Patsaat ovat pystytetyt kaadettaviksi

Mikä kerran on noussut pystyyn, se kaatuu. Kuka itsensä pystyttää, se kaadetaan. Kuka itsensä ylentää, se alennetaan, kuuluu wanha Raamatun totuus. Patsaat ovat pystytetty kaadettaviksi. Vähän kaikki despootit ja aatepäsmärit ovat pystyttäneet tai näille on pystytetty typerästi viittoilevia tai pönöttäviä näköispatsaita ja vähän kaikki ovat aikanaan raastettu alas tai tullaan alas raastamaan. Valtaapitävien patsaat, jotka ilmentävät poikkeuksetta vain ja ainoastaan sitä näiden valta-asemaa ilman, että kansalle patsastelijan vallasta juuri koituisi hyvää, joutavatkin kaatua. Usein ellei aina ne kaatuvatkin niin, että tämän korvaamattoman valtiaan jotain aikaansaannosta tai uljasta tulevaisuutta osoittava käsi sojottaa pian maata kohti.

Pystyssä on vielä ainakin yksi tunnettu käsi ojossa pönöttävä patsas: Kim Il-Sungia esittävä. On vain ajan kysymys, milloin tämä ja tämän poikaa esittävät vierekkäiset monimetriset patsaat kaatuvat nokilleen. Kaatajat ovat niitä, jotka niitä ensin ovat kumartaneet. Niin se menee aina. Kumartaminen ei koskaan ilmaisekaan kunnioitusta, vaan pelkoa. Pelon lähin kaveri on viha. Kun pelko väistyy, tulee tilalle halveksunta. Ja patsaat saavat kyytiä. On mielenkiintoista, että Il-Sungin poika Kim Jong-Il ei viittoile. Hän vain hymyää iskän vierellä. Iskähän on se tien viittoilija. Poika vain jatkaa sankari-isän tietä. 

 

Mielenkiintoista on vain se, ehditäänkö nykyiselle valtiaalle pystyttää kymmenmetristä patsasta. Jos ehditään, veikkaan malliksi tätä ikonista kuvaa, jossa Kim pullapoika-unin väitetään kiivenneen Pohjois-Korean korkeimmalle vuorelle omin jaloin.

Eräällä takapihalla Tallinnassa on kaadettujen Lenin-patsaitten näyttely. En tiedä, onko se ihan oikea näyttely, mutta näytillä ovat siellä kuitenkin. Takapihalla muun rojun seassa. Kun ulkoapäin tilaamatta tuotu ideologinen järjestelmä kaatui, kaatui sitä ilmentävät patsaat ja siirrettiin takapihalle. Tosin patsaitten ilmenvämän ideologian tilalle tuli toinen ideologia, joka ei patsaita tarvitse eikä kaipaa, vaan betoni-teräs-lasi-palatseja eli kapitalismin pyhättöjä, globaalien pankkien korskeita rakennuksia ja shoppailuhelvettejä. Köyhät ovat edelleen köyhiä. Ei ole juuri varissut murusia pöydältä vieläkään. Tietenkään Tallinnassa käyvät turistit sitä eivät näe.

Urheilijapatsaat ovat luku sinänsä. Niitä ei juuri kaadella, mutta niiden hämmentävyys on omaa luokkaansa. Nekin ilmentävät ideologiaa. Ja oli se näkyvissä tai ei, niin kansallismielistä ideologiaa. Eetosta, jossa terve kansa nojaa terveisiin urheilijoihin ja treenattuihin vartaloihin ja kaikinpuoliseen nuhteettomuuteen. Ne sisältävät piiloviestin puhdaspiirteisestä kansallisesta moraalista. Ja samalla ne ovat absurdeja paradokseja. Sopii ihmetellä, miksi ne – siis miesurheilijat – juoksevat, heittävät keihästä ja nyrkkeilevät kellit paljaana heiluen? Tuskin Paavo Nurmi koskaan julkisesti ainakaan nakuna juoksi. Nyt juoksee. Mykkänä, paikoillaan, vuoden ajasta ja vuosikymmenestä toiseen Helsingin kisahallin nurkilla.

Miksei muuten sotasankareista koskaan ole alastonpatsaita? Olisihan se uljas ja naturalistisuutta uhkuva näky, kun Marski ratsastaisi Käthy -hevosellaan alasti. Voisi kuvitella vain aamukasteisen raikkaan niityn siihen interiööriksi nykyisen pakokaasun katkuisen ruuhkaliikenteen ja Nykytaiteen museon sijaan.

Naisurheilijoillehan ei juuri olekaan patsaita pystytetty. Ainakaan alastomina. Kummallista. No, tiettyhän se olisi siveetöntä. Eduskunnan istuntosalin nuorta äitiä esittävä patsaskin oli aikoinaan ja lienee edelleenkin eräiden kirkasotsaisten siveyden sipulien paheksunnan kohde. Ei naisen paljas perse sovi katseltavaksi. Miehet kellit paljaina kyllä sopii. Aivan kuin  miesurheilijoiden vastaavat vähän joka puolella. Vuonna 1932, kun nämä Väinö Aaltosen patsaat paljastettiin, maalaisliittolaiset kansanedustajat Vilho Kivioja ja Viljami Kalliokoski tekivät aloitteen ”siveettömien” patsaiden poistamisesta eduskunnan arvoa alentavina. Itse asiassa ainoa, joka heistä lienee ollut siveetön, oli juuri tuo naista esittävä patsas.

Tuolla moraalista suoraselkäisyyttä ja kunnollisuutta puhkuvalla aloitteellaan he ilmeisesti yrittivät peittää sitä ilmeistä asiaa, että ne patsaan pakarat ja vähän muutkin kummittelivat alati heidän mielissään. Ja unissaan.

Hannes Haapasalon veistämät nyrkkeilijät Helsingin Siltasaaressa lähellä Graniittilinnaa ovat päättäneet nyrkkeillä rehdisti kaikkensa paljastaen. Potkynyrkkeily ei luonnollisesti kuulu näiden rehtien työläisnuorukaisten lajivalikoimaan.

Sitäkin voi ihmetellä, miksi sepät takovat rautaa kelteisillään, kuten nämä kolme seppää keskellä Helsinkiä. Tietysti ahjon äärellä on kuumaa, mutta myös kipinätkin sinkoilevat kun kuumaa rautaa taotaan. Näitä ei ole paheksuttu, mutta Tom of Finlandin huomattavasti puetumpia ja huomattavasti kuuluisampia piirroshahmoja kyllä. Eihän näissä nyrkkeilijänuorukaisissa ja uljaissa sepissä ole minkäänlaista viittaustakaan mihinkään sopimattomaan toisin kuin Tom of Finlandin säädyttömissä töissä.

Mutta valtaapitävien patsaat kaadetaan. Silti jossakin aina pystytetään uusia patsaita. Kaadetut patsaat eivät koskaan pelota uusia valtioata. Kaikki itsevaltiaat ovat aina entisiä parempia, mahtavia ja omnipotentimpia. Aivan kuin meillä uudet pääministerit. Nyt yllättäen pystytettiin uusi ja uljas patsas henkilölle, jonka perustamiin oppeihin tukeutuen maataan johtaneitten patsaita on kaadettu nokilleen. Marxin Kalle sai uuden uutukaisen peräti viisimetrisen näköispatsaan - Saksaan. Tosin Marxin jalustalle ovat nostaneet aina hänen seuraajansa. Itse hän ei tainnut patsaista kummemmin piitata.

Turkin nykyinen itsevaltias ei vielä ole patsasta itsestään ole pystyttänyt. Ehdottoman valtiutensa ja omnipotenttiuden ilmentäjäksi hänelle riittää vielä rakennuttamansa presidentinpalatsi, jossa on tuhat huonetta ja maksoi tiettävästi ainakin 250 miljoonaa euroa, mahdollisesti puoli miljardia. Patsaan malliksi tuskin kelpaa tuore piirros hänestä, joka oli tehty sen innoittamana, kun hän oli ilmoittanut, jos kansa sanoo, että nyt riittää, Tamam! Suuren naapurimaamme, suuren Isänmaan, nykyinen (neljäs kausi) presidentti lienee kai nyt jo suunnitteluttaman itselleen pystiä. Seuraamme tilannetta.

TET-ministeri nälvii jälleen

En tiedä sitten, onko kyseessä vuosi ennen vaaleja hermostuminen kilpailevan puolueen noususta ja oman laskusta viimeisissä kannatusmittauksissa, vaiko ihan normia poliittista retoriikkaa, kun Sanni Grahn-Laasonen jälleen parin päivän jälkeen nälvii SDP:n puheenjohtajaa. Hän twiittasi vastikään:

"Vastuutonta, että Rinne ei ole edes teettänyt kunnon laskelmia ennen kuin meni lupailemaan satoja miljoonia - jopa 1,4 mrd - vaalipuheissaan.

Kädet nuorten sukupolvien taskuissa. Aika noloa tämän jälkeen yrittää esiintyä välikysymyksellä nuorten asialla.."

Kyseessä on laskelma, joka Eläketurvakeskus teki Uuden Suomen pyynnöstä, siitä, kun Rinne lupasi vappupuheessaan 100 euroa / kk lisää alle 1400 euron eläkkeisiin. Itse lupaushan on poliittista retoriikkaa ja myös populistista, eikä se korotus noin yksinkertaisesti toimisi ja ehkä Rinne ei itsekään sitä niin tarkoittanut. Mutta lupauksen sisältö itse, pienten eläkkeiden oikea korotus, eikä se mitä hallitus on tehnyt, muutaman kympin takuueläkkeen nosto, on täysin asiallinen. Suomessa on runsaasti eläkeläisiä, joilla eläke on paljonkin alle tuon 1400 euron. He ovat oikeasti köyhiä sikäli kuin Suomessa köyhyys käsitetään. Suomi on olevinaan sivistysvaltio, mutta täällä kohdellaan köyhiä kovalla kädellä ilman armoa.

Sanni Grahn-Laasonen ilkkuu Rinteen käsien olevan "nuorten sukupolvien taskuissa". Mitä hän itse on tehnyt hallituksessa olonsa aikana: kourinut syvältä nuorten ja pienten lasten vanhempien taskuista, eikä riitä. Hallituksemme ovat olleet kaikkien puolustuskyvyttömien taskuilla. Perusturvasta, opintorahoista, lääkekorvauksista jne on klipsaistu.  Kela karsii rajulla kädellä lääkärien ja muiden asiantuntijoiden lääkemääräyksiä, suosituksia ja ohjeita. Nyt on siis tilanne, jossa monet vaikeasti sairaat joutuvat jättämään lääkkeitään hankkimatta. Hallituksen ”aktiivimallikokeilussa” Kela alensi sitten huhtikuussa 80 349 työttömän työttömyysturvaa, koska he eivät täyttäneet työttömältä vaadittua aktiivisuutta alkuvuoden aikana. Suurimmalla osalla ei ollut mitään mahdollisuuksia edes.

Sanni ja hänen hallituskaverinsa kahden viimeisen hallituksen aikana ovat leikanneet varhaiskasvatuksesta 30 miljoonaa. Leikkaukset ovat tehneet sen, että eri kaupungeissa lapsiaan saa varhaiskasvatukseen helpommin ja toisiin heikommin. Tasa-arvo tässä on mennyttä. Peruskoulusta on leikattu 110 miljoonaa, lukio-opetuksesta 60 miljoonaa, ammattikoulutuksesta 300 miljoonaa, ammattikorkeakouluista 250 miljoonaa, yliopistoilta 600 miljoonaa, opintotuesta 150 miljoonaa. Tänä vuonna Sannin ansioita ovat 1000 peruskouluopettajan vähennykset tänä vuonna, neljänneksen leikkaus opintotukeen kaiken muun vimmatun säästämisen ohella. Sanni on myös antanut luvan teurastaa 17 000 aloituspaikkaa ammatillisesta koulutuksesta.

Kelpaa siinä sitten puhua ”nuorten sukupolvien taskuilla käymisestä”. Näin siis maassa, joka pitää itseään sivistysvaltiona ja jossa korostetaan koulutuksen ja osaamisen merkitystä. Sannin puheita ammattikoulutuksen reformista ja ”yksilöllisistä koulutuspoluista” en viitsi tähän ottaa. Ne ovat absurdin päättömiä kaikessa ristiriitaisuudessaan. Hallituksemme sanavarastossa leikkaus on yhtä kuin tehokkuus. Näin ei oikeasti ole missään, vaan näivettämistä. Tehokkuus on aivan jotain muuta. Se on sitä, että tehdään asiat niin kuin on järkevää ja ilman ajan tai resurssien tuhlausta. Mutta kun resurssit viedään, ei saada aikaan mitään. Onko se tehokasta, että ammattiopiskelija pääsääntöisesti itseopiskelee tai ei saa ollenkaan opetusta tai sähköpuolen opiskelija menee siivousharjoitteluun? Se on normiarkea ammattiopiskelijoilla kaiken nihilistisen säästämisen seurauksena.

Kun opposition edustaja puhuu köyhien aseman kohentamisesta, on SE populismia. Ei se, että puhutaan ”koulutuslupauksesta” ja seistään nuorten kanssa hymyilevinä koulutuslupauslappu kädessä. Sitä lupausta ei todellakaan pidetty. Tiedä sitten, kuka siihen edes aikanaan uskoikaan. Jättimäisiin yritystukiin ja hyvin toimeen tulevien veroetuihin kyllä riittää rahaa, mutta jakovaraa ei ole silloin, kun puhutaan yhteiskunnan vähäväkisten tukemisesta. Yritystuista kun ottaisi pois vain 10 %, niin se riittäisi tuon eläkekorjauksen tekemiseen, joka siis on ihan sikakallis, 1,4 miljardia. Ja tuo raha palautuisi heti kiertoon ja valtiolle verotuloinakin. Mutta ei. Se on tehotonta rahaa se. Yrityssossua jaetaan 4 miljardia suoraan ja toinen mokoma verohuojennuksina. Pääomaveroaste on todellisuudessa paljon alempi kuin se 30, josta puhutaan. Järjestelyillä, aivan laillisillakin monien pääomaveroaste on vain jokunen prosenttiyksikkö. Aggressiivisesta verosuunnittelusta puhumattakaan, mitä ei millään vaan saada kuriin. Ei ole tarkoituskaan. Siinä valtio menettää vuositasolla suurimmillaan kai tuo 1,4 miljardia. Pääministerimmekin tekee tätä. Hänellä on omaisuus ns. kapitalisaatiosopimuksilla verottajalta suojassa. Niistä saatava pääomahyöty jää verottamatta niin kauan kuin ne ovat niissä kuorissa. Ne saavat rauhassa kasvaa siellä. Vain tyhmät ja köyhät maksavat täyttä pääomaveroa.

Hävittäjähankintoihin saadaan käden käänteessä kyllä miljardit. 10 miljardia ei tule riittämään. Lisäksi kaikki muut miljardiluokan asehankinnat päälle. Ja ne menevät ulkomaille. Samoin sotemiljardit suurimmalta osin. Soten kustannuksista hallitus, jossa Sanni istuu, ei edelleenkään osaa sanoa mitään. Nyt Sanni tarttuu 1,4 miljardin köyhien eläkekorotukseen, joka vielä jäisi kansantalouteen, tavalla, joka tuo mieleen peruskoulutasoisen lällättelyn.

Tänään 3.5. Sanni twiittasi: ”Suomen tulee tulevaisuusorientoituneesti kannattaa komission kaavailemia panostuksia tutkimukseen, osaamiseen ja opiskelijavaihdon kaksinkertaistamiseen.” Itse Kokoomuksen saitin jutussa hän lisää: ”Koulutus on parasta lääkettä niin kilpailukyvyn, eriarvoisuuden kuin Euroopan kolhitun yhtenäisyyden ongelmiin”. Voiko absurdiudella olla rajoja? Eipä kai.

Sannin sanoin: Aika noloa tämän jälkeen yrittää esiintyä opetusministerinä ja kouluttautuvien nuorten asialla. Eräs tuntemani opetusalan henkilö nimitti Sanni Grahn-Laasosen TET-harjoittelijaksi. Tietysti habituksellakin oli asiaa tuossa, mutta tämän otteet, osaaminen ja substanssi ilmiselvästi antavat hyvät syyt verrata ministeriä TET-harjoittelijaan.