Seksi, seteli ja sepite

Seteli on arvoton paperinpala, vaikka siinä lukisi ja olisi mitä numeroita hyvänsä. Sen arvo perustuu sopimukseen. On sovittu, että se on tietyn määrän eri maiden numeroyksikköjä vastaava vaihdon väline. Vielä näihin aikoihin asti setelit ovat olleet konkreettisia esineitä, mutta niiden käytöstä luovutaan ennen pitkää ja niistä tulee numismaatikkojen keräily- ja vaihtoesineitä. Museoissa niitä jälkipolvet tulevat kummastelemaan. Setelit eli raha muuttuu biteiksi ja on jo muuttunutkin. On nimittäin niin, että jo nyt maailmassa on arvoltaan suunnattomasti suurempi määrä rahaa ja valuuttaa kuin on painettu setelimäärä tai on sellaista jo nykyisin harvinaisuutta kuin kultakantaa. Se muuttuu näkymättömäksi. Yhtä näkymättömäksi kuin jumalat. Vaikka molemmat ovat näkymättömiä ja ihmisten välisiä sopimuksia, voidaan yhtä lailla niiden avulla kyllä tehdä sekä hyvää että pahaa. Ikävä kyllä runsaasti pahaa.

Raamattu, Koraani, Veda-kirjallisuus, Mormonin kirja jne. ovat samankaltaisia kuin setelit. Uskonnot ovat nekin sopimuksia. Pyhät kirjat perustuvat aineettomalle ja abstraktille samoin kuin raha, jolla on vain sovittu arvo, joka näkyy sinänsä arvottomissa paperinpaloissa. Setelin arvo on sepite.

Samoin ovat uskonnot sepitteitä. Uskonnot sisältävät tietyt sopimukset, joiden mukaan uskontoa harjoitetaan. Kussakin omansa samoin kuin eri maiden seteleissä on omat sopimuksensa niiden arvosta. Lapsena en ymmärtänyt seteleistä mitään sikäli kuin niitä näin. Mutta kun ikää tuli tarpeeksi, ymmärsin setelin mahdin. Ja niinpä eräänkin kerran kähvelsin keittiön kaapista sinne ruokarahaksi jätettyjä kolikoita ja markan seteleitä ja menin kauppaan vaihtaakseni ne karkkeihin. Toimi. Tosin jäin kiinni, eikä hyvä heilunut.

Mitä enemmän on rahan kanssa tekemisissä, sitä enemmän siihen alkaa uskoa. Suuret talousmahdit, suuryritykset ja rahastot ovat tarinoita. Eivät mitään konkreettisia entiteettejä. Vähän samoin kuin ovat valtiot. Nekin ovat pelkkiä käsitteitä ja sopimuksia. Mitään sellaista konkreettista entiteettiä kuin Suomi ei ole olemassa. Se on vain asia. Sopimus muiden sen tunnustaneiden valtioiden kanssa. Multa, maaperä, vesi ja ilma ovat samanlaisia kaikkialla riippumatta millä nimellä niitä kutsutaan. Samoin on uskonnoissa. Jokaisessa uskonnossa on pyhät tekstinsä, rituaalinsa ja uskon kohteet eli jumalat. Paitsi kenties jossain buddalaisuudessa, joka itsessään on ennemmin filosofia kuin uskonto.

Samoin kuin rahan kanssa, mitä enemmän on uskonnon ja sen pyhien kirjoitusten äärellä, sitä varmemmin niihin alkaa uskoa. Tosin useimmilla usko setelin voimaan on paljon suurempi kuin ihmeitä tekevään jumalaan. Kirkollakin. Vaihdon väline eli raha, oli se missä muodossa hyvänsä, on vanhempi keksintö kuin nykyiset valtauskonnot. Mutta melkeinpä alusta lähtien varsinkin kristinuskon kirkko ja sen miehet ovat toimineet toisin kuin kristinuskon idoli, Jeesus, kehottaa. Ne ovat keränneet varoja kiitettävällä ahkeruudella. Kirkolla on Suomessakin melkoinen vuosisatojen aikana haalittu omaisuus. Papeilla ja piispoilla on hulppeat virka-asunnot. Seurakuntalaisiltaan eli paimennetuilta lampailta kerätyillä kymmenyksillä, kolehdeilla ja veroilla hankitut. On tehty kaksikin sopimusta: on sovittu, että tämä uskonto antaa synnit anteeksi ja lupaa taivaspaikan. Seurakuntalainen on antanut siitä vastineeksi sopimuksia eli rahaa. Yhdysvaltalaiset TV-pastorit ovat saaneet näitä sopimuksia niinkin paljon, että ovat voineet ostaa itselleen saarnamatkoille omia suihkukoneitakin.

Sopimus nimeltä raha on hyvä hallinnan väline. Sillä saadaan pidettyä epätoivottu käytös aisoissa ja kansa kurissa. Se näkyy joka päivä politiikassa, joka on käytännössä melkein läpeensä talouden hoitoa. Samoin uskonto, toinen sopimus, on ollut ja on edelleenkin monin paikoin hyvä hallinnan väline. Joka ainoa hallinnan muoto, ideologia, aate ja muu formuloitu käsitteistö ovat sepite. Sepitteen avulla on helpompi hallita kuin esittämällä todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on.

Isis, joka oli kehittänyt oman sepitteensä islamista, ryösti valloittamillaan alueilla olevista pankeista satoja miljoonia dollareita ja kauppasi dollareita vastaan öljyä, ei suinkaan väheksynyt tuota USA:ssa tehtyä sepitettä. Päinvastoin, se toi sille valtaa, uusia uskonsotureita ja aseita. Sepitteen avulla sepitettä levittämään. Sopimus nimeltään seteli toi voimaa, jolla pyrittiin levittämään toista sopimusta, uskontoa.

Setelit ovat seksikkäitä. Setelit symboloivat vaurautta. Vauraus tuo valtaa. Vaurailla on enemmän seksiä kuin köyhillä. Rikkailla on aina ollut ylilyöntiasema vallassa. Niin se on edelleen. Vauraampi on tasa-arvoisempi kuin köyhä. Valta ja vauraus kiihottavat, koska ne tarkoittavat myös turvallisuutta. Evoluutio on muodostanut käyttäytymismalleja, joissa uros on se vahvempi, ruoan tuoja ja jälkeläisten selviytymisen eli suvun jatkamisen turvaaja. Vahva uros vetää puoleensa. Kautta aikain myös kirkot ja kirkon miehet ovat haalineet valtaa. Valta maistuu hyvältä. Mutta se turmelee.

Aikoinaan kirkolla oli lähes absoluuttinen valta (teokratioissa vieläkin). Absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Niinpä ei ole yllättävää, että monissa uskonnollisissa yhteisöissä on esiintynyt ja esiintyy omavaltaista seksiä eli hyväksikäyttöä. Seurakuntalaisten, varsinkin lasten ja nuorten, hyväksikäyttöä. Monet uskonnolliset yhteisöt ovat suojelleet omiaan maallisilta oikeuksilta. Asiat on käsitelty omassa piirissä. Hairahtumisia on ymmärretty ja anteeksi annettu, ei suuremmin edes paheksuttu. Katoliset papit ja opettajat on vain siirretty, ei oikeuslaitokselle, vaan johonkin muualle. Pois silmistä ja mielestä.

Uskonnot ja setelit ovat sopimuksia ja sepitettä. Seksi ei. Se on evolutiivinen ja biologinen tosiasia. Ainoa konkreettinen asia näistä tässä kirjoituksessa olevasta kolmesta asiasta. Ja ainoa, johon kirkko kompastuu alituiseen ja jatkuvasti.

ÄLÄ TAPA!

”Joskus hän epäili, ymmärsikö Jumala häntä lainkaan. Eipä silti, ei Herra tappamisista välittänyt. Olihan hänen oma kirjansakin niitä täynnä. Mutta varmastikin oli olemassa asioita, joita Jumala todella vihasi – hajuvedeltä haisevia asioita – pitsisiä asioita, kiharakarvaisia asioita – porttoja.” -Preacher, saarnaaja, mietiskelee muistellessaan tappamiaan leskiä, jotka Jumala oli johdattanut hänen tielleen.

Davis Grubb: “The Night of The Hunter” (suom. Yön pahat silmät), 1953

Niin, Raamatussa Jumala hävitti ja tappoi useita kaupunkeja ja kansoja ja käski oman kansansa myös tappohommiin.

Jumala antoi meille kerran käskynsä. 10 käskyä eli dekalogin. Tai jotain sinne päin. Noita kymmentä ei sellaisenaan Raamatussa ole, vaan muotoilu ja järjestely lienee Martti Lutherin Katekismukseensa tekemä. Niitä käskyjäkin on itse asiassa 613. Kristityt sitten valikoivat sopivimmat niistä. Katekismuksessa luetelluista viides käsky kuuluu: älä tapa. Tosin Raamatussa se on kuudes käsky. Eri uskonsuunnissa numerointi myös vaihtelee. Se käskyjen eksaktista jumalallisuudesta ja Jumalan sanan muuttamattomuudesta.

”Älä tapa” on käskyistä ristiriitaisimpia. Martti Luther määrittelee sen näin: ”Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoo, että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas”. Kristitylle on selittelemistä siinä, että toisaalta Mooseksen laissa, joihin nuo 10 käskyä siis kuuluvat, on Jumalan käskemänä kuolemanrangaistuksia langetettava vähän siitä ja tuosta. Ja Jumala itse hukutti vedenpaisumuksessa kaikki kansat Nooan porukkaa lukuun ottamatta ja sittemmin tuhosi kaupunkeja asukkaineen ja usutti oman kansansa, Israelin, tekemään samoin. Heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, Sodoman ja Gomorran kaupungit asukkaineen jne. Tuhon omaksi piti vihkiä kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset. "Sitokaa miekka vyöllenne, kulkekaa ja tappakaa jokainen, jonka kohtaatte, olkoonpa vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen”. -Näin käski Herra Mooseksen sanoa omilleen, kun nämä Moosesta ja käskytauluja odotellessaan olivat ajankulukseen tehneet jumalan. Ja näin tapahtui. 3000 miestä tapettiin. Vain yhden kultaisen vasikan tähden.

Sota on aina onnettomuus, mutta ei aina tai kaikista. Sota voi olla myös mahdollisuus, kuten Suomen käymä jatkosota ja sisällissodan jälkeiset valtiojohdon siunaamat ns. heimosotaretket osoittivat. Näissä piti rakentaa Suur-Suomea. Sotapapeilla oli merkittävä osa taistelumielialan nostattamisessa. Jatkosodasta tehtiin Jumalan kehottama Pyhä ristiretki kristinuskon puolesta idän paholaista vastaan. Pahan ja hyvän välinen taistelu. Mannerheim itsekin käytti sanoja ”pyhä sota” ja ”ristiretki”. Hitlerillekin hyökkäys Neuvostoliittoon oli ristiretki. Operaatio nimettiin ristiretkeilijä Frederik Barbarossan (1122-1190) mukaan. Suomen papeille Neuvostoliitto oli lopunaikojen pedon valtakunta. Stalin antikristus, Leviathan ja jopa Juudas Iskariotkin. Toisinaan pappeja tarvittiin luomaan uhrimieltä muistuttamalla ”Kristuksen sovintoverestä” (Jouni Tilli: Suomen Pyhä sota).

Koreasti pukeutunut ortodoksipappi viskelee pyhää vettä aseiden päälle, aseiden, jotka ovat lähdössä Venäjän kriisialueille kurittamaan Venäjän auktoriteettia vastustavia. Ottaako pappi oikeuden merkkauttaa aseet Jumalalle vai onko Jumala itse päättänyt leimata ne välineikseen? Itse asiassa näin tapahtuu vähän joka puolella. Papit siunaavat sotilaita ja näiden aseita. Israelissa järjestetään vuosittain kymmeniä alokkaiden valatilaisuuksia itkumuurilla, joissa rabbi ojentaa sotureille aseet: Tanakin ja kiväärin.

Elias Simojoki oli kiivas uskonmies, pappi ja intohimoinen Suur-Suomihaaveilija, joka myös toteutti intohimojaan ja lähti heimosotiin ollessaan teologian opiskelija. Hän osallistui jo koululaisena sisällissotaan ja lienee saanut sieltä leppymättömän vihan ryssiä ja väärän poliittisen katsomuksen omaavia kohtaan sekä palavan sotaisuuden. Hän halusi herättää kansansa isänmaallisesti sekä uskonnollisesti. Isänmaa ja uskonto liittyvätkin varsin kiinteästi toisiinsa. Sisällissodassa kirkko oli näkyvästi valkoisella puolella. Nykyinen kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoitti joku vuosi sitten Kotimaa24:n blogissaan, että kirkko sisällissodan teloitukset ja kuolemanleirit hyväksyessään oli parlamentarismin ja oikeusvaltion kannalla. Että mitäs menivät kapinoimaan ja jumalattomiakin varmasti olivat.

Simojoki, joka miekkaan oli tarttunut, myös hukkui siihen. Hän toimi talvisodassa kenttäpappina. Kerran mentyään varoituksista piittaamatta lopettamaan haavoittunutta hevosta hänet itsensä ammuttiin. Ehkä hän kuolemaa etsikin. Simojoen sisaren nainut Eliaksen uskonveli sekä aate- ja taistelutoveri, Esra Terä, kaatui samoihin aikoihin aluksellaan syvyyspommin räjähdettyä heittimeensä. Lesken kertoman mukaan tämä meni veneensä mukana syvyyksiin oikein virttä veisaten.

Ihminen on laji, joka on kykenevä silmittömään pahuuteen. Uskonnot ovat tavallisesti syy tai buusteri pahuuden tekoihin. Kauheuksien tekeminen ja niitä tekemiseen yllyttäminen tapahtuvat useimmiten toisen ihmisarvon kiistämisellä ja itsensä, oman kansan tai ryhmän ylemmäksi asettamisella. Ruandassa hutut yllyttivät toisiaan tappamaan tutseja nimittämällä nämä torakoiksi. Sisällissodassa punaisilta riistettiin ihmisarvo. Kirjailija Kianto yllytti tappamaan punaisen puolen naisia kutsumalla näitä susinartuiksi, jotka pitää hävittää, etteivät lisääntyisi. Suomen sodissa vihollinen oli alempi, primitiivinen olio. Kyse oli toiseuttamisesta. Älä tapa. Ihmistä. Pedoille ja torakoille tee mitä täytyy.

Samanlainen toiseuttaminen on kyseessä, kun Irakin tyttöjä pika-avioliittoihin välittävät uskonmiehet ja Allahin suuruutta ylistävät hyväksikäyttäjät eivät naisia ja tyttölapsia edes ihmisinä pidä. Useissa islamilaisissa kulttuureissa perheen sisälläkin naisten ihmisarvo on halpa. He ovat palvelijoita ja kauppatavaraa. Jos tyttö raiskataan, pesee perhe häpeän pois verellä, kunniamurhalla eli likvidoimalla raiskattu.

Puolustusvoimilla kristinusko on edelleen moraaliauktoriteetti. Sotilasvala ja sotilaspapit ovat sen ulkoinen merkki. Valtion virkamiehinä kenttäpapit harjoituttavat kristinuskoa yhteiskunnallisessa laitoksessa. Tätä ei pidetä mitenkään kummallisena. Älä tapa -käskykin unohtuu. Mutta jos ryhmä alokkaita menisi saamelaisten seitapaikkaan ja suorittaisi palvomisriitin seitakivessä asuvalle hengelle pyytääkseen tältä helpotusta marssin vaivoille, tulisi poistumiskieltoa ja sotapapin isällinen puhuttelu. Ja Iltasanomiin iso otsikko.

Asiat muuttuvat ja tekniikka kehittyy. Sotarobotit tulevat väistämättä. Nyt jo drooneja ja lennokkeja käytetään pommittamisissa. Taistelurobotit ovat vain ajan kysymys, ellei nyt taivas putoa ihmiskunnan niskaan. Campaign to Stop Killer Robots -järjestö haluaa kieltää autonomiset aseet. Paradoksaalisesti monet maat, joilla on nykyaikaiset aseet, haluaisivat myös kieltää ne. Myös Suomi. Mutta kehitystä vastaan on turha potkia.

Inhimillisesti katsoen olisi kai parempi, että robotit keskenään romuttaisivat toisiaan kuin että kansojen pojat tappavat toisiaan? Tosin tuo tapahtuisi vasta sitten kun kulttuuri on pommitettu takaisin kivikauteen. Sodassa kun pyritään tuhoamaan vihollisen infrastuktuuri ja yhteiskunta. Oli miten oli, autonomiset sekä kauko-ohjatut aseet ovat jo käytössä. Tekoäly on aseteknologian uusi trendi. Tekoälyaseilla tullaan aiheuttamaan tuhoa ja kuolemaa myös siviiliväestössä. Jos jonkun kylän, hääseurueen tms. siviilikohteen autonominen ase tuhoaa, niin siinä onkin sitten pohtiminen, kuka tai ketkä asetetaan syytteeseen sotarikoksesta. Se valtio tai ryhmittymä, joka aseen pani tuhotyön tekemään, aseen suunnittelija vaiko itse taistelurobotti? Tällainen tilanne tulee, jos on osoitettavissa, ettei kukaan ohjelmoinut konetta tekoon. Näin on kyllä myös helppo toteuttaa hirmutekoja. Tekoäly ei tunteile. Ja vähät välittää käskystä ”älä tapa”.

Alun perin tuo käsky kuului hepreaksi jotenkin ”älä murhaa”. Eli älä omiasi tapa, vihollisia miten lystäät. Nuo käskythän olivat israelin heimon itselleen laatima laki kuolemantuomioineen. Tuo käsky ei koskenut aviorikoksesta, homostelusta, vanhempien kunnioittamatta jättämisestä, jumalanpilkasta, väärästä valasta, sapattina töiden tekemisestä jne. teloittamisia.

Keskimäärin maailma on kuitenkin mennyt koko ajan rauhallisempaan suuntaan. Voi miettiä, että jos Jumalallamme ja Hänen kansallaan olisi VT:n aikoina ollut ne aseet, mitä nykyisin on käytössä, minkälaista totaalista tuhoa he olisivatkaan saaneet aikaan. Ei olisi kai jäänyt muita jäljelle kuin Herran oma kansa. Tosin ydintalvi olisi hävittänyt senkin. Torakat, joiksi hutut tutseja nimittivät, olisivat jääneet jatkamaan elämää Telluksella. Ja Jumalan olisi täytynyt aloittaa koko homma uudelleen.

Pukki vie parhaat lahjat rikkaille

Joulun ilosanoma eli kulutushysteria on jälleen tiivistynyt kuluneella viikolla. Eivät tienneet ne itämaiset viisaat, minkä saivat aluilleen tuodessaan erääseen pilttuuseen kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Nyt 2019 tai sinne päin vuotta myöhemmin sitä miettii, että se Jesse olisi saanut valtakuntineen tulla todellakin silloin, kun Paavali sitä julisti, eli se todellakin olisi ollut lähellä. Meidän ei enää tarvitsisi kärsiä tästä hysteriasta, mielensä pahoittamisista, ja tunnelman pilaamisista. Tämä kärsimysnäytelmä toistuu joka vuosi.

Itämaan viisaat eivät tehneet viisaasti roudatessaan kalliita lahjoja sinne pilttuuseen. Sama eetos jatkuu edelleen. Joulupukki otti viisaiden lahjavalinnoista vaarin. Tosin kalliiden lahjojen saajat eivät nykyään asu talleissa eivätkä betonilähiöissä, vaan kauniissa ja vauraissa taloissa, joiden edessä on Audi tai BMW tai molemmat. Pukki vie parhaat lahjat noihin taloihin.

Hiljentykäämme. Välttykäämme jouluhysterialta ja kulutusjuhlan korkeimmalta ylistysveisuulta. Hengittäkäämme syvään hetken, rauhoittukaamme ja olkaamme hetki hiljaa. Jos unohdamme nyt tämän syvimmän kaamoksen hysterian, emmekä tee palvontamenoja kapitalismin alttarilla, ei siitä ole kenellekään mitään haittaa. Paitsi tietysti kauppiaille.

Mielen pahoittamista kyllä tapahtui aivan justiinsa. Kirkossa. Lauritsalan seurakunnan kirkkoherra Pentti Berg saarnasi kauneimmat joululaulut -tapahtumassa kirkossaan, että maailmanloppu tulee vuonna 2040. Kirkossa oli lapsiakin tietty. Kuinkahan moni heistä kuunteli ja mietti kuulemaansa? Monilla aikuisilla ainakin tuli hieman ahdistusta ja tunnelmakin meni pilalle. Pappi muuten pitäytyy sanoissaan. Ei kadu, ei peräänny. Niin sitä pitää! Ja meidän syntisten kuuluukin vähän ahdistua. Ettäs tiedämme tehdä parannusta!

Tässä sitten kiteytyy muutenkin yleisesti pappien ja piispojen dilemma. Nämä ovat hyväpalkkaisia leipäsaarnaajia. Pentti-papin palkka kirkkoherrana on nykyisin kai 4500 - 5000 euroa /kk. Pappien ja piispojen pitäisi muistuttaa ihmisiä kaidan tien autuaaksi tekevyydestä ja varoittaa huikentelevaisuuden vievän kadotukseen. Uhkailla, mutta samalla näiden pitäisi luoda ”toivoa”. Tuo Pentti-kirkkoherra lienee harvinainen poikkeus suorasanaisuudessaan, mutta ei varmasti ainutlaatuinen. Hän ainakin on rehellinen. Tehkäätten parannus! Jeesus tulee pian ja sitten ei hyvä heilu jos ette…”

Tässä on yksi syy, miksi en oikein arvosta nykymuotoista maksukirkkoa, enkä ymmärrä, miksi muuten sekulaari valtio pitää sitä niin hövelisti kyljessään. Toinen on se, että nythän jo pieni vähemmistö ja koko ajan pienenevä määrä uskoo siten kuin kirkko opettaa, tai sen pitäisi. Kirkon edustamaan uskoon on sitoutunut nykyisin noin neljännes kansasta. Jumalaan uskovia on vähän enemmän, mutta silti edelleen selvä vähemmistö. Kirkolla on silti privilegio verottaa ja se siis saa varoja ihmisiltä, joilla ei ole oikein mitään suhdetta kirkkoon. Monet pienipalkkaisetkin maksavat kirkkoveroja, kun se nyt vain kuuluu tai ollaan tietämättömiä tai välinpitämättömiä. Näin he osallistuvat hyväpalkkaisten pappien ja piispojen palkanmaksuun. Köyhä kantaa roponsa ja paksusti voiva pappi kuittaa ja kiittää.

Papit jaksavat saarnoissaan ja kolehdin keruissaan kertoa, että köyhiä ja vähäosaisia pitää auttaa. Mutta tässä asiassa kirkko on ollut varsin vaisu yhteiskunnallinen osallistuja ja keskustelija. Se osallistuu diakoniatyön kautta vain jälkien korjaamiseen, ei syihin. Lieneeko johtuvan siitä, että papit ja piispat ovat aina ylempää luokkaa ja piispat varsinkin eliittiä ja liikkuvat siellä missä eliitti tapaa toisiaan. Eikä korppi toisen silmää noki.

Pentti Berg väitti hyvän mielen saarnassaan, että VT:ssä on 120 kohtaa, joiden pitää täyttyä, kun maailmanloppu tulee. Hänen mukaansa ne melkein kaikki ovat jo täyttyneet. Eli 20 vuoden kuluttua sitten posahtaa ja kunnon kristityt tempaistaan ylös ja sitä ennen kuolleet kunnon kristityt nousevat haudoistaan tai uudelleenmaterialisoituvat tuhkistaan ja heidät viedään kirkkauteen ja karkeloon, karitsan häihin! Eräässä Porin seudulla ilmestyvässä lehdessä eräs tiukka uskovainen kertoi kolumnissaan nähneensä taivaalla suuren joukon enkeleitä pasuunoineen ja siitä tietävänsä, että MESTARI saapuu ihan pian! Hallelujaa!

Mielenkiintoista kyllä, kun piispat juuri ovat julkaisseet pamfletin, jossa he yhdistävät uskoa ja tiedettä. Tällaista maailmanlopun enteitten lukemista Raamatusta sitten tarjoilee yksi kirkkoherra vain vähän sen jälkeen. Pentti-pappi väittää, että tiedemiehet ovat myös samoilla linjoilla. Keitä nuo tiedemiehet ovat, ei selvinnyt. Monet tiedemiehet ovat kyllä kautta aikojen ennustaneet maailmanloppua, raaka-aineiden loppua, saastumisen saturaatiopistettä ja ties mitä. Aina ennustukset ovat jääneet ennustuksiksi. Ja eri uskonhaarojen ja lahkojen maailmanloput tulematta.

Tämä tästä uskonnottoman joulusaarnasta. Vietän itse hyvin maallista joulua ilman krääsää, lahjoja tai muuta kimallusta. Vain läheisiä, ruokaa ja juomaa. Ja kirjojen lukemista. Siitä on minun jouluni tehty jo vuosikaudet.

Tässä alla vielä eräs tekemäni kollaasi taittamani sukulehden kanteen muutama joulu sitten. Jos symboliikka ei avaudu, niin siinä on siis Joosef ja Maria turhaan yrittämässä Israelin pystyttämän muurin vuoksi eteenpäin. Joosef ja Maria edustavat köyhiä, joilta on taloudellisella muurilla pääsy estetty hyvin toimeen tulevien jouluun. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun lapset siinä joutuvat pahasti eriarvoiseen asemaan keskenään. Lapsina ei vielä ymmärretä sitä, että parhaat lahjat ovat ostamatta jääneet turhat maailmaa roskaavat tavarat.