklisesti. Muisti vain on lyhyt. Uutisia hallitsevat alituiseen luonnehäiriöisten ja suuruudenhullujen yksinvaltiaiden ja despoottisten järjestelmien aiheuttamat ongelmat ja kriisit.

Yksinvaltiaita olivat aikoinaan kuninkaat, mutta heistäkin vain harvat täysin omavaltaisia. Nykyisin kuninkaat ovat koristeobjekteja eivätkä juuri muuta. Heti yhteisöjen järjestymään alettua ilmaantuivat yksinvaltiaat, diktaattorit. Narsisteja on ollut aina. Yksi ensimmäisistä tarinoiden hirmuhallitsijoista on Vanhassa Testamentissa kuvattu vanha kunnon Sebaot. Tämä tuhosi mielivaltaisesti kansoja, jopa omiansa, sekä langetti julmia ja sadistisia rangaistuksia mitättömistäkin rikkeistä. On vain luonnollista, että ammoin Jumalasta tehtiin tällainen. Vaikutteet otettiin suoraan sen aikaisista diktaattoreista. Jumalahan on diktaattori, kaikkivaltias, kuten ammoiset kuninkaat.

Ei meininki juuri muuttunut kristinuskon ja Jeesuksen ilmaannuttua. Näennäisestä hyvyydestään huolimatta tämä ilmoitti, ettei tullut tuomaan maan päälle rauhaa, vaan miekan. Ja että tuli nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Hän ilmoitti kylmästi, että joka häneen ei usko, hukkuu. Vapahduksella oli hintansa, hänen kumartaminen. Raamattu onkin täynnä kumartamisia ja nöyryyden vaatimuksia. Tarinoiden Jeesuksella onkin samankaltaisia piirteitä kuin nykyajan yksinvaltiailla. Nämä antavat ymmärtää olevansa lempeitä ja viisaita hallitsijoita, mutta joka ei ole hänen puolellaan, on häntä vastaan ja saa tuomion. Kim Jong-un, Vladimir Putin ja al-Assad tulevat heti mieleen. Heidän hymynsä on yhtä rauhoittava kuin aikoinaan oli Josif Stalinin.

Nykyiset yksinvaltiaat ovat näennäisten demokratioiden päämiehiä. Uusin yksinvaltias on Erdogan. Hänen otteensa ovat olleet näkyvissä jo kauan, mutta vallankaappausyrityksen jälkeen yksinvaltiuden tonava on auennut. Kuolemantuomion palauttaminen lienee ajan kysymys. Valtiaat surmauttavat aina heitä uhkaavat henkilöt ja väärää totuutta tunnustavat. Lehdistön vapaus on mennyttä. Nyt Turkissa on meneillään valtaisat ”puhdistukset”. Asiaankuuluvasti on irtisanottu tuomaristoa, opettajia sekä muuta sivistyneistöä. Kymmeniä tuhansia. Selvät diktatuurin merkit.

Perussuomalaisten Satakunnan piirihallituksen jäsen Riku Nevanpää on myös valmis puhdistuksiin. Hän kirjoitti vastikään fb-sivullaan, että maamme media kaipaa puhdistuksia. Hän valittelee sitä, että kansan kustantaman median toimittajissa on lukutaidossa ja kuullun ymmärtämisessä ongelmaisia henkilöitä. Hän käyttää tarkoittamastaan mediasta nimeä ”yleisvalhemedia”. Minusta kyllä se, jos yleisvalhemediassa olisi luetun ja kuullun ymmärtäviä, olisi ongelma. Sekä medialle itselleen että toimittajille, jotka ihmettelisivät mitä he siellä tekevät. Nevanpään intohimo on toteuttaa YLE:ssä suursiivous siksi, että sen tiedotustoiminta ei ole hänen mieleensä. Myös virkakuntaa tulisi puhdistaa. Näin toimitaan silloin, kun totuuksia on liian monta ja valta halutaan keskittää yhdelle totuudelle. Mikä YLE:n uutisoinnissa on valhetta, ei selvinnyt. Hän totesi myös, että hänen kirjoitustensa lainaaminen edes osittain on ehdottomasti kielletty ilman lupaa. Nyt lainasin jo monta sanaa. Tulee varmaan noottia.

”Yleisvalhemedia” välitti tämän uutisen, kuten senkin, että Anssi Joutsenlahti tyrmää puoluetoverinsa kirjoittelut. Lieneekö Yleisvalhemedia tässäkin tiedonvälityksessä valehdellut. Nevanpää on ilmoittautunut myös puheenjohtajaehdokkaaksi. Nykyinen kuulemma kumartaa vähän liian joka suuntaan. En ihmettelisi, jos hän seuraavassa puheenjohtajavaalissa tulisi saamaan kannattajia (mikäli häntä ei ole saatu luopumaan aikeestaan). Hänen mielipiteensä virkakunnasta sekä mediasta eivät ole ko. puolueessa mitenkään harvinaisia.

Suomi on demokratia. Meillä on sallittu useita totuuksia ja niiden välinen kilpailu ja dialogi. Jos fundamentalistiset kristityt, joita on myös kansanedustajina, saisivat päättää, olisi maamme Jumalan Totuuden mukaan hallittava teokratia. Noitavainot tulisivat takaisin ja synneistä rikoksia. Jos maatamme hallittaisiin niin kuin monien perussuomalaisten ja sen aateviitekehyksessä kylpevien epämääräisten järjestöjen puheissa ja kirjoituksissa tulisi, olisi maamme yhden totuuden maa. Sellainen maa ei olisi enää demokratia. Sellaisessa maassa ei olisi sanan eikä lehdistön vapautta.

Yksinvaltius eristää mutta myös yhdistää. Ilmankos Erdogan tuntee vetoa Putiniin. Myös yksinvaltiutta ihasteleva USA:n presidenttiehdokas Trump tuntee samoin vetoa Putiniin. Presidenttinä hän menisi metsälle mieluusti myös Erdoganin kanssa. Tämän muslimius ei mitään merkkaisi. Islamin hän julistaisi kai pian rauhanuskonnoksi.

Maailma ei mene hullumpaan suuntaan, vaan keskimääräisesti parempaan suuntaan. Absoluuttisesti se menisi, mikäli poliittisista ja uskonnollisista uskomusjärjestelmistä päästäisiin kaikkialla eroon ja annettaisiin enemmän tilaa tutkimukselle, tiedolle ja demokratiaan perustuvaan maailman parantamiseen. Kaikelle on aikansa ja diktaattorit väistyvät aina. Diktaattorit ovat Veikko Huovisen sanoin mölöjä pösilöitä. Eivät terävimpiä kyniä penaalissa. He eivät ymmärrä, että mikään diktatuuri ei ole kestänyt eikä tule kestämään milloinkaan.