Presidentit maallistuvat

En tiedä, mikä on Alexander Stubbin henkilökohtainen vakaumus. Ei sillä ole niin väliäkään, mutta koska hän on tasavaltamme presidentti, kiinnostaa kyllä se, miksi hän jatkoi Niinistön tiellä toivottamalla ensimmäisessä uudenvuoden puheessaan ”jumalan siunausta”. Stubbin esiintymisiä ja kirjoituksia seuranneena en ole nähnyt mitään viitettä hänen ns. henkilökohtaiseen uskoonsa.

Tuo jumalan siunuun toivottelu ei kuitenkaan ole mikään kiinteä perinne. Uudenvuoden puheista 58 on ollut ilman siunauksia ja vain 26:ssa puheessa on siunauksia jaeltu. Niinistön aikana jo oli Suomen uskovaistilanne se, että vain noin neljännes uskoi ja loput enemmän tai vähemmän sekulaareja tai muuten toisuskoisia.

Presidentit maallistuvat. Trendi on sama kuin muutenkin: uskonnon merkitys rapistuu Suomessa kuten yleensä kehittyneissä maissa, varsinkin länsimaissa. Viime presidentinvaalien toiselle kierrokselle meni kaksi henkilöä, joille uskonto ja jumala olivat ja ovat varsin kaukaisia asioita, eivätkä ilmeisesti juuri kuulu näiden ajatusmaailmaan. Kolmanneksi sijoittui henkilö, joka on julkisesti ilmoittanut olevansa ateisti. Tosin sellainen ateisti, joka on lukenut lapsilleen iltarukouksen ja joka ilmoitti, että presidenttinä hän toivottaisi "Jumalan siunausta". Tosin näin ilmoittivat vaalien alla myös Stubb ja Haavisto. Jotain merkillistä tässä on. Suomen presidenteistä suurin osa on jättänyt hengen asiat sikseen puheissaan. Ja nyt eletään sentään 2020-lukua.

Onkohan kyseessä traditio siitä, että kirkoissakin papit rukoilevat Jumalan siunausta esivallalle? Kahden regimentin eetos, jossa täytyy ottaa huomioon myös se toinen regimentti, se eteerinen olento, jonka uskotaan tuolla jossain olevan. ”…Rukoilemme kaikkien niiden puolesta, joille on uskottu hoidettavaksi esivallan tehtäviä, jotta saisimme viettää levollista ja rauhallista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti”. Josko nämä sinänsä uskonnottomat presidentit tai siksi pyrkivät ajattelevat, että näin nyt vain kuuluu tehdä. Ja kun kerran Ahtisaari ja Niinistökin tekivät, vaikka olivat poliittisesti tyystin eri leireissä.

Suomi ja suomalaiset maallistuvat. Viime presidentinvaaleissa koko ehdokasryppäästä vähiten saivat kannatusta ne, joille uskonnolla on merkitystä ja jotka tunnustavat uskonsa julkisestikin. Kristillisdemokraattien ehdokas jäi hännille. Tämän kannatus vaaleissa oli yli 20 prosenttiyksikköä pienempi kuin on arvioitu kirkon oppien kertomaan Jumalaan uskovien osuuden Suomessa olevan. Tosin raamattupuolue on muutenkin marginaalipuolue, eikä sen näkyvin Raamatunheiluttelija ole ollut paras mahdollinen puolueen imagon nostattaja.

Tämä ei tietenkään ole sattumaa. Suomi on pitkälle kehittynyt demokraattinen maa, jossa heikoimmistakin pidetään ainakin periaatteessa huolta, maa, jossa on rakennettu turvaverkot ja saatu hyvinvointi jokseenkin hyvälle tasolle (tosin niitä nyt nähtävästi puretaan). Maat, joissa demokratia on kehnolla tolalla, olot epävakaat, elintaso alhainen ja hallinto on keskittynyt yhdelle tai sotilasjuntalle, ovat niitä, joissa uskonnon asema on vielä vahva tai uskovien osuus kasvussa, ja sekin johtuu lähinnä väestönkasvusta. Alhaisen elintason maissa ja ns. kehittyvissä maissa väestonkasvu pääasiassa tapahtuu. Ja näissä maissa kristittyjen lähetys- eli käännytystoimintakin tapahtuu.

Tällaisessa kehittyneessä maassa, kuin Suomi, ei ole oikein enää sijaa jumalille. Niitä ei tarvita. Oikeat ja jokaisen elämässä tuntuvat arvot ovat syrjäyttäneet kirkon sanoman. Viime presidentinvaalien tulos kuvastaa varsin hyvin suomalaisten keskimääräistä arvomaailmaa.

Suomi on sekulaari ja sekularisoituu edelleen. Mutta demokratiamme ja julkisvallan korkea-arvoinen edustaja, presidenttimme, toivottaa kuitenkin jumalan siunausta. Suomen perustuslain 6. pykälän ja yhdenvertaisuuslain mukaisesti voisi odottaa presidentiltä katsomuksista neutraalia uudenvuodenpuheensa lopetusta. Minä ainakin odotan. Tosin ei se mielenrauhaani häiritse. Aivan sama, jos joku uskova haluaa rukoilla puolestani. Senkun.

------------------- 

Lisäys:
Nyt jo "ammoinen" presidentti Urko Kekkonen kirjoitti aikoinaan, että olisi eronnut kirkosta, jos ei olisi ollut pressa. Erään mielestä Kekkonen olisi toivottanut "vanhaan tapaan korkeimman siunausta". Tutkin Kekkosen puheet finna-sivustolta. Ainoa kerta, kun hän mitenkään uskoon viittasi, oli vuoden 1959 puheessa tämä mietelause, joka joulutervehdyksessä oli hänelle itselleen lähetetty: "Katso taaksepäin: kiitä. Katso eteenpäin: luota. Katso ylöspäin: usko."

JULISTETAAN KUOLLEEKSI

Herramme Jeesus Kristus väitti tulevansa pian takaisin. Alkuseurakunta noihin aikoihin odottikin tämän tulevan vielä näiden elinaikana. Mutta ei tullut. Eikä ole ilmaantunut edelleenkään, vaikka jo 2000 vuotta on odoteltu.

Jouluisin kristikansa juhlii vapahtajansa syntymää. Joka joulu papit julistavat: Hän on syntynyt ja valo tullut pimeyden keskelle jne.

Suomessa henkilö julistetaan kuolleeksi viimeistään tämän oltua 10 vuotta kateissa. Voidaan julistaa oikeusistuimen päätöksellä jo viidenkin vuoden kuluttua. Voisi kyllä huoletta julistaa Jeesus kuolleeksi. Samoin kaikkien muiden jumaluskontojen jumalat. Yhtäkään ei ole tänne tulla tupsahtanut.

Itse asiassa nämä jumalat, varsinkin kirjanuskontojen jumalat, Jahve, Allah, Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki, olisi pitänyt julistaa kuolleiksi ja kauan sitten. Ihmiskunta olisi välttänyt monta turhaa sotaa, tuho- ja tihutyötä, terrorismia ja sortoa. Ei olisi nyt meneillään palestiinalaisten kansanmurhaa eikä Ukrainan sotaa, jonka alkujuuri on erään 1000 vuoden takaisen ruhtinaan kääntyminen kristityksi.

Olisi pitänyt aikoinaan jo saada laajasti kaikkien tiedoksi se, että uskonnot syntyivät joukkojen hallinnan ja vallan välineiksi.

Jumalia ei voi julistaa kuolleiksi. Ei voi julistaa kuolleeksi, jos kuolleeksi julistettava ei ole edes syntynyt.

 

Itsenäisyys- vai kansallispäivä?

 

 

 

 

 

 

 

 

Perussuomalaista kaksi kansanedustajaa (*) jättävät Linnan juhlat väliin, koska osallistuvat 612-kulkueeseen. Toinen näistä, historioitsija siviiliammatiltaan, pitää myös puheen kulkueen yhteydessä. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra puolustaa näiden kansanedustajien valintaa. Näillä on siihen oikeus, kuten tietty onkin. ”612-tapahtuma on kaikille avoin ja poliittisesti sitoutumaton. Kyse on siis kansallismielisestä ja isänmaallisia arvoja korostavasta tapahtumasta”, toteaa Riikka Purra.

Omien kansanedustajiensa 612-tapahtumaan osallistumista puolustava Purra toteuttaa sitten luontevasti whataboutismia toteamalla, että entäs sitten, kun ”viime aikoina esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja on puhunut tapahtumassa, jota voidaan luonnehtia juutalaisvastaiseksi”. Hän tarkoittaa marraskuussa järjestettyä Palestiinaa tukenutta mielenosoitusta, johon Veronika Honkasalo osallistui. Mitähän muita esimerkkejä on?

Purra kuvailee 612-soihtukulkuetta kansallismieliseksi ja isänmaan arvoja korostavaksi tapahtumaksi. Tässä tulee esille kulkueen ydin. Se on siis kansallismielinen. Kansallisuusmielisyys on ideologia. Aate, kansallisaate, nationalismi. Se ei ole ongelmaton juttu. Se korostaa omaa kansaa, vaikka mikään eurooppalainen kansa ei ole mikään puhdas geneettinen ryhmä. Kanallismielisyys tai kansallisaate ei ole samaa kuin patriotismi. Isänmaallisuus tarkoittaa jonkinlaista lojaalisuutta syntymämaata kohtaan. Kansallisaate, nationalismi, sulkee pois muut ja toiset. Nekin, jotka asuvat Suomessa tai ovat ensimmäisen tai toisen polven suomalaisia. Kansallisaatteella ajetaan oman viiteryhmän etua muiden edelle.

Kansallisaate, nationalismi, on vähän kuin uskonnollinen aatevirtaus. Se on uskonnollinen entiteetti, joka on poliittinen ja etninen. Se toiseuttaa muut kuin oman etnisyyden. Siihen liittyy uskomuksia alkuperäisyydestä, patriarkaalisuudesta, valkoisesta ylivallasta ja heteronormatiivisuudesta.

Valkoisessa talossa työskennellyt Paul D. Miller on todennut: ”Nationalismi ei ole sitä, että rakastaa maataan. Se on argumentti sille, kuinka määrittelemme maamme, kuinka piirrämme sen rajat ja sanomme, kenelle se kuluu ja kenelle ei. Se on argumentti hallinnon luonteesta, tarkoituksesta ja sille määrätyistä tehtävistä”.

Mielenkiintoisesti ne, joita elähdyttää kansallisaate, eivät pidä palestiinalaisia ollenkaan kansana. Israelin hallituksen yksi ministeri on julkisesti ilmoittanut, ettei ole olemassa Palestiinan kansaa. Suomen kristityistä suurin osa on täysillä Israelin toimien takana ja väittävät, ettei ole Palestiinaa. Eikä sellaista valtiota pidä perustaa. Mutta ei ollut myöskään Israelia ennen kuin Iso-Britannia ja Ranska sen 1948 perustivat. Kansallisaate on syvästi poliittinen ideologia.

612-soihtukulkue on nationalistinen tapahtuma jos mikä. Ilmankos äärioikeistolaiset ovat ottaneet sen omakseen. Ja perussuomalaiset. Tapahtuman nettisivulla ohjeistetaan painokkaasti: ”Osallistujia kehotetaan kunnioittamaan tapahtuman luonnetta jättämällä kaikki poliittiset ja muut tunnukset kotiin”. Kuinkas muutenkaan. Eihän tällaiselle haluta minkään aatteen poliittista leimaa. Mutta itse tapahtuma on erittäin poliittinen. Se antaa ymmärtää, että Suomessa ei ole vapautta, eikä itsenäisyyttä. Se antaa hiljaisen, mutta näkyvän signaalin siitä, että Suomen pitäisi irrottautua EU:sta. Kansanedustaja Teemu Keskisarja, toinen soihdunkantajakansanedustajista, kirjoittaa tiedotteessaan, että EU-Suomi vuonna 2024 ei ole itsellinen eikä itsepäinen.

Perusteluinaan, miksi hän osallistuu soihtukulkueeseen, hän ilmoittaa kunnioittavansa kansallismielisyyttä ja karsastavansa kansallismielettömyyttä. Ja soihtukulkue liikkuu oikeaan suuntaan toisin kuin kättelyjono. Siis Linnan kättelyjono.

Eri asia on sitten se, kuinka paljon pitää arvostaa Linnan itsenäisyyspäivän juhlia. Itse olen laiskan välinpitämätön näihin näyttäytymisiin, joissa yleensä ns. menestyneet henkilöt sinne kutsuttuina hymyilevät ja yrittävät osua kameroihin kristallikruunujen loisteessa. Olen siis hällävälisti itsenäisyyspäivän juhliin nähden. Monille TV-lähetyksen seuraaminen on yksi vuoden kohokohdista ja niin olkoon. Itse olen jättänyt seuraamatta ne suunnilleen aina. Ei vain jaksa. Pitkästyn helposti ja nopeasti. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi itsenäisyyttä. Kyllä arvostan. En vain ymmärrä kansallismielisyyttä.

 

(*) EDIT 2.12. : Sheikki Laakso sai tarpeekseen ikävästä julkisuudesta ja päätti jättää menemättä koko kulkueeseen. Historioitsija Keskisarja ei kulje keskitietä, vaan järkähtämättömästi pysyy päätöksessään, vaikka mikä tulisi eteen. Ellei sitten poliisin päätös kieltää koko marssi tee tyhjäksi tätä isänmaallisuuden osoitusta.

Kirkot suuria, kävijät vähissä

 (Tämä blogini jäi telakalle kesällä 2020, kun kirjoitin enimmäkseen blogimetsa.fi -alustalla. Mutta se alkaa olla nuutunut, joten otin tämän uudelleen käyttöön)

Tämän kirjoituksen tein toimittamaani SataVAPARI -lehteen nyt syksyllä 2024, mutta sopii se tännekin. Tämä siis aloituksena neljän vuoden tauon jälkeen.

 

Kun Helsingin tuomiokirkko aikoinaan rakennettiin keskeiselle paikalle aikansa kaupungin keskustassa ja muita rakennuksia korkeammalle, ei kenellekään tullut mieleenkään, että historian mitassa varsin lyhyen ajan kuluttua se tulisi olemaan vähemmistön uskonnon palvontapaikka, jossa sunnuntaisia papin saarnoja ja messuamista käy kuuntelemassa jokunen hassu 70 vuotta täyttänyt. Sama juttu omassa kaupungissani Porissa, vaikka kirkkoon kuuluvien osuus onkin vielä joku noin 60 – 65%. Aikanaan keskeiselle paikalle rakennetussa valtaisan kokoisessa Keski-Porin kirkossa käydään lähinnä häissä ja konserteissa. Sunnuntaisiin riittimenoihin riittäisi kävijöiden määrän puolesta joku kerhohuonekin jostain.

Tuomasmessujen kävijämäärät ovat jonkun verran isompia. Niitä järjestetään sunnuntai-iltaisin, jolloin monilla voi sunnuntain tyhjäkäynti olla jo tuskastuttavan tapahtumatonta ja aika hidasta, joten tyhjyyden tunteen voi liudentaa käymällä kirkossa tarkastamassa, keitä muita ajankuluttajia siellä on. Tuomasmessu on myös viihteellisempi versio jumalanpalveluksesta. Tavalliset sunnuntaimenot ovatkin suorastaan tappavan ikävystyttäviä, laahaavia, puuduttavia ja tylsiä. Niiden aikana papitkin miettivät, mitähän kotona on lounaaksi ja mitäs sitä tekisi loppusunnuntain ajankuluksi.  

Kirkosta eroaa vuosittain pienen kaupungin asukasmäärän verran jäseniä. Monen kirkkorakennuksen verran. Niin paljon, ettei sitä edes kuviteltu vaikka vielä 70-luvulla, aikana, joka ei niin hirveän kaukana historiassa ole. Viime vuonna luterilaisesta kirkosta erosi reilut 55 000 jäsentä. Kuolleita seurakunnan jäseniä oli 49 000. Vauvakastettujen määrä oli 22 000.

Kirkko siis menettää jatkuvasti maksavia jäseniään, joten se tulee näkymään taloudessa. Kirkko saa verovaroista vuosittain valtiontukea. Näihin aikoihin asti se on ollut noin 120 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle määrä laskee 20 miljoonalla, mutta verotuksen muutoksien vuoksi se lienee saavan kuitenkin kirkollisveron myötä suunnilleen saman määrän kuin ennenkin. Valtiontuki on mennyt lähinnä hautaustoimen ylläpitoon.

Mutta monet seurakunnat ovat jo alkaneet myydä kiinteistöjään taloutensa korjaamiseksi. Ennen pitkää tulee se tilanne, ettei kirkkorakennuksia ole varaa pitää koko vuotta lämpimänä saati tehdä kunnostuskorjauksia. Uudet kirkkorakennukset tulevat olemaan erikoisuuksia – ja niistä tulee pienempiä.

Porissa on 13 kirkkorakennusta. Osa on pienehköjä ja -50 ja 60-luvuilla rakennettuja kaupunginosakirkkoja. Kuinkahan monta näistä  on jäljellä vaikka neljännesvuosisadan kuluttua. Se ei ole pitkä aika, mutta sinäkin aikana kirkon jäsenmäärä tulee pienenemään radikaalisti.

----

 Hämeenlinnassa muutettiin aikoinaan ortodoksikirkko kirjastoksi, mikä olikin aivan oiva ratkaisu. Rakennus, joka palveli tyhjää täynnä olevaa ideologiaa, alkoi palvella tiedolla ja sivistyksellä. 

(edit: tässä ei tarkoiteta erityisesti ortodoksiuskonnon kirkkoa, vaan ylipäätään kirkkoa, joka muutettiin kirjastoksi)

 

PANDEMIAN HENGELLISTÄMINEN

Uskonnot ovat yhdistelmä toiveajattelua, fatalismia, masokismia – ja vahingoniloa. Uskonnoissa onkin mukana se ilkeä eetos, että kelvottomat ja jumalattomat ansaitsevat hirveän rangaistuksen. Vähintään kadotuksen, kuten jotkut häveliäästi helvetin eufemisoivat. Raamattu on täynnä hirmuisia vitsauksia, joita Herra omilleen ja omiensa vihollisten päälle on langettanut. Raamatussa puhutaan viimeisistä ajoista ja luvataan taivasten valtakunnan olevan lähellä. Itse asiassa lopun piti koittaa jo Jeesuksen sukupolven aikana. Lopun aikoja ja maailmanloppuja odottavan aika on pitkä.

Luonnonkatastrofit ja pandemiat on aina hengellistetty. Yhteisöjä koetelleita katastrofeja poppamiehet ja saarnaajat ovat alituiseen julistaneet rangaistuksiksi. Näin vielä vuonna 2020. Monet korkeasti koulutetutkin katsoivat koronan olleen Jumalan puhuttelu. Meidän parhaaksemme. Hillitymmätkin totesivat, että ”emme ole koskaan olleet niin lähellä Jeesuksen paluuta kuin juuri nyt olemme”. Eräs pastori totesi: ”Jumalan sallima kulkutauti raivoaa. Meitä kutsutaan rukoukseen ja parannukseen”. Siis täällä Suomessa.

Monen uskovan on silti vaikea selittää itselleen, miksi kaikkivoipa ja hyvä Jumala antaa luonnonkatastrofin tai kouluampumisten tapahtua. Miksi viattomat lapset saavat kärsiä? Miksi kaikki pandemiat satoine miljoonine uhreineen? Miksi korona tappoi sadat tuhannet? Uskonnot ovat myös selitys selittämättömälle. Siksikin katastrofeja on selitetty Herran merkkinä lopun ajoista. Saarnaajat ja TV-pastorit julistavat hehkuvin silmin Jumalan kostoa ja helvetin kauhuja uskottomille. Sanoma on selvä: ”Anna Herra vihasi langeta jumalattomien päälle”. Kohta sinetit aukaistaan ja neljä Ilmestyskirjan ratsumiestä vapautetaan… Tämä toistuu katastrofista toiseen. Kenttäpiispa Pekka Särkiö vertasi Kotimaa24 -blogissaan 10.4. koronaa Ilmestyskirjan ruttoa tuovaan ratsastajaan. Hänkin totesi, että koronakriisi ei ole ihmisen hallinnassa ja että tämä on kutsu palata Jumalan yhteyteen. Patmos-säätiön Pasi Turunen käytti 6500 merkkiä blogissaan ”Koronavirus tuli. Missä Jumala?” todistaessaan, että korona on syntiinlankeemuksen syytä, mutta Jumala silti välittää!

Uskon paradokseja on, että rukoillaan Herralta pandemian väistymistä, mutta sama Herra Kaikkivaltias salli sen. Miksi Herra kaikkitietävyydessään loi tappavat virukset. Espanjantauti lienee raamatullisessa katsannossa Jumalan suurin joukkomurha uhreja 50 – 100 miljoonan välillä. Historian mittaan on ollut useita pandemioita, mutta tietoa niistä on varsin vähän. Eipä niistä puhuta Raamatussakaan, joka ei tosin oikein muuta tiedä kuin Levantin ja Egyptin. Ja Israelin 40 vuoden vaelluksen erämaassa, vaikka alue oli koronaeristetyn Uudenmaan kokoinen.

Jos koronaa ajattelee Jumalan puhutteluna, niin Herran silmissä olivat varsinkin katoliset, muslimit ja amerikkalaiset pahimpia syntisiä. Eurooppalaisista maista liberaaleille pohjoismaille, Japanille ja Etelä-Korealle Herra valisti kasvonsa. Toisin oli vaikkapa Haitin maanjäristyksen tai tapaninpäivän 2004 tsunamin kanssa, jotka saarnaajien mukaan olivat Herran kostoja tietyille syntisille, kuten ruotsalaisille homouden synnistä. Eräs TV-pastori kehotti seuraajiaan rukoilemaan ja evankelioimaan. ”Uskovat ovat Jumalan suojeluksessa”, viranomaisohjeista ei tarvitse piitata tuon taivaallista. Jos sitten tauti viekin, niin ”Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran! Tutkimattomat ovat Herran tiet”.

Kotimaa24 kielsi maaliskuussa blogistejaan hengellistämästä koronaa. Muutaman kirjoituksen ylläpito oli poistanutkin. Eipä kauan mennyt, kun eräs kirjoittaja silti niin teki. Kirjoitti koronan olleen Herran puhuttelu Kristuksen seurakunnalle. Kutsu ihmiskunnalle tulla ”takaisin Jumalan yhteyteen”. Eräs toinen ihmetteli, miksei ollut kuullut kenenkään ”papin tai piispan ilmoittavan koronan olevan Jumalan puhetta Hänestä luopuneelle kansalle ja kirkolle”. Saivat jäädä.

Jotkut uskovat hengellistävät tiedostamattaankin onnettomuudet käyttäessään niitä nihilistisesti hyväkseen ”ainoata oikeata” ideologiaa ajaessaan. Luonnolliset syyt suljetaan mielestä, kun omaan agendaan sopivin syy tuntuu ilmeisimmältä. Ei ihme, että eräät al-Holin leirillä olevista suomalaisnaisista pitivät koronaa Allahin rangaistuksena uskottomille. ”Jumala rakastaa muslimeja, jotka alistuvat Hänen määräyksilleen. Ja kun meitä satutetaan, Jumala kostaa”, kuten eräs viestitti HS:lle (mielenkiintoisesti Isis kuitenkin kielsi lähetyssaarnaajiaan matkustamasta Eurooppaan).

”Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti. Kuule, Herran päivä! Silloin sankarit haikeasti huutavat.

 Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä.” Sefanja 1:15

Katastrofin hengellistämisessä ulkoistetaan jumalalle oma sadistinen toive kostosta niille, jotka ovat eri mieltä. Mukana on mielevää tyytyväisyyttä omasta sijasta ”karitsan häissä”. Tuo Sefanja edustaa sadomasokismia. Sefanja muuten kirjoitettiin 600 vuotta eaa. Herran päivää vain ei ole koittanut.

On myös koronaan pragmaattisesti suhtautuvia uskovien yhteisöjä. ”Tässä tilanteessa etsimme aktiivisesti mahdollisuuksia olla sähköisesti yhteydessä työmme ystäviin ja järjestää verkkotapaamisia. Ennen kaikkea tilanne haastaa meitä rukoilemaan”. Näin Lähetysyhdistys Kylväjän Taneli Skyttä Seurakuntalainen -lehdessä maaliskuussa. Käännyttäjiä joutui palaamaan tartuntavaaran vuoksi ja toiset eivät päässeet evankelioimaan rajojen sulkeuduttua. Miksi olisivat lähteneetkään? Rukoilemaan sairaiden puolesta? Herran lähettiläinä pysäyttämään koronan leviämisen (Kaikkivaltiaan puhuttelun)?

Occamin partaveitsi ei kuulu uskovan pakkiin. Nimittäin sillä uskonnolta putoaa pohja tyyten. Mutta sillä selittyy pandemiakin. Kyse on lopulta abiogeneesistä ja evoluutiosta. Viruksen tarkoitus on lisääntyä ja muuntua. Isännän kuoleminen ei ole sille edullista. Viruksen kannalta siis on parempi, mitä useampi sen kantaja selviää hengissä. Viruksia on ollut miljardeja vuosia ja ne ovat yhtä väistämättömiä kuin elämä itse. Litrassa merivettä on 10 miljardia virusta. Todistettavasti. Herran varjelevien kätten töitä?

Pandemiat ovat aina vakava asia, kuten on korona. Mutta maailmanlopun tekijöiksi niistä ei ole. Siihen tarvitaan jättiasteroidin törmääminen maahan tai supertulivuoren purkautuminen. Todennäköisesti molemmista seurauksena on kuitenkin vain tuntemamme sivilisaation kuihtuminen, mutta elämä säilyisi. Todellinen maailmanloppu koittaa joskus triljoonien vuosien kuluttua, kun viimeisetkin tähdet ovat sammuneet ja kosmos on absoluuttisen hiljainen ja pimeä.

(julkaistu Vapaa Ajattelija -lehdessä 2/2020)

F-35 - varma nakki. Kallis nakki

Olen harmissani, että nykyhallituksemme ei ole ollenkaan kartalla siitä, mitä ns. HX-hankkeessa tapahtuu. Mitä siis on käynnissä uusien hävittäjien hankinnassa. Tänään 14.5. eduskunnan kyselytunnilla rahaministeri Kulmuni vastatessaan Mustajärven kysymykseen hankinnan järkevyydestä piti Suomen ”uskottavaa puolustuskykyä” tärkeimpänä seikkana. Hallituksemme ei tiedä nykysodankäynnistä yhtään mitään. En minäkään, mutta uskon viisaampiani. Kun joskus kauan sitten Messerschmitt 109 tuhosi vihollisen JAKin, niin jo pitkään tällainen on ollut pelkkää narratiivia. Jo Hornetien hankinnan aikaan. Nykyisin ilmatorjuntaohjuksilla hoidetaan yli 90 prosenttia KAIKISTA koneiden pudotuksista. Suomi EI tarvitse kalliita hävittäjiä. Hankinta on täysin järjetön, kaitapäinen, mieletön ja supermassiivisen kallis. Muutama riittää, tunnistuslentoihin ja jyliseviin paraatiylilentoihin. Kovan äänen mukaan itse asiassa ne muutamat koneet pitäisi valita.

Nyt on jo täysin selvää se, että hävittäjiksi on JO valittu kallein. Lockheedin F-35. Niiden hankinta maksaa 10 miljardia euroa ja niiden ylläpitokustannukset tulevaisuudessa vähintään 30 miljardia. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon oikeasti, koska edes kansanedustajat tai ministerit eivät saa tarkkoja tietoja. Tietoja pimitetään, etteivät tulisi sotkemaan F-35:n valintaa. Hornetit vievät joku 180 miljoonaa vuodessa. F-35:n ylläpitokustannukset kymmeniä prosentteja enemmän. Mutta mistä ei voi puhua, siitä ei puhuta. Lisäksi F-35:n huolto tapahtuu leasing-systeemillä. Lockheed tekee sopimuksen puolustusvoimien kanssa, joka sitoo sitten koko käyttöajan. Muuten hirmuiset sopimussakot. Koko ajalta maksetaan Lockheedille käyttömaksua, jota vastaan se huoltaa koneita. Se ei siis edes juuri työllistä suomalaisia. Hienoa. Lockheedin käyttökustannukset muuten ylittävät myös ”kilpailijoiden” vastaavat myös kymmeniä prosentteja. Tämä tieto HX-hankkeessa mukana olevalta. Siitä ei ole puhuttu mitään eikä missään. Vasta tänään kai kansanedustajatkin saivat tietää, mikäli Suomen Kuvalehden juttua ovat lukeneet. Lehti on varmistanut tiedon antajan henkilöllisyyden ja tämän korkean aseman hankkeessa.

   Miljardi = 1.000.000.000. Sekunteina yksi miljardi tekee 31 vuotta 8 kuukautta. 

   Se x 40. Vähintään. Melkoinen määrä veroeuroina.  Sekunteina 135 vuotta...

Mutta Suomi on, kuten tiedämme, Naton alusmaa. Puolustusvoimien päällikkönä ollessaan kenraali ja Hornet-lentäjä Jarmo Lindberg allekirjoitti ohi eduskunnan Naton kanssa isäntämaasopimuksen, jonka mukaan Nato saa käyttää maatamme mennen tullen harjoituksissa ja mahdollisissa hyökk… eikun puolustautumistoimissa. Niin, ketä vastaan. Ei nyt sentään Venäjää? Allekirjoittamisessa mukana olivat silloinen ulkoministeri Tuomioja ja Suomen tasavallan presidentti. Naton edustajana oli USA:n armeijan kenraali. Suomesta tuli tottelevainen YES-maa. Todellisuudessa Suomi EI ole isäntämaa, vaan renki. Nato on isäntä. Ja niinpä Naton ja USA:n joukot ja hävittäjät ovat hypänneet täällä sotatreenaamassa on useat kerrat.

Samoin kahdenväliset puolustusyhteistyön "aiesopimukset" USA:n ja Ison-Britannian kanssa allekirjoitettiin ilman eduskuntakäsittelyä. Suomea on siis viety sotilaallisiin kytkyihin muiden valtioiden kanssa ilman minkäänlaista parlamentaarista käsittelyä.

Nyt on tullut ilmi, että tämä Lindberg heti ja välittömästi eläköidyttyään ryhtyi Lockheedin lobbariksi. Varmaan kiva lisätulo surkean eläkkeen päälle. Suomen Kuvalehden jutun mukaan hän oli JO puolustusvoimien komentajana ko. konevalmistajan lobbari. Hän myös ohjeisti juuri ennen eläkkeelle lähtöään alaisiaan varmistamaan, että F-35 tulisi valituksi. Nämä tiedot SK sai niin ikään HX-hankkeessa mukana olevalta. Ne muut koneet ovat tyyten hämäämässä. Todellisuudessa niitä ei verrata keskenään. F-35 on jo valittu. Tämän taisin itsekin todeta, vaikka ei tietoa vielä ollutkaan, jo pari kolme vuotta sitten. Ja olen todennut sen monestikin.

Lindberg sanoi neljä vuotta sitten, puolustusvoimien komentajana siis, eräässä lehtihaastattelussa, että ”Suomi joutuisi suuriin vaikeuksiin, jos USA ei toimittaisi meille uusia aseita, asejärjestelmiä, varaosia ja ohjuksia”. Niinpä niin. Suomi on ajanut itsensä riippuvaiseksi USA:n aseista. Vähän kuin jatkosodassa olimme riippuvaisia Natsi-Saksan aseista.

Hornetit, jotka myös aikanaan hankittiin Naton ja USA:n kanssa veljeilyn vuoksi, muutettiin joku aika sitten vähin äänin ilmapuolustuskoneista ilmahyökkäyskoneiksi hankkimalla ilmasta maahan –ohjukset. Ne EIVÄT ole enää puolustusaseita, vaan hyökkäysaseita. Tarkoitus on selvä. Jos Nato (USA) alkaa sotasille Venäjää vastaan, se tarvitsee lähialueille hyökkäysaseita. Niitä ovat Natoyhteensopivat Hornetit ja jatkossa F-35:t. On nimittäin kallista ja riskialtista roudata lentotukialusta Itämerelle, jos rantamaihin saadaan sopivasti hävittäjiä. On selvää, että konfliktin sattuessa Venäjä pommittaisi ohjuksilla ja musertavan suurella hävittäjäarsenaalilla kaikki lentokentät ja varalaskupaikat äkkiä. Ja tekee selvää hävittäjistä. Mutta ei Nato siitä piittaa. Se laskee, että tehokas hyökkäys ei kauaa kestä. Se on päivässä parissa ohi ja siihen mennessä Suomen hävittäjät ovat tehtävänsä tehneet.

Hävittäjähankinta, varsinkaan F-35 ei ole halpa nakki, vaan erittäin kallis. Meille veronmaksajille. Natolle ja USA:lle hävittäjien myynti Suomelle, kiltille ja tottelevaiselle hauvalle, on helppo ja varma nakki. Hävettää olla suomalainen, jos tuo kauppa toteutuu. USA:n sotilaallis-industriaalisen keskittymän tyypit nauravat meille, helposti hassutettaville. Suomi on siis USA:n sotilaallisessa talutusnuorassa ja maamme sinne ovat ajaneet edelliset hallitukset. Valitettavasti nykyinen hallitus ei taida tehdä tämän suhteen mitään. He eivät tiedä miten meitä on viety ja miten edelleen viedään. Ei pääministeri, ei rahaministeri, eikä puolustusministeri Kanki.

Nykymaailmassa on tosiasia se, että ainoa tehokas ja halpa tapa torjua hävittäjiä ja ohjuksia on ohjus. Kun on hyvät ohjusjärjestelmät, ei mikään maa (Venäjä siis) mielellään lennätä hävittäjiään maahan. Ruotsi on hankkinut amerikkalaisia Patrioteja. Turkkikin on hankkinut vähän aika sitten ohjuksia. Suomi sen sijaan on luopunut niistä, kun on niin paljon hienomaa, kun Horneteissa on ohjukset -ilmasta maahan -ohjukset... Mutta ohjuksilla ilmapuolustus saataisiin kuntoon ja ”uskottavaksi” nopeasti ja halvalla - vaivaisella parilla miljardilla. Ylläpitokustannukset olisivat käytännössä olemattomat.

Hävittäjähankinnan järjettömyyttä alleviivaa sekin, että F-35 lienee ilmailuhistorian kallein fiasko. Se on vikapesä, jota joudutaan korjaamaan jatkuvasti ja alituiseen. Eikä sitä siksikään – ja überkalliina – ole ollut helppo myydä. Mutta Suomi on helppo nakki. Poliitikoille lienee helppo nakki tulevaisuudessa säästää vanhustenhuollosta, terveysmenoista, koulutuksesta ja muusta infrasta, kun häivehävittäjät tekevät työnsä, häivyttävät rahat täältä Lockheedin miljonääreille.

Puolustusministeri Kanki, kun sai tietää Lindbergin rekrystä Lockheedin lobbariksi: ”Ihan turha luulla, että näillä rekrytoinneilla jotain lisäpisteitä saataisiin”. Sai nou moor!

Presidentti Niinistö samasta asiasta: ”Tämä nyt ei ole ensimmäinen kerta, tosin räikein esimerkki”. Priceless! Presidenttimme on muuten sanonut, että USA:lla on Suomen kanssa yhteiset arvot. Hän voi lukea minut kyllä pois siitä. Minä en jaa Yhdysvaltain arvoja.

F-35 -hävittäjien hankinta ylläpitokustannuksineen tekisi siis sekunteina 135 vuotta. Kuka kykenee ymmärtämään tässä mitään järkeä?

                                                  Mielenkiintoinen detalji: Apollo-lentojen miehistöjen avaruuspukujen 
                                                  hinta kypärineen 70-luvun alussa nykyarvossa oli noin 55.000 euroa. 
                                                   F-35 -hävittäjän lentäjän pelkän kypärän hinta on 400.000 e.