Kristityt ovat kunnollisia

 

Julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2025

  Vuosia sitten eräs kaverini kertoi autoaan katsastukseen vietyään vaihtaneen autoradion Radio Deille. Epätoivoinen yritys, jota naureskelimme. Vuosikymmeniä sitten sanomalehdissä näkyi vuokrata halutaan -palstalla usein ilmoituksia, joissa ”uskova mies” etsii asuntoa. Tuolloin ei juuri kannattanut itseään ateistiksi mainita. Poikamies, joka etsi vuokra-asuntoa, saattoi hyvinkin olla oikea renttu, ellei itseään uskovaksi maininnut.

  Edelleenkin monilla on käsitys sellainen, että uskovalla on moraali korkea ja tämä on kunnollisuudessa A1-luokkaa. Käsitys on vuosisatojen aikana kirkon ja uskovien juurruttama, ja se lienee maallistuneille hällävälisteillekin juuttunut jonnekin tajunnan takamaille. Sunnuntaikirkossa käymätön oli aikanaan vähintään epäilyttävä, ellei peräti kommunisti ja jumalankieltäjä.

Kristityn mielestä moraalia ei voi olla ilman jumalaa

  Uskovalla on Raamattu, joka antaa ohjeen ja turvan olemiselle, mutta tämän mielestä ateistilla ei ole mitään. Mutta väkivallalla ja tapoillahan se kirja on kyllästetty – eikä vain ihmisten tekemillä, vaan itse Jumala suoritti massamurhia. Silti vielä 2020-luvullakin jostain syystä on liikkeellä käsitys, että nimenomaan se Jumala on moraalin luonut ja että juuri kristityt ovat korkean ja jalon etiikan omaavia. Eräs kristitty kirjoitti eräässä kolumnissaan tietävästi, että ”Jumala on asettanut lakinsa sydämiimme”. 

  Kristityn näkemyksen mukaan ateistien etiikalta puuttuu pohja, ja se suorastaan oikeuttaisi tappamisen ja raiskaamisen. Kuvaavaa on, että eräs koulun opettaja oli ilmoittanut ET:n tunneille lapsensa valinneille vanhemmille, että ET:n opiskelijoilla ei ole moraalia. Väitti vielä, että ”te voitte tehdä vaikka rikoksia, koska teillä ei ole Jumalaa” (Risto Puumalainen: Uskomatonta elämää Suomessa). Eikä tuosta niin kovin pitkää aikaa ole.

  On erittäin ylimielistä ja tyystin perusteetonta kuvitella, että moraalisia periaatteita ja käskyjä ei olisi, jos ei olisi kristinuskon jumalaa. Mikään inhimillinen yhteisö ei kuitenkaan toimisi ilman näitä. Ihmiskunta ei olisi edes selviytynyt siihen pisteeseen, jossa tultiin keksimään jumalat.

Moraalin ulkoistaminen

  Jumaluskossa tapahtuu moraalin ulkoistaminen. Oikean ja väärän valinnan ohjaa tuonpuoleisessa odottava palkitseminen tai rangaistus. Tuomion langettaa olento, joka on määritellyt moraalin. Voi pohtia, kumpi moraalinen eetos on kestävämpi, itse ajateltu ja ihmispopulaatioissa vuosituhansien aikana muodostunut altruismi ja yleishumaani etiikka, jossa ei edes odoteta jotain tuonpuoleista rangaistusta, vaiko sellainen ajattelu, että ”en voi tehdä pahoja tekoja, koska minua seuraa rangaistus”. Jälkimmäinen ajattelu on paitsi perin outoa, myös erittäin itsekästä. Puhumattakaan siitä, että uskotaan olevan jonkinlainen rajan takainen elämä. Voi myös pohtia, kuinka eettistä ja moraalisesti oikeellista olisi langettaa ikuinen rangaistus ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

  Tuossa ajattelutavassa lienee taustalla aikojen takainen uskontojen syntymekanismi joukkojen hallinnan välineeksi. Kuuliaisuutta paukutettiin päähän uhkauksien kautta – rangaistus rikkomuksista seuraa haudankin taakse. Mutta miksi sitten nyt kristityt niin mielellään yrittävät kääntää toisia uskoonsa? Itse katson sen niin, että kyseessä on ”minä olen hyvä, koska olen kristitty. Sinäkin voit olla hyvä, jos uskot samoin kuin minä”. Kyseessä lienee myös tiedostamaton oman uskon vahvistus – ja tarve olla mahdollisimman suuren samoin uskovan yhteisön jäsen – olla oikeassa olevien joukossa. Tämäkin on evoluutiossa muodostunut käyttäytymispiirre.

 

Hengellinen väkivalta 

  Uskonnoissa on perinnäissääntöjä, jotka uskontojensa sisällä ovat hyviksi katsottu, mutta jotka ulkoapäin tarkasteltuna ovat selvästi raakaa henkistä väkivaltaa. Avioliittoon pakottaminen, usein alaikäisenä, on yksi tällainen uskon sanelema ”hyvä” käytäntö. Tällaista esiintyy Loisto-setlementin mukaan Suomessakin eri kristillisissä yhteisöissä. Tytär tai poika ohjataan hienovaraisesti, mutta määrätietoisesti menemään vihille samasta uskontotaustasta olevan kanssa. Käytännössä Kyse on pakkoavioliitosta. Sen väistäminen johtaa usein perheyhteydestä erottamiseen. 

  Eduskunta äänesti 28.3. eheytyshoidot kriminalisoivan kansalaisaloitteen puolesta selvin luvuin. Vastustajat olivat lähinnä perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja. Oikeusministeri Leena Meri (ps) ilmoitti, ettei hän vie aloitetta hallituksen valmisteluun vedoten ”hallituspuolueiden erimielisyyteen ja kiireeseen”. Aloite jätettiin jo vuonna 2023. Eheytyshoidot on moneen kertaan todettu henkiseksi väkivallaksi, joka voi aiheuttaa ja on aiheuttanut psyykkisiä ongelmia näiden hoitojen kohteeksi joutuneille. Kristilliset varsinkin kannattavat eheytyshoitojen sallimista. Heidän mielestään kielto toteutuessaan kaventaisi uskonnonvapautta ja sen määrittely, mikä on eheytyshoitoa, on vaikeaa. Ei yllättävää. Perussuomalaiset suhtautuvat mahdolliseen lakiin ”skeptisesti ja nuivasti” ja sen puuttuvan yksilönvapauteen.

  Maaliskuun lopussa annettiin Suomen ensimmäinen tuomio eheytyshoidosta. Kyseessä olivat adventtiseurakunnassa toimivat henkilöt, niin "hoitajat" kuin uhri, joka oli hoitojen alussa 16-vuotias. Hoidettavalle aiheutui mielenterveyden ongelmia. Tuomio tuli pahoinpitelystä. Hyvä näin, nimittäin hengellistä väkivaltaa voi olla vaikea todistaa. Eheytyshoidot saadaan kyllä vielä kriminalisoitua, mutta aikaa se vielä vienee.

 

Kristilliset arvot, entä sekulaarit? 

  Olen eräissä keskusteluissa uskovien kanssa yrittänyt saada vastauksia siihen, mitä ovat ne ns. kristilliset arvot, ja varsinkin, mitä ovat ne kristilliset arvot, mitkä eivät olisi universaaleja. Mitkä olisivat ne eettiset asetukset, jotka eivät kuuluisi ihmiskunnan yhteiseen arvoperimään. Ainuttakaan asiaa selvästi valottavaa vastausta ei ole tullut. Itse asiassa mitään sellaista kristittyjen omimaa arvoa, mikä ei olisi myös universaali, ei tietenkään ole. 

  Kristityt myöntävät kyllä, että moraali on yleisinhimillistä, mutta samaan hengenvetoon he väittävät sen olevan kristinuskon tuomaa ja Jumalan luoma järjestys. Mitään näyttöä tähän ei tietty ole. Pikemminkin uusi uskonto omaksui jo olemassa olevia ja muissa uskonnoissa esiintyneitä eettisiä arvoja. Toisaalta kristityt itse uskontonsa nimissä muiden mukana ovat tehneet kautta historian julmuuksia, jotka aivan hyvin ovat tienneet olevan vastoin uskontonsa perusprinsiippien vastaisia.

  Politiikassa on mahdollista tehdä hyvää tai pahaa. Miten kristillisiin arvoihin kuuluu se, miten kristillisdemokraattinen puolue hyväksyy ehdoitta tällä hallituskaudella vähäosaisiin kohdistuneet julmat leikkaukset? Tässä on vaikea nähdä kristillistä lähimmäisenrakkautta. Tai miten kristitty voi hyvällä omallatunnolla siunata nyky-Israelin harjoittamaa etnistä puhdistusta ja siviileihin kohdistuvia raakuuksia?

  USA:ssa Duken yliopiston tutkimuksessa vuonna 2010 selvitettiin, että uskonnottomien perheiden lapsista tuli vähemmän rasistisia, kansallismielisiä, militaristisia tai autoritaarisia. Heistä tuli selvästi suvaitsevaisempia kuin uskonnollisissa perheissä kasvaneista lapsista. Sekulaarit vanhemmat yleensä olivat selvästi eettisesti ja moraalisesti johdonmukaisia, mikä tietty vaikuttaa kasvatuksessa. 

  Huhtikuussa 2013 USA:n vankilavirasto julkaisi yli 200.000 vangille tehdyn kyselyn, jonka mukaan 0,07 % vangeista oli ateisteja. Samaan aikaan USA:n koko väestöstä yli puolet uskoi helvetin olevan olemassa. Ja vuoden 2012 Pew-tutkimuksen mukaan ateistien osuus väestöstä oli 2,4 %. Voi siis miettiä, ovatko ateistit moraalisesti ja eettisesti ihan kelvottomia.