Venäjä perustelee brutaalia hyökkäystään Ukrainaan ”juurisyillä”,
jotka ovat, kuten tiedämme, hatusta vedettyjä ja mihinkään todellisuuteen
perustumattomia.
”Juurisyy” -sana tuntuu nyt erittäin vastenmieliseltä,
mutta sitä voi käyttää sen pohtimisessa, miksi tilanne Lähi-Idässä on se mikä
on. Israelille perustettiin oma valtio sen jälkeen, kun natsi-Saksa oli tehnyt
mitä oli.
Mutta se valtio vain perustettiin paikkaan, missä oli jo
asutusta. Ja tätä asujaimistoa joutui pois häädetyksi ylimuistoisilta
paikoiltaan. Urho Kekkonen sanoitti ne juurisyyt, mitkä johtivat vuosikymmeniä
myöhemmin Hamasin perustamiseen.
Tässä Urho Kekkosen 19.12.1973 Tampereen
Paasikivi-seurassa pitämän laajan ulkopoliittisen puheen Palestiinaa koskeva
osa. Tässä on jo aistittavissa se mikä noin 50 vuoden kuluttua oli tuleva.
"Euroopan kansat eivät yksimielisinäkään voi
sopia maailman kansojen kohtaloista. Sitäpaitsi Euroopan syöpänä on Palestiinan
ongelma. Ei yksin Euroopan, mutta lähinnä Euroopan.
Yhdistyneet Kansakunnat-järjestö teki vuonna 1947
päätöksen juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan. YK tahtoi tehdä
oikeutta juutalaisille, jotka olivat kärsineet sanoinkuvaamatonta
vääryyttä ja julmuutta Hitlerin Saksassa. Mutta arabit kysyvät, ei vain
Palestiinassa vaan kaikkialla missä heitä on, miksi oikeuden tekemisen
juutalaisille piti tapahtua arabien kustannuksella. Erään arabivaltion
ulkoministeri kysyikin vuoden 1967 sodan - ns. kuuden päivän sodan - puhjettua
suomalaiselta diplomaatilta, miksi maata, jonka juutalaiset epäilemättä sinänsä
ansaitsevat omaksi asuinsijakseen kansallissosialistisen Saksan heille tekemän
vääryyden vuoksi, ei otettu niiltä, jotka heitä vastaan olivat rikkoneet, vaan
täysin sivullisilta ja viattomilta arabeilta. Järjestetyn siirtolaisuuden
alkaessa 1880- luvulla Palestiinassa asui 24 000 juutalaista.
Omasta puolestani voin yhtyä USA:n entisen
ulkoministerin Dean Achesonin muistelmissaan esittämään lausntoon, että hän
kyllä saattoi "ymmärtää juutalaisten mystillisen emotion palata
Palestiinaan", mutta "ei yhtyä siihen". Kertomansa mukaan
Acheson pelkäsi miljoonien juutalaisten immigranttien sijoittamisen
arabilaiseen Palestiinaan ja juutalaisvaltion luomisen sinne vaarantavan ei
vain Amerikan, vaan kaikki lännen intressit Lähi-Idässä. Tänään nähdään, että
Trumanin, vaikka hän suosi sionisteja, olisi ollut kaikki syy yhtyä
ulkoministerinsä mielipiteeseen.
Israelin valtion perustaminen ja olemassaolo on
kuitenkin tosiasia. Koko ihmiskunta, YK-järjestön kautta, kantaa siitä vastuun.
YK on turvallisuusneuvostonsa päätöksellä numero 242 myös taannut Israelin
jatkuvan olemassaolon ja turvallisuuden edellyttäen, että myös Israel täyttää
velvollisuutensa ihmiskuntaa kohtaan.
On annettava täysi tunnustus sitä energiaa kohtaan,
jolla Israelin kansa on erämaahan rakentanut kukoistavan teollisuus- ja
maatalousvaltion. Se on varmaan ollut mahdollista vain suuren isänmaallisen
paatoksen turvin, joka ei voi olla herättämättä kunnioitusta.
Mutta Israel ei ole alueellisesti pysynyt niissä
puitteissa, joihin YK sen perusti. Monien yhteenottojen aikana se on
väkivaltaisesti laajentanut aluettaan arabien kustannuksella. Israel ei myönnä
omilla tai hallitsemillaan alueilla asuville arabeille täysiä
kansalaisoikeuksia. Palestiinan arabien kohtalo on neljännesvuosisadan ajan
ollut häpeäpilkku YK:n historiassa.
Mitään pysyvää rauhanomaista ratkaisua Palestiinassa
ei olekaan saavutettavissa ilman, että Palestiinassa alunperin asuville
arabeille tehdään oikeutta. Tämä, ja juuri tämä eikä suinkaan yksinomaan,
kysymys valtiollisista rajoista, on Palestiinan konfliktin ydin. Yhdyn
täydellisesti Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskyn muutama päivä sitten
antamaan lausuntoon, että ajan mittaan ei voida ignoroida satojentuhansien
palestiinalaisten olemassaoloa, heidät on otettava laskuissa huomioon".
Hyväksyn myös Kreiskyn kannan, että Israelin militaristiset käsitykset eivät
tule johtamaan rauhanomaiseen ratkaisuun Lähi-Idässä.
Niin kauan kuin tämä konflikti jatkuu, ei tule olemaan
kestävää rauhaa Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa. Nykyisen teknologian
puitteissa maailma on näet tullut niin pieneksi, että rauha on todella
jakamaton. Lähi-Itään juurtunut sammumaton viha ja siitä versoava hillitön
väkivalta ulkopuolisiakin kohtaan ovat kyenneet tähän saakka kariuttamaan
pyrkimykset kestävään rauhaan. On hartaasti toivottava,että alkavat
rauhanneuvottelut Genevessä johtaisivat menestykselliseen tulokseen."
Kun Kekkonen totesi, että ”koko ihmiskunta” kantaa
vastuun siitä, mitä Lähi-Idässä tapahtui 50 vuotta sitten, voin hyvin todeta
siihen, että USA ja koko Eurooppa kantaa tästä vastuun nyt.
Jos olisin jumalaan uskova, toteaisin päivänselvän
totuuden: JUMALA KANTAKOON VASTUUN TEKEMISISTÄÄN!
Uskoville, joille Israel on Jumalan silmäteräkansa, sanon,
että näiden pitäisi syyttää jumalaansa mitä ankarimmin siitä, mitä tämä antaa ”oman
kansansa” tehdä toiselle kansalle. Että Vanhan testamentin Jumalan yllyttämät
ja toteuttamat kansanmurhat eivät ole enää tätä päivää.