Potkaiskaamme köyhää persiille

Hallituksemme on valmistelemassa toista osaa työttömien luusereiden persiille potkimiseksi. Tämä ns. aktiivimalli tämän vuoden alussa voimaan tullut ns. aktviivimalli on vasta alkusoittoa. Keväällä tulee eduskuntaan hyväksytettäväksi uusi rumbaisu: jos työtön ei hae kerran viikossa töitä, on sanktiona kahden kuukauden työttömyyspäivärahan menetys.

Sekä yksityisten suuryritysten johtajat, joilla on rekrytointilisät, työhöntulolisät, töissäpysymisbonukset, bonukset muuten vain, tulosbonukset ja erobonukset, ovat nostattaneet palkkojaan merisuolaisiksi. Kuten ovat myös valtion virastojen ja yritysten johtajat. Posti, VR, Alko ja mitä niitä on. Näiden johtajat eivät joudu vyötään kiristämään. Kuten eivät, muistettakoon sekin, myös ay-pomotkaan. Mitä firmojen pomot edellä, sitä työntekijäpuolen pomot perässä. Finnairin pääjohtajalle Pekka Vauramolle järjesteltiin vuonna 2016 lisäeläke, vaatimattomat 130.000 euroa per vuosi. Siis LISÄeläkettä.

Nämä lisäeläkejärjestelyt ovat tuttua kauraa myös työeläkefirmoille. Näiden johtajien muutenkin varsin väljiin työsuhde-etuihin kuuluu lisäeläkejärjestelyt. Nekin ovat tuommoista 100.000 euron luokkaa. Ilmarisen tänä vuonna aloittavan uuden toimarin Jouko Pölösen lisäeläke-etu tulee olemaan vaivattomat 100.000 – 200.000 euroa vuodessa. Tämä siis, kun on jääty palkoilta pois vetelehtimään eli eläkkeelle. Työstä, josta kuukausikorvaus ainakin edelliselle oli 40.000 euroa / kk. Vauramon kuukausipalkka on yli 50.000 euroa / kk. Bonukset päälle. Ja lisäeläke. Ilmarinen kuten muutkin työeläkeyhtiöt ovat yksityisiä, mutta ne eivät toimi ns. vapailla markkinoilla, vaan ne saavat rahastaa lakisääteisesti. Tyel-maksut ovat laissa määrättyjä.

Näissä lisäeläkkeissä on kyse veronkierrosta. Ne ovat osa palkkaa, joka maksetaan siis myöhemmin lisäeläkkeinä. Ne on myös määritelty ryhmäeläkevakuutuksiksi, joissa verokohtelu on väljempi kuin yksilöllisissä lisäeläkkeissä. Ryhmäeläkevakuutukset tarkoitettiin alun perin paikkaamaan pieniä eläkkeitä, mutta mitä köyhälle edellä, sitä samaa rikkaalle. Niillä on kätevää isorikkaankin välttää veroja.

Verorasitusta on siirretty useita vuosia pienituloisten suuntaan. Tuloverojen osuus koko verokertymästä on nyt VAIN noin 35 %, lähes 10 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vain jokunen vuosi sitten. Rikkaiden pääoman haltijoiden verotus on heidän niin halutessaan kevyttä ja raikasta kuin kesäinen aamukaste. Esimerkiksi Koneen pääomistajan Antti Herlinin veroprosentti tuloistaan on samaa luokkaa kuin jonkun 1500 e/kk ansaitsevan - kiitos valtion hövelin veropolitiikan. Vuonna 2016 Herlinille maksettiin Koneen osinkoja 160.000.000 euroa. Veroprosentti oli 4,7.

Tuloverojen osuutta kokonaiskertymästä on jatkuvasti alennettu ja verojen pääpaino on siirtynyt palveluihin tavaroihin ja muihin, joista kerrytetään alvia ja valmisteveroja ja ties mitä maksuja. Siis yhä enemmän pieni- ja keskituloisten suuntaan. Jos tuloerot eivät vähään aikaan juuri kasvaneet, niin varallisuuserot alkavat olla meillä pian samaa hyvää luokkaa kuin kapitalismin kultamaa Yhdysvalloissa. Siellä rikkain prosentti omistaa 35% kaikesta. Suomessa rikkain viisi prosenttia omistaa 31% (tilastokeskus 2015), ja on nousussa. 20 vuotta aiemmin se oli 25%. Eräs uusi laskelma kertoo, että Seitsemällä rikkaimmalla on mammonaa saman verran kuin 40 %:lla vähävaraisimmista yhteensä. Rikkaat satsaavatkin pääomaan, eikä niinkään suurin tuloihin. Se on kannattavampaa. Ei tarvitse maksaa niin paljon veroja. Se, mistä yksittäisuutisia silloin tällöin näkee eli rikkaimpien rikastuminen ja köyhien köyhtyminen, on todellisuutta. Meillä on tosiasiassa miljoona köyhää. Aika hyvin viiden ja puolen miljoonan kansasta.

Meillä lienee nyt noin 250.000 työtöntä. Näiden päälle kai lähemmäs 200.000 ns. aktivointitoimenpiteiden kohteina, kättely- ja askartelukursseilla sekä palkatta töissä ns. kuntouttavissa työtoiminnoissa, työelämäkokeiluissa jne. Suuri osa valtaisasta työttömyydestä johtuu siitä, että ns. tuottamattomia teollisuustyöpaikkoja on viety halpatyömaihin, joissa työntekijöiden palkka ja elämä on halpaa. Monet näistä työpaikkoja muualle vieneistä on saanut investointeihinsa yritystukea eli yrityssossua. Takaisin ei tarvitse maksaa. 60-luvulla, kun työttömiä oli vain jokunen kymmenen tuhatta, valtio järjesti työttömille töitä. Rakennettiin teitä ja muuta. Työttömyystöitä. Eivät ne häävejä olleet, kun määrättiin lähtemään pitkien matkojen päähän ja parakkiin asumaan, mutta töitä kuitenkin. Silloinkin kieltäytymisestä rangaistiin. Nyt työttömiä rangaistaan siitä, että työpaikkoja ei vain ole.

  

Mutta mikä on se sellainen työ, jossa lomia vuodessa on yhteensä yli 25 viikkoa eli puolet vuodesta, kuuden ja puolen tonnin kuukausipalkka, jonka päälle tonnin, puolentoista kulukorvaus ja työpaikalla ei välttämättä tarvitse olla, jos on jotain tärkeämpääkin tekemistä ja työn jälkeiset ns. sopeutumiseläkkeet, vaikka olisi alle viisikymppinen? Aivan oikein. Kansanedustajan homma se on. Nämä kansanedustajat ovat niitä, jotka joko hyväksyvät tai hylkäävät köyhiä halveksuvat hallituksen esitykset. Ja kuten on hyvin havaittu, yleensä hyväksyvät. Ja koska köyhät eivät juuri äänestä, tulee eduskunta, siis kansamme edustajat, hyväksymään jatkossakin köyhiä päähän potkivat lait, asetukset ja aktiivimallit. Tosin on kansanedustajiakin alettu aktivoittamaan, kun uudet kansanedustajat saavat enää sopeutumisrahan ja sitäkin vähän aikaa.

Kannattaako köyhää potkaista persiille? Viimeksi tasan 100 vuotta sitten alkoi sisällissota, jossa eräänä keskeisenä syynä oli räikeät yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet. Köyhiä oli potkittu persiille kauan. Nyt tasan 100 vuotta sisällissodan alkuhetkien jälkeen työttömiä on ryhdytty ajamaan entistä ahtaammalle. Köyhiä eläkeläisiä samoin. Pian jälleen otetaan eläkkeet ja muut ns. etuudet syyniin eli niitä leikataan. Kuinka kauan niin voi jatkua ennen kuin tulee se flow back? Jos toukokuussa elämme siinä todellisuudessa, että köyhiä työttömiä rangaistaan siitä, että töitä ei ole, ja sairaita, opiskelijoita ja eläkeläisiä siitä, että valtion rahaa täytyy säästää, jotta hyvätuloisille voidaan jakaa verohelpotuksia, valtion yritysjohtajille jättipalkkoja ja firmoille turskeja yritystukia, voi alkaa tapahtumaan jotain. Tietenkään ei tule sadan vuoden takaista toisintoa, mutta jotain tulee.

Loppuun luvatta ja omalla riskillä jaan Kerberoksen neroutta 7.1. päivän SK:sta. Siinä tulee esille hallituksen eetos, jota ay-pomot eivät vastusta muuten kuin muodon vuoksi. Heillä ja heidän työllistäjillään eli jäsenistöllä on asiat hyvin. Ay-pomoilla nyt ainakin.