Kunnia ja häpeä

 

Hyllyssäni on Ridley Scottin mainio elokuva The Duellists. Kaksi Napoleonin ajan upseeria ryhtyvät mitättömästä syystä kaksintaisteluun, joka lopulta kestää 15 vuotta. Kyseessä oli kunnia. Kaksintaistelut olivat pääasiassa aatelisten miesten omituista mittelyä kunniasta. Anu Kantola kirjoitti Hesarin pääkirjoituksessa ”Miehistä tuli vihaisia – ja siihen on hyvä syy”. Hänen mukaansa kunniaa pidetään yleensä menneen maailman asiana, mutta nyt menetetystä kunniasta on tullut poliittista dynamiittia. Hänen kirjoituksensa on suoraviivaistava, mutta hyviä havaintoja siinä on. Vaikka se, että vanhat valtiaat huomatessaan asemansa heikentyvän, eivät väisty, vaan alkavat taistella asemansa puolesta. Ja Trump lupaa tuoda keskiluokan kunnian takaisin.

Maailmamme on muuttunut. Kaikille ei riitä töitä, sosiaalitukien hakemisesta on tullut arkea ja normaalia. Mutta ei aivan. Sossun hakeminen merkitsee useille edelleen nöyryytystä ja häpeää omasta huonoudesta tms. Tämä häpeä ja menetetyn kunnian tunne lienee yhtenä tekijänä taustalla useilla siinä liikehdinnässä, joka viime aikaisessa turvapaikanhakijatulvassa on noussut. Jos toimeentulo on jatkuvasti epävarmaa, työttömyys jatkuvaa, tuottaa se yhteiskunnallisen identiteetin häviämisen ja se kunnian tunnon menetyksen. Ja kun kunniantunnon tilalle tullut häpeä tuo mukanaan epävarmuutta, näköalattomuutta, ahdistusta, pelkoa ja viimein varsin äkkiä aggressioita. Nousee helposti tunne, että muualta tulleet menevät heidän edelle. Että heitä nöyryytetään lisää.

Kunnia on ollut perustava arvo patriarkaalisissa yhteisöissä ja kirjan uskonnoissa. Periaate on se, että perheen ja miehen kunnia on naisen käyttäytymisen varassa. Koska nainen on perheen tai aviomiehen omaisuutta, on tämä täydellisesti kontrollissa. Suomessa asuva somalityttö on kertonut, että hän on joutunut käymään diskossa salaa veljeltään, koska jos tämä näkisi sisarensa diskossa vaikka omien tyttökavereidensa seurassa, hän kävisi käsiksi ja raahaisi hiuksista ulos, koska hän häpäisisi perheensä seksuaalisella käytöksellään. Itse hän kyllä käy diskossa ja voi vapaasti flirttailla suomalaisten tyttöjen kanssa.

Jos aiemmin Euroopassa oli kunniakulttuuri, joka elintason ja valistuksen ansioista on siirtynyt taka-alalle, on paradoksaalisesti tänne tullut sodan jaloista pakolaisia maista, joissa kunniakulttuuri on vielä voimissaan. Islamilaisissa yhteisöissä tämä takapajuinen miehen ja suvun kunniaeetos on edelleen todellisuutta. Kunniakulttuuri on väkivallan kulttuuria. Menetetyn kunnian voi saavuttaa takaisin ja häpeän pyyhkiä vain väkivallalla. Jos aateliset suorittivat häpeän sovituksensa tai kunnian säilymisen kaksintaisteluin, on islamilaisessa kulttuurissa häpeän aiheuttaneen kuoltava. Kunniaväkivallasta on kirjoitettu paljon, joten siitä tässä yksinkertaistettuna vain, että kunniaväkivallassa nainen joutuu kärsimään ruumiillaan joko todellisen tai kuvitellun teon, joka yhteisön sääntöjen mukaan on häpeällinen. Raaimmillaan raiskatuksi joutunut tyttö tai nainen joutuu maksamaan hengellään säädyttömän teon.

Sudanissa 2008 Lubna Ahmad al-Hussein joutui usean muun naisen kanssa siveyspoliisin pidättämäksi, koska he olivat kahvilassa housuihin pukeutuneina. Heidät tuomittiin säädyttömästi pukeutumisesta ruoskittaviksi. Ei auttanut, vaikka heillä oli huivit. Housutkin olivat väljät. He aiheuttivat häpeää yhteisölle ja ruoskiminen korjasi asian. Häpeä koituikin ruoskituille. Ruumiilliset rangaistukset, joita Suomessakin on langetettu aikoinaan, ovat nimenomaan häpeärangaistuksia. Yhteisö hankkii kunniansa takaisin ruoskimalla tai teloittamalla julkisesti kunniaa tahranneet. Monissa islamilaisissa maissa on vielä käytössä julkiset teloitukset.

Häpeä meillä on aina seuranamme, mutta kunnian sopisi väistyä. Itse yhdistän käsitteen kunnian lähinnä väkivaltaan ja sotiin. Sota syttyy aina kunniasta. Tavalla tai toisella. Hyökkäyssotaa perustellaan kunnialla, omien etujen tai kansalaisten puolustamisella, mikä on kunniallista toimintaa. Puolustussota on ilman muuta urheille puolustajille kunniaa tuottavaa. Sotien veteraanit ovat kunniakansalaisia, elleivät sitten ole sotineet väärin, kuten omat veteraanimme sotien jälkeiset vuosikymmenet, koska sotivat kunniallista Neuvostoliittoa vastaan tai USA:n Vietnamin sodan veteraanit, jotka sotaonnen käännyttyä ja sodan muututtua kansalaisten silmissä häpeälliseksi. USA voitettua sodan olisivat veteraanit olleet kunniakansalaisia. Suurin osa ei edes tiennyt, mistä edes sodittiin.

Kunnia ei ole helppo määre. Kunniassa on aggressiivisuuden elementti. Siinä alennetaan toinen osapuoli. Kunnian lankeaminen yhdelle tuottaa häpeän toiselle. Käsite kunnia sisältää aina jäykkiä arvoja, syrjintää tai jonkun häviön. Jos urheilija tuottaa kunniaa maalleen, tarkoittaa se, että toinen on hävinnyt. Voi miettiä sitäkin, onko kansa ansainnut kunniaa, jos yksilö on voittanut. Mutta jos kaksi sotaa käyvää maata sopivat tasapuolisen rauhan, käyttäisin rauhasta mielihyvin määrettä ”kunniallinen”.

Baijerilainen Mutteri Wiritys (uusinta)

Minua on loukattu syvästi ja Alfa Romeolla (155 v. -96) ajavan tuntojani kaltoin kohdeltu. BMW Promotion lähestyi minua sähköpostitse jossa otsikkona oli "Osallistumisesi BMW-arvontaan". He kehottavat minut osallistumaan kyselyyn, jossa he utelevat autotilannetta. Miten he kehtaavatkin! En ole tietääkseni millään tavoin osoittanut innostustani kyseiseen keskinkertaisuuden ja kerskakulutuksen irvokkaaseen ilmentymään. Jos kyseessä olisi joku 60-luvun tai vielä vanhempi BMW, olisi suhtautumiseni hieman suopeampaa.

Tästä töykeästä lähetymisestä johtuen joudun nyt uusimaan kolmen vuoden takaisen blogitekstini. Se ei ole vanhentunut. Ei myöskään lopuussa oleva yhteiskunnallinen paatos.
---------------------

Baijerilainen Mutteri Wiritys

Viime kesänä bloggasin hyökkäysvaunun kokoisesta bemarimaasturista joka juuri ja juuri suvaitsi antaa tilaa kaistaa vaihtaessani. Bemarikuskin suunnatonta harmistusta minun lain suomasta röyhkeydestäni oli mahdotonta olla havaitsematta. Taloussanomat raportoi juuri tutkimuksista, joissa on osoitettu, että  bemarikuskien arroganssi ei ole kuviteltua vaan täyttä totta. Nollatutkimuksia, voi helposti todeta. Mutta on siellä joku syvempikin läpi yhteiskunnan leikkaava ulottuvuus.

Kalifornian yliopiston tekemässä tutkimuksessa selvisi, että BMW-merkkisten autojen kuljettajat pysähtyivät harvoin antamaan tietä suojatiellä käpöstelijöille. Tutkija Paul K. Piffin mukaan ylipäätään kalliiden autojen kuskit ovat huomaavaisuusvajeisia. Ja bemarikuskit näistä vajeisimpia.

Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa selvisi Daily Mailin mukaan, että 35–50-vuotiaat sinistä BMW:tä ajavat mieshenkilöt vetivät liikenteessä eniten rokkaa rööriin. Kiukkuisia olivat myös Land Rovereiden ja Audien kuskit.

Olen ollut paljon tien päällä ja kaupunkiliikenteessä ja sen kokemuksen perustalla olen aina erityisen varuillani, kun lähellä näkyy joko BMW tai Audi. Muutama päivä sitten maantiellä tieliikennelakimääräistä nopeutta ajaessani tuli taakseni hopeanhohtoinen bemari. Tämän kuskin kärsimättömyyttä ei ollut vaikea havaita. Hän tuli vähän väliä takapuskuriin kiinni, meni kaistalla oikealle ja vasemmalle kuin tarkaten, kummalta puolelta kiihdyttäisi ohi. Tie kaartui oikealle, parin sadan metrin päässä näkyi vastaantulevia autoja muutama. Ja saman tien tämä oman tiensä sankari ampaisi ohi. Ensimmäisen vastaantulijan pumppu teki epäilemättä ylimääräistä työtä ahtaessaan paniikkihormonin kyllästämää verta kehoon.

Isälläni oli joskus kauan sitten BMW. Se oli 60-luvun lopussa, kun BMW ei ollut vielä bemari ja toimitusjohtajien palkatkin olivat vain muutamia kertoja duunarin palkan verran eikä sata- tai tuhatkertaisia niin kuin nykyään. Audikin oli ihan tavallinen perheauto. Ei ole yllätys, että nykyisin bemari- ja audikuskit ovat yleensä suurituloisia. Tietysti on niinkin, että kuka tahansa vähemmän järkeä tai sivistystä osakseen saanut laimea lippalakkikaverikin bemarin ratin taakse äheltäytyneenä kokee heti olevansa parempi kuin ne muut riisikupeilla tai peugeoteilla ajavat liikennelähimmäisensä.

Se, että bemarikuskit käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät liikenteessä, johtuu ilmiöstä nimeltä toiseuttaminen. He asettautuvat olemaan erinomaisemmalla tasolla kuin ne muut. Toiseuttaminen tapahtuu silloinkin kun johtajat (hallintoneuvostojen määrääminä) ottavat vastaan typerryttäviä miljoonapalkkioita työstä jota ei edes ole tehty. Tai miljoona-stay-palkkioita siitä, että edes pysyvät työpaikoillaan.

Ihmisellä on ainutlaatuinen ominaisuus, empatia, kyky tuntea myötätuntoa lähimmäisiä ja varsinkin kärsiviä sellaisia kohtaan. Se on evoluution mukanaan tuoma ominaisuus ja suunnilleen jokaisessa meistä. Mutta tehokkaalla, toistuvalla, uskottavalla propagandalla ja aivopesulla, ja viimeistään itsepetoksella se ominaisuus saadaan muutettua selektiiviseksi. Empatian voi rajata kohdistumaan vain omaan heimoon, ryhmään, etnografiaan jne. Tässä on se, missä toiseuttaminen tulee kuvaan mukaan. Ne toiset eivät ansaitse ihmismäistä kohtelua. Ne kun eivät oikeastaan edes ole ihmisiä.

Tämä ilmiö, toiseuttaminen, tekee mahdolliseksi paitsi järkyttävien tuloerojen ja rakenteellisen köyhyyden aikaan saamisen, myös äärimmillään kansanmurhat. Ne natsit, jotka murhasivat järjestelmällisesti juutalaisia, olivat tavallisia ihmisiä, mutta manipuloitu pitämään juutalaisia, lapsiakin, ali-ihmisinä, suorastaan eläiminä. Samoin tapahtui Ruandassa. Suuret massat hutuja saatiin pitämään tutseja torakoina. Niin sitä oli sitten helppo mestata naapurit viidakkoveitsillä. Ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Tämä sama toiseuttaminen on meillä nyt ollut selvä trendi. Köyhiä, työttömiä ja muita tuottamattomia yhteiskunnan jäseniä on jo pitkään epäyksilöllistetty, luokiteltu toisen luokan massaan kuuluviksi, kansalaisiksi jotka ovat rasite ja tuottavien yksilöiden kiviriippa.

Joskus tekisi mieli näyttää noille bemariänkyröille, minkälaisia ne heidän baijerilaisensa alun perin olivat. Ne olivat sellaisia kuin oheisessa kuvassa olevat kolme näytettä. Baijerilaisia Mutteri Wirityksiä. Tavallisten kuolevaisten kulkuvälineitä.

Ja tässä vielä ote kesän 31.8.2012 blogista Porilaisessa: 

"En tiedä, kuinka paljon Alfa Romeo-kuskit öykkäröivät liikenteessä, mutta omien pitkäaikaisten empiiristen havaintojen mukaan ne autot, joihin asettauduttua muututaan holtittomiksi liikenneimbesilleiksi, ovat yleensä BMW- ja Audi-merkkisiä. Itse asiassa juuri tänään Porin Isolinnankadulla tieliikennelain säädösten mukaisesti kaistanvaihtoa suorittaessani, takaa tullut tankin kokoinen kaupunkimaasturi-BMW juuri ja juuri vaivoin suvaitsi antaa tilaa. Kuski lienee kuvittellut, että luovutan, mutta itsepintaisesti vilkkua päällä pitäen kaistanvaihdon loppuun saatoin. Voin aistia sen parempaan luokkaan kuuluneen kuskin suunnattoman ärtymyksen."

Ei suuret tulot, vaan pienet palkat

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Näin meitä rikkaat opettavat meitä vaurastumaan. Varsinkin suomalaiset rikkaat mielellään pitävätkin suuret tulonsa vähemmällä huomiolla. Pienet menot on se arvo, jota taas tulee jatkuvasti korostaa. Ja senhän me olemme saaneet tuta. Säästöistä ja leikkauksista ei juuri mitään uutta kerrottavaa ole. Sekään ei ole uutta, että esillä on ollut vaateita tuloerojen kasvattamisesta ja matalapalkkatyöpaikkojen luomisesta. Ilman muuta on selvää, että teollisuus ja suurpääomanpiirit näitä ovat vaatineet aina. Mutta uutta on se, että nyt näitä Suomen nostamiseksi ovat vaatineet valtion korkeat virkamiehet.

Tuloerot ovat olleet jo pitkään kasvussa ilman näitä orjapalkkatyöpaikkojen vaatimisiakin. Pääsääntöisesti se menee niin, että mitä korkeampi palkka ja mitä tärkeämmäksi henkilö itsensä kokee, sitä kerkeämmin tämä vaatii matalapalkkatyöpaikkoja, palkkojen alennuksia ja menokuria. Hyväosaiset haluavat säästää pienituloistenkin palkoista, että heille itselleen jäisi vielä enemmän. Nämä korkeasti palkatut virkamiehet, päättäjät ja elinkeinoelämän johtajat seurustelevat keskenään. Hyväosainen, oli tämä sitten poliitikko tai kuka hyvänsä, tuntee solidaarisuutta lähinnä toisia hyväosaisia kohtaan. Näillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten köyhät sinnittelevät arjessaan. Ben Zyskowicz ilmoitti haastattelussa 31.8., että turvapaikanhakijat, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen, eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen. Perusteluna heidän laiton oleskelu maassa ja että toimeentulotuki on tarkoitettu virkistyksiin, harrastuksiin ja lehtien tilaamiseen. Tässä jälleen tuli ilmi se, kuinka kaukana päättäjät ovat vähäosaisten arjesta. Toimeentulotukea ei siis myönnetä harrastuksiin tai lehtien tilaamiseen. Zyskowics ei myöskään tunne perustuslakia. Siinä ei tunneta eroja sen suhteen, onko henkilöllä papereita, kansalaisuus vaiko ei.

Uuden valtion peliyhtiön, Veikkauksen, uusi toimitusjohtaja Sarekoski (kok) ilmoitti olevansa tyytyväinen 32.000 euron kuukausipalkkaansa. Palkkaa ovat jotkut poliitikot oppositiosta närkästelleet, varsinkin, kun Veikkaus kuuluu pääministerin alaisuuteen. Mutta kummasti he unohtavat, että edellinen Veikkauksen johtaja sai viime vuonna 460.000 euroa palkkaa. Se tekee karkeasti 36.000 euroa kuussa. Tätä edeltävä johtaja sai v. 2011 yhteensä 460.000 euroa palkkaa ja palkkioita. Erotessaan 2012 lopussa hän sai vuoden palkan verran erorahaa. Eli sinä vuonna kaksinkertaisen palkan. Myös muut valtionyhtiöiden johtajat vetelevät suolaisia palkkoja ja palkkioita. Postin johtaja sai viime vuonna 570.000 euroa. Finnairin johtaja yhteensä 1,15 miljoonaa. Neste Oyj:n johtaja kuittasi v. 2015 yhteensä 2,4 miljoonaa palkkaa ja palkkioita.

Valtion virastojen ja yhtiöiden jättipalkkoihin palkkamaltti ei ulotu. Nämä ovat rauhoitettuja. Sen sijaan suorittavan portaan työntekijät, siivoojat, lähihoitajat ja me muut pienipalkkaiset saamme tyytyä siihen, että me osallistumme ”talkoisiin” satojen eurojen menetyksillä. Ei paljon lohduta se, kun Timo Soini Porissa harvalukuiselle yleisölle vakuutti heidän laskevan veroja. Hän ei maininnut sitä, kuinka paljon hallituksen toimet ovat nipistäneet pienituloisten toimeentulosta. Veronalennukset tarkoittavat pientä hyötyä pienipalkkaisille, mutta merkittävää tuloutusta suuripalkkaisille.

Syvästä kuilusta köyhien ja rikkaiden välillä ei koskaan hyvä heilu. Sen luulisi olevan jo nähty. USA:ssa ja muissa maissa on arkipäivää, että superrikkaat piiloutuvat vartioitujen muurien sisälle eivätkä he juuri liiku tavallisten ihmisten parissa kidnappausten pelossa. Samoin, jos vauraus kasautuu muutamiin maihin ja köyhät maat eivät pääse ylöspäin ja usein niin, että näiden luonnonrikkaudet viedään rikkaisiin maihin, ei siinä juuri tarvitse ihmetellä ääriuskonnollisten roistoklaanien syntyä ja siellä täällä herkästi syttyviä sotia.

Rikastumisessa sinänsä ei ole mitään pahaa, kunhan se tapahtuu yhteisin ehdoin. Vaurastuminen on hyväksi, mikäli se hyödyttää kaikkia. Jos siitä ottavat hyödyn vain harvat, luo se epätasa-arvoisuuden ja epävakauden ilmapiiriä. Lisäksi se köyhdyttää kansantaloutta. Mitä suurempi määrä varoja kasautuu harvoille, sitä vähemmän niitä pyörii yhteisessä taloudessa. Valtio alkaa riutumaan ja se tie vie aynrandilaiseen äärilibertaariin maailmaan, jossa vahvan oikeus on laki ja heikot sortuvat. Se vie pian lopulta kaiken romahtamiseen.

Maailman ongelmat ovat pääsääntöisesti köyhyydestä johtuvia. Mitä tasaisemmin vauraus jakautuu maiden sisällä ja eri maiden kesken, sitä vakaampi maailma. Länsimaat taistellessaan terrorismia vastaan ja pommittaessaan ns. kriisipesäkkeitä hoitavat seurauksia, kun pitäisi tarttua syihin. Vielä eivät maailman johtajat ole valmiita tähän. Korruptiolla on liian suuri ote ja houkutus.

Valtio ottaa ensi vuonna lisää velkaa 8 miljardia. Saman verran vähintään valtio menettää vuodessa veronkierron vuoksi. Tuosta summasta tavallisten niemisten viron viinoista koituvat veronmenetykset ovat häviävän pientä.