Kansallisomaisuudet taivaan tuuliin

Pääministerimme ilmoitti korjanneensa vihervasemmiston jälkiä hoitaessaan valtion taloutta. Aivan kuin meillä olisi ollut viime vuosina vihervassareita ja fillarikommunisteja pääministereinä. Vuodesta 2003 lähtien pääministereinä ovat olleet Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi keskustasta, sitten Jyrki Katainen ja Alexander Stubb kokoomuksesta. Valtiovarainministereinä samana aikana oli neljä demaria ja kolme kokkaria. Neljäs nyt parhaillaan. Yhtäkään vasemmistoliittolaista tai vihreää ei ollut. Mielenkiintoista, että pääministeri käytti oikeisto- ja kansallishenkisten lanseeraamaa ”vihervasemmistolaiset” -käsitettä. Lienee ollut Jussi Halla-aho sen ensimmäinen käyttäjä.

Mutta oli sitten hallituksessa keitä tahansa, yhtä karkeita virheitä ja leväperäisyyksiä nämä harrastavat. Viimeisten yli neljännesvuosisadan aikana valtion omaisuutta on myyty ja hassattu tolkuton määrä. Pääministereinä demarit, keskustalaiset ja kokoomuslaiset, kuten myös valtion omistajaohjausministereinä. Samalla valtionvelkaa on otettu yhtä tolkuttomasti. Vuosina 1987 - 2015 valtionvelkaa muuten ovat sitten lisänneet eniten kokkarit, sitten RKP, sitten kolmantena ja neljäntenä krisut ja kepulit, molemmat lähes yhtä paljon. Vihreät, demarit ja vassarit tulevat jo jonkun matkan päässä perässä.

Valtion yhtiö Sonera, entinen Posti-Tele, osti vuonna 2000 Saksasta ilmaa yli 4 miljardilla eurolla. Saksa huutokauppasi Umts-toimilupia. Päätohelona tässä järjettömyydessä oli varatoimitusjohtaja Kaj-Erik Relander, jota kehuttiin ”Suomen rohkeimpana miehenä”. Ruotsin Telia ei lähtenyt tähän hullutukseen. Niinpä Telia sulauttikin pian entisen valtionyhtiö Soneran itseensä. Enää ei ole Sonera -nimeäkään olemassa. Valtio-omistaja ei suinkaan pistänyt Relanderia pellolle, vaan tämä ylennettiin toimitusjohtajaksi. Palkka tittelin mukainen. Valtion omistajaohjausministerinä oli Sinikka Mönkäre, demari. Valtiovarainministerinä oli Sauli Niinistö (kok).

Ennen ilmakauppoja hallitus esitti eduskunnalle 3,1 miljardin markan pumppaamista Soneraan. Toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes, vassari, kehtasi arvostella sitä. Hänestä se ei olisi jäänyt ainutkertaiseksi ja että tuo rahan pumppaus ei olisi riittänyt pitämään Soneraa hengissä. Kaikki moittivat ja kysyivät tältä, mitä ihmettä hän tarkoitti, kun esitti hallituksen linjasta poikkeavaa puhetta. Pääministeri Paavo Lipponen vaati Siimeksen olevan hiljaa Sonerasta. Talousvaliokunnan pj, Leena Luhtanen (sd) haukkui Siimeksen ”irtopisteiden vastuuttomasta keräämisestä”. Keskustan ryhmänjohtaja Mauri Pekkarinen piti Siimeksen puheenvuoroa uskomattomana. Eipä enää myöhemmin ole muistellut tätä. (lähde: Erkki Ahon blogi Sonera - saksalaista ilmaa 4,3 miljardilla)

Kun Sonera oli menetetty Ruotsille, oli hankittava huoltovarmuuden kannalta tärkeä teleyhtiö. Niinpä valtio osti eräältä pelurilta Elisan osakkeita (Eläke-Varma bulvaanina). Silloin valtion omistajaohjausministerinä oli Jyri Häkämies, kok. Hän perusteli kauppaa siis huoltovarmuudella, jonka valtio oli siis menettänyt demari-kokkari -vetoisen hallituksen leväperäisyydellä. Näissä toimissa, missä kokoomuslaiset ja keskustalaiset ja demarit olivat vaikuttaja-asemissa, valtio menetti miljarditolkulla rahaa.

Fortum muodostettiin v. 1998, kun valtio-omistaja päätti yhdistää hyvin menestyneen Imatran Voiman ja huonosti kitkutelleen Nesteen. Pääministerinä tuolloin oli demari Paavo Lipponen, joka toimissaan oli oikeistolaisempi kuin kukaan kokoomuslainen pääministeri konsanaan. Vaikka Lipponen kuvitteli olevansa omnipotentti talousosaaja, ei hommassa ei ollut yhtään mitään havaittavaa järkeä, mutta kun kaikkea piti virtaviivaistaa. Se oli trendi. Sekoilu päättyi kuuden vuoden jälkeen, kun Neste erotettiin taas omaksi firmakseen.

Fortum jatkoi, eikä sekään onnekkaasti. Valtio-omistaja päätti myydä sähköverkon pois. Mutta sekoiluvaiheessa Fortumin johtajat ja hallintoneuvosto sorvasivat ennennäkemättömän röyhkeän optioryöväyksen. Sen siunasi hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta: pääministeri Matti Vanhanen (kesk), omistajaohjausministeri Mauri Pekkarinen (kesk) ja muita ministereitä demareista ja RKP:sta. 350 Fortumin johtajaa sai yhteensä 400 miljoonaa optioina ja tulospalkkioina. Yhteisistä varoista. Tulokseen pomojen tekemiset ja tekemättömyydet eivät kyllä vaikuttaneet sitä eikä tätä. EU:n päästökaupan alkaminen tuolloin nosti sähkön hintaa ja sai Fortumin tuloksen ylös. Muistaakseni myös sateiset kesät ja kuivat kesät nostivat aina sähkön hintaa.

Kokoomuslaiset pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori puolustivat sittemmin sitä Fortumin sähköverkon myyntiä ”hyvänä ratkaisuna, joka ei riskeeraa Suomen huoltovarmuutta”. Ja edelleen ”kauppa ei myöskään nosta sähkönsiirron hintaa asiakkaille, koska sähkönsiirtoa ja sen hinnoittelua säädellään tarkasti”. Miten kävi? Caruna sai halvalla hyvää. Se alkoi nostaa hintoja. Heti. Ja kun rajuinta hinnankorotusta ei kehdannut tehdä, tuli valtiovalta sopivasti apuun. Piti kaivaa ilmajohdot maahan. Ja taas siirtohintoja tullaan nostamaan. Parhaimmillaan 30%:lla. Caruna kierrättää voittonsa Alankomaiden kautta. Se on järjestellyt hienon miljardien lainaketjun, jolloin ei tarvitse maksaa yhteisöveroja Suomeen. Tyhmä se on joka veroja maksaa.

Kun Suomen pankki otti pankkikriisin aikoihin Skopin haltuunsa, sai se myös kunnon lohkon Nokiasta. Tuolloin Nokia oli vielä maailmalla never heard -yhtiö. Toiset piti Nokian osakkeet. Toiset eivät. Suomen pankki ei. Suomen pankin johtokunta ohjeisti myymään osakkeet heti, kun ne ylittävät tasearvon. Ja niin tapahtui. Sittemmin niiden arvo 200-kertaistui 14 miljardiin euroon. Sillä olisi hoideltu pankkikriisi, joka maksoi veronmaksajille 10 miljardia euroa. Päätöksen tekijöinä olivat pankinjohtajat Harri Holkeri (kok), Esko Ollila (kesk), Kalevi Sorsa (sd) ja pankkiammattilainen Matti Vanhanen (kesk.), joka pätevöityi sittemmin pääministeriksi, sekä johtokunnan puheenjohtaja Sirkka Hämäläinen. Turha mainita, että nämä kaikki ovat edelleen hyvin palkattuja tai eläköitettyjä. Tietty kukaan ei tiennyt, mitä Nokiasta oli tuleva. Mutta osakkeet olisi voinut pitää, koska Suomen Pankilta ei raha olisi loppunut. Sillähän oli lupa painaa rahaa. Nykyisin se tekee sitä bitteinä. Pääministerinä tuolloin oli talousnero Esko Aho (kesk).

Vuonna 2000 valtionyhtiö Stora-Enso päätti vuonna suuressa viisaudessaan ja valtio-ohjauksen olemattomuudessa ostaa USA:sta Consolidated Papers -yhtiön. Johtajat tuumivat, että vain suuret pärjäävät ja teknologian kehittyessä paperin tarve vain kasvaa. Ei kasvanut. Paperin hintakin romahti. Tehdas maksoi kaikkiaan pitkälti yli neljä miljardia euroissa. Se myytiin pian pois. Tappioita tuli 2 – 2,7 miljardia euroa laskutavasta riippuen. Pääjohtaja Jukka Härmälä sai lähteä muutama vuosi sen jälkeen, mutta bonuksia sateli ja kymmenien tuhansien eurojen kuukausieläkejärjestelyt olivat itsestäänselvyys.

Onhan näitä esimerkkejä roppakaupalla. Hallituksemme ovat myyneet valtion omaisuutta Esko Ahon pääministeriydestä lähtien 2015 saakka yhteensä 17,5 miljardilla eurolla, eikä loppua toistaiseksi näy. Hyvät yhtiöt on myyty halvalla ja maksettu niillä lainoja, jotka eivät kuitenkaan ole muuta kuin lisääntyneet. Jos niitä yhtiöitä ei olisi myyty, ei olisi se lainantarvekaan sanottava. Ne nimittäin toivat valtio kassaan lujasti rahaa. Ylen aikoinaan rakentama maanpäällinen verkko, myöhemmin Digitaksi yhtiöity, toi valtiolle runsaasti rahaa. Nyt Yle maksaa ulkomaisille sijoittajille runsaasti rahaa, kun oli ”keskityttavä ydintoimintaan”. Typeryys valtion omaisuuden hoidossa on ehtymätön luonnonvara.

----

”Yritän puhua niin totta kuin osaan”, totesi aikoinaan lyhytaikainen pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk) jäätyään kiinni luvattomasta ulkoministeriön papereiden itselleen faksailuttamisesta. Nykyinen pääministerimme totesi viime vuoden alussa toimistaan: "Olen toiminut niin oikein kuin osaan. Sillä tavalla omatunto on näiden osalta puhdas". Usein tuntuu, että hänkin yrittää puhua niin totta kuin osaa. Eikä se osaaminen siinäkään ole kovin kummoista. Kyllä hän nähtävästi sorvata osaa. Sotenuijia ainakin.

(Lähteet: Markku Kuisma ja Pekka Seppänen: Suomen pahimmat bisnesmokat, IS, IL, Wikipedia)

Ihmiselämän puolustus ja kaksinaismoraali

Ulkoministerimme Soini haluaa puolustaa ihmiselämää, ja hänestä, kuten myös kansanedustaja Päivi Räsäsestä, ihmisoikeudet alkavat hedelmöittymisestä. Nämä molemmat kantavat huolta elämästä ja pitävät ihmiselämänä jo solutasolla tapahtuvaa jakaantumista, mutta he eivät piittaa puoskareitten käsissä kuolleista ja edelleen jatkuvasti kuolevista naisista ja nuorista tytöistä näiden ajautuessa vaihtoehtojen puutteessa laittomiin abortteihin.

Samoin kumpaakaan ei ole juuri hetkauttanut se, kun Israel joku vuosi sitten käytti fosforipommeja Gazassa niin, että lapsia paloi karrelle tai vammautui, kuten aikuisiakin siviilejä. Tai kumpikaan ei ole blogeissaan tai plokeissaan ollut huolissaan siitä, että Saudi-Arabia on jo pitkään tappanut siviilejä Jemenissä. Viimeksi kymmeniä kuoli, suurin osa pikkulapsia, kun Saudi-Arabian ohjus tuhosi näitä piknikreissulla kuljettaneen bussin. Isku tehtiin tahallisesti. Ja Saudi-Arabia puolusteli tekoaan.

Tai he olisivat huolissaan siitä, että Saudi-Arabia myös teloittaa oman maansa kansalaisia vaikka ateismista, kivittää naisia kuoliaaksi aviorikoksesta, oli sitten kyseessä vaikka raiskaus, ruoskii rauhanaktivisteja, olivat mistä maasta hyvänsä, sekä mestauttaa omia ja muiden maiden kansalaisia esim. huumeiden käytöstä tai vaikka noituudesta. Alaikäisiäkin. Samoin he eivät ole huolissaan Kiinasta, jossa teloitetaan todennäköisesti tuhansia ihmisiä mitättömistä syistä vuosittain sekä vangitaan samoin tuhansia siitä, että ovat esittäneet mielipiteen. Aivan kuten he. Soini ulkoministerinä aborteista. Räsänen sisäministerinä ollessaan esitti juhlatilaisuudessa, että kristityn velvollisuus on totella ensisijaisesti Jumalan lakia. Mitä jos joku muu sisäministerinä toteaisi, että "kyllä sharialaille on annettava Suomessa oma tilansa"?  

Mutta Kiina onkin Suomelle tärkeä kauppakumppani. Kuten Saudi-Arabia. Suomi siis käy kauppaa Saudi-Arabian kanssa ja toimittaa asetekniikkaa sinne kuten myös toiseen Jemeniä runtelevaan maahan, Arabiemiraatteihin. Nämä maat ovat tappaneet Jemenissä vain kolmessa vuodessa 10 000 ihmistä ja raunioittaneet koko maan infran. Tuhoaminen on ollut järjestelmällisempääkin kuin Syyriassa.

Ulkoministerimme ei ole pahoitellut saudien tekemää siviilien teurastamista Jemenissä, josta uutisoitiin viime lauantaina. En ole nähnyt myöskään kristitty Päivi Räsäsen pahoitteluja tai tuomitsemisia. Hän on ollut huolissaan vain Helsinkiin kaavaillusta suurmoskeijasta. Tehdessään kirjallisen kysymyksen eduskunnassa moskeijahankkeen taustasta ja rahoituksesta hän kiinnitti huomiota Saudi-Arabian tiukan islamistiseen hallintoon. Mutta kun kyseessä on Patrian asekauppa, ei tarvita kysymyksiä.

En ole liioin nähnyt yhdenkään perussuomalaispoliitikon tuominneen tätä raakaa ja brutaalia veritekoa, jonka toteuttamisessa länsimaiden hallituksilla ja asekauppiailla on myös kädet veressä. Suomikin on arabiliittouman tukija myydessään aseteknologiaa liittouman maihin. Ylipäätään en ole nähnyt Perussuomalaisten Jemenin jo jokusen vuoden kestäneen ja Syyrian sotaakin julmemman silmittömän tuhoamisen tuomitsemista.

Perussuomalaisten ihannoima presidentti Trump ei hänkään juuri ole huoltaan tai pahoitteluaan esittänyt tästä 29 lapsen kuoleman ja yli 30 vammautumisen aiheuttaneesta tahallisesta ohjusiskusta. Eikä ole vaatinut asekaupan välitöntä lopettamista. Tämä viimeinenkin isku tehtiin todennäköisesti amerikkalaisvalmisteisilla hävittäjällä ja aseilla, joka tapauksessa länsimaisvalmisteisilla. USA, Britannia ja Ranska (ja siis myös Suomi) aseistavat liittoumaa, joka koostuu tiukan linjan salafistisesta islamistihallinnon maista. Sen sijaan Perussuomalaisten nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sekä Pirkko Ruohonen-Lerner äänestivät EU:n parlamentissa vastaan esitystä, jossa Saudi-Arabia olisi asetettu asevientikieltoon. Kun Perussuomalaiset olivat hallituksessa, olivat ne Patrialle myönnettävän vientiluvan puolesta. Soini on siunannut tätä vientilupaa sekä Perussuomalaisissa että Sinisissä. Elämä on pyhä. Ja kaupankäynti. Vastaan ovat olleet vain Vihreät ja Vasemmistoliitto. Ja demarien

Soini, kuten perussuomalaiset, jotka siis fanittavat kunnon kristitty Trumpia, eivät ole huolissaan siitä, että Trumpin hallinto aikoo absoluuttisen järjettömästi sallia asbestin käytön jälleen rakentamisessa, mikä toteutuessaan tulee tuottamaan runsaasti ennenaikaisia kuolemia asbestoosiin sekä syöpiin.

Kun kerran Soinin ja Räsäsen käsityksen ja uskon mukaan ihmiselämä on Jumalan suomaa ja aikaan saapaa, niin he voisivat olla Kaikkivaltiaan toimista tai toimimatta jättämisestä myös siinä, että tämä antaa maapallon omien rajujen voimien tehdä tuhojaan. Useita maanjäristyksiä ja hirmumyrskyjä vuosittain, joissa kuolee ihmisiä, Jumalan luomia, sadoittain ja tuhansittain.

Soinilla ja Räsäsellä saa olla omat mielipiteensä siitä missä kohtaa ihmisoikeudet alkavat ja mihin ne päättyvät tai mikä laki on se kaikkein vahvin, kunhan eivät tuo niitä julkisesti esille virallista Suomea edustaessaan. Ministeri ei ole yksityishenkilö muualla kuin kotonaan ja sielläkin some kiinni.

Kekkosen aikana ulkoministeri, joka höpisee sakeita ja omiaan maan virallisen linjan vastaisesti, ei kauaa ministeri olisi ollut. Nykyinen presidenttimme, Niinistö, totesi alkukesällä Soinin puuhailuista Kanadan mielenosoituksessa, että siinä on perustavaa laatua oleva ongelma, mutta siinä se. Nyt tämä sama on toistunut, eikä taas oikein mitään. Maamme presidentti ja hallitus sietävät kiitettävän hyvin virtahepoa hallituksen kabinetissa, eivätkä uskalla tehdä mitään. Paheksuvat vain. Hallitusyhteistyö on pyhä.

Jos rauhaa kaivannet, älä sotaa valmistele

Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Jos haluat ärsyttää Venäjää, järjestä sotaharjoituksia Naton kanssa sen rajojen tuntumassa. Edellinen on wanha viisaus, jolla asevarustelua edelleen argumentoidaan. Georgia tekee tuota jälkimmäistä Naton kanssa. Ja niin Baltian maat, kuten Suomikin. Nato pitää harjoituksiaan Georgiassa nyt, kun Georgian sodasta on 10 vuotta. Georgia haluaa Natoon hinnalla millä hyvänsä. Hinta oli korkea jo silloin 10 vuotta sitten. Venäjä hyökkäsi ja miehitti osan maasta. Nato ei tullut apuun. Eikä tulisi nytkään, mikäli Venäjä hyökkäisi ja miehittäisi loputkin maasta. Nato ei auta muita kuin jäsenmaitaan. Jäsenneuvottelut Georgian kanssa ovat meneillään, mutta nämä valmisteluineen voivat viedä vielä jälleen yhdet 10 vuotta. Nato ei siis auta muita - ellei nyt sitten sattuisi olemaan kyse USA:n omista eduista.

Suomi, jolla oli joskus takanaan vuosikymmenien puolueettomuus ja liittoutumattomuus, jotka muuten ovat historiallisesti osoitettuna parhaita rauhan takeita, on nykyisin Naton ns. isäntämaa, mikä tarkoittaa sitä, että Nato voi tulla lampsia tänne milloin haluaa ja käyttää Suomen maaperää myös sotatoimissa. Tämä siis tarkoittaa tietysti sotatoimia Venäjää vastaan. Suomi ei voisi protestoida tätä vastaan. Ei, vaikka Venäjä pommittaisi ohjuksin Naton tukikohtia täällä - ja niin tapahtuisi, mikäli ruutia ja trotyyliä ruvettaisiin tosissaan käyttämään. Suomessa on jo runsaasti Natokiimaisia sotahaukkoja. He käyttävät argumentteinaan turvallisuutta ja puolustuskykyä. Vaikka presidenttimme on antanut ymmärtää olevansa sitä mieltä, ettei Natoon nyt kannata liittyä, oli hän tosiasiassa paikalla, kun Natoisäntämaasopimus allekirjoitettiin. Sen allekirjoitti syksyllä 2014 puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Paikalla olivat presidentti Niinistön lisäksi ulkoministeri Erkki Tuomioja. 

Tämä sopimus siis signeerattiin ilman eduskunnan siunausta. Se annettiin vain tiedonantona Suomen korkeimmalle päätöselimelle. Suomi on muuten jo sitoutunut niin pitkälle Naton järjestelmiin, ettei täysjäsenyydelle ole mitään muuta kuin muodollinen este. Vain se viides artikla. Käytännössä missä tahansa Suomen lähialueen sotatilanteessa on jo yksi lysti, oltiinko silloin Natossa vaiko ei. Nato toimii Suomesta käsin ja Suomen osallistumista vaatien vähät välittämättä siitä, miten paljon Suomen kaupunkeja ja infraa tuhotaan. Ja koska Suomi on jo yhteensovittautunut Natoon, on luonnollisesti seuraavat hävittäjät Natoyhteensopivia eli käytännössä lähes varmasti jompi kumpi jenkkiläisistä tarjokkaista.

USA:ssa ryhdyttiin vuonna 1975 ajamaan liennytystä Neuvostoliiton kanssa. Tehtävän sai Henry Kissinger. Kaikki olivat messissä, että jee, liennytetään! Mutta mitä enemmän puhuttiin liennytyksestä, sitä vähemmän kansalaiset ja kongressi oli kiinnostuneita lisäämään varustelumenoja.  Kissinger muuten sai aikoinaan rauhan Nobelin siitä hyvästä, että oli lopettamassa Vietnamin sotaa (jonka USA oli jo muutenkin häviämässä). Hän kuitenkin oli sattumoisin aiemmin presidentti Nixonin Kansallisen turvallisuuden neuvostossa neuvonantajana ja suunnittelemassa useita raakoja sotatoimia Vietnamissa.

Silloin puolustusministerinä oli ekaa kertaa nuori Donald Rumsfeld. Tuleva Bushin hallinnon sotahaukka. Hän oli sitä jo tuolloin. "Historia osoittaa, että heikkous provosoi ja luo konflikteja sekä epävakautta. Meidän voimamme tuo maailmaan turvaa ja vakautta". Näin siis Rumsfeld vuonna 1975. Ja pelotteli sitten Venäläisten tulolla ja mahdilla. Hyvin tuloksin. Myöhemmin hän toimi jälleen puolustusministerinä George W. Bushin hallinnossa. Hänen -75 lausumansa tuli oikein hyvin punnituksi. Epävakaus ja konfliktit maailmassa olivat ehkä huipussaan hänen puolustusministerikaudellaan. Irak on edelleen sikin sokin sekaisin, Syyria lähes raunioina. Lähi-Itä ja Afganistan jatkuvassa sotatilassa, eikä näissäkään Nato juuri muuta kuin seurasi ja ihmetteli vieressä.

Eräs Suomen kenraali evp. vähän aikaa sitten käytti haastattelussa tuota alussa olevaa vanhaa sanontaa. Tuo sanonta on jo tosi vanha. Se pitäisi muotoilla uudelleen. Näin: jos et halua sotaa, älä sitten valmistaudu siihen. Tai sitten: jos haluat rauhaa, älä liittoudu. Donald Rumsfeldille sanoisin: Missään eikä koskaan ole turvallisuutta kohennettu aseiden määrää nostamalla. Päinvastoin, turvattomuus on aina ollut suurinta siellä missä aseita on paljon ja niitä käytetään, riippumatta maasta tai maan kolkasta. Historia on osoittanut, että puolueettomat ja liittoutumattomat maat ovat yleensä myös konflikteissa ulkopuolisia.

Asevarusteluun käytettiin 1.740.000.000.000 dollaria vuonna 2015. Määrä ei tähän päivään asti ole taatusti vähentynyt. Aseet tuottavat köyhyyttä ja kurjuutta ja niiden ostaminen vie rahat paljon tärkeämmistä asioista, koulutuksesta, sivistyksestä, rakentamisesta, tieteen ja ympäristönsuojelun kehittämisestä. Ja aseet paitsi tappavat ja tuottavat kurjuutta ja köyhyyttä, ne myös tuhoavat historiallisia paikkoja ja muistomerkkejä ainiaaksi. Mikä aseilla tuhotaan, ei koskaan palaa takaisin.