(Tämä blogini jäi telakalle kesällä 2020, kun kirjoitin enimmäkseen blogimetsa.fi -alustalla. Mutta se alkaa olla nuutunut, joten otin tämän uudelleen käyttöön)
Tämän kirjoituksen tein toimittamaani SataVAPARI -lehteen nyt syksyllä 2024, mutta sopii se tännekin. Tämä siis aloituksena neljän vuoden tauon jälkeen.
Kun Helsingin tuomiokirkko aikoinaan rakennettiin keskeiselle paikalle aikansa kaupungin keskustassa ja muita rakennuksia korkeammalle, ei kenellekään tullut mieleenkään, että historian mitassa varsin lyhyen ajan kuluttua se tulisi olemaan vähemmistön uskonnon palvontapaikka, jossa sunnuntaisia papin saarnoja ja messuamista käy kuuntelemassa jokunen hassu 70 vuotta täyttänyt. Sama juttu omassa kaupungissani Porissa, vaikka kirkkoon kuuluvien osuus onkin vielä joku noin 60 – 65%. Aikanaan keskeiselle paikalle rakennetussa valtaisan kokoisessa Keski-Porin kirkossa käydään lähinnä häissä ja konserteissa. Sunnuntaisiin riittimenoihin riittäisi kävijöiden määrän puolesta joku kerhohuonekin jostain.
Tuomasmessujen kävijämäärät ovat jonkun verran isompia. Niitä järjestetään sunnuntai-iltaisin, jolloin monilla voi sunnuntain tyhjäkäynti olla jo tuskastuttavan tapahtumatonta ja aika hidasta, joten tyhjyyden tunteen voi liudentaa käymällä kirkossa tarkastamassa, keitä muita ajankuluttajia siellä on. Tuomasmessu on myös viihteellisempi versio jumalanpalveluksesta. Tavalliset sunnuntaimenot ovatkin suorastaan tappavan ikävystyttäviä, laahaavia, puuduttavia ja tylsiä. Niiden aikana papitkin miettivät, mitähän kotona on lounaaksi ja mitäs sitä tekisi loppusunnuntain ajankuluksi.
Kirkosta eroaa vuosittain pienen kaupungin asukasmäärän verran jäseniä. Monen kirkkorakennuksen verran. Niin paljon, ettei sitä edes kuviteltu vaikka vielä 70-luvulla, aikana, joka ei niin hirveän kaukana historiassa ole. Viime vuonna luterilaisesta kirkosta erosi reilut 55 000 jäsentä. Kuolleita seurakunnan jäseniä oli 49 000. Vauvakastettujen määrä oli 22 000.
Kirkko siis menettää jatkuvasti maksavia jäseniään, joten se tulee näkymään taloudessa. Kirkko saa verovaroista vuosittain valtiontukea. Näihin aikoihin asti se on ollut noin 120 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle määrä laskee 20 miljoonalla, mutta verotuksen muutoksien vuoksi se lienee saavan kuitenkin kirkollisveron myötä suunnilleen saman määrän kuin ennenkin. Valtiontuki on mennyt lähinnä hautaustoimen ylläpitoon.
Mutta monet seurakunnat ovat jo alkaneet myydä kiinteistöjään taloutensa korjaamiseksi. Ennen pitkää tulee se tilanne, ettei kirkkorakennuksia ole varaa pitää koko vuotta lämpimänä saati tehdä kunnostuskorjauksia. Uudet kirkkorakennukset tulevat olemaan erikoisuuksia – ja niistä tulee pienempiä.
Porissa on 13 kirkkorakennusta. Osa on pienehköjä ja -50 ja 60-luvuilla rakennettuja kaupunginosakirkkoja. Kuinkahan monta näistä on jäljellä vaikka neljännesvuosisadan kuluttua. Se ei ole pitkä aika, mutta sinäkin aikana kirkon jäsenmäärä tulee pienenemään radikaalisti.
----
Hämeenlinnassa muutettiin aikoinaan ortodoksikirkko kirjastoksi, mikä olikin aivan oiva ratkaisu. Rakennus, joka palveli tyhjää täynnä olevaa ideologiaa, alkoi palvella tiedolla ja sivistyksellä.
(edit: tässä ei tarkoiteta erityisesti ortodoksiuskonnon kirkkoa, vaan ylipäätään kirkkoa, joka muutettiin kirjastoksi)
Jaa, että ortodoksikirkkoko " palvelee tyhjää täynnä olevaa ideologiaa" - kuulostaa korvissani yhtä ideologiselta mielipiteeltä. Mikä siinä nyt niin kaivelee, että osa karjalaisevakoista toi mukanaan erilaisen uskonnon? Provokaatiota vai sitä mielipiteenvapautta, että jotain tiettyä esim. uskontoa saa nimitellä miten haluaa. Olen sitä mieltä, että parempi olisi erottaa valtio uskonnosta kuten Ranskassa on tehty. Enkä hyväksy minkään uskonnon tai ideologian nimissä suoritettavaa vainoa tai epätasa-arvoa. Mutta jos noin blogikirjoituksen lopuksi heittää esimerkiksi juuri sen vähemmistö -uskonnon esimerkiksi tyhjästä tilasta, joka voidaan onneksi täyttää tiedolla sen ideologisen tyhjyyden sijasta, niin syntyy vaikutelma, ettei sinulla ole tietoa juuri tuosta vähemmistöuskonnosta. Juurikin kun näistä kahdesta valtionkirkosta ja niiden jäsenmäärien laskusta ja noususta on viime aikoina kirjoitettu paljon. Jos olisit kirjoittanut saman jostain moskeijasta, niin mihin kontekstiin kommentin olisi sitten voinut asettaa? Tietty, tämähän on vain pieni huomioni ja enkä edes jaksa ryhtyä mihinkään rankkasn polemiikkiin, ajattelin vain nostaa pointtisi esiin koska jokin siinä aiheutti särön. Loogisesti tuo loppukaneetti pitää pintansa, jos lähtee siitä olettamuksesta, että kaikki henkinen ravinto uskonnonsisällä on väärin ja tyhjää ideologias ja kaikki henkinen sisältö kirjaston sisällä oikein. Kirjoitan itse silloin tällöin harvakseltaan blogia mutta ole hyvin paljon epävarmempi totuuksista, kuljen jään päällä kokeillen sen pitävyyttä mutten ole varma, kanssa asko se.
VastaaPoistaNo niin, Ei ollut tarkoitus osoittaa juuri ortodoksikirkkoa tai ortodoksista uskontoa, vaan ylipäätään kirkkoa. Kirkot ovat paikkoja, joissa harjoitetaan uskontoa. Uskonnot ovat ideologioita siinä missä poliittiset ym. aatteet. Tuo kirjastoksi muutettu rakennus nyt vain sattui olemaan ortodoksikirkko.
VastaaPoistaUskonnoissa on se ero muihin aatteisiin ja ideologioihin, ettei sen sisältö ole muuta kuin aikojen takaisten mielikuvitusentiteettien palvonta.
Minusta kirkon muuttaminen kirjastoksi on tilan funktion muuttaminen todellisuuteen pohjaavaksi.