Hienoa työtä, satakuntalaiset kansanedustajat

Hienoa työtä, meidän satakuntalaisten köyhien, päähän potkittujen ja työttömien asioiden ajajat, arvoisat kansanedustajat! Yksi menee työhuoneelleen rustaamaan kolumnia jostain tai niistä näistä, ja nukahtaa sinne, kun pitäisi olla äänestämässä työttömien kurmuuttamista vastaan eli siis sitä hallituksen arroganttia, nihilististä ja kaiken kohtuuden sivuuttavaa lakiesitystä, jossa muotoillaan sanktioita työttömille, kun eivät kurjat saa töitä, vaikka niitä ei ihan tarjolle asti ole suurimmalle osalle tai työn saaminen muuten on jokseenkin mahdotonta. Tämä työhuoneelleen tirsat vetämään mennyt oli Nakkilan laulava parooni Jari Myllykoski (vas). Oikein edustava nukkuvien puolueen asian ajaja. Laulujen ja laulamattomien sellaisten lunnaat voivat kyllä nousta korkeiksi viimeistään seuraavissa vaaleissa. On selvä, että meitä kaikkia joskus väsyttää, mutta nukkuminen väärässä paikassa on poliitikolle erittäin väärä paikka nukkua. Olikohan sittenkin väärä valinta takavuosina hankkia ne torkkupeitot kansanedustajillemme?

Toinen satakuntalainen edustaja, näinä aikoina myös presidenttiehdokas, näki työttömien asiaa tähdellisemmäksi mennä Iltasanomien järjestämälle vaalihöpöhöpötorille näyttäytymään ja hymyilemään edustavasti.

Krista Kiurun piti kiiruhtaa kotikaupunkiin, Poriin, kaupunginvaltuustoon puhetta johtamaan, kun oli päätettävänä hyvin hyvin tärkeä asia, josta meille päätöstenalaisille ei sovi mitään kertoa. Tämä hänen itsensä kertomanaan syynä, miksi oli poissa.

Perussuomalaisten Jani Mäkelä kertoi Facebookissa äänestyksen jälkeen, että ”tulee aika paljon postia tuosta työministerin virittelemästä aktiivimallista. Postin sävystä päätellen ei erityisen kiitetty uudistus. Kysyjille tiedoksi, että meillä on kyseisestä lakiesityksestä tehty hylkäysesitys.”

Niinpä niin. Meidän satakuntalaisten oman presidenttiehdokkaan lisäksi Perussuomalaisten ryhmästä siitä lakiesityksen äänestyksestä olivat poissa myös Juho Eerola, Leena Meri, Tom Packalén, Jari Ronkainen ja Jani Mäkelä. Yhteensä kuusi. Mielenkiintoista, että juuri Mäkelä, joka sitten tiedotti puolueensa äänestyksen jälkeen tekemästä lain hylkäysesityksestä, oli siis myös itsekin jossain, ties missä. Mitä Perussuomalaiset siellä oppositiossa oikein tekee? Eikö pitänyt olla vähäväkisten puolella. Kyllä se on niin, että jos niin törkeän ihmisvihamielisestä ja kansalaisia halveksivasta laista kuin minkä hallitus korkeimpaan kansanvallan päätöksentekotemppeliin jälleen toi, äänestetään, niin suunnilleen sellainen tauti, johon ei sauna, viina, terva tai kuppaus auta, hyväksytään esteellisyydeksi. Tai onnettomuuden jälkeisen irtojäsenten uudelleen kiinniompelu.

 
Sinisten edustajien äänestyskäyttäytymistä ei liene tarvitsevan arvailla. Lain valmistelu tuli työvoimaministeriöstä, jota isännöi sinisten ministeri Jari Lindroos. Lienee silti niin, että jos ei viime kesän puoluekokouksessa olisi tapahtunut sitä, mikä tapahtui, niin Perussuomalaiset olisivat tietty äänestäneet hallituksen esityksen puolesta - siis ne, jotka olisivat vaivautuneet olemaan salissa. Näin se menee. Hallitus/oppositioasema määrittelee sen, miten valiokunnissa ja isossa salissa äänestetään.

Laura Huhtasaarelle olisi aivan varmasti ollut varsin eduksi, jos hän oman karriääripyrkímyksensä olisi hetkeksi jättänyt sivuun eli jättänyt väliin sen yhdentekevän vaalinäyttäytymisen. Jos hän olisi ollut siellä, missä kansanedustajan kuuluisi olla ja varsin tärkeän äänestyksen ajan, olisi hän saanut siitä paljon enemmän etua ja nostetta kuin siitä, että hän menee parin korttelin päähän turhuuksien toreille näkymään. Mutta näkyminen omana loistavana persoonana lienee sitten tärkeämpää kuin olla rivikansanedustajana painamassa nappia.

Poliitikko on oma ihmislajinsa. Ainakin luonteenpiirteet täytyy olla jokseenkin omanlaisia. Poliitikko on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tyypillisesti ihminen, jolla on halu jättää peukalonmerkki itsestään, oli se millainen tahansa, haluaa päästä vallan makeaan makua maistamaan ja sen loisteliaisiin saleihin viihtymään. Tällä on ominaispiirteinä populismi sekä opportunismi. Äänestäjät joutuvat, mikäli ovat kovia kannattajia, toisinaan nikottelemaan peittääkseen pettymyksensä. Sekin, että selittää edustajansa käyttäytymisen itselleen ja toisille parhain päin, on aivan inhimillinen ominaisuus. Väärässä oleminen on vaikea pala ja sen tunnustaminen meille kaikille, ainakin useimmille. Kukapa sitä mielellään tunnustaa veikanneensa väärää hevosta. Moni jättääkin varmaan siksi lopulta äänestämättä ja siirtyy nukkuviin. Eivät äänestä enää edes väärässä paikassa nukkunutta kansanedustajaa.

Tästä nukkuneesta kansanedustajasta minulla on yksi kokemus. Kerran eräässä tilanteessa menin jutustelemaan hänen kanssaan ja ehdotin, että hän ja muut satakuntalaiset kansanedustajat tulisivat tutustumaan siihen, mitä SEKK ry tekee ja minkälaisia hankaluuksia työssämme on. Kehtasin sanoa, että he, kansanedustajat, eivät välttämättä aina tiedä, mitä vaikeuksia pienet yhteiskunnalliset toimijat kokevat, mikä siis on aivan luonnollistakin. Hän siitä veti herneen nenäänsä ja totesi, että mitä minä oikein heistä, kansanedustajista, kuvittelen. Se jäi ainoaksi ja viimeiseksi kerraksi kun paroonia lähestyin. Ei tule toista kertaa. Veisattiin siinä yhdessä kaksi virttä. Ensimmäinen ja viimeinen.

Kansanedustajien torkkupeitot muuten ovat maksaneet yhteensä vain vaivaiset 50.000 euroa. Hankintoja ei kilpailutettu.

(edit 19.12. korjattu Huhtasaaren Poriin lähteminen. Se oli edustaja Kiuru. Aiempi väärinkäsitys johtui lievästä sanasokeudestani ja siis luin erään uutisen väärin)