Ryhmäkuri, on oltava ryhmäkuri!

”Ryhmäkuri, on oltava ryhmäkuri, muuten menee harvojen etu nurin!”

Kokoomuksessa kiehuu. Sen kansanedustaja Elina Lepomäki ilmoitti, ettei tule äänestämään hallituksen sotelakien puolesta. Hän siis ilmoitti tulevansa pullikoimaan ryhmäpäätöstä vastaan. Hän aikoo rikkoa ryhmäkuria. Pyhää asiaa. Siitä Kokoomuksen edeskäyvät ovat jo mielensä pahoittaneet, paitsi tietysti omasta mielestään seuraava pääministeri, ovelan näköisenä kulmien alta haastattelijoitaan tsiikaava Petteri Orpo. Hän jo ehti ilmoittaa kyseessä olevan yksittäisen nais… eikun edustajan. Miten mahtanee Lepomäen käydä, harjataanko vai erotetaanko ryhmästä? Argumentit hänellä asiassaan lienee kestävät. Hän on perin juurin libertaari ja markkinaliberaali, joka ei hyväksy valtion junailemia bisneksiä suurille lääkäriketjuille, jota siis Sote-uudistuksessa lähinnä ajetaan. Kokoomuksessa lienee olevan nyt, vaikka muuta väittävätkin, huoli muiden lähtemisestä Lepomäen kelkkaan. Tai sitten se on Kokoomuksen juoni Sipilän kaatamiseksi ja Orpon nopeutetusta pääministeriksi laakeroimisesta. Mitä yhdestä naurettavasta maakuntahimmelistä, kunhan saadaan valinnanvapaus kävellä siihen ainoaan sotekeskukseen. Ja lääkärifirmoille bisnes luistamaan, valtion rahoilla, totta kai.

Porin valtuustossa ryhmäkurittomuus ilmeni demareiden leirissä, kun hankalasta asiasta äänestettiin. Että pilataanko eräiden ihmisten eläminen asuinpaikoillaan vaiko ei. Että onko hyvä antaa venäläisomistajalle tsäänssi alkaa rahastaa tuulivoimatuilla ja hankkia pikkuisen kiinteistöveroja sekä jokusille porilaisille töitä vuodeksi. Kokoomuksessa ei näin käynyt. Siellä ne, joita se kuuluisa äänestysomatunto jäyti, jättäytyivät pois ja lähettivät varajäsenensä äänestämään niin kuin ryhmäsovittu oli. Varajäsenet tietysti tekevät kiltisti niin kuin käsketään. Lieneekö demareiden rivissä olevan Porissa kovapintaisempia kuntapoliitikkoja kuin Kokoomuksessa? Mielenkiintoista, kun nimenomaan Kokoomuksessa arvostetaan sitä niin hienoa valinnanvapautta ja yksilön vapautta ylipäätään.

Kansanvaltamme elimien, eduskunnan ja kunnanvaltuustojen ryhmäkokoukset, joissa sanellaan äänestyskäyttäytyminen, on lammaslauman paimentamista. Demokratia siinä joutuu koetukselle.

Vai onko näin? Vai olisiko niin, että ryhmäkokoukset, joissa käsitellään isoon saliin tulevat asiat ja yhdessä päätetään miten äänestetään, onkin juuri sitä demokratian syvintä olemusta? Että kansanedustajan tai valtuutetun pitää ns. myydä oma kantansa muille ja siten ryhmän kanta muodostuu demokraattisesti. Näin monet kai ajattelevat. Mutta niin se on, että poliittisten ryhmien sisällä ei juuri ole demokratiaa. Ainakaan kaikissa. Niissä ovat ne paimenet, jotka taas tekevät käytävillä ja muissa paikoissa erinäköisten lobbareiden ym. tarkoitushakuisten tahojen kanssa sopimuksia ja muiden poliittisten ryhmien kanssa vaihtokauppoja, joten jos ryhmään tulee äänestyskäyttäytymispohdittavaksi asia, jossa on selvästi asiat epäbalanssissa jonkun yksittäisen tahon hyödyksi ja useiden häviöksi, eikä siis kyseessä ole yleinen hyöty, jää omantunnonaran edustajan tai valtuutetun kanta tyyten alle.

Jos siis on tullut valituksi kansanvallan elimeen ja ryhmä aikoo äänestää toisin kuin omasta mielestään näkee ihan todellisen yhteisen hyvän olevan eli tulee tehneeksi sen virheen, että ajattelee itse, on tehtävä päätös; joko äänestää vastoin ryhmän äänestyslinjaa tai eroaa ryhmästä. Siihen on täysi oikeus meidän demokratiassa. Opponoida. Eikä siitä joudu telkien taakse tai tsetseenien murhaamaksi, kuten eräässäkin valtiossa. Toisaalta kun politiikkaan lähtee, tulee siihen lähtemisen syyt pohtia tarkkaan. Että miksi lähtee. Useimmissa puolueissa on tiukka ryhmäkuri. Jos lähtee sellaiseen puolueeseen ehdokkaaksi, jossa tietää sen ryhmäkurin olevan, on sitten ymmärrettävä lähtevänsä osaksi lammaslaumaa. Jos sellaiseen puolueeseen lähtiessä kuvittelee sen tekevän Suomea tai omaa kaupunkia paremmaksi, tulee ennemmin tai myöhemmin pettymään. Aivan varmasti. Siis, mikäli on omia mielipiteitä ja ajattelee ihan itse.

Jos politiikkaan ja tiettyyn puolueeseen lähtiessä motiivi onkin oman karriäärin ja omien intentioitten edesauttaminen, on ryhmäkuri varmasti siunaus. Asiat sujuvat juohevammin ja omalle uralle ei tule pahempia kompastuksia tai esteitä. Kunnon opportunisti pääsee aina helpommin osille. Ja ryhmän voimalla.

Aivan kuten Neuvostoliitossa ei ollut kommunismia, ei demokraattisessa valtiossa ole demokratiaa. On vain demokratian ulkoiset merkit täyttävä plutokratia tai oligarkia, jossa vahvat ja vaikutusvaltaiset päättävät asiat. Päättävät, miten demokraattiset päätökset tehdään. Aivan kuten Neuvostoliitossa, jossa ei saanut ajatella itse, eikä varsinkaan ääneen, ei demokratiassa ryhmähuoneissa saa ajatella ääneen muut kuin ryhmän paimenet. Eikä äänettömästi. Paimenia ovat ryhmäpuheenjohtajat ja erinäisten kunnallisjärjestöjen tms. kellokkaat.

Ryhmäkuri voi olla monien mielestä osa demokratiaa ja asioiden nopeuttaja ja tätä jälkimmäistä varmasti onkin, mutta ryhmäkuri on myös korruptioon taipuvaisten harvojen taloudellisen edunajajien unelmajärjestelmä. Asioita on helppo järjestellä oman maun mukaiseksi, kun vain muutaman henkilön saa omaan kelkkaan, saati sitten mahdollisesti useita kymmeniäkin. Ryhmäkuri on varmaan muuttanut vaikka kaupunki-interiööriä paljon enemmän kuin vuosisatojen mittaan tapahtuneet tulipalot. Gryndereillä ja poliittisten ryhmien paimentajilla sekä kunnallisjärjestöjen pampuilla on aina toistensa puhelinnumerot.

"Vaihtoehtoja on kolme. –Huomautus, varoitus ja kaikkein kovin on määräaikainen erottaminen on ryhmästä. M I N Ä nyt katson ja pähkäilen näistä vaihtoehdoista." -Erään valtuustoryhmän paimen – sen ei-virallinen, mutta todellinen puheenjohtaja. Sanktiota siis ei katso ja pähkäile ryhmän virallinen puheenjohtaja. Näin se menee. Kunnallispolitiikassakin.