Päivi Räsänen ja Ylpeys

Päivi Räsänen ylpeästi esitteli medialle käynnistään Pasilan poliisitalolla kuulusteluissa kuuluisasta kesäisestä twiitistään. Lienee itse kutsunut median paikalle. Kertomansa mukaan hän siellä luki taivaallista lakia ja kirkkolakia poliiseille. Päivin mielestä, kuten me kaikki tiedämme, taivaallinen laki menee Suomen lain edelle, jos ne ristiriidassa ovat. Tämänkin hän kaiketi poliiseille esitti, joten ei ihme, jos keskustelu venyi monituntiseksi.

Haastattelussa viime vuonna Cafe Lanzarotesssa Räsänen kertoi lähteneensä aikoinaan sisäministerin tehtävään Jumalan armon varassa. Kuten tiedämme, kertoi Kankaanpäässä 6.7.2013 pitämässään puheessaan meille kaikille tulevan tilanteita, "joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia." Hän oli tuolloin siis Suomen lakien noudattamista valvova ylin viranomainen, sisäministeri. Mutta Jumalan armon varassa hän sai tilaisuuden peräti sisäministerinä kertoa tämän.

Cafe Lanzaroten haastattelussa hän totesi saman näin: "Jumalaa on toteltava enemmän kuin ihmistä. Jumala on kuitenkin se ylin auktoriteetti. Jumala on yläpuolella eduskunnan ja hallituksen ja tasavallan presidentin ja näiden korkeiden auktoriteettien". Räsäsen mukaan taivaallinen valta on siis kaikkien maallisten vallanpitäjien yläpuolella. Hän on tällä hetkellä siis Suomen lakeja säätävän kansanvallan ylimmän kamarin, eduskunnan, jäsen. Tämän mukaan hän kyllä ei ole demokraatti, vaan lähinnä teokraatti. Hänen eetoksensa taivaallisesta ja maallisesta laista on täsmälleen sama kuin islamilaisissa valtioissa.

Räsänen on näkyvä kristillisdemokraattipoliitikko. Kristillisdemokraatit on aika merkillinen juttu. Se on poliittinen puolue ja on eduskunnassa, mutta sen jäsenistö pääosin taivaallisen lain uskollisia kannattajia. Siis lain, joka menee Suomen eduskunnan säätämän lain yli, sivuitse ja edelle. Tai voiko olla kristillisdemokraatti, jos ei tunnusta Jumalan lakia?

KD ilmoittaa olevansa demokratian kannattaja ja sen nimessäkin tuo määre on. Mutta jos Jumalan tahto toteutuisi, ja sitä tietysti kristillisdemokraatit haluavat, ei kyse olisi enää demokratiasta, vaan diktatuurista. Toisaalta, kristillisdemokraatit varmasti haluaisivat maamme muuttuvan haluamanlaisekseen. Silloin kyse olisi teokratiasta. Mutta miten kävisi Mooseksen lain toteuttamisen kanssa? Koska uskovien kammo homouden syntiin juontuu Vanhasta testamentista, olisi silloin johdonmukaisesti otettava KOKO Vanha testamentti käyttöön. Eli homoudesta, avionrikkomisesta ja lasten uppiniskaisuudesta vanhempiaan kohtaan tulisi rangaista kuolemalla.

Päivi Räsänen joutunee vastaamaan syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan. Hänen agendansa pääsi varsin kiitettävästi julkisuuteen. Mutta eipä tuo juuri puolueen kannatusta kohenna. Se on sirpalepuolue ja sellaiseksi tulee jäämään. Eikä Räsäselläkään mitään suurta fanijoukkoa ole, joten ei tämä nyt sentään mikään yhteiskunnallinen ongelma ole. Mutta aina on mahdollista, että ilmaantuu joku hörhö, joka ottaa todesta moiset korskeudet ja ottaa "jumalan lain" omiin käsiinsä. Siksi tällaiset ulostulot voivat olla vaarallisiakin.

Päivi Räsäsen oma näkemys, jonka mukaan "on kysymys myös Raamatun sisällön laillisuudesta. Jos Raamatussa esitettyjen näkemysten katsottaisiin täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön, myös Raamatun levittäminen tai saatavilla pitäminen tulisi johdonmukaisesti rangaistavaksi". Hän toteaa myös, että "kyllä ne kaikki asiat, joilla ihminen toimii Jumalan tahtoa vastaan, niin ovat olleet ihan samoja kautta historian”. Tällä hän ilmeisesti perustelee sen, että hänellä on sananvapaus herjata homoja häpeällisten himojen valtaamiksi. Koska se Raamatussa sanotaan ja se nyt on ylin auktoriteetti.

Mutta jos Raamattu katsotaan olevan kokonaisuudessaan sekä VT että UT, on siellä runsaasti aineistoa, joka todellakin täyttää kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön. Jos se julkaistaisiin nyt sellaisenaan, joutuisi se melkoiseen pyöritykseen, jos nyt edes mikään kustantamo sitä edes suostuisi julkaisemaan, edes ääriuskovaisten kustantamotkaan oikeusjuttujen pelossa. Esimerkkejä raaistavasta ja kyseenalaisesta materiaalista olisi vaikka kuinka, mutta jääköön pois nyt tästä.

Vielä mietin sitäkin, että miksi Suomen laissa on kirkkolaki. Sehän on laki, jonka lähinnä kirkko on sanellut ja sitä muotoilee. Eduskuntaa ei juuri ole kiinnostanut, mitä siinä säädetään. On erikoista, että nykyisin varsin sekulaarissa yhteiskunnassa on edelleen sellainen kummallisuus kuin kirkkolaki. Tai että kirkko on niin syvästi kytköksissä edelleen valtioon. Tai että sillä on verotusoikeus. Tai että se saa valtionavustusta hautaustoimeen, mutta silti eri seurakunnat voivat evätä siunauskappelin tilojen käytön kirkkoon kuulumattomilta tai ei-uskonnollisen hautauksen haluavilta. Mutta kirkon jäsenmäärä laskee ja ennen pitkää hautaustoimi on pakko järjestää jotenkin uudelleen. Kirkko tulee supistumaan pieneksi jäsenmaksuyhteisöksi, yhteisöksi, jolta poistuu verotusoikeus ja jolla ei enää ole varaa hoitaa kaikkia hautauksia. Päivi Räsäsen tempaukset vain edesauttavat tätä kehitystä, vaikka hän ei kirkon nimissä mitään esitäkään, vaan päinvastoin kritisoi kirkkoa.

---
Voihan olla, että poliisi on ilmoittanut tämmöisen asian, kun kerran on kuulu henkilö, mutta epäilen silti. Eli mistäpä muualta kuin Räsäseltä tai hänen lähipiiriltään on tiedote mennyt.

Kyllähän Päivi on ylpeä vakaumuksestaan. On hän sen muistaakseni myös todennutkin jossain. Se twiitti, minkä Päivi pisti, ei minun käsittääkseni pelkästään aiheuttanut tätä juttua, vaan se kuva. Tosin twiitissä kyllä myös oli kansanryhmää kohtaan hyökkäävää tekstiä: "häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi". Kirkkoa Päivi saa tietty moittia Prideen osallistumisesta. Siitä ei varmasti sakoteta. Mutta jos mennään seksuaalivähemmistöjän iholle, kuten Päivi teki, muuttuu asia hankalaksi.

Kirkkolaki on minusta kummallisuus siksi, että kirkko on eräs yhteisö muiden joukossa, mutta sille on säädetty oma erityislaki. Miksei samalla lailla muille yhteisöille ole säädetty näitä erityislakeja?

Minun näkemys on, että kirkkolaki tulee poistaa ja säätää kaikille yhteisöille sopiva lainsäädäntö, mikäli sellaista erikseen tarvitaan. Miksi kirkolla vielä olisi Suomessa valtiollinen erityisasema, kun siihen kuuluvien osuus on jo alle 70% ja laskee edelleen. Ja suomalaisista vain joku neljännes uskoo kuten kirkko opettaa.

---

Ja Räsänen joutui sitten toiseenkin syyteharkintaan. Ja sekin on ihan perusteltua. 15 vuotta sitten julkaisemansa ja Luther-säätiön nettisivulla edelleen oleva pamfletti hyökkää sekin homoja vastaan. Poliisi olisi luovuttanut, mutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ei. Ja hyvä niin.

Alanimi "Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen" viittaa selvästi Räsäsen käsitykseen, että homot eivät oikein edes täytä ihmisyyden kriteerejä. Ja hän on "hämmästynyt", että tämäkin tutkinta vielä tuli...

Väkivaltaisen alistajan valinnanvapaus

Esko Argillander oli hankala kaveri. Hän dokasi, veti huumeita, varasteli, pahoinpiteli vaimoaan ja poikaansa, piti pikkukriminaalijengiä hovinaan, oli kaiken kaikkiaan huonon ihmisen perikuva. Hän kuoli 30-vuotiaana ravintola Kiepin baaritiskillä ex-anoppinsa rintaansa iskemän puukon aiheuttamiin vammoihin ja verenhukkaan. Valkoinen paita muuttui siinä ravintolan lattialla punaiseksi. Hänen 13-vuotias poikansa Asko näki, kun isää yritettiin elvyttää ja tämä vietiin ambulanssiin. Tämä tapahtui 1995.

Nimet ovat oikeita, eikä niiden käytössä ole ongelmaa, kun Asko on halunnut tarinansa julkistaa ja siitä on julkaistu viime vuonna kirja, Katariina Vuoren ”Erään tapon tarina”, jonka juuri luin, kun sen sattumalta kirjastosta löysin. Tarinasta ja kirjasta luin jo viime vuoden puolella ja siksi kirjaan nyt kirjastossa tartuin.

Esko teki kaiken mahdollisen surkeuden avovaimolleen ja pojalleen vuosikausien painajaismaisen alistamisen aikana. Hän oli vähän väliä vankilassa eri rötöksistä ja pahoinpitelyistä. Hän pääsi lomille usein ja silloin aina pää täyteen ja avovaimolta rahaa hakemaan. Turpiin tuli, jos ei rahaa löytynyt. Avovaimo joutui vähän väliä lähtemään poikansa kanssa oman äitinsä luo turvaan. Tämäkin joutui muutaman kerran Eskon raivonpuuskien kohteeksi, mutta ei niin pahoin kuin avovaimo. Kerran, kun tämä oli erään vankilajakson aikana yrittänyt opiskella jotain ja vannoi jälleen muuttuvansa, sai tämä kärtettyä avovaimonsa menemään naimisiinkin. Sitä kesti muutama kuukausi. Yksipuolisen eron vaimo sai, kun tiedettiin miehen tavat ja toimet. Oli vankilassa silloinkin. Yhden antabuskuurin aikana kuukauden verran hän kykeni olemaan melkein kuin muutkin isät pojalleen. Mutta sitten hän kaivoi puukolla antabuskapselin käsivarrestaan. Ja entinen meno jatkui. Ryyppäämistä, ryyppyjengin kotiin tuomista, örveltämistä, perheen pakoon ajamista, uhkailua jne. Poika pakeni Elviksen maailmaan, kuunteli c-kasetilta Elviksen musiikkia.

Kerran ex-vaimo hyppäsi kolmannesta kerroksesta maahan, kun oli ensin juossut lasioven läpi puukko kädessä ollutta Eskoa pakoon. Vähän tämän jälkeen hän soitti äidilleen, että hän ei enää jaksa. Hän tekee itsemurhan. Hän oli mennyt äitinsä kotiin ja etsinyt kaikki mahdolliset lääkkeet. Äiti oli silloin miesystävänsä luona toisella paikkakunnalla. Nämä lähtivät kovaa vauhtia. Tytär ei ollut vielä toteuttanut aikomustaan. 51-vuotias äiti ja Askon isoäiti otti keittiöstään puukon kassiin ja lähti baariin, missä tiettävästi ex-vävy oli jenginsä kanssa. Lyhyen väittelyn jälkeen tapahtui puukotus keskellä baariyleisöä. Ex-vävynsä puukottanut kehotti olemaan soittamatta ambulanssia, että Esko joutaa kuolla. Tuomiosta tuli lyhyt. Hän sai surmasta vähän yli kolme vuotta. Ahtisaari armahti yhden vuoden jälkeen. Kukaan ei paheksunut, ei tekoa eikä armahdusta. Päinvastoin.

Asko Argillander toteaa nyt aikuisena, että hänen isoäitinsä pelasti heidän elämänsä. Ennen pitkää Esko olisi voinut tehdä lopullisen kauheuden. Tappaa perheensä. Sen sijaan poliisit tilasivat mansikkakakun työmaalleen juhlistaakseen sitä, että Eskolle tuli noutaja. Nämä itse eivät kovin hanakasti olleet edes puuttuneet Eskon riehumisiin. Asko ja tämän äiti hakivat usein turhaan apua lähellä olleelta poliisiasemalta. Pohjois-pohjanmaalainen yhteisö tiesi muutenkin, mitä oli tapahtumassa, mutta sen annettiin jatkua vuosikaudet.

Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. Esko itse joutui kokemaan kauhean lapsuuden. Isästä ei ollut tietoa, äiti huorasi, ja antoi kaikkiin nuhakuumeisiin ja kipuihin lääkkeeksi lämmintä kossua. Kotona ryypättiin, naitiin ja tapeltiin. Oli sijaiskoteja, rauhattomuutta, pikkurikoksia ja hylätyksi tulemista. Kerran Esko ryyppäysriehumisensa aikana oli romahtanut vessan lattialle ja kysynyt ryyppykaveriltaan, että miksi hän on sellainen kuin on. Asko oli kuullut tämän juuri tuolta kaverilta.
Asko oli sittemmin itsekin joutua isänsä tavoin tuuliajolle. Tuli riitaisa avioero ja sen myötä dokaaminen. Isän entinen jengi olisi kutsunut mukaan, mutta hän ei lähtenyt. Ja hän selvisi. Hän toteaakin, että hänellä oli se, mitä ei saanut noissa piireissä olla: omatunto.

Kun vapaasta tahdosta täällä tuli puimista enemmänkin kuin suurtilallisen pelloista, toin tämän tarinan nyt esille, kun tuo kirja sattumoisin käsiini sattui ja vuorokauden aikana sen luin. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten käy, kun elämän valttikortit menevät muualle ja omaan käteen jää vain musta pekka. Eskolla oli joku käsitys siitä, miten olla ihmisiksi, mutta se jäi lapsuuden ja nuoruuden karheuksien jyräämäksi. Hänellä ei ollut vapaata tahtoa, vaan hänet oli ohjelmoitu pienestä pitäen väkivaltaan, hyväksikäyttöön ja yhteiskunnan katveessa kaikkine huonoine puolineen elämiseen. Esko vietti ensimmäisen joulunkin vasta 17-vuotiaana – tulevan anoppinsa ja sittemmin puukottajansa kotona. Hän oli alkanut seurustelemaan tyttären kanssa tämän ollessa 15-vuotias. Hän ei ollut tiennyt mitään joulukuusesta tai joululahjoista.

Asko, hänen äitinsä ja mummonsa voivat tätä nykyä hyvin ja elämä sujuu rauhallisesti. Mummo joutui lopulta olemaan vankilassa vain vuoden ja pari kuukautta. Hänen armahtamisekseen oli kerätty adressi. Surmatun Eskon lähes yhtä huonoa elämää viettänyt ja surmailtana paikalla ollut velipuolikin allekirjoitti. Presidentti Martti Ahtisaari armahti.

Kirja siis on ns. ”True crimea”, joten suhtauduin varovaisesti ja lievällä ennakkoasenteella. Mutta selvisi, että juuri poika, Asko, oli tarinan halunnut tuoda esille, eikä tämän äidillä sekä mummolla ollut mitään asiaa vastaan. Tapahtumien kuvaus on hyvin toteutettu ja se tuo silmille sen ankeuden ja hädän, mitä syrjäytyminen ja perheväkivalta todellisuudessa on. Sen, mitä pikku-uutiset tai iltapäivälehtien revittelyt tai murha.infot ja muut viemärit eivät kerro. Se on ahdistavaa luettavaa. Sellainen ei sovi iltapäivälehtiin.

Kuopion kouluhyökkääjä oli tiettävästi ollut yläasteella pahasti kiusattu. Lukiossa syrjäytynyt ja näkymätön. Oliko hänellä vapaa tahto tehdessään kauhean tekonsa? Entä oliko hänellä valinnan vapaus, kun hän ilmiselvästi halusi päästä hengestään hyökätessään poliisia kohti miekkansa kanssa?

Eskonkin oirehtiminen paheni pahenemistaan ja hän näytti etsivän joko itselleen tapahtuvaa lopullista ratkaisua tai sitten sellaista rikosta, jonka jälkeen hänet suljettaisiin vankilaan vuosikausiksi.

Tuulivoima on likaista. Kaikin tavoin.

Nähtävästi yrityssossua, yritystukea, ei saada sitten millään alas. Sitä vaan lapioidaan laskentatavasta riippuen 4 - 8 miljardia vuodessa, suoraa ja verotukea. Suurin osa täysin turhaan. Yritystukea saavat käytännössä suuret, vakavaraiset ja paksusti voivat suurfirmat. Suurimpia tukia saavat firmat jakavat vuosittain omistajilleen myös tukevia osinkoja, varsinkin puunjalostusfirmat, jotka samalla myös riistävät paikallisten rikollisten avulla Brasilian ja Uruguayn köyhiä ja muuttavat sademetsiä puupelloiksi.

Varustamot ovat myös hyvin voivia suurfirmoja. Nekin saavat yrityssossua. Tiettävästi siksi, että suomalaiset saisivat halpoja laivareissuja ja risteilyjä. Voi vaikka mennä Tallinnaan hankkimaan verotonta brenkkua. Suomessa valmistettuakin. Noilla risteilyillä muuten eivät käy pienituloiset eläkeläiset tai muut köyhät. Siellä käy lähinnä se suuri harmaa keskituloisten massa.

Nyt 17.9. hallitus päivän kestäneen budjetin rustauksen jälkeen ilmoitti, että yritystukia leikataan peräti 120 miljoonalla - 2023 mennessä. Eli se siitä. Käytännössä ei siis oikein lainkaan.

Tuulivoimayhtiöt kuuluvat myös niihin suuriin yrityssossun saajiin. Mauri Pekkarinen tuon tuulivoimatuen, syöttötariffin, sai aikaan. Valtio siis maksaa uusiutuvalle energialle ns. tuotantotukea. Pekkarisen tytär ja vävy ovat mukana tuulivoimabisneksessä ja ovat saaneet hyvät fyffet syöttötariffeista. Vävy oli mukana Taaleritehtaassa, joka perusti Honkajoelle tuulivoimapuiston. Se myytiin ulkomaille. Suuri osa tuulivoimatuista meneekin ulkomaisille sijoittajille. Veronmaksajien rahaa. Joka kolmannen tuulivoimayhtiön omistus johtaa lopulta ulkomaisille sijoitusyhtiöille, vaikka suomalaisia nimiä myllyissä lukisikin.

Valtiotalouden tarkastusvirasto VTV:n mukaan tuulivoiman tukeminen tulee hintoihinsa. Tuet voivat nousta vielä 2–3 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. Ja mitä me saamme? Hyvän mielen, kun hiilitase helpottaa ja maailma pelastuu? Puhdasta energiaa, jota voi suu messingillä käyttää vaikka sähköauton lataamiseen? (sähköauto muuten on suunnilleen yhtä ympäristöystävällinen kuin 300.000 km ajettu vanha dieselmersu)

Juu ei. Tuulivoima saastuttaa. Siitä on tehty Englannissa tutkimus, jossa osoitetaan, että pahin saastuttaja on muuntamoasemien ja kytkinlaitteiden eristeiden rikkihexafluoridikaasu, joka on 23 500 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Pelkästään vuonna 2017 tuon kaasun lisäys vain Euroopassa vastasi 1.300.000 henkilöauton päästöjä. Mietin jo vuosia sitten, kun tuohon lähelle Peittooseen niitä valtavia myllyjä pystytettiin, että milloin saisi nähdä jonkun taseen tuulivoimalasta, että kuinka paljon se on säästänyt hiilareita verrattuna siihen määrään, mikä on aiheutunut niiden rakentamisesta, teräksen valmistuksesta, harvinaisten metallien tuotannosta, perustusten betonivaluista, pystyttämisestä, jatkuvista huolloista ja öljynvaihdoista, siipien irrottamisista ja kuljettamisista Ranskaan korjattaviksi. Jo tuolloin mietin, ettei varmaan kovin hyvä tase olisi nähtävissä, kun niiden käyttöikä on joku 20 vuotta. Sitten ne täytyy vielä purkaa ja hajasijoittaa niiden ongelmajätteet, metallit, muovit ja lasikuidut... Silloin en tiennyt mitään noista eristekaasuista edes.

"Puhdas" tuulivoima on saanut pian miljardi euroa tukea veronmaksajilta. Tämä tieto on peräisin Energiaviraston uusiutuvan energian osaston johtajalta Pekka Ripatilta.

Että ei muuta kuin lisää tuulivoimaa - ilma puhdistuu ja maailma pelastuu! Pääsemme ympäristösynneistämme eroon, emme tarvitse enää edes puolestamme kärsinyttä ja ylösnoussutta! Kiitetty olkoon tuulivoima!

Läskit valtionyhtiöiden johtajien lompakot

Tässä Posti-Hessun, siis Heikki Malisen, jutussa on tullut jälleen hyvin esille yhteiskuntamme eliitin (poliitikot, pääomapiirit, yksityisten ja julkisten firmojen johtajat) täydellinen vieraantuminen realiteeteista siinä, mitä tulee tulonjakoon, rahoitukseen, mihin rahaa annetaan, mitä valtion tulee tukea ja mitä ei, ja miten valtion yhtiöiden hoidon on annettu mennä tähän pisteeseen. Kun valtionyhtiö Fortumin johtajien, varsinkin Mikael Liliuksen järjetön ja törkeä palkitseminen tuli kymmenisen vuotta sitten julkisuuteen, paruttiin kuorossa, että "ei näin, että kohtuutonta ja kyllä tähän pitää puuttua"... Ei puututtu. Ei eliitti toisiaan noki. Annetaan vain pölyn laskeutua ja mennään kuten on menty. Mikael Lilius, joka ryösti yhteisiä varoja yhtiön nimissä itselleen, on nykyisin Mehiläisen luxemburgilaisen holdingyhtiön eli verosuunnitteluyksikön yksi omistajista ja hallituksen jäsen.

Sama laulu kuin Fortumissa on jatkunut muissa valtion yhtiöissä. Stora Enson johtajan vuosipalkka on 1,6 miljoonaa. Onko tämä poliitikoista ihan okei? Aivan ilmeisesti on, kun ei mihinkään ole puututtu. Vähän voi leukoja louskuttaa, jos TV-kamera on paikalla, mutta siinä kaikki. Valtio on suurin omistaja tässäkin firmassa. Ja tämän firman tytäryhtiö Uruguayssa on pitkään ryöstänyt paikallisilta maita eukalyptusviljelmiä varten ja uhkaillut näitä köyhiä pitämään turpansa kiinni. Homma on ilmeisesti vain pahentunut vuoden kuluessa. Tämä siksi, että Stora Enson sellutehdas saa rapsakasti raaka-ainetta rahan tekoa varten. Ei kiinnosta. Onhan näiden firmojen johtajat mukavaa kokkariseuraa ja kenties näistä voi hyötyä vielä. Saada vaikka poliitikon uran päälle mukavapalkkaisen duunin.

Postin johto kiirehti tänään ilmoittamaan, että he "voivat keskustella" johdon palkitsemisesta. Olihan pakko, kun jäivät rumasti housut nilkoissa kiinni. Vielä pari päivää sitten Postin hallituksen johtaja (muutamasta kokouksesta palkkioita vuodessa 62.000) ilmaisi, että nyt vain on pakko tehdä näin ja että palkitseminen on ihan asiallista ja ansaittua.

Nykyinen omistajaohjausministeri Paatero tarttui asiaan tänään. Se nyt vain on onnetonta onttoudessaan, kuten myös pääministerimme "tuohtumus". Nämä molemmat ovat olleet politiikassa jo sen verran pitkään, että ovat taatusti tienneet, missä ahneuden ja hävyttömyyden asteikoilla valtion yrityksissä on menty jo kauan. Molemmat ovat kuuluneet jo tarpeeksi pitkään hyvätuloisiin, jolloin näkökulma on kapea kuin entisen valtion virkamiehen leipä. Ja äänet kuullaan vain läheltä, samankaltaisilta, omalta heimolta. Eliitiltä.

Poliitikot ovat itse olleet hyväksymässä valtion laitosten yhtiöittämiset, pilkkomiset, virtaviivaistamiset, järkeistämiset ja muut toimet, joilla yhteiskunnan varoja on saatu entistäkin tehokkaammin ohjattua muutamien yksityisten käsiin. Poliitikot ovat antaneet vapaat kädet nostattaa palkat taivaslukemiin. Vapaat kädet tehostaa niin, että vähistä työntekijöistä otetaan kaikki irti, eikä mikään enää oikein lopulta toimi kunnolla. Vaikka Suomessa moni asia toimii selvästi paremmin kuin muualla, on se lähinnä vain tunnollisten työntekijöiden ansiota. Joskus silloin, kun oli olemassa vielä Posti, Postipankki, Tele ym., asiat toimi siihen nähden, ettei ollut tietotekniikkaa ja digitalisaatiota, suhteessa nykyiseen varsin paljon paremmin. Ainakin johtajien palkat olivat jossain suhteessa työtehtäviin.

Paljon puhtaammat jauhot eivät ole, jos edes ollenkaan, ammattiliittojen johtajilla. He ovat itse Orwellin Eläinten vallankumous -allegorian puhtaimpia esiintymiä opportunismista. He ovat nostattaneet itsensä sellaisiin tuloluokkiin, joilla he ovat tehneet itsestään tasa-arvoisempia kuin edustamansa työläiset. Työläisiähän itse asiassa ei oikein sellaisena enää edes ole kuin joskus vielä ehkä 70- ja 80-luvulla. Ainakin kun puhutaan teollisuudesta. Ammattiliittojen edustamat tehdastyöläiset ovat hyväpalkkaisia ja tukevan keskiluokkaisia, mikäli vielä ajatellaan luokkaeetoksen mukaan eri populan segmenttejä. Ne, jotka nyt ovat entisaikojen duunareiden asemassa, ovat perushoitajia, siivoajia, nollatuntilaisia, työkokeilijoita ja osapäivätyöntekijöitä. Näiden asiaa eivät nuo lihavat kaikki veroedut itselleen varanneet liitot aja.

Tutkijat Anu Kantola ja Hanna Kuusela ovat tutkineet ja kirjoittaneet kirjan siitä, mitä ylin tulopromille ajattelee yhteiskunnasta. Ja köyhistä. Useiden mielestä meillä on ”kokonaan työtä vieroksuvia ja joutilaita ihmisiä”. Sellaisia luikeroita, jotka eivät ota vastuuta elämästään, vaan antaa muiden maksaa heidän makoilunsa ja bailauksensa. Yhtä moni ei kylläkään ole nähnyt, missä todellisuudessa miljoona suomalaista elää. Tuossa pulskasti voivien kuplassa ollaan tuohtuneita siitä, kun ei kelpaa työ. Kyllä pitäisi kelvata, ne muutamat tunnit viikossa. Tämä sama eetos oli läpikäypänä edellisen hallituksemme lausunnoissa ja toimissa. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä nykyinen hallitus tulee tekemään. Mutta tuskinpa mitään. Tähän on menty ja siitä on vaikea palata takaisin – ”saavutetuista eduista ei tingitä!”

Ministeri Paateron tyhjää kolkutteleva lausunto Postin johdon palkitsemisen kohtuuttomuudesta TV-kameran edessä tulee suhteisiinsa, kun samaan aikaan Turun Sanomat uutisoi: ”Ministeri Paateron linjaus tulee mielenkiintoiseen aikaan, koska Postin palkka- palkkioselvityksen mukaan joulukuussa on tulossa tavoitteiden täyttyessä maksuun 2X-kannustin. Siinä pienin mahdollinen palkkio on 12 ja maksimikorvaus 60 prosenttia vuosipalkasta.”

Turun Sanomat ei saanut Heikki Maliselta lausuntoa tähän.