Passion play

Pääsiäisen aikana on syytä syventyä pääsiäisen historiaan ja merkitykseen. (erään kristityn johdanto juttuunsa)

No, siispä syvennyn. On lankalauantain viime tunti. Lanka palaa meille kristityille!

Filippiineillä San Pedron kaupungissa Ruben Enaje on ristiinnaulittu 32 kertaa. Siis naulat kämmenien läpi. 32 vuoden ajan. Tätä kärsimysnäytelmää on tuossa kaupungissa vedetty 60 vuotta. Paikallisia nuoria kaippareita on noussut vapaaehtoisesti ristille. Enaje siis jo 32 kertaa. Ilmeisesti hän ei ole viulisti tai kitaristi (kas, risti tuossakin). Näissä menoissa nuoret tyypit vielä ruoskivat bambukepeillä itseään verille. Ruben Enaje päätti kiittää luojaansa näin, kun hän kerran putosi raksatyömaalla kolmannesta kerroksesta ja jäi henkiin. Se oli hänen mielestään Jumalan ihme.

Pääsiäisen käristysnäytelmä on täällä taas. Jesse petetään, teloitetaan ja tämä tempaistaan ylös. Ja kaikki häneen uskovat ovat sillä lunastettu, eikä vain sillä vaan Verellä. Pääsiäisen alkuperäinen tarina on sekin hurmeinen. Se on peräti 3000 vuoden takaa. Israelin kansa oli, kuten legenda kertoo, Egyptin orjuudessa. Sitten Herralle riitti ja Hän ilmoitti, että jokaisen perheenpään piti ottaa virheetön karitsa ja teurastaa se. Liha piti syödä viimeistä luunkaluamista myöten ja sitten sen verellä tuhria ovipielet. Yöllä, kun Herra sitten kävi koko Egyptin lävitse, Hän tiesi hiihdellä niiden ovien ohi ja murhasi vain egyptiläisten esikoispojat. Ja myös karjan esikoiset. Mielenkiintoinen yksityiskohta tietty on se, että kaikkitietävä tarvitsee verellä tuhratun signaalin, ettei tule vahingossa murhanneeksi vääriä poikia (tai tyttöjä, jos sattuivat olemaan esikoisia). Tämä tarina minullekin opetettiin totena alakoulussa. Minulle lapselle.

Ainoa kärsimysnäytelmä, lontooksi Passion Play, joka on tajuntaani vaikuttanut, on Jethro Tullin Passion play -levy, tosin lähinnä musiikin puolesta. Pääsiäisen tarina kärsimyksestä, lunastuksesta ja sen jälkeisestä ylösnoususta on surrealismia. Tympeätä sellaista. Mutta olen aina pitänyt pääsiäisestä. On kevät tuloillaan, lapsena sai suklaamunia, oli niitä noitia, pupuja, tipuja yms. kaikkea sellaista varsin maallista ja pakanallista. Joskus poikasena maalasinkin kananmunia. Työssäkävijänä saan pari ylimääräistä vapaapäivää. Tosin niistä luopuminenkaan ei olisi tuskallista. Voisin hyvin luopua arkipyhistä.

Nykykristittyjen pääsiäisen sanoma ei minuun ole koskaan tehonnut. Koululaisena pidin sitä lähinnä kummallisena ja vähän mystisenä kuten ylipäätään kristinuskon tarinoita. En siis ole kyennyt enkä kykene eläytymään tuohon kristinuskon pääsiäisjuttuun. Se on tympeä ja vastenmielinen legenda. Kaikkivaltias, joka on kaiken luonut ja kykenee kaikkeen, tekeekin niin, että teloituttaa oman poikansa mukamas lunastaakseen niin luotujensa synnit. Äh. Jonkun goottihenkisen fantasialeffan juonena tuo ehkä menisi. Vielä tympeämpi on se vanha tarina, jota kristityt edelleen pitävät arvossaan, siis se israelin Jumalan tekemä kurjien epäjumalaa palvovien egyptiläisten esikoislasten tappaminen, jonka tuo Hyvä Jumala teki vain siksi, että faarao antaisi periksi. Tällaista jumalaa jotkut todellakin edelleenkin haluavat palvoa.

Kristityt pitävät ristinkuolemaa jotenkin ylimaallisen hirveänä kärsimysnäytelmänä, jonain massiivisen valtaisana uhrauksena. He vain unohtavat, että ristiinnaulitseminen oli tavallinen teloitustapa antiikin Rooman aikoihin ja siis kärsijöitä riitti. Runsaasti. Tässä on eräänlaista kauheuden ihannointia ja glorifiointia. Sankarilegendaa kuten kaikissa fantasioissa. Me tiedämme, että oikeassa elämässä on runsaasti kärsimyksiä, monin mitoin kauheampiakin. Silmitöntä väkivaltaa ja sadistista julmuutta. Mutta se ei merkitse mitään, kun Jesseparka joutui niin kauheasti kärsimään. Vain sillä on merkitystä. Lunastus, voitto ja ikuinen ihanuus ilman omaa ansiota. Sen kuin vain uskoo.

”Juutalaiset esikoiset pelastuivat, kun he olivat teurastaneet karitsan, sivelleet sen veren ovenpieliin ja syöneet sen. Jumala on nyt tarjonnut saman lahjan meille, me vain pelastumme suuremmasta, ikuisesta kuolemasta, ja saamme kunniakkaamman, ikuisen elämän, jos otamme vastaan Jumalan tarjouksen. Pääsiäiskaritsamme on jo teurastettu, hänen verensä on jo vuodatettu, nyt meidän on enää syötävä karitsamme. Israelin pääsiäisuhrissa pelkkä teurastaminen ei riittänyt, karitsa piti myös syödä.” Tämä on kristityn kirjoittamaa. Ja totisesti: meidän tulee syödä Herramme ruumis ja juoda tämän veri pelastuaksemme! Jeesus käskee: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää”. Jos tämä ei ole häröä, niin mikä sitten? En ole juuri tutkinut new age- tai muita hörhöilyjä, mutta olen varma, että kristinusko pärjää hyvin siinä kaikenkarvaisessa seurassa.

-On muuten merkillistä, että pääsiäisen ajankohta vuodessa vaihtelee sen laskentatavan mukaan melkoisesti, kuukaudella peräti, vaikka joulu on aina jouluna ja jussi jussina. Päättäkää nyt, hyvät kristityt, milloin se teidän Jessenne kuoli. Kummallista, että almanakkamatemaatikkojen se pitää määritellä, vaikka Raamatussa tuostakaan ei ole mitään mainintaa. Sekin on muuten merkillistä, että kristillisen pääsiäisenvieton kanssa esillä on sulassa sovussa kaikki pakanallisetkin pääsiäisen jutut: munat ja pääsiäispuput..