Paarialta äänioikeus pois!

Edellisessä tekstissäni mainitsin heikon signaalin, jonka voi havaita siitä, että köyhät ovat alkaneet tuntea vihaa, eräänlaista valkoista raivoa, päättäjiä kohtaan. Valkoinen raivo on termi, jota käytti itsestään eräs mies, joka oli tullut kiusatuksi ja suunnitteli ja valmisteli jo pitkälle joukkomurhaamista, kunnes terapia sai hänet raiteilleen. Arto Halonen teki hänestä erinomaisen dokumentin vuonna 2015 ja oli tästä juttua myös Suomen Kuvalehdessä. Kun ihmistä simputetaan riittävästi, hänestä voi kehkeytyä hallitsemattoman väkivaltaisesti käyttäytyvä. Näin voi käydä suurelle joukolle syrjäytettyjä. Ja silloin tarvitaan niitä panssaroituja autoja, joita Poliisi on hankkimassa.

Toinen heikko signaali on sellaiset typerät puheet, joissa esitellään näennäisesti mahdoton ja umpitolloja ideoita. Sellaisia kuten Kokoomusnuorten ex-varapj. Saul Schubak, joka joku vuosi sitten esitti, että lapsilisät on poistettava, koska on "järjenvastaista tukea heikomman aineksen lisääntymistä”. Viimeisin tällainen on ex-talousrikollisen ja nykyisen perussuomalaisten hovijuristi Kari Uotin ehdotus Twitterissä, että äänioikeus olisi kiinni veronmaksukyvystä. Kari Uoti oli veljensä Jussin kanssa niitä, jotka 80-luvun lopulla kasinojärjestelivät omiansa ja vähän muidenkin taloutta pimittäen miljoonia verottajalta. Kari sai kuuden vuoden linnatuomion veropetoksista, velallisen epärehellisyydestä ja avunannosta kirjanpitorikoksiin (istui ekakertalaisena puolet) ja rustasi siinä sitten ajan kuluksi oikeustieteen väikkärin ja ryhtyi juristiksi. Petostuomioita tuli myös sittemminkin. Pesunkestävä opportunisti ja oman edun tavoittelija.

Hän siis tarkoittaa samaa kuin Schubak, köyhältä kansanosalta tulee pidättää tiettyjä oikeuksia, etteivät nämä pääsisi joko lisääntymään tai vaikuttamaan, hmm, kunnon ihmisten asioihin. Hän kertoi Twitterissä tarkemmin: ”Jos heittäytyy toisten elätettäväksi, ei ole oikeutettu päättämään elättäjiensä asioista”.

Tietenkään hän ei nyt ajatellut ideaansa aivan loppuun. Nimittäin entä sitten ne rikkaat, joilla vain pieni osa tuloista, jos edes sitäkään on veronalaista? Poistettaisiinko heiltäkin äänioikeus? Tai jos äänioikeus sidottaisiin todistettuun halukkuuteen maksaa veroja? Entä ne työssäkäyvät, jotka saavat niin huonoa palkkaa, että heidän on haettava toimeentulotukea ja vuokratukea? Heiltäkin äänioikeus pois eikä asiaa osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon sillä ainoalla tavalla, mikä tavallisella kansalla yleensä on?

Heikko signaali tässä on se, että eliittiin kuuluva (vaikka onkin perussuomalaisten kaveri) ja verkostoja luonut esittää taloudelliseen asemaan perustuvaa kansalaisuutta. Kansalaisuuden asteita. Sellainen järjestelmähän meillä on ollutkin joskus kauan sitten – kun ei omistanut mitään eikä juuri tuloja ollut, ei ollut äänioikeuttakaan. Se taisi poistua vasta 1906. Siihen siis pitäisimän Uotin mukaan palattaman.

Sellainen järjestelmä meillä kyllä tosin jo tavallaan onkin. Kari Uoti ei liene ymmärtävän sitä, että nykyinen varsin heikko äänestysprosentti vaaleissa johtuu paljolti siitä, että syrjäytetyt eivät äänestä. Heidät on lannistettu. Toivoton ja lamaantuneeseen tilaan ajettu ei äänestä. Se on kyllä sellainen asiain tila, jota eliittimme myhäillen hyvänä pitää, vaikka julkisuuteen kannetaankin huolta huonosta äänestysprosentista. Mutta eliitillä ei ole kielessä se mikä on mielessä. Paitsi tietysti Kari Uotin tapauksessa.

Tosiasiassa päättäjät toivovat asian tilan säilyvän juuri tällaisena. Pärjääjät ja hyvin toimeen tulevat äänestäköön ja kyllä nämä juuri äänestävätkin. Ja yleensä juuri heitä, päättäjiä, uudelleen ja uudelleen niin kauan, kunnes nämä löytävät uusia ”haasteita” eli paremmin palkattuja duuneja lobbausfirmoista, etujärjestöistä tai pörriäisistä, joissa heidän tietonsa ja verkostonsa käyttöön saamisesta maksetaan mieluusti tukevat palkat. Kaikkihan sen tietävät – ei siihen tarvittu sitä Anders Blomin viime vuoden alussa tekemää väitöstä. Vaikka hyvä oli, että tehtiin. On siis oikein tieteellistä näyttöä siitä, että Suomessa vallitsee kaverikapitalismi ja eliitin pyöröovi, jossa elinkeinoelämä, etujärjestöt, eduskunta ja hallitus ramppaa edestakaisin ja jossa lobbareilla on suuri valta lainsäädännössä. Anders Blom on itsekin suurlobbari, mutta ilmoittaa suoraan, että elinkeinoelämällä on liian paljon valtaa Suomen lainsäädännössä.

Kari Uoti kertoi ääneen sen, mikä monella eliittiin kuuluvalla on mielessä, muttei tohdi julki tuoda. Kukapa näistä nyt haluaisi vassarien, vihreiden, SKP:n, kommunistisen työväenpuolueen ja ties minkä rupusakin edun valvojan saavan edustajiaan vastapooliksi hyvin toimeen tulevien päätösvallalle heittämään hiekkaa hyvin voideltuun päätöksentekosysteemiin?

Heikot signaalit voivat tuntua mitättömiltä ja mahdottomilta, mutta kukapa olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, että maassamme marssii uusnatsien lippulinnat ja Helsingissä itsenäisyyspäivänä peräti näkyy Natsi-Saksan hakaristilippujakin? Heikot signaalit kannattaa panna merkille. Niistä voi nähdä, miten asiat mahdollisesti kehittyy tulevaisuudessa. Yksittäiset järjettömät heitot voivatkin muuttua todellisuudeksi.

Kari Uoti ottaa oman esityksensä vakavissaan. Kun hän sai tuulettimesta sitä ihteään takaisin, hän twiittasi: ”Poliittisten kantojen ottaminen Twitteristä aiheuttaa ihmeellisen aggression, joka purkautuu kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttävänä alatasoisena ryöppynä, estän tällaiset, jatkossa pääsette käräjille”.

Tunteetonta hallitsemista

 Elokuvan mestari Sergio Leone oli pettynyt sosialisti. Hän näki, että lopulta kaikki ajavat vain omaa etuaan ja katsovat siihen asti mihin heidän nenänsä ja etunsa ulottuvat. Leone teki viimeiset länkkärinsä, "Once Upon a Time in The West" ja "Duck, You Sucker!", tämän näkemyksensä höystäminä. Useimmat poliitikoista varsinkin ovat muista piittaamattomia opportunisteja. Mitä lupaavampi (vaalien alla) on, sitä todennäköisemmin lievästi tai enemmänkin persoonallisuushäiriöinen ja häikäilemätön toisten hyväksikäyttäjä.

Poliitikoiksi valikoituukin yleensä juuri niitä, joilla on pelaaminen tärkeintä ja nimenomaan omaksi eduksi. Ei täällä Suomessa ole sen kummempaa kuin muuallakaan. Samanlaisia oman edun tavoittelijoita, opportunisteja ja valehtelijoita suurin osa. Kun tällainen jää kiinni valehtelusta, tokaisee hän: ”sori siitä”. Valtiovarainministeri kehui mielevästi hymyillen päätöstä nostaa takuueläkkeitä. Nostettiin peräti 9,25 eurolla. Mutta hän ei maininnut sitä, että oli päättämässä kaksi vuotta sitten sen leikkaamista 7,60 eurolla. Tärkeintä ei ole rehellisyys, vaan mielikuva. Saamme nähdä, että Kokoomus ja Keskusta mainostavat itseään vaalien alla köyhien tukemisella, kun oikein takuueläkettäkin nostettiin.

Kun tarkastelee ministereitä ja varsinkin pääministereitä menneiden noin kolmenkymmenen vuoden ajalta, näkee selvästi, että ennen vaaleja paljon luvannut poliitikko kertoo aina jossain vaiheessa harjoiteltu huolestunut ilme kasvoillaan, että nämä kipeät ratkaisut ovat ainoa vaihtoehto. Ja kun tämä jättää politiikan, joko omasta valinnastaan (parempi duuni tiedossa) tai seuraavat vaalit hävinneenä, on tämä saanut aina merisuolaisesti palkatun johtajan homman. Usein sellaisen, jossa palkkaaja saa sisäpiirin tiedot käyttöönsä. Jos tämä on vielä tarpeeksi röyhkeä tai omasta erinomaisuudestaan tyyten sokaistunut, tulee tämä vielä sieltä uudesta asemastaan kertomaan, kuinka ne hänen aikoinaan tekemänsä toimet ja päätökset olivat pakosta tehtyjä ja oikeita ratkaisuja ja neuvoo vielä nykyisiä vallanpitäjiä vain kiristämään otetta, kuten vaikka Esko Aho on useasti tehnyt. Tämä ex-pääministeri on muuten nykyisin mm. Putinin pankin, Sberbankin, johtokunnan jäsen, josta sivutoimesta (1-2 päivää/kk) kuittaa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa.

Taseet töihin, julisti pääministerimme aloitellessaan. Ja toden totta, taseita on pantu töihin – tekemään rahaa yksityisille uusille omistajille. Valtion omistuksia ja firmoja on myyty taajaan. Aivan vastikään keskustalainen elinkeinoministeri järjesteli valtion yhtiö Raskone Oy:n hullun halvalla keskustalaiselle toverille. Järjestelyn paperit piilotettiin, totta kai. Pääministerimme on myös saanut valtion avustuksella pääomia ja taseita töihin – itselleen. Nykyisin ne ovat vakuutuskuorissa verottajalta piilossa.

Hesari julkisti köyhyystutkimuksensa, johon tuli yli 4000 kertomusta. Artikkeli on karua luettavaa. ”Nykyään ihminen on vain menoerä val­tion kukkarossa. Minä voin tulla siihen riviin, jossa köyhät ammutaan. Loppuu tämä kituminen.” Monet ovat yrittäneet päättää päivänsä toivottomuuden edessä. ”Olen suunnitellut tekeväni itsemurhan työni päättyessä. Vain näin en jää kenenkään armoille.” Monet ovat myös onnistuneet. Tilastokeskuksen mukaan parin viime vuoden aikana itsemurhat ovat lisääntyneet. Vuonna 2015 itsensä surmaamaan onnistuneita oli 731. Vuonna 2017 jo 824. Viime vuoden lukuja ei ole vielä käytettävissä. Itsemurhien määrä on siis lisääntynyt runsaasti nykyisen hallituksemme aikana. Nuorten itsemurhien määrä ei ole juuri vähentynyt viimeisten 10 vuoden aikana.

Poliitikot ja muu eliitti ei tunne köyhien arkea. Monet arjen itsestäänselvyydet useimmille tavallisille pärjääjille ovat köyhille ekstraa. Kuten jutussa lukee: ”Jos ei ole itse kokenut köyhyyttä, voi kuvitella, että sitä ei Suomessa olekaan.” Köyhissä perheiden lapset saavat tuta köyhyyden kirot aikuisia ikävämmin: he eivät pääse harrastuksiin, eivät käy lomareissuilla, eivät pysty osallistumaan edes kavereiden synttäreille ja kaiken päälle heitä kiusataan. Paremmin toimeen tulevien perheiden lapset ottavat heidät silmätikukseen.

”Koulussa huudellaan, kun en pääse mukaan ja heitellään pikku kolikoil.”

“Mulle on naurettu kun ei oo rahaa uusiin suksiin tai luistimiin.”

”Ei saatu viettää kivaa joulua kun äitiä huoletti rahat koko ajan.”

Muutama vastaus tutkimuksesta, jonka Pelastakaa lapset ry:n Lapsen ääni 2015 -kyselystä. Poliitikko ei tätä näe, eikä ymmärrä, vaikka näitä vastauksia tälle esiteltäisiinkin, vaan tekee uusia leikkauspäätöksiä. Yritystuista ja vastaavista rikkaiden eduista ei luovuta. Se ei ole vaihtoehto.

Koska poliitikolle on niin helppoa leikata köyhiltä, on selvää, etteivät nämä edes tajua köyhyyttä Suomessa olevan. Tai vähättelevät: ”ei meillä Suomessa todellista köyhyyttä ole, ne on ihan muut maat, missä sitä esiintyy”. Ja jos jonkunlaista köyhyyttä esiintyy, on se näiden omien valintojen syytä. Heistä ”oikeaa” köyhyyttä voi esiintyä meillä vain henkilön sairauden vuoksi, jolloin ”yhteiskunnan tulee auttaa”. Muilta pitää ottaa pois, että oppisivat pitämään itse itsestään huolen. Että lopettavat jo sen laiskottelun.

Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta sanoo hesarin jutussa, ettei ole koskaan nähnyt vastaavissa tutkimuksissa näin massiivista itsetuhoisuutta ja vihan määrää. Kainulainen: ”Uutta oli, että monissa vastauksissa itsemurhasta puhuttiin järkeillen, harkittuna ratkaisuna ongelmiin, eikä asiana, johon ajaudutaan”.

Monissa kirjoituksissa toistui vihan ilmaisu nimenomaan päättäjiä kohtaan. Se on heikko signaali, joka olisi syytä ottaa vakavasti. Suomalaisilla ei ole ollut tapana lähteä kaduille. Se on ilmaantunut vasta aivan viime vuosina kannanoton muodoksi lähinnä kansallismielisten piirissä. Anarkistiryhmät ovat sitten tietysti lähteneet vastamielenosoituksiin. Mutta Ranskassa on ollut juuri rajut mellakat ja valtaisat ovat niistä koituneet vahingot. Keltapaidat eivät lähteneet kaduille vain jonkun dieselveron korotuksien takia, vaan siksi, että elämisen ehdot ovat Ranskassakin olleet heikoissa kantimissa. Köyhyys se on ajanut kansan kaduille. Tätä menoa aivan pian myös täällä Suomessa. Ehkäpä siksi Poliisi on hankkimassa panssaroituja autoja. Niillähän ei luoda turvallisuutta, vaan niiden sisälle suojaudutaan. Poliisit mellakoitsijoilta. Mitään muuta järjellistä tarkoitusta niille ei ole.

Nyt meillä on todennäköisesti tunteettomin ja kolein hallitus mitä koskaan on ollut. Vaalit ovat kuitenkin pian. Onneksi.

"... se on ollut kansalaisia kohtaan teoiltaan ja arvoiltaan historiallisen julma hallitus." 
-Esa Kanerva, Demokraatti 5.1.

Luuseri, luuserimpi, johtaja

Vuosi sitten astui voimaan hallituksemme suuressa viisaudessaan meille antama aktiivimalli. Työtöntä ryhdyttiin rankaisemaan, jos ei tämä näytä olevan tarpeeksi aktiivinen. Kirjoitin noihin aikoihin:  

Kun eduskunta käsitteli tätä uutta "aktiivimallia", ei hallituksesta ja hallituspuolueista ollut salissa ainuttakaan, vain pari kolme kokoomuslaista pistäytyi vuoroillaan sanomassa sanan pari. Tämä jos mikä indikoi sitä ylimielisyyttä ja nihilismiä, mitä hallitus ja sen eduskuntapuolueet osoittavat työttömiä kohtaan.

Ja:

Jotenkin kuvaavaa nykyhallituksen lakiesitystyölle on se, että Jari Lindström omassa US-blogissaan puolusti mallia, mutta että siinä on vielä vähän ongelmia, joita tulee seurata ja tarvittaessa korjata. Ei ole eka kerta. Sutta ja sekundaa pukkaa tältä hallitukselta niin, ettei perustuslakivaliokunta meinaa perässä pysyä.

Talousgurumme Juhana Vartiainen, ent. sossu, nyk. kokkari, kertoi tuolloin mallia puolustaessaan, että mukavia ratkaisuja työttömyyden vähentämiseen ei ole. Ratkaisu työttömyyden vähentämiseen siitä ei tullut, mutta kyllä mukava hallitukselle: tilastoja saatiin siivottua ja säästöjä aikaan. Työpaikat ovat kyllä jonkun verran lisääntyneet, mutta aivan muista syistä. Aktiivimalli ei työpaikkoja ole lisännyt. Työttömyyttä se vähensi omalta osaltaan, mutta vain siirtämällä työttömiä työkokeiluihin, pätkätöihin ja muihin tilastosiivouspaikkoihin. ”Mukavalla” Vartiainen tarkoitti mukavia työttömille, koska ”ne luuserit kaipaa mukavuutta”.

Aktiivimalli on leikkuri. Sillä on lähinnä säästetty, eikä oikein muuta. Hallituksemmekaan tuskin uskoi sillä juuri muuta aikaan saatavankaan kuin säästöjä. Leikataan köyhiltä. Köyhäthän ovat se helpoin paikka säästää. Mallista tehtiin yksi ase sodassa köyhiä vastaan, joka tunnetusti on armoton. Sillä on saatu hyvin myös työnantajien palkkakustannuksia säästettyä, aktiivimallilla kun on saatu entistäkin enemmän ihmisiä nykyajan orjatyömarkkinoille. Nyt on selvitetty, että maassamme tekee palkatta töitä jo 500.000 työikäistä, viidesosa kaikista työllisistä. Työllistymiseen aktiivimalli on tehonnut heikosti, mutta leikkaamiseen hyvin. Jo 160.000 työttömän työttömyyskorvauksia on höylätty. Ei huono.

Tosiasia, että työtä yksinkertaisesti ei enää riitä kaikille, pitäisi olla kaikille selvä. Jos hallituksemme ja muu eliittimme ei tätä tosiasiaa tiedä, voi miettiä, miksi he ovat hyväpalkkaisissa ja valtapitoisissa asemissaan. Tosiasia kyllä lienee sekin, että ministerimme sen kyllä tietävät, vaikka muuta puhuvatkin TV-kameroiden edessä. Voi olla, ettei talousguru Juhana Vartiainen tiedä. Sen verran vakuuttavasti hän latelee tekstiä työnvieroksujista. Jos hän ei tiedä, ei se sinänsä ole ihmeellistä. Eliitillä on sangen kapea näkökulma, vajavaiset tiedot ja langanohut ymmärrys köyhien ihmisten ja työttömien elämästä ja asioista.

Presidenttimme puhui uudenvuodenpuheessaan yleisesti ottaen kuin presidenteillä tapana uudenvuodenpuheessaan on puhua. Mutta täyttä surrealismia kyllä oli Niinistön maininta se, että Suomi olisi maailman demokraattisin ja tasa-arvoisin maa. Hän on niin ikään kuulunut vuosikymmenet eliittiin, jolla siis käsitykset vähäosaisten elämästä Suomessa ovat vajavaisia. Demokratian ja tasa-arvon voi tietty myös määritellä lukuisin eri tavoin.

Hallituksemme, joka siis koostuu eliitistä, on työntänyt rivien välissä ja välillä suoraan disinformaatiota työttömistä. Että nämä olisivat pelkkiä surkeita laiskureita ja työnvieroksujia. Vaan kun eivät ole. Joukossa on myös korkeasti koulutettuja, tohtoreita, diplomi-insinöörejä jne. Kymmeniä tuhansia. Vuonna 2017 näitä oli työttöminä yhteensä melkein 85.000. Eikä se muukaan osasto rupusakkia ole. Ja kenellä on oikeus määritellä, kuka kuuluu luuserisakkiin? Entä onko jäätävän suuruisia palkkoja kuittaavat johtajat tämän arvioinnin ulkopuolella? Jos, niin miksi?

Kokoomus-ajatuspaja Toivon mukaan Keskustan tilanne näyttää enemmän kuin hankalalta ja se nähtävästi tulee ottamaan kunnolla takkiinsa seuraavissa vaaleissa. Niinpä niin. Häkellyttävän fiksu huomio. Ei kenellekään muulle ole tullut mieleenkään.

Gallupit eivät äänestä, mutta antavat selvät suuntaviivat puolueiden kannatuksesta. Keskusta saa takkiin. Kokoomus ei juurikaan. Ei hallituksen tylyt toimet köyhiä vastaan puolueen kannatukseen lommoa tee. Kokoomuksen kannattajat ovat niitä, joiden mukaan työttömyys ja köyhyys on yksilön oma häpeä. Ja vastaavasti kunnia ja menestys yksilöstä johtuvia. Miksei luuseri ole ponnistellut enemmän? Takonut enemmän omaa onneaan? Kaikki köyhiin kohdistuvat leikkaukset ovat siis vain oikeudenmukaisuutta. Ei laiskureita palkita. Ja sitä paitsi nehän ovat kannustimia.

Keskusta häviää siksi, että sitä kannattavat enimmäkseen tukevasti keski-iässä olevat miehet. Seuraavissa vaaleissa moni keskustalainen veteraani jää pois. Mutta myös siksi, että Keskusta on kadottanut leiviskänsä viimeistään nykyhallituksen aikana. Se on puolue ilman pohjaa. Riippuva linna. Sillä ei ole poliittista missiota eikä agendaa. Sillä on kylmä liikemies-teknokraatti puheenjohtajana, joka pääministerinä on täysi antiteesi alkiolaisuudelle.

Apupuolue Sininen tulevaisuus tuhosi loputkin omasta tulevaisuudestaan tässä hallituksessa ja työministeri Lindströmin toimiessa onnettomassa roolissa toteuttamassa Orpon ja Sipilän armottomia visioita köyhien kohtelusta ja työttömien kurmuuttamisesta. Paljon tehokkaammin ei omaa tulevaisuuttaan politiikassa voisi tuhota.

Kokoomuksen vankkaa kannatusta ei horjuta edes ne silkat päättömyydet, mitä opetusministeri on tehnyt tai mitä on käsketty tehdä. Satojen miljoonien leikkaukset ammattikoulutukseen. Ja nyt 2.1. opetusministeri ammattikoulutuksen puutteista: "Peruskoulun päättäneet 16-vuotiaat eivät ole vielä valmiita itsenäiseen opiskeluun”. ”Todella hyvä, että opiskelijoiden ääni kuuluu. Epäkohtia korjataan ja niitä lähdetään ratkomaan. On selvää, että Salpauksessa täytyy käydä läpi nostetut esimerkit huolellisesti ja miettiä, miten toimintaa parannetaan. Mutta yleisesti ottaen suomalainen ammatillinen koulutus on kyllä korkeatasoista.” Priceless. Olen kuullut, että jotkut opettajat ovat käyttäneet opetusministeristä määrettä ”TET-harjoittelija”.