Plagioitu!

Herra Jari Vilen oli juuri nimitetty kauppa- ja teollisuusministeriksi vuonna 2002, kun Oulun yliopistossa hokattiin, että hänen gradunsa oli puoliksi silkkaa kopsausta eli suoraa lainausta aiemmista teoksista ilman lähdeviitteitä. Kyllähän siitä pientä kärinää syntyi, mutta se ei haitannut silloisen hyvässä nousukierteessä olleen kokoomusuraohjuksen menoa. Ehkä hieman hidasti. Hänen ministeriytensä päättyi 17.4.2003 kun Lipposen silloinen porvarihallitus lopetti. Ministeriyttä plagiointi eli vilppi ei häirinnyt. Eikä muutakaan. Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajana hän toimi, kunnes 2007 pääsi suurlähettilääksi.

Suomessa ministerin ja kansanedustajan pitäisi kai olla nuhteeton kansalainen. Niinpä kai. Kuinka monella kansanedustajaksi ja ministeriksikin päässeellä onkaan erilaisia rötöksiä taustallaan. Eihän tuollainen pikku graduvilppi sitten missään paina. Graduhan on vain gradu, mitä semmoisia tonkimaan. Kaikki tietää jutun juonen. Pitää tehdä jonkinlainen näyttö siitä, että osaa jollain tavalla ajatella ja vähän jäsentääkin niitä ajatuksia. Osata edes tuottaa tekstiä. Gradun tekijät ovat yleensä aika nuoria. Eli vähän riemumaistereita ne maisterit kaikki ovat. No, minä itsehän en ole edes riemumaisteri. Olen riemumerkonomi. Se on ainoa varsinainen opistotutkintoni ja sekin meni erään aineen kohdalta niin, että ripa hytkyi vielä silloin, kun paperin käteeni sain. Enkä sen jälkeen muistaakseni tehnyt sillä yhtään mitään.

Ehkä Vilenin uran suunta muuttui nuoruuden syntien vuoksi. Vaikka hän kansanedustajana toimi jokusen vuoden tuon käryn jälkeen, ei se varmaan miellyttävää ollut, joten suurlähettilään homma tuli tarpeeseen. Varmaankin peräti tilatusti. Joku muisteli jossain ketjussa Vilenin yliopistoajoista, että eipä tuota oikein luennoilla näkynyt. Tuli ja meni. Mutta jos paikalla oli, toi jatkuvasti oman egonsa esille. Plagiointihommansa aikaan Vilen toimi muuten Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto ry:n puheenjohtajana. Somaa. Kertoo omaa kieltään siitä, miten uraohjukselle keinoilla ei ole niin väliä, kunhan päämäärä on selvä. Kun on sopivat ja hyvät kaverit ja oikea puolue niin sillähän sitä riemumaisterikin porskuttelee pitkälle.

Kuten me kaikki tiedämme, on porilaisen presidenttiehdokkaan 15 vuoden takainen gradu todettu sisältävän tekstilainauksia. On selvää, ettei originaalia ja uutta ole mikään helppo tuottaa, eikä varsinkaan mikäli kyseessä on vähänkin monimutkaisempaa ajattelua ja työstämistä vaativaa ja uusien näkökulmien löytämistä ja esille tuonti. Uusien näkökulmien löytäminen on helpompaa kuin täysin uuden havainnoiminen ja sen työstäminen yleiseen käyttöön ja hyödyksi. Ja niinpä monet tutkielmat, tieteelliset artikkelit, gradut ja jopa tohtorinväitökset sisältävät muualta lainattua. Ja siis myös suoraa plagiointia. On näitä tapahtunut myös ns. paremmissa piireissä. Eräs julkisuudessa runsaasti ollut tohtori paljastui takavuosina pelkäksi riemutohtoriksi. Kasvatustieteen riemumaisteri Vilenin otin tunnettuna esimerkkinä, koska hän on kaikesta huolimatta saanut jatkaa hyvin palkatulla urallaan. Tämä oman elämänsä sankarien puolueen edustaja aloitti uransa siis jo opiskeluaikanaan. Luentojen ja opiskelun sivuutti tärkeämpänä toimiminen puolueessa, joka ajoi hyvin toimeentulevien asiaa. Hyvin toimeentulevat auttavat toisiaan, joten opiskelukin oli lähinnä muodollisuus, että saa jonkun kivan näköisen oppiarvotunnuksen nimensä eteen.

Plagiointi on tapa välttää vaiva, kun halutaan hyötyä tai etua. Varsinkin taloudellista. Tuoteplagiaatit lienevät yleisimpiä. Ja vaarallisimpia. Jotkut tuoteplagiaatit tiemmä ovat peräti hengenvaarallisia. Graduplagiointi tulee kyseeseen kahdessa tapauksessa. Ne ovat laiskuus tai kyvyttömyys omaperäisyyteen. Itselläni siis ei ole minkäänlaista vaaraa nuoruuden hairahduksien esille tuloon ainakaan, mitä tulee plagiointiin. Kauppaopistossa ei tehty mitään tutkielmia tai muita, vaan kirjoitettiin ikävästi lopputenteissä aivan kuin ylioppilaskirjoituksissa. Ei voinut googlettaa eikä kilauttaa kaverille, tosin ei muutenkaan muulla kuin aulan kolikkopuhelimella. Googlekin tarkoitti ehkä jotain kierrepalloa tms. lontoon kielellä. Kun nyt olen blogeja kirjoitellut jo monia vuosia, on tuolloin tällöin ollut pakko tarkistaa joku asia, jota ei muista, netistä. Siinä olisi mukava säästää aikaa ja vaivaa vain copypeistata. Olen ratkaissut sen niin, että olen lukenut tekstin ja kirjoittanut sen sitten. Onko se plagiointia vaiko muistiin palauttamista? Niin, onhan niinkin, että oikeasti omaperäisiä ajatuksia on harvalla. Minulla nyt ei ainakaan. Minä teen havaintoja, joita voi tehdä lukemattomat muutkin. Jos minulla jotain omaperäistä ajattelua on, lienee se synteesiä muiden ajatuksista

On nyt sitten otettava huomioon, että porilainen presidenttiehdokas oli gradun tehdessään 24-vuotias. Monet gradun tekijät tuon ikäisinä ovat tehneet vähän samoin - kunhan saa ikävän duunin ja muodollisuuden äkkiä pois alta. Sehän on vain se pelkkä gradu... Mutta jos nyt tämä ko. gradun tekijä nuo lainaukset otti omaan tekstiinsä ilman käsitystä virheellisestä menettelystä, on ihmeteltävä gradun ohjaajaa. Jättikö tämä hyväpalkkainen yliopiston opettaja ohjeistuksen tekemättä? Oli kaffeella. Vai unohtiko gradun tekijä ohjeet  lähteistyksen ja viitteiden tekoon? Tarkastajia on vaikea moittia, kun tuolloin ei ollut nykyisiä ohjelmia, jotka paljastavat tekstiplagioinnit. Graduja monta, niiden kömpelyydet samanlaisia ja muutenkin puuduttavia, joten ei sieltä helppo ole löytää joukosta copypeistauksia.

Mutta siis, kun kopioi, pitää muistaa tekevänsä lainauksen ja merkitä lainaus niin, että se näkyy. Lainausmerkit nyt ainakin ja varmuuden vuoksi vielä kursiivi. Näin teen itse, kun lainaan. Ja siis lähde pitää merkitä. Muuten kopioi. Tässä nyt puheena olevassa gradussa oli kyseessä selvä kopiointi – lähteiksi oli merkitty ne lähteet, mitä kopioidun tekstin tekijä oli käyttänyt. Eli lähteistyskin meni päin mäntyä. Ja kun lainattu ei mitenkään ulkoisesti eronnut kirjoittajan omasta tekstistä, ei lukija voi tietää, mikä on uutta, vanhaa, sinistä ja mikä lainattua. (tuo viimeinen on muuten sitten lainattua)

LISÄYS:  Vaikka tässä nyt on kyseessä todetut plagioinnit, on syytä presidentinvaaleihin liittyen muistuttaa, että istuvan presidentin oikeustieteen kandin tutkinnon loppututkielman epäiltiin olleen kateissa joku vuosi sitten. Siitä oli vain yksi kappale ja Salen entisen opinahjon professori löysi sen itseltään ja postitti -98 valtionvarainministeri Niinistölle ja se on edelleen hänellä itsellään. Onko toimittanut lupaamaansa kopiota siitä yliopistolle, en tiedä.

Sitten kisassa on mukana kaksi ehdokasta, joilla ei ole mitään vaaraa plagioinnin ilmitulosta. Ovat nimittäin vain ylioppilaita. Nils Torvalds ja Pekka Haavisto. Jälkimmäinen on tosin antanut ymmärtää hänelle olevan akateemisia meriittejä. Niitä hänellä ei siis ole.