Kesäteräteologisia mietteitä. Osat 13 - 17

Kesän luppoaikoina Facebookiin kirjoiteltuja kesäteräisiä teologisia ajatuksia. Julkaisin ne myös blogissani sivustolla blogimetsa.fi. Tässä loput eli osat 13 - 17.
Eivät mitään uusia ja originaaleja keksintöjä, vaan näitä monet epäilevät Tuomaat ovat aikojen saatossa näitä pohtineet. Usein hiljaa mielessään, ettei olisi tullut kerettiläisenä grillatuksi pappien toimesta. Mutta edelleen näitä sopii pohtia. Suluissa julkaisupäivämäärä. Kesäteräteologi päättää tähän.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

13. Taivas ja Blåkulla (8.8.)

Kaikki uskonnot ovat man-made. Ihmismielen muotoilemia ideaaleja, joita lienee tarvittu kaoottisen maailman järjestämiseksi ja hahmottamiseksi tai sitten arrogantisti ihan vaan hallitsemisen apuvälineeksi. Kristinuskon kaikki elementit kertovat ihmismielen toiveista, ideaalista järjestyksestä, julmuuden oikeutuksesta sekä rikoksesta ja rangaistuksesta. Varsinkin rangaistuksesta. Ylimaallisen hyväksi kuvailtu jumala onkin kuitenkin pitkävihainen, huomionkipeä ja säälimätön.

Olen lukenut ja kuullut paljon tarinoita siitä, minkälainen taivas on. Tietysti yksi juttu on se, että siellä on kullatut kadut. Ja kirkkaus on valtaisa. Kirkkaus onkin yksi tyypillisimmistä Jumalaa ja Hänen Valtakuntaansa kuvaavista sanoista. On selvää, että pimeys EI voi vallita paikassa, jossa on rauha, rakkaus ja ihanuus. Mutta onko siellä todellakin kirkkaus? Onko Jumala ja Jeesus, yhdessä tai erikseen, niin kirkas, ettei sen kirkkaampaa ole nähty. Edes Hirosimassa ja Nagasakissa. Tietty vähän sofistikoituneemmat uskovat jättävät nämä kuvauksen vaivaantuneina sivuun ja kiertävät asian erilaisilla fiksuilla ilmaisuilla. Ettei tule liikaa esiin toive palkkiosta.

Blåkulla oli aikojen takaisessa Ruotsissa paikka, johon noidat lensivät bakkanaaleihinsa Saatanan kanssa ja jonne nämä roudasivat lapsiakin. Ruotsissa - ja Suomessakin siis - järjestettiin lukuisia oikeudenkäyntejä, joissa noituutensa tunnustaneet ja lapsetkin kertoivat, minkälaista siellä Blåkullassa oli. Paikkaa kuvailtiin kartanonomaiseksi isoksi taloksi. Siellä oli siis paljon huoneita, siellä tehtiin ruokaa, kirnuttiin voita, poltettiin viinaa ja hoidettiin karjaa. Ja tietysti se Saatana naida napsautti jokaista sinne ilmaantunutta noitaa. Porukkaa oli paljon pitopöydän äärellä. Siellä siis mässättiin, juotiin, tanssittiin ja pidettiin orgioita. Kuinkas muuten. Näitä noitia, jotka joko typeryyksissään, huomionhakuisuudessaan tai kidutettuna näitä noitasapattimenoja tunnustivat, sitten näine todistuksineen tuomittiin teloitettavaksi ja poltettavaksi. Papit muuten olivat kiihkeimpiä kovien otteitten vaatijoita.

Taivas, Blåkulla ja helvetti ovat kaikki tyynni ihmisten onnen kaipuun ja toisaalta raakuuden ja kostonhimon kuvajaisia. Noitajahdit lähtivät liikkeelle kristinuskon kiihkeydestä ja typerryttävästä paholaisen pelosta. Kaikki tyyten inhimillisiä asioita. Jumala kaiken päällä. Hyvin ihmismäinen otus inhimillisine piirteineen.


----------------------------------------------------------------

14. Vain noidat (12.8.)



"Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolanne Paholaisen juonia vastaan. Ennehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (Ef. 6:11 - 12)

"Noitanaisen älä anna elää" (2. Moos. 22:18)

Nämä olivat ohjenuorana suomalaisella Lorentz Creutzilla, kun hän toimi noituuskomission johtajana ja puhdisti valtakuntaa noituudesta Ruotsin puolella. Hän oli uskossaan luja ja myös yliopisto-oppinut. Morassa 12.8.1669 eli täsmälleen 350 vuotta sitten tämä noituuskomissio - totuuskomissio - tuomitsi kuolemaan 16 syytöntä ihmistä noituudesta. Lisäksi kymmeniä erilaisiin raippa- ym. rangaistuksiin. Pienet lapsetkin saivat raipparangaistuksia siitä, että olivat osallistuneet noitasapatteihin. 15 noitaoletettua teloitettiin 25.8. julkisella paikalla. Tarkoitus oli näyttää, että Jumalan rangaistukselta ei välty kukaan synnintekijä.

Creutzille ja muille jumalisille noituus oli totta. Myös siis yliopistollisen koulutuksen saaneille. Heistä oli ilman muuta selvää ja totta, että Blåkullassa surmatuista vauvoista keitettyä rasvaa siveltiin kaadetun lehmän kylkiin, istahdettiin sen mahan päälle ja lähdettiin sillä lentoon. Ei siis luudalla. Ja päämääränä tietysti Blåkulla, jossa Saatana piti riettaita menojaan. Yksi yhteinen piirre kertomuksissa oli juuri se, että Saatana oli kyltymätön ja astui jokaisen! Ja noitanaiset tappelivat paikasta jonossa. Ruotsissa tuolloin avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos ja ilmapiiri erittäin seksirajoittunut, joten ei ihme, että orgioita kuvailtiin. Ei pidä ihmetellä oppineittenkaan noitauskoa, kun miettii sitä, että vielä nykyään korkeasti koulutetutkin uskovat Saatanaan ja demoneihin, vyöhyketerapiaan, homeopatiaan ja enkeliterapiaan. 1600-luvulla maailma oli vielä jokseenkin selittämätön eikä syy-seuraussuhteita juuri tunnettu. Ainoa tiedonlähde oli Raamattu. Onneksi tiede ja valistus tulivat korjaamaan asiaa. Ilman näitä hätistelisimme vieläkin poikkeavia ihmisiä noitina. Tosin edelleenkin meillä vieroksutaan ja syrjitään poikkeavia.

Noitavainojen lopettamiseen vaadittiin Ranskan ja Englannin yliopistoissa oppinut ja valistunut mies, lääkäri ja tiedemies Urban Hjärne, joka piti Blåkulla-juttuja höpöhöpönä ja osoitti todistelut noitasapateista silkaksi huuhaaksi. Noitavainot päättyivät kuninkaan silmien alla Tukholmassa. Mutta viattomia uhreja oli tullut rumasti. Väkilukuun suhteutettuna ylivoimaisesti eniten Euroopassa.

Kumma kyllä noitavainoja Suomessa ei juuri ollut. Blåkullaa ei tunnettu. Ehkä jurot suomalaiset eivät nielleet sukkana noitasapatteihin lehmällä lentelyä. Onkohan niistä ajoista peräisin sanonta "ja lehmäkin lentää"? Noitaoikeudenkäyntejä käytiin ja kuolemantuomioita jaettiin lähinnä Ahvenanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Ahvenanmaalla jaettiin kyllä sitten sadistisen kihlakunnantuomarin johdolla kuolemantuomioita. Eroja alueissa Suomenniemellä oli. Savolaiset ja karjalaiset ei juuri kintaalla viitanneet noitiin. Ja hassu sattuma: näiden seuduilla eli vielä esikristilliset perinteet ja ortodoksisuus. Luterilainen uskonpuhdistus nähtävästi toi noitauskon mukanaan. Ihmekös tuo, heittelihän Luther itsekin mustepullolla demoneja kammiossaan.

Vaikka noitavainot lopahtivatkin, pysyi usko noitiin vielä pitkään. Aivan kuten vieläkin kristittyjen parissa usko persoonalliseen pahaan, Saatanaan, elää. Eikä sille uskolle loppua näy. Ja koska UT:ssa apostoli Paavali mainitsee noituuden yhtenä seikkana, joka estää pääsyn taivaaseen, on noituuden kaiketi oltava totta. Koska Raamattu on totista totta ja Jumalan sanaa. Turha kai mainita se, että monissa Afrikan maissa noituuteen uskotaan yhä edelleen kristinuskon tuputtamisesta huolimatta. Tai ehkä siksikin. Mutta ei vain Afrikassa, vaan joidenkin mukaan maailmassa on enemmän noitauskovia kuin koskaan. Vaikka kaikissa kulttuureissa onkin ollut kaikenlaisia räyhähenkiä ja muita katalia olentoja, on kristinuskolla ja aikojen takaisilla kirkonmiehillä pääasiallinen osa aikojen takaisissa ja kehittyvien maiden edelleen jatkuvissa noitavainoissa. Ja runsaassa määrässä viattomina teloitettuja miehiä ja naisia sekä pahoinpideltyjä lapsia.

------------------------------------------------------------------

15. Helvetti (14.8.)





Ikuinen rangaistus. Mielenkiintoinen ajatus. Vain sadistinen luonne voi edes ajatella ikuista rangaistusta, saati sitten tehdä siitä totta omassa mielessään ja julistaa sitä muille. Uskovathan uskovat löytäneensä totuuden. Ainakin jotkut. Myös totuuden hyvästä ja pahasta, palkinnosta ja rangaistuksesta.

Lestadiolaiset muiden fundamentalistien ohella pelottelevat lapsiakin helvetillä. Että uskoton tai väärin uskova joutuu ikuisesti tulijärveen. Lestoilla on itse asiassa kaikkein rajuin eetos helvetin miehittämisestä: he, noin 100.000 pelastuvat. Loput 7 miljardia (tai mikä luku tuomiopäivänä onkin) joutuvat helvettiin. Tulijärveen.

Yksi järjettömimmistä ja jäätävimmistä helvetin ilmaisuista oli eräitä vuosia sitten eräässä radio-ohjelmassa kuulemani erään nuoren tytön miete siitä, että hän pääsee taivaaseen, mutta hänen uskossa olemattomat perheenjäsenensä ja sukulaisensa ehkä eivät. Kun haastattelija kysyi, miltä moinen tuntuisi, vastasi tyttö, että nämä ikään kuin lakkaavat silloin olemasta, että näitä ei olisi ikinä ollutkaan olemassa. Helvetti olisi siis todellakin eeppinen "kadotus".

Helvetti, tulijärvi. Helvetille oli esikuvana aikoinaan Jerusalemin ulkopuolella ollut kaatopaikka, Gehenna, jossa poltettiin kuolleita eläimiä, teloitettuja rikollisia ja muuta jätettä. Siellä siis paloi tuli, eikä paikka liene ollut kovin viihtyisä. Sopiva paikka rangaistussiirtolalle. Alunperin muinaiset foinikialaiset uhrasivat siellä lapsiakin Moolok-jumalalle.

"Mutta ketä kiinnostaa totuus? Olen huomannut, että mitä korkeauskovaisempi on, sen enemmän rakastaa helvettiä. Vaikka helvettiuskovaisille rautalangasta vääntää, että Mark.16:16 ei ole sanaa kadotus, niin heidän mielestään siinä kuuluu olla ja kirkko on tehnyt oikein väärentäessään jaetta. Kadotus tarkoittaa heille helvettiä. He lukevat jakeen: ´Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan´." (Tapio Tuomaala 3.2.-19 oman Kotimaa24-bloginsa kommentissa)

Tuossa on ilmaistuna se, mitä itsekin olen jo kauan ounastellut: mitä uskovampi, sitä enemmän hekumoi rangaistuksella, joka kerran koittaa suruttomille. Mutta tämä kärjistäen. On siis niin, että täytyy olla valmiiksi sadismiin taipuisa luonne, että helvettiajatus tuottaa julkilausumatonta koston mielihyvää. Mutta on sitten ne uskovat, joille helvettiajatus on varmasti ongelmallinen. Miten selittää ja sovittaa yhteen hyvä jumala, kaikkivoipaisuus ja ikuinen helvettirangaistus? Rangaistuksen suhteettomuus ja epäreiluus paistaa silmiin kuin vaalimakkaraa tarjoavan ehdokkaan hymy.

Mutta helvetti paikkana ei ole kristinuskon keksintöä. Nimittäin jo vanhemmissa mytologioissa on tunnettu tällaisia kuolleitten paikkoja. Esim. Mesopotamiassa 2500 eaa uskottiin Kur-alamaailmaan, jossa hallitsi kuoleman jumala Nergal. Ja siellä kunnottomia sieluja piinasi galla-demonit. Tuttua kuvastoa. UT:n kirjoittajathan ottivat aikoinaan aineksensa muista mytologioista uutta mytologiaa kehitellessään.

Kristinusko on täynnä paradokseja. Yksi on se, että Jeesus käski rakastamaan vihollisia, mutta hän itse julisti kadotusta ja ikuista hammasten kiristystä - ja Gehennaan joutumista - omille vihollisilleen, joita siis olivat ne häneen uskomattomat. Toinen se, että on kaikkivaltias, kaikkeen pystyvä, hyvä jumala ja sitten on se helvetti, jonne ikuisiksi ajoiksi joutumisesta "pelastetaan", mutta vain sillä ehdolla, että uskoo Jesseen.

"Helvetin pelko katosi kuin tajusin, että olin jo vuosia elänyt helvetissä. Päätin erota sekä lsetadiolaisista että miehestäni". (ote Iltalehden 9.8. jutusta herätysliikkeistä lähteneistä)

Helvetti on sadismiin, omahyväisyyteen, kateuteen ja kaunaisuuteen taipuvaisen ihmismielen tuote. Ei mitään muuta. Tästä pelottelun kulttuurista olisi jo syytä päästä eroon.

-------------------------------------------------------------------

16. Herran pelko (16.8.)




Mitä olisi elämä ilman pelkoa? Ei niin mitään. Mitä olisi elämä ilman luottamusta? Mahdotonta. Eräs tuntemani fiksu kristitty totesi Herran pelosta, että "pelko on kunnioitusta luottamusta kohtaan".

Herran pelko mainitaan Sananlaskuissa ja Psalmeissa: "Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta." Sananlaskuissa jatko menee: "Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta." Sananlaskut on kirjoitettu vuosisatoja EAA. Nyttemmin ymmärrys kaikesta on lisääntynyt huikeasti, mutta pyhän tunteminen selvästi laskenut. Suurin osa uuden ajan tieteilijöistä, jotka ymmärrystä maailmankaikkeudesta ovat lisänneet, ovat uskon suhteen hällävälistejä.

Pelko on yksi inhimillisen toiminnan motivaattori. Ja ilman pelkoa ei koko ihmiskuntaa olisi olemassakaan. Jos oletetaan, ettei olisi pelkoa ja ihmiskunta olisi selvinnyt, voisi miettiä, olisiko moraaliakaan. Moni voisi käyttäytyä moraalittomasti. Monet kristityt ovatkin mieltä sellaista, että ilman Jumalan tuntemista (eli pelkoa) me eläisimme täällä täysin holtittomasti. Tässä katson, että kristinusko ulkoistaa moraalin. Nimittäin uskonnottomat ovat vähintään yhtä moraalisia ja eettisiä kuin uskovat. Itse asiassa vangeista suurin osa on kristittyjä ja vähintään tapauskovia. USA:n ns. raamattuvyöhykkeellä tehdään eniten rikoksia. Altruismi on vanhempaa perua kuin kristinusko.

Yhteiskuntia ohjaa myös lait ja varsinkin rikoslait, oli sitten kyseessä sekulaari tai uskonnollinen valtio. Eli tuomioita jaetaan täällä ajassakin. Mutta jos se tuomio odottaisikin Pietarin vastaanotolla, tuntuisi kummalta se, että vankiloissa on niin paljon kristittyjä.

Tuo "Herran pelko", joka siis on VT:n puolella pariin kertaan mainittu, tuntuisi olevan kirjoitettu siksikin, että joukkojen hallinta olisi helpompaa. Onhan uskontoja käytetty myös hallitsemisen välineenä. Ja käytetään. Jospa VT:n kirjoittamisen aikoina tuon lauseen tarkoituksena olikin hallitsijan totteleminen, eikä niinkään Jumalan? Jos hallitsija haluaa kuuliaisuutta velvollisuutena, vois se herättää kysymyksiä ja vastustusta. Mutta kun maallista sanktiota hirveämpi olisikin odotettavissa tuonpuoleisessa, ei rettelöinti kenties houkuttelisi niin.

IMO: Herran pelko ei ole viisautta. Eikä kristittyjen mainostamaa Herran ja luotujensa välistä rakkautta. Herran pelko ylläpitää feodaalisten ja hierarkisten systeemien olemassa oloa. Eikä se ole kunnioituksen ja rakkauden täyttämä vuorovaikutussuhde, vaan alistussuhde, jossa alaisella, joko johtajan tai jumalan, on pelko vain motiivina olla ns. ruodussa. Pelko on tila, johon ei liity luottamus tai rakkaus.

Ja sitten siihen perusongelmaan, joka kristinuskoon on sisäänkirjoitettu: jos jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa ja siis mikään ei ole mahdotonta, niin miksi sen luodun pitää pelätä rangaistusta? Jos hyvä, erehtymätön, kaikkivoipa ja oikeamielinen jumala olisi oikeasti luonut ihmisen kuvakseen, niin sittenhän tämä olisi sellainen. Samanlainen ja täydellinen. Mitään syntiinlankeemusta tai muuta mokaa ei taatusti olisi tapahtunut. Ei olisi tarvittu sitä Ihmisen Pojan teloituttamista ihmisten "pelastukseksi". Ei tarvittaisi rangaistuksia - eikä Herran pelkoa.

Vanhan testamentin jumala on kiivas, äkkipikainen, vihaa ja kostoa syytävä. Etnisiin puhdistuksiin valmis ja niitä vaativa. Kristityt sanovat, että Uuden liiton jumala on armahtavainen, lempeä ja pelastuksen jumala. Mutta Uudessa Testamentissa sanotaan, että "tuomionpäivä, vihan päivä on kauhistava ja se tulee pian".

Että olehan vainen luottavainen ja pelkäämättä, sinä kurja kuolevainen.


--------------------------------------------------------------------------

17. Jumala voi (21.8.)




Tämä päättyy nyt tähän. Kesä alkaa muuttua syksyksi ja luonto kuolee. Tai valmistautuu talveen. Joskus aikojen takaisessa teologiassa luontoa ja sen kuolemista syksyllä ja uudelleen heräämistä keväällä on käytetty perusteena sielun ikuiseen elämään. Kun ei luontokaan kuole, niin ei ihminenkään. Mutta ei siitä sen enempää.

Vaikka miten pohdin näitä, tulen aina samaan tulokseen: mahdotonta. Liian paradoksaalista. Liian hapokasta. Vilhelm Okkamilainen, joka pyrki aina kaikkein ilmeisimpään selitykseen ja jonka mukaan on nimetty periaate "Okkamin partaveitsi, sanoi jo satoja vuosia sitten paradoksinomaisesti: "Vain usko voi todistaa jumalan olemassaolon. Ammoinen kirkkoisä Tertullianus tokaisi sattuvasti jo kristinuskon aikojen alussa, että "uskon sen, koska se on niin järjetöntä". Jo siis joskus n. 1750 vuotta sitten. Järkeä ei sen jälkeen siihen ole tullut yhtään enempää.

Raamattu on Jumalan sanaa. Ja Jumalan on oltava totta, koska se Raamatussa ilmoitetaan. Tämän kehäpäätelmän mukainen nähtävästi on useimpien kristittyjen uskomusjärjestelmä.

Vanhassa testamentissa kerrotaan todella julmasta, kostonhimoisesta ja kaunaisesta jumalasta. Uusi testamentti kertoo samasta jumalasta, joka vaan nyt ei enää tee kansanmurhia eikä usuta omiaan niihin, vaan tappoikin oman poikansa "pelastukseksi". Hyvä ja kaikkivoipainen jumala.

Miksi evankeliumit ovat niin toisistaan poikkeavia? Miksi apostolit olivat kirjoitustaidottomia? Miksei kirjurit merkanneet tapahtumia ylös heti saman tien? Miksi tapahtumat kirjoitettiin vuosikymmeniä jälkeenpäin? Ja kreikaksi. Miksi monet kirjat jätettiin ulkopuolelle? Miksi Juudaksen evankeliumia piti piilotella? Miksi niin epätarkat ajoitukset? Miksi Jeesuksen mainitaan olleen "kuninkaallista syntyperää", mutta toisaalla kerskaillaan hänen köyhyydellään ja vaatimattomilla lähtökohdilla? Edes ristiinnaulitsemisesta evankeliumit eivät saa yhdenmukaista kertomusta. Jeesuksen oli synnyttävä jumalolentona neitsyestä (alkutekstissä nuori neito), että olisi puhdas synnistä. Mutta loogisesti Mariankin olisi sitten pitänyt syntyä yhtä neitseellisesti. Mutta Marian syntyperästä ei pyhissä teksteissä taideta juuri puhua.

Edes kaikille tuttua Augustuksen väestönlaskentaa ei ollut historioitsijoiden mukaan. Yhden verollepanon Josefus kirjasi, mutta sekin tapahtui vuosikausia väitetyn Jeesuksen syntymän jälkeen. Josefuksen pari mainintaa Jeesuksesta eivät ole kiistattomia. Niitä on voineet aikojen takaiset alkukristityt manipuloida. Jeesuksen syntymätarina on selvästi sepitetty. Eli ihmiset ovat kirjoittaneet ne ja kun nettiä ja sähköpostia ei ollut, toisistaan poikkeavina. Tutkijat ovat tuoneet esille UT:n ristiriidat ja virheet ilman, että kukaan teologi tms. ole voinut selittää muuten kuin metaforilla ja muilla epämääräisyyksillä. Miten näin epätäsmällinen kerronta voisi olla "jumalan sanaa"? Jos jumala on kaikkivoipa, niin olisi nyt edes tehnyt poikansa tarinasta vahvan ja murtamattoman. Mutta ei.

”Jumala voi”, sanotaan eräässä jo ammoin kuulemassani laulussa. Ja niin olen koko ikäni kuullut, että Jumala voi tehdä ihan kaikkea. Ja niin tekikin. Kerran pysäytti auringonkin, että Joosua saattoi hyvässä valossa suorittaa joukkomurhan. Mutta siinä laulussa lauletaan: "Jumala voi aina rakastaa pimeää, kurjaa maailmaa. / Jumala voi yksin karkoittaa pahuuden tään, joka varjostaa." Tosiasiassa jumala ei ole karkottanut yhtään mitään pahaa. ihmiset itse ovat tehneet pahaa vaarattomaksi, taistelleet vapautensa puolesta, rakentaneet yhteiskuntia, parantaneet asioita. Mutta pahoja ihmisiä on aina ja tulee olemaan. Niitä on omassa yhteiskunnassamme korkeillakin paikoilla. Siitäkin huolimatta, että kirkoissa joka sunnuntai rukoillaan esivallan puolesta.

Monet uskovat kiertävät VT:n ikävän jumalan UT:n uudella liitolla. Mutta kristinuskon dogmit nojaavat VT:n tarinoihin. Yksi on syntiinlankeemus. Adam siis haukkasi Evan (nainen) houkuttelemana omenan hyvän ja pahan tiedon puusta. Mutta miksi se kaiken voipa jumala istutti sen puun sinne? Miksi luodun ei ollut hyvä tietää hyvästä ja pahasta tiedosta, jos ne kerran olivat jo jumalan luomina olemassa? Raamattu on täynnä tällaisia absurdiuksia, joita uskovat yrittävät sitten selittää jotenkin.

Se, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, Jessestä eli varsinaisesta uskosta, on erittäin epämääräistä. Jää liikaa kysymyksiä ilman vastauksia. Uskossa luja tyytyy siihen. Hankalat kysymykset ja paradoksit liukenevat kaiken syleilevään uskon huomaan. Jumala kyllä tietää, itse ei tarvitse. Ja niinpä esittämiini kysymyksiini vastaus on usein: ”ei minulla ole vastausta”.

Kristinuskon mukaan Jumala on kaukaa viisas, kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Kesäteräteologi päättää siihen perustavaa laatua olevaan kristinuskon paradoksiin, jota ei voi järjellä selittää. Uskovatkin sen tietävät ja lukuisat kerrat olenkin kuullut tämän lauseen "sitä ei voi järjellä selittää". Eli jumalan tahto ja todellisuus. Jumalan hyvyys, kaikkitietävyys, kaikkivoipaisuus ja sitten paha ja "sielunvihollinen" eli saatana. Teodekian ongelma. Hyvän ja kaikkivoivan jumalan olemassaolo on silkka mahdottomuus. Mission impossible. Jäljelle jää vain tunneusko. Usko elää emootiossa.

Sampo Terho Kirkko ja Kaupunki -lehden kolumnissa 16.08.2016 kirjoitti: "Jos emme tunnusta Jumalan tahtoa, emme tunnusta syntiä tai kadotusta olevan olemassa. Silloin ei tarvita myöskään armoa tai pelastusta". Siinäpä se, jälleen yksi paradoksi oppineen kynästä: Jumala siis tahtoo, kuten tiedämme. Minä vain en pääse siitä mihinkään, että kaikkivoipaisen ei tarvitse mitään tahtoa. Tahtomiseen sisältyy se oletus, ettei tahto toteudu. Voiko sellainen olla jumala, joka tahtoo, mutta ei voi?

"Te olette rikkoneet minua vastaan! Tässä on poikani, tappakaa hänet, niin annan teille anteeksi!"

Kesäteräteologi päättää täältä tähän.

Kesäteräteologisia mietteitä. Osat 9 - 12

Kesän luppoaikoina Facebookiin kirjoiteltuja kesäteräisiä teologisia ajatuksia. Julkaisin ne myös blogissani sivustolla blogimetsa.fi.
 
Eivät nämä mitään uusia ja originaaleja keksintöjä ole, vaan näitä monet epäilevät Tuomaat ovat kristinuskon aikojen saatossa näitä pohtineet. Usein hiljaa mielessään, ettei olisi tullut kerettiläisenä grillatuksi pappien toimesta. Mutta edelleen näitä sopii pohtia. Tässä osat 9 - 12. Suluissa julkaisupäivämäärä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 9. Kesäpäivät (21.7.)

Monet uskovien yhteisöt järjestävät kesätapahtumia. Ja usein kesä kesän perään. On ne suviseurat, rukoilevaisten kesäseurat jne. Näillä todistetaan, rukoillaan ja veisataan. Puheenaiheet ovat aina samat: Jumalan hyvyys, Jeesuksen rakkaus ja kärsimys puolestamme, kilvoitus jne.

Mitähän agnostikot mahtaisivat tehdä kesäpäivillään, jos sellaisia järjestettäisiin? Todennäköisesti miettisivät päänsärkyyn asti, onko se vai eiko se ole. Voehan se olla mutta voehan se olla olemattakii. Kaipa siellä enemmän pohdittavaa voisi olla kuin vaikka uskonnottomien kesäpäivillä, joissa ei juuri pohdittavaa olisi. Ateistien kesäpäivillä taitaisi olla vilkasta. Suunvuoroa ei saisi kilpailtaessa parhaasta Jumalan olemassaolemattomuuden selityksestä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10. Muut maailmat (31.7.)

Buzz Aldrin näki 50 vuotta sitten ufon Apollo 11 lennon aikana, väittävät jotkut ufointoilijat. Aldrin itse arveli nähneensä jonkin aluksesta irronneen kappaleen. Niin, yhtäkään ufoa ei ole nähty lukuisilla avaruuslennoilla, ei jenkit, eivät neukut/venäläiset, eivätkä ketkään muutkaan. Ei tosin Jumalaakaan. Todistettavasti toisesta maailmasta tullutta lentokapinetta ei kukaan ole nähnyt. Ufoja kyllä on nähty runsaasti eli niitä "unidentified flying objects". Eräs aikojen takainen tuttunikin vouhkasi nähneensä. Hänelle tosin viina maistui ja kunnolla.

Raamatussa Jumala käski ihmistä täyttämään maan. Mutta ei muita maita tai maailmoja. Raamatussa ei ole kuvauksia muista maan kaltaisista maailmoista, eipä tietenkään. Hyvä kun edes muutama planeetta tunnettiin. Ei siis niitäkään kaikkia. Tarinoiden kirjoittajat tiesivät suunnilleen antiikin maailman, joka oli suunnilleen Rooma, Egypti, Levantti ja Kreikka. Amerikoista, Australiasta, Skandinaviasta tai Malediiveista ei tiedetty mitään. Kuinkas sitten jostain toisesta aurinkokunnasta? Mutta nyt tiedämme, että on myös muitakin planeettoja kuin tuntemamme. Siis muita tähtiä kiertämässä. Ja monta mahdollista maan kaltaista. Ensimmäinen löydettiin vasta 1992 ja nyt niitä tunnetaan 4000. On arvioitu, että maapallon kokoisia olisi pelkästään Linnunradassa 46.000.000.000. Aika monta maata täytettäväksi. Mutta Jumala on kiinnostunut Raamatun mukaan vain tästä omastamme, ainakin ilmoituksestaan päätellen.

Vai antoiko Jumala muille luomilleen siellä jossain omat ilmoituksensa? Universumihan voi vilistä elämää, mutta se on niin laajalla alueella, ettemme ehkä koskaan tule tietämään siitä mitään. Eikä oma Jumalammekaan mitään niistä hiisku.

Siis emme tiedä, onko muuta elämää jossain. Se voi olla niin toisenmoista, ettemme kykene huomaamaan sitä, vaikka jotain Solariksen kaltaista planeettamaista organismia tai bakteeritasoista. Sivilisaatiot voivat olla niin lyhytaikaisia ja eri aikoina, etteivät ne voi siksikään kohdata.

Universumi on niin valtaisa, ettemme edes pysty kuvittelemaan sitä. Tähtiä on enemmän kuin on hiekanjyviä koko maapallon hiekkarannoilla. Satoja miljoonia galakseja, jotka jo ovat niin suuria, ettei ymmärrys riitä hahmottamaan niitä. Eksoplaneettoja löydetään jatkuvasti lisää pelkästään omasta Linnunradastamme. Tilaa universumissa kyllä on vaikka miljoonille elämää kuhiseville planeetoille, vaikkei yksikään sivilisaatio koskaan tavoittaisi toista. Ja jos universumi onkin loputon, on silloin sivilisaatioiden määrä aivan määrätön.

Jos Jumala olisi luonut tämän kaiken, niin voi kysyä, miksi tämä loi sellaisia valtaisia jättiläistähtiä kuin VV Cephei A tai Canis Majoris, joiden rinnalla aurinko on kuin pieni pölyhiukkanen, jonka rinnalla maa taas on kuin pikkuruinen pölyhiukkanen… Ja noita jättitähtiä on lukematon määrä. Sitten voi kysyä, miksi tämä pieni mitätön pölyhiukkanen, maa, on sille Jumalalle niin kovin tärkeä, että se on meille ihmisille peräti elämän ja kuoleman kysymys.

VV Cephei A ja aurinkomme.



- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 11. Julmuus (5.8.)

"On julmuutta antaa ihmisten kulkea kohti kadotusta" – Vuosaaren kirkkoherra Mäkelä perusteli puheitaan helmikuussa kirkossaan, kun hänen julkisesta kääntymyskirjeestään oli noussut kritiikkiä. Tämä kyseinen pappi on yrittänyt käännyttää kiihkeästi ihmisiä. Ettei vain "taivaspaikka" menisi sivu suun. "Jos Jumala ei haluaisi meidän kääntyvän, niin miksi hän sitten puhuu meille siitä niin usein Raamatussa?" Näin Mäkelä kysyi.

Mutta eikö suurinta julmuutta ole se, että Jumala valmistaa tieten tahtoen paikan, oli se sitten tulijärvi, helvetti tai kadotus, ja on tiennyt jo ennakolta, ketkä sinne joutuvat. Ja joutuu sinne ikuisesti, vaikka ei edes pyytänyt saada syntyäkään? Eikä suurta julmuutta ole luoda ihmisiä tänne, antaa näille "vapaan tahdon" valita "oikein" ja pysyä samalla koko ajan piilossa ja ilmaantumatta missään vaiheessa esiin todistamaan itseään oikeaksi ja sitten antaa niiden, joiden hän tiesi jo ennalta syntyvän syntisiksi, joutua jonnekin gehennaan?

Jussi Mäkelä, siis yliopistollisen koulutuksen saanut hyväpalkkainen kirkkoherra, sitten pokkana kertoo, ettei kenelläkään ihmisellä ole oikeutta valikoida helvettiin joutuvia, vaan Herralla on ENKELIT sitä varten. Siis what on earth, Kaikkitietävä ja Kaikkivoipa, joka siis on tiennyt jo ennalta ihan kaikkien kohtalon, käyttää enkeleitä erottelemaan ne vuohet ja lampaat? Entä mitä ihmeen virkaa sitten on enää sillä Jeesuksellakaan ja sillä "sovitustyöllä"? Vai oliko tämä vain spektaakkelia varten?

"Herää Suomen Siion, herää, usko Jumalan sanaa, juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. Luopumus on alkanut, sinun on astuttava rohkeasti esiin, et voi vaieta totuudesta!" Näin kirkkoherra päätti helmikuisen saarnansa. Mutta eniten totuudesta vaiennut, jo pari tuhatta vuotta, on itse Jahve. Ei ole puhua pukahtanutkaan sitten ristiinnaulitsemisen. Silloinhan tämä tapattaessaan poikansa, totesi taivaasta: "Tämä on minun rakas poikani".

Mutta JOS Jumala haluaisi meidän KAIKKIEN pelastuvan, niin miksi ihmeessä hän antoi meidän ryhtymän syntiä tekemään tai peräti jo perisyntisinä syntymän? Miksi ihmeessä hän ei sitten pelasta meitä kaikkia, jos nyt niin haluaa? Mitä haluamista siihen kaikkivoipa ja kaikkitietävä enää tarvitsee? Hän leikittelee selvästi ihmisellä kuten kissa hiirellä. Mutta erona on vain se, että kissa ei itse ole julma, vaan toteuttaa Jumalan luomisessaan sille antamaa vaistoa.

Entä Jumalan omat synnit? Miten niitä pitäisi käsitellä? Hänhän selvästikin tappaa edelleen miljoonittain ihmisiä myrskyissä, maanjäristyksissä, epidemioissa ja muissa luonnonkatastrofeissa. Hän antoi määräyksen tappaa amalekialaiset ja muita eläimineen kaikkineen. Naiset sai ottaa seksiorjiksi. Kun hän rohkaisi egyptiläisiä päästämään israelilaiset vapaiksi, hän antoi näille kärsimyksiä, paiseruttoa, tappavia rakeita ja muuta. Ja tappoi perheiden ja karjan esikoiset. Ja kun Egyptin armeija kuitenkin lähti takaa vapaaksi päästettyjä, hukutti kokonaisen armeijan, jossa taatusti oli suuri osa armeijaan määrättyjä ihan tavallisia kilttejä miehiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12. Uskoa sinapinsiemenen vertaa (6.8.)

Ihminen ei valitse äidinkieltään, vaan äidinkieli ihmisen. Niin ei valitse myöskään uskontoaan, vaan se ihmisen. Usko määrittyy uskonnon kautta. Kun syntyy kristinuskoiseen maahan, tulee mitä todennäköisimmin kristinuskon määrittelemään uskoon. Jos tulee. Uskoon tuleminen vaatii tietyt henkiset ominaisuudet ja ympäristön. Kun uskonto on osa ympäröivää kulttuuria, saattaa tulla uskoon. Mutta syntyessä kulttuuriin, jossa ei jumalia juuri tunneta, ei välttämättä uskoon tule. Mihin silloin uskoisikaan, ellei sitten olisi sattunut syntymään kaukaiseen eristyneeseen heimoon, johon ilmaantui valtava laiva tai lentokone ja sen mukana oudon näköisiä ihmisiä ihmeellisiä tavaroita tuoden. Lastikultti, cargo cult. Laiva tai lentokone on silloin se jumala ja lasti, cargo, on se uskonto.

Jotkut sanovat, että ihmisellä on synnynnäinen jumalataju. Mutta tämä käsitys on kapeakatseinen. Alkuperäisheimoilla ei juuri ole tai ole ollut uskoa, ellei sitten joitain animistisia kultteja ja muita taikauskoja. Mutta ei jumalia.

Tierra del Fuego on Etelä-Amerikan kärjessä oleva paikka, jonne Charles Darwin Beaglen reissuilla kerran saapui. Hän oli silloin vielä itse uskossa. Havainto ja toteamus: "Ei ole mitään todisteita siitä, että alkuperäiskansoille olisi annettu jalo usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Päinvastoin, runsas todistusaineisto, joka ei ole peräisin satunnaisilta matkailijoilta, vaan pitkään villiheimojen parissa asuneilta ihmisiltä, osoittaa, että on ollut ja edelleen on suuri joukko kansoja, joilla ei ole minkäänlaista ajatusta yhdestä tai useammasta jumalsta ja joiden kielessä ei edes ole sellaiseen viittaavaa sanaa." -Darwin, Ihmisen polveutuminen

Eräs ghanalainen kertoi taannoin eräälle suomalaiselle uskonnosta maassaan. Kristityt ovat enemmistö ja kirkkoherrat keräävät kymmenyksiä, siis 10% seurakuntalaistensa tuloista.  Mutta yhdeksän kymmenestä käyttää rahat itse. Ostavat prameaa elämää ja hienoja kärryjä. Peräti lentsikoitakin. Siis vain 1/10-osa on rehellisiä. Tarkoittaa: oikeasti uskovia. -Tosin USA:ssa on runsaasti TV-pastoreita, jotka kylpevät rikkauksissa.

Afrikassa, kuten missään muuallakaan, ei pääosin ollut kristinuskoa ennen sen sinne viemistä. Suomessakin oli animistiset uskomukset vallalla ennen kristinuskon miekkalähetystä. Eräin paikoin Afrikassa sinne lähetetty kristinusko on sekoittunut primitiivisiin taikauskoihin ja niinpä papitkin ovat osallistuneet taikamenoihin ja hyväksyneet mm. albiinojen tappamisen ja jäsenien taikakaluiksi ottamisen. Kristinuskosta on tullut yksi lisähöyste taikauskoon.

Minulla ei ole jumalatajua. Ei uskoa sinapinsiemenen vertaa. Opin jumalajutut, kun niistä minulle pienenä kerrottiin. Rippileirillä minut indoktrinoitiin luulemaan olevani uskossa. Kunnes unohdin sen parissa viikossa. Minulla ei ole ollut mitään valaistumiskokemusta. Ei mitään tajunnan hetkeä, jossa kaikki suhteutuu ja liittyy kaikkeen ja kaikella on yksi ja sama lähtökohta ja päämäärä. Olen tyyten jumalatajuton, mutta silti en osaa olla siitä onneton.

Kesäteräteologisia mietteitä. Osat 1 - 8

Kesän luppoaikoina tuli mieleen kirjoitella Facebookiin jokusia kesäteologisia ajatuksia. Julkaisin ne samalla myös blogissani sivulla blogimetsa.fi.

Kesäteräteologiseksi tämä vähän meni. Eivätkä nämä mitään uusia ja originaaleja keksintöjä ole, vaan näitä monet epäilevät Tuomaat ovat kristinuskon aikojen saatossa pohtineet. Usein hiljaa mielessään, ettei olisi tullut grillatuksi kerettiläisenä pappien toimesta. Mutta edelleen näitä sopii pohtia. Tässä kahdeksan ensimmäistä. Suluissa julkaisupäivämäärä. Loput kun elokuu päättyy.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1. Jumalan työtoveri (9.7.)

Saatanahan on se, joka paatuneita syntisiä ja pahantekijöitä kiusaa sitten siellä helvetissä ikuisuuksiin. Eikö hän itse olekin Jumalan työtoveri? Antaa pahiksille sitä mitä ovat tilanneet… tai Jumala loi tämän juuri tätä tarkoitusta varten, Suureen Suunnitelmaan, jossa Jumalaa kiltisti palvovat ja kumartavat ja kyseenalaistamattomat saavat sen ajan tullen karkeloida kirkkaudessa täältä ikuisuuteen ja kurjat uskottomat ja muut kunnottomat joutavat paikkaan, jossa kärsiä, kypsyä ja kiemurrella tuskissa ilman loppua… sen Saatanan naureskellessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Suunnitelmista (10.7.)

Jos abortti on synti, eikä kuulu Jumalan suunnitelmaan, niin JOS kaikkitietävällä ja omnipotentilla Jumalalla on suunnitelma jokaiselle meistä eli ihmisille, niin onko niitä varten, jotka menehtyvät kohdussa keskenmenoihin, ollut suunnitelmana tuo keskenmeno? Entä oliko abortointi suunnitelma? Tai oliko suunnitelmana pahat kehityshäiriöt niillä sikiöillä, jotka menehtyvät pian syntymänsä jälkeen tai kuukausien kuluttua? Entä ne tuhannet biljoonat siittiöt, jotka eivät koskaan ole saavuttaneet eikä saavuta munasolua, onko näillä suunnitelmana kehittyä siittiöiksi vain sitten tuhoutuakseen?

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. rukous (12.7.)

Jos Jumalalla on meille kaikille suunnitelma, eikä mikään tapahdu Hänen tietämättään ja tahtomattaan, niin miksi meidän pitää rukoilla? Entä kun on kaksi jalkapallojoukkuetta, jossa kummassakin on yhtä monta uskovaa ja ennen peliä kummankin joukkueen uskovat rukoilevat voittoa pelissä, niinkuin eräs englantilainen piispa rukoili maansa menestykselle MM-kisoissa, niin miksi toisen rukoukset kuultiin mutta toisen ei? Tai kesäpuutarhurin rukous vesisateesta ryytimaallensa, mutta naapuri rukoilee samaan aikaan, ettei sataisi kun klapisavotta odottaa.

Kymmenen miljoonaa uskovaista rukoilee samanaikaisesti ja samanarvoisia, mutta vastakkaisia asioita. Jumalan pitäisi toteuttaa kaikki. Kymmenissä tuhansissa tapauksissa vaikutusodotukset menevät pahasti ristiin. Luulisi Jumalan olevan tuota menoa pian terapian tarpeessa.

Rukous on paradoksi. Rukoilija uskoo kaikkivoipaan Jumalaan, mutta pyytää silti asioita tapahtuvaksi toiveensa mukaan, vaikka kaikki on päätetty jo aioneja sitten...

Tuli mieleen vielä, että juutalaiset tosiuskovat miehet muistavat aamurukouksessaan kiittää jumalaansa siitä, että loi heidät miehiksi eikä naisiksi.

Vai olisiko niin, että Jumala on tuolla jossain taustalla, mutta sillä ei oikein ole mitään tekemistä minkään kanssa täällä maailmassa? -Kesädeististeologinen olettama.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Käärmeet (11.7.)

Miksi muuten käärmeet piti luoda? Ja milloin tarkalleen ottaen käärme luotiin. Oliko se ennen ihmistä, vaiko juuri ennen sitä syntiinlankeemusta? Niistä kahdesta luomiskertomuksesta en oikein pääse selville. Entä loiko Jumala käärmeen välikappaleeksi ovelaan suunnitelmaansa, jolla ne puupäät, Adam ja Eeva, saatiin satimeen? Ja kun ne piruparat satimeen saatiin, niin kostona sen käärmeen piti sitten pistää ihmispoloa kantapäähän. Ja sama jatkuu edelleen. Pitääkö meidän vieläkin kärsiä niiden kahden taliaivon tekosesta? Eikö 6000 vuotta jo riittäisi?

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Tyly luonto, osa 1. (13.7.)

Charles Darwin näki Beaglen matkalla Osornon tulivuoren purkauksen. Se sai hänet, siihen astisen moitteettoman tapauskovaisen ja geologiasta juuri kiinnostuneen luonnontieteilijän alun, miettimään, ettei maapallo ole mitenkään hyväntahtoinen eikä sitä ole suunniteltu ihmiskuntaa varten. Beaglen matkalla Darwinin hatara usko alkoi hälvetä hävitäkseen lopulta kokonaan.

Niin, maapallo on todella vihamielinen paikka. Myös ihmiselle. Koko luonto on pelkkä selviytymiskamppailun taistelutanner. Me lauhkean vyöhykkeen ja varsin tasaisine säineen näemme lähinnä luonnon kauneuden. Emme sitä jatkuvaa eri lajien välistä eloonjäämiskamppailua. Luonto on raivokas ja täysin välinpitämätön kärsimykselle.

"Ankara maanjäristys tuhoaa hetkessä kaikkein vanhimmatkin rakennelmat. Maa, kaiken kestävän symboli, on liikkunut jalkojemme alla kuin hieno hiekka vedessä. Yhdessä sekunnissa mieleeni tunkeutui outo ajatus kaiken turvattomuudesta". -Darwin

Tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, tsunamit, tulvat, myrskyt, tornadot, hurrikaanit, kuumuus, kuivuudet, hirmupakkaset jne. ovat maapallon normaalitila. Ollut jo miljoonia vuosia ja tulee olemaan hamaan kuolevassa ja laajenevassa auringossa käristymiseen saakka. Kun luonnossa on ravintoketju, tarkoittaa se syö ja syödyksi tulemista. Tai muuten tapetuksi tulemista: erilaisia fataalin myrkyllisiä kasveja on Suomenkin luonnossa saati eri puolilla maailmaa. On tappavia käärmeitä, hämähäkkejä, meren eläviä, petoeläimiä, jotka eivät paljon jahkaile, jos ihmisparka on sattuvasti ruoaksi saatavissa. On tappavia bakteereja ja viruksia. Kaikkea tämmöistä mukavaa. Luonto lienee koko ihmiskunnan historiassa tappanut luonnon katastrofeissa ja epidemioissa varmaan enemmän ihmisiä kuin ihmiset toisiaan sodissa ja vainoissa.

Kesäteräteologi pohtiikin nyt, että minkälaisen maailman se luoja meille tekikään. Turvattoman, epästabiilin ja oikukkaan paikan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 6. Sijaissyyllinen (14.7.)

Kuten kaikki tiedämme, on Herramme kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Siispä Hän voisi heivata sen meitä alituiseen kiusaavan saatanan koska tahansa hittoon. Jos haluaisi. Mutta ketä sitten syyttää siitä, että ihminen, se Hänen omaksi kuvakseen tekemä, tekee edelleen niitä kataluuksiaan ja pahojaan? That´s the question.

”Perkele on itseasiassa teologisen kristinuskon – kärjistetysti sanoen – suojeluspyhimys. Mikäli kristinusko kieltäisi persoonallisen Saatanan, se poistaisi alimman kortin teologis-dogmaattisesta rakennelmastaan.”
 -Seppo Heinola, Saatanan synty antiikista kristinuskoon. Kotimaa24-blogisto 11.06.2018.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -  - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7. Varmuus Jumalasta (17.7.)

Jos nyt saisin varmuuden Jumalan olemassaolosta, ei se vaikuttaisi elämääni juuri mitenkään. Päinvastoin, mietin, miten maailma ja elämämme muuttuisi, jos Jumala saisi tietää ihmiskunnan olemassaolosta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8. Tyly luonto, osa 2. (21.7.)

Jumala loi maailman, jossa kaikki on kaunista, täydellistä ja tarkoituksenmukaista. Täydellisen älykkään suunnittelun tulosta. Kaikki lajit ovat luodut erikseen ja omana erityisenä lajinaan.

Niin Jumala oli omana erityisenä lajiryhmänään myös loispistiäiset. Nuo veikeät hyönteiset, joilla on erityinen tapa kasvattaa jälkeläisensä. Tällä on takaruumiissaan pitkä munanasetin, jossa on terävä pistin, jolla se poraa esim. kantoon tavoittaakseen kannossa elävän toukan. Muna asettuu toukkaan sisälle. Mustasta kuoriutuu niin ikään toukka, joka alkaa aterioida isäntätoukkaa. Ensin vedellään vähemmän tärkeitä osia, ettei ateria heti kuolisi ja pilaantuisi. Mutta ennen pitkää isäntä on syöty sisältä kuoliaaksi ja kas, taas on uusi loispistiäinen maailmassa!

Jumala katsoi parhaaksi luoda yli 100.000 eri loispistiäislajia, joilla on erilaisia keinoja tunkeutua sisälle toisiin lajeihin murkinoimaan. Toiset peräti huovuttaa ruoan, siis sen isäntälajin, jotta kersa pääsee aterioimaan rauhassa muiden häiritsemättä. Ja sitten on ne kaikki muut Parasitoidit, isäntänsä lounaaksi vetelevät loiset. Satojatuhansia eri lajeja...

Yhtenä erityislajia Jumala loi Magicicada-kaskaat, jotka elävät toukkina 13 tai 17 vuotta. Nämä on keksinyt eräs sienilaji, joka viettää itiövaihetta niin ikään 13 tai 17 vuotta. Itiöt tunkeutuvat kaskaan sisään, jossa kasvaa kunnolla niin, että kasvusto alkaa pudottaa kaskaan takaruumiin jaokkeita irti yksi kerrallaan niin, että sienikasvusto tulee näkyviin. Sienen itiöt pääsee leviämään. Sieni siis räjäyttää kaskaan takaruumiin ilmaan. Sieni huumaa kaskaan niin, ettei se huomaa mitään outoa olevan tapahtumassa ja saadakseen tämän parittelemaan koiraan kanssa, vaikka tämä paritteleekin sienimassan kanssa...

What a wonderful world, perfectly planned and preciously created!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

(jatkoa elokuun lopussa)

Sotilaat lähimmäisrakkauden asialla

"Sotilaat ovat lähimmäisenrakkauden asialla." Näin sanoitti kenttäpiispamme Pekka Särkiö Ylen Pisara- ohjelmassa 1. heinäkuuta. Kun sotilas siis ampuu vihollisia hengiltä tai räjäyttää kappaleiksi, on hän Jumalan asialla suojellessaan omiaan. Särkiö jatkaa: "Jumala ei katso hyvällä sitä, että ihmisiä kuolee väkivaltaisesti." Niinpä niin. Mutta mitäs tulivat tunkivat rajan yli. Ei Jumala käskenyt. Itsepä sitten saavat kärsiä.

"Kallis on Herran silmissä Hänen uskollistensa henki", sanailee Särkiö ja jatkaa: "Jokaisen henki on yhtä arvokas Jumalalle - erotuksetta". Mutta sota, ihmiskunnan onnettomuus, muuttaa tietysti asian. Kaikki henget eivät sentään ole aivan yhtä arvokkaita ja Herralle otollisia. Hyökkääjien henki on arvottomampi kuin omien ja Särkiön eri maiden kollegoitten siunaamien sotilaiden henki. Ja Venäjän ortodoksikirkon pappien pyhällä vedellä pirskottelemat aseet ovat tietysti Jumalan erityisessä suojeluksessa Itä-Ukrainan ym. edelleen käytävien, mutta uutisoimattomien, Vuoristo-Karabahin, Tšetšenian, Georgian ja eräiden muiden kahakoiden taisteluissa.

Pekka Särkiö aloitti kuusi vuotta sitten kenttäpiispana. Kenttäpiispa ei ole oikea piispa. Tämä ei kuulu kirkon henkilöstöön, vaan on valtion ja puolustusvoimien virkamies. Valtio siis maksaa "piispalle" palkkaa. Kenttäpiispa siis ei ole muuta kuin armeijan ylipappi. Ensimmäisiksi töikseen heraldiikkaa harrastava Särkiö piirsi kenttäpiispalle vaakunan. Hän esitteli sen aikoinaan Kotimaa24-palstalla, jossa hän edelleenkin kirjoittaa Pyhän Hengen elähdyttämiä, henkistyneitä ja monipolvisia kirjoituksia. Kirjoituksista huokuu vahva isänmaallisuus, usko - ja vahva homokammo. Kun Suomeen vahvistettiin 2017 sukupuolineutraali avioliitto, oli se kenttäpiispalle liikaa. Hän ruoti sitä näppärin sanakääntein ja siis tuomitsi typeränä Herran tahdon loukkauksena koko homman. Hän siis teilasi demokraattisesti valtion ylimmässä elimessä säädetyn lain - valtion virkamiehenä. Pokka pitää kyllä hyvin.

Seurakuntalainen -lehden mukaan vuonna 2015 teologisten opintopäivien "piispan kyselytunnilla" hän ilmoitti, että avioliitto ei ole tasa-arvokysymys, vaan teologinen kysymys. Että avioliitossa on kyse instituutiosta, jolla on raamatulliset perusteet. ”Avioliitto on miehen ja naisen välinen, Jumalan säätämä järjestys”. Tässä hän on hieman epätäsmällinen, nimittäin Raamatussa ei puhuta avioliitosta yhtään mitään. Ja naimisiinmeno ja "naimakauppa" on ollut aina lähtökohtaisesti sopimusoikeudellinen asia. Ja tehty maallisista lähtökohdista.

Vuonna 2014 Särkiö kävi Moskovassa ja hän tapasi siellä virkaveljensä, Venäjän asevoimien ylipapin. Hän hehkutti, kuinka Venäjän armeijassa on runsaasti sotilaspappeja ja aina vain enemmän tulee. Ja kuinka siellä opetetaan uskontoa ja ortodoksista perinnettä varusmiehille. Että oppivat erottamaan oikean ja väärän ja hyviä arvoja. Siitä hän ei maininnut mitään, että siellä on ollut ja on ilmeisesti edelleen hirvittävä kuri, simputus ja kiusaaminen. Särkiö pahoitteli blogikirjoituksessaan sitä, että Suomessa pohditaan sitä, keille ja mitä sotilaspappi saa opettaa.

Siitäkään Särkiö ei puhunut mitään, minkälaista Venäjän armeijassa on homoilla. Tai ylipäätään ihmisoikeuksilla Putinin Venäjän yhteiskunnassa. Eikä hänelle ollut pahoittelun aihe ollenkaan se, että Venäjä oli vähän aiemmin miehittänyt Krimin niemimaan. Hänestä se oli kai ihan "normal".

29.03.2015 Särkiö kirjoitti Kotimaa24:ssa: "Kaikilla ihmisillä on jakamaton ihmisarvo. Tästä ei kuitenkaan suoraan seuraa, että kaikilla olisi ilman muuta oltava oman suuntautumisensa mukaisesti oikeus lisääntyä." Hän ilmoitti siis tavallaan kannattavansa pakkosterilisaatiota ellei peräti eugeniikkaa. Ja toimenpiteen kohteista ei tarvitse esittää arvailuja. Särkiö siis näin valtion virkamiehenä. Hän saa tehdä näin ja nostaa veronmaksajien rahoista maksettavaa n. 85.000 euron vuosipalkkaa. Tässä tulee mieleen se, että samankaltaisista syrjivistä lausunnoista ja twiitistä Perussuomalaiset nuoret menettivät sinänsä aivan oikein OKM:n 115.000 euron tuen. Pekka Särkiö on kirjoittanut avoimesti homoihin kohdistuvaa syrjintää sisältävää tekstiä vuosikaudet. Mielestäni homoihin kohdistuvalla syrjinnällä ja rasismilla ei juuri ole eroa.

Suomalaisista SS-miehistä oli keskustelua tämän vuoden keväällä. Andre Svanström kirjoitti Hakaristin varjossa -kirjan, jossa hän lähteisiin viitaten ja perustellen osoitti, että suomalaiset SS-miehet eivät suinkaan olleet sivussa, kun SS raakuuksiaan ja sotarikoksia teki. Yksityishenkilöt reagoivat ärhäkkäästi ja niin saivat niin tehdäkin. Onhan meillä mielipiteen vapaus. Kenttäpiispa Särkiö bloggasi K24-palstallaan 19.3. kyseenalaistaen esitetyt tiedot. Hän halusi palauttaa "kunnian" suomalaisille SS-miehille, jotka nyt vain olivat isänmaallisia. Särkiö valtion virkamiehenä kirjoitti pettävällä pohjalla mielipidekirjoituksensa ilman, että virka sitä olisi edellyttänyt. Julkinen virka asettaa mielipidekirjoitukset erityiseen asemaan. Voi pohtia, onko niitä korkean julkisen viran haltijan syytä julkaistakaan. Itse olen sitä mieltä, ettei pidä. Julkisen viranhaltijan tulee pysytellä ulostuloissaan tosiasioissa. Kenttäpiispankin sopisi kyllä virkauransa aikana pysyttäytyä sotahistoriallisissa asioissa faktapohjalla, vaikka itse oma työnkuva perustuukin antiikin aikaisiin mielikuvitustarinoihin.