Hoiva ja hoito Oy

Tammikuun lopussa perustettiin kaikessa hiljaisuudessa Maakuntien tilakeskus Oy. Tämä sote-yhtiö saa haltuunsa miljardien eurojen omaisuuden. Ennen julkinen omaisuus, terveyskeskukset, siirretään osakeyhtiölain puitteissa toimivaan yhtiöön. Yhtiön asiat, aivan kaikki johtajia myöten, piilotetaan laillisesti julkisuudelta. Kätevää. On oireellista, että tähän uuteen yhtiöön nimitettiin hyväpalkkaisia johtajia ilman avointa hakua. Yhtiö toimii demokratian tuolla puolen.

Sotesta on paljastumassa sen todellinen karva. Terveydenhuoltoa ollaan vääjäämättä yksityistämässä. Välivaiheeksi tulevat maakuntien yhtiömuotoiset sotekeskukset. Yhtiö on aina myytävissä. Ja hyvin rahaa tahkoava yhtiö kiinnostaa aina.  Meille on kerrottu, että terveyskeskusten yhtiöittäminen on pakko tehdä EU:n kilpailusäännösten vuoksi. Mutta ei tarvitsisi. Ei ole pakko jos ei haluu. Olkoonkin, ettei tämä yhtiö ole yksityinen, niin ennen pitkää se sitä tulee olemaan. Vanha kokoomusjäärä Pertti Salolainen varoitti taannoin, että terveysjätit ovat jo hakeutumassa asemiin. Hän tviittasi: "Ettekö huomaa mitä kentällä jo tapahtuu? Parhaat lääkärit, yritys-strategit siirtyvät sote-yrityksiin, raha etc." Poliitikkoja on siis jo siirtynyt näihin terveydellärahastusketjuihin. Ja juuri niitä, jotka ovat olleet valmistelemassa soteasioita. Kätevää.

Suomen Terveystalo Oy osti Porin Lääkäritalon. Porin Lääkäritalon 130 työntekijää ja 160 ammatinharjoittajaa siirtyi Terveystaloon tammikuussa. Terveystalo kaappasi myös Porin kaupungin työterveyspalvelut haltuunsa. Se sai käyttöönsä valmiin organisaation: Satakunnan työterveyspalvelut -liikelaitoksen toiminta siirtyi uudelle omistajalle liikkeenluovutusperiaatteella. Näin se käy, soteen virittäytyminen.

Meille luvataan nyt yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kun yhtiöt alkavat hoitaa asioita. Näin aina, kun perustellaan harvojen etuja ajavia ratkaisuja. Meidät on saatu uskomaan, että yksityinen tekisi kaiken tehokkaammin kuin julkinen sektori. Onhan meitä helppo hassuttaa siihenkin, että ilmaiseksi jaettavia ämpäreitä kannattaa jonottaa. Julkinen sektori ei kuitenkaan ole sen tehottomampi kuin yksityinen, jos niin vain halutaan. Mutta kyse onkin siitä, että julkinen terveydenhuoltoa on aliresurssoitu jo kauan. Se on tietoinen ideologinen ratkaisu. Aliresurssoidaan, niin saadaan kansalaisille mielikuva julkisen terveydenhuollon tehottomuudesta, kun asiat eivät toimi. Samalla annetaan ymmärtää, että yksityinen hoito tulisi halvemmaksi ja että yksityinen on aina tehokkaampi. Joskus se tehokkuus esittäytyy karusti. Taannoin TV:ssä esitetyssä dokumentissa nähtiin, kuinka ruotsalaisen hoiva-alan yrityksen Careman hoivissa olleet vanhukset olivat taantuneet järkyttävän nopeasti. Nyt jokunen päivä sitten ilmeni, että Helsingin kaupungin käyttämä lähettiyhtiö Servea oli jättänyt vanhuksia ilman viikon ajaksi tarkoitettua ruokaa. Se oli tehokkuustanut ja kilpailukykyistänyt toimintansa niin, ettei se enää kyennyt tekemään mitä piti. Sotetoiminnan kilpailutus on vaikuttanut myös vammaisten ja autistien elämään. Jopa toinen maitolasillinen voidaan kieltää yksityisessä laitoksessa. Päätösvalta omiin asioihin on riistetty. Hallituksemme visioissa on markkinat, eivät ihmiset.

Valtaa on vahdittava. Mitä enemmän valtaa, sitä tarkemmin. Hallituksemme toimii nyt päinvastoin. Valta sosiaali- ja terveysasioissa aiotaan luovuttaa yhtiöille, jotka laillisesti voivat pitää ennen julkisia tietoja salassa. Terveydenhuollosta ollaan luomassa yksityisille yhtiöille markkinoita. Me veronmaksajat tulemme maksamaan yksityisten yhtiöiden omistajien voitot ja näiden johtajien hyvät palkat. Valinnanvapaus ei ole mitään muuta kuin nyt tehtävä ideologinen sumutus. Demokratiaa ollaan yksityistämässä. Todellinen valinnanvapaus jää yhtiöille. Ne voivat vapaasti valita, kuinka paljon ne maksavat veroja ja kuinka paljon kotiuttavat voittoja verokeitaisiin.

Terveystalo ei maksanut vuonna 2015 senttiäkään veroja. Sen liikevaihto on yli 300 miljoonaa vuodessa. Samoin ei jokunen muukaan. Vero maksetaan tuloksesta, joka on helppo manipuloida. Attendo väisteli veroja 2012 asti. Samoin on Mehiläinen alkanut maksaa veroja. Tosin Mehiläinen on minimoinut niitä kätevien korkomenojen myötä. Nämä molemmat joutuivat muuttamaan verokäyttäytymistään julkisuuden vuoksi. On selvää, että imagoaan täytyy kohentaa, että se puoli on kunnossa sotemiljardien jaon vihdoin alkaessa. Yrityksen täytyy näyttää kunnolliselta ja kiltiltä veronmaksajalta. Mutta ilman muuta alkaa tulla esille omistus- ja kirjanpitojärjestelyjä, jotka jälleen mahdollistavat verovälttelyn.

Hallituksemme on luovuttamassa yksityisille helpot markkinat – terveys on unelma-ala bisnekselle. Asiakkaat eivät lopu. Toinen asia on sitten eettisyys. Mutta kun riittävän iso raha puhuu, saa etiikka väistyä. Osakeyhtiöiden lakiin kirjattu velvollisuus on tehdä voittoa omistajilleen. Olkoon niin, mutta ei ihmisten terveyden kanssa, ei huostaan otettujen nuorten eikä vanhustenhoidon kanssa. Näiden pitäisi olla yhteiskunnallisia tehtäviä. Kun sote on saatu vauhtiin, tulevat firmat käyttämään omaa valinnanvapauttaan ja kuorimaan kerman päältä. Hankalat ja kalliit hoidot ja tapaukset saavat jäädä yhteiskunnalle. 

Asema hämärtää todellisuuskäsityksen

Kun henkilö saa riittävän korkean aseman tai hän toimii korkeissa viroissa pitkään, katoaa häneltä kosketus normaaliin arkeen ja moraalintaju sumenee. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen joutui itse syytetyn penkille. Hän ohjasi Itä-Suomen syyttäjänviraston ja oman virastonsa johtajakoulutushankinnat hänen veljensä yritykselle. Hän on harmissaan tutkinnasta. Näitä tulee esiin tuolloin tällöin. Säännöt, joita ehkä on vielä ollut tekemässä muille, eivät koske itseään. Voi ohjata julkisia varoja omilleen. Kun ne säännöt ovat niille tavallisille.

YLE:n uutisten päätoimittaja Atte Jääskeläinen oli yllättynyt siitä, että JSN antoi hänen toiminnastaan langettavan päätöksen, joka kyllä tuli puheenjohtajan äänellä. Jääskeläinen itse katsoo toimineensa täysin oikein rajoittaessaan uutisointia Sipilästä ja Terrafamesta, eikä siis suinkaan ollut pääministerin ohjailussa. YLE:n pääjohtaja tietysti tukee päätoimittajansa puolta. Hänenkään mielestä JSN:n päätös ei vastaa heidän käsitystään tehdyistä julkaisupäätöksistä ja niiden perusteista. Ei hyvin ansaitseva korppi toisen samanlaisen silmää noki. Lauri Kivisen vuositulot ovat noin 390.000 euroa.

Pääministeri ilmoitti, että hänen viestittelynsä YLE:n toimittajalle oli virhe, jota hän pahoittelee. Sen sijaan hän ei pahoittele sitä, että hän ottaa sumeilematta itselleen ja hallitukselleen kunnian Suomen talouden ”käänteestä”. Sitä hän ei voi todistaa. Minkään maan talous ei juuri ole hallitusten päätöksistä hievahtanut lukuun ottamatta Neuvostoliittoa ja Pohjois-Koreaa. Länsimaiden taloudet elävät aivan omaa elämäänsä hallituksista piittaamatta. Samoin pääministeri ei pahoittele laskettamaansa vaihtoehtoista faktaa pitkäaikaistyöttömien parantuneesta työllistymisestä. Kyseessä on tilastoharha, ei näiden työllistyminen. Tilastoharha tulee siitä, että osa eläköityy, osa ohjataan kättelykursseille ja osa häviää muuten vain, kuten juuri Kinokellarissa näkemässäni Ken Loachin ohjaamassa elokuvassa ”I, Daniel Blake” päähenkilö lähti työvoimatoimistosta tarpeeksi nöyryyttämistä kestettyään. Kuten työvoimavirkailija suhtautuu ylimielisesti työttömään, suhtautuu pääministeri ylimielisesti toimittajiin sekä johtamaansa kansaan, jota hän luulee henkilökunnakseen.

Puhemiehistö esitti syyskuussa kansanedustajille, että nämä osallistuisivat "yhteisiin talkoisiin" lahjoittamalla valtioille yhden viikon palkkion syksyllä ja uudestaan keväällä 2015. Eipä juuri näkynyt valtion kassassa. Ei kiinnostanut. Kansanedustajat puhuvat kauniita salissa silloin kun kamerat ovat suunnattuina, mutta kun kamerat poistuvat, ovat he jälleen eliittiä, kansanedustajia, joita tavallisten ihmisten talkoot ja leikkaukset eivät koske. Monille köyhien hätä on vain sana, jota on ihan kiva käyttää sopivissa kohdissa.

Hyväntekeväisyys ilmeisesti kuitenkin kiinnostaa. Puhemies Maria Lohelan mukaan edustajat ovat osallistuneet hyväntekeväisyyteen tuolla ja täällä. Nämä eivät sitten näy valtiokonttorin tilastoissa. "Jokainen valitsee itselleen sopivimman tavan", kertoo Lohela.

Niinhän se on. Hyväntekeväisyys kuulostaa hienolta ja lämpimältä. Varmasti eduskunnan suurta enemmistöä liikuttaa olla mukana erinäköisissä hyvää tarkoittavissa pikku tempauksissa ja ojentaa shekin sopiviin tarkoituksiin. Ja siinäpä se. Elokuva ”I, Daniel Blake” käsitteli ammattimiestä, joka sairauden takia joutuu absurdiin ja kafkamaiseen byrokratiapyöritykseen työvoimaviranomaisten kanssa. Hän toteaa lopussa, ettei häntä kiinnosta hyväntekeväisyys. Hän on ihminen, ei koira. Hyväntekeväisyys onkin ylhäältä alaspäin ojentamista, missä tasavertainen kohtaaminen ei toteudu. Saajan tulisi kai osoittaa vielä kiitollisuutta hyväntekijälleen kuin koira isännälleen.

Hyväntekeväisyys on vallankäyttöä, ylhäältä alaspäin ja valikoivaa. Hyväntekijä valitsee, kenelle suvaitsee hyvää tehdä. Hyväntekeväisyysyhteiskunta ei ole hyvinvointiyhteiskunta. Hyväntekeväisyysyhteiskunnassa eräät voivat hyvin ja he säälivät ”onnettomia osattomia" ripottaen näille murusia omasta lihavasta kukkarostaan. Tällainen yhteiskunta on rajusti polarisoitunut. Tällainen yhteiskunta muuttuu nopeasti epävakaaksi, mikä tarkoittaa poliisivoimien vahvistamista ja vauraiden entistäkin suurempaa eristäytymistä.

Jokaisen hyväosaisen, joka suhtautuu lämpimästi hyväntekeväisyyteen, sopisi miettiä sitä, miksi hyväntekeväisyyttä tekee. Miksi hyväntekeväisyydelle on se tilaus? Hyväosaisen tulisi muistaa se, että kukaan ei ole oman onnensa seppä, vaikka niin kenties luuleekin, vaan kaikki varallisuus, oli se missä ja kenen hyvänsä, on loppujen lopuksi saatu aikaan yhteisesti. Yksikään rikas ei ole tullut rikkaaksi vain omin avuin, vaan tämä on tarvinnut asiakkaita ja työntekijöitä. Tai huijattavia. Ja jos tätä yhteisesti aikaansaatua varallisuutta alkaa kerääntyä vain yksille tahoille, tulee se aiheuttamaan epätasapainoa ja jännitettä, joka tulee purkautumaan väkivaltaisesti. Vähän kuin mannerlaattojen välisen jännitteen purkautumisesta seuraa raju maanjäristys.

Uskonnot eivät edistä tasa-arvoa

Sunnuntaina vietettiin Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Tasa-arvon päivänä, mutta muulloinkin, on hyvä muistaa se, että valtauskonnot ovat peruseetokseltaan aina hyvin epätasa-arvoisia. Meidän länsimaisten oma uskontojärjestelmämme, kristinusko, on edustanut ja edustaa myös sitä eetosta, että nainen on alempiarvoinen mieheen nähden. Se on kirjoitettu uskon teksteihin ja sitä monet omankin kirkkomme toimijat noudattavat - he eivät hyväksy naispappeutta. Koska Jumala on niin määrännyt ja se lukee Raamatussa. Katoliset, joihin nykyinen ulkoministerimmekin kuuluu, ovat tässä täysin ehdottomia. Ministerimmekin siirtyi evluteista katolisiin välittömästi, kun Suomessa sallittiin naispappeus. Vapaasti levitettävässä Raamatun Vanhassa Testamentissa määrätään aviorikoksen tehnyt nainen kivitettäväksi. Samoissa teksteissä nainen käsitetään lähinnä omaisuuseräksi.

En juuri pidä suunnitelmista perustaa suurmoskeijaa Helsinkiin. Sen perustamisajatukseen sisältyy jo uskonnon oma sisäinen epätasa-arvoisuus - se hyväksyisi käyttäjiksi vain sunnimuslimit, shiiat saisivat mennä muualle. Mutta ylipäätään islam kaikkine suuntauksineen on ortodoksijuutalaisuuden ohella ehkä naisia eniten sortava valtauskonto. Meillä on nyt korkeimmassa oikeudessa kesken Suomen ensimmäinen kunniamurhaoikeudenkäynti. Onneksi pahinta ei tapahtunut eli että veli olisi surmannut uhkauksensa mukaisesti sisarensa, mutta todennäköistä on, että Suomestakin on viety tyttöjä ja naisia muualle perheen kunniaa hengellään palauttamaan. Ruotsissa on tehty kunniamurhia, jotka on naamioitu mm. parvekkeelta putoamisiksi ja on maallistumaan päässeitä tyttöjä myös viety muualle murhattaviksi. Vinoutunut kunniakäsitys on ikivanha heimoperinne, jonka islam on institutionalisoinut. Se on voimassa, eikä se hevin lähde pois. Se on syytä muistaa.

Norjalaisen toimittajakirjailija Åsa Seierstadin kirjassa Groznyin enkelit hän haastatteli erästä nuorta tsetseenimiestä, joka oli tappanut sisarensa, koska tämä oli kuulemma näyttäytynyt sukuun kuulumattoman miehen kanssa. Hän oli 18-vuotias tekonsa tehdessään. Sisar kolme vuotta vanhempi. Kun Seierstad kysyi tältä, että eikö hän edes varmistanut huhujen paikkansapitävyyttä, vastasi hän kylmäävästi, että pelkkä huhukin on yhtä paha. Eli vain se, että on liikkeellä huhu, aiheuttaa se perheen kunnian menetyksen. Tytär, sisar tai äiti tulee tappaa, että voidaan osoittaa kykenemään toimimaan niin kuin pitää. Oli se huhu sitten paikkansa pitävä tai ei.

Kunniamurhan alkuperä ei siis ole islamin uskossa, mutta islam on ottanut sen suvereenisti käyttäytymisnormeihinsa. Samoin kuin pukeutumissäännöt, jotka koskevat lähinnä naisia. Tai tyttöjen käsittämättömän brutaali ja kammottavan typerä ympärileikkaus. Kulttuurirelativismi, jota eräät viher- tai vasemmistoliberaalisti ajattelevat harrastavat ilmeisesti käsityksensä mukaan humanismin hengessä, edistää naisten epätasa-arvoa. Minkään kulttuurin sellainen tapa tai traditio, joka on selvästi jotain väestöryhmää sortava, ei voi olla millään tavalla hyväksyttävissä. Se, joka tällaiset kulttuurin rikkauden tms. vuoksi haluaa sallia, syyllistyy sorron hyväksymiseen sekä tunkkaiseen ja sumuiseen ajatteluun.

Mikä tahansa ajattelu, missä kielletään todellisuus tai katsotaan sitä jonkun ”suhteellistamisen” tai ”suvaitsevaisuuden” filtterien läpi, on vakavasti otettava juttu. Tällainen vinoutunut suvaitsevaisuus, kulttuurirelativismi, on äärimmäisen maahanmuuttokriittisyyden vastinpari toisesta päästä. Molemmat ovat suunnilleen yhtä vakavia ja hankaluuksia aiheuttavia asioita.

Uskonto ja valta. Osa 2.

Uskonto ja valta ovat toistensa vastinpareja. Ne kietoutuvat toisiinsa kuin synti ja nautinto. Uskonto on tehokas vallan ja hallitsemisen työkalu. Ei ole sattumaa, että useilla meistä on tarve vahvaan johtajuuteen. Vahva johtaja esittäytyy turvallisena ankkurina kaoottisessa ja epävarmuuden kyllästämässä maailmassa. Kaikkivoipaisen isähahmon turvaan voi turvautua erilaisilta toiseuden uhilta. Uskonnoilla on sama peruslähtökohta. Lienee kai evolutiivinen atavismi. Ihminen kehittyi alusta pitäen laumalajiksi. Lauma tuo turvan, mutta se ei toimi, ellei siinä ole hierarkiaa ja johtajaa, sitä vahvinta. Kaikissa uskonnoissa on johtohahmo, perustaja, pappi tai jumala.

Laumaeläin ja kehittynyt kyky abstraktiin ajatteluun on onneton yhdistelmä. Keskenään ristiriitaisempaa ja konfliktiherkkää lajia kuin ihminen ei ole. Ja kun tähän yhdistetään vallanhimo, on koko ihmiskunnan historia konfliktien jatkumoa, kuninkaitten, sotapäälliköitten ja itsensä johtajiksi korottaneiden valtataistelua ja sotimista.

On käyty ja parhaillaan käydään hirvittäviä sotia, joilla on myös uskonnolliset syyt. Useimpiin sotiin liittyvät paitsi vallasta sokeus, myös uskonnot. Pitkäaikaisin uskonsota lienee ollut 30-vuotinen sota. Se alkoi katolisten ja protestanttien välisenä riitelynä ja jatkui valtataisteluna. Kansanmurhatkin ovat useimmiten uskontoperäisiä. Yksi vanhimmista kansanmurhakuvauksista on Vanhan Testamentin amalekialaisten joukkotuhonta. Tämä tehtiin Jumalan käskystä. Myös meidän kristittyjen jumalan. Kuningas Saulin jälkeen hänen seuraajansa Daavid jatkoi kansanmurhaamista. Kristittyjen guru Jeesus on Raamatun mukaan Daavidin sukua. Kun kysyin eräältä uskovalta jumalansa hyvyydestä ja otin esille tuon kansanmurhan, oli vastaus kylmäävä; heidän syntitaakkansa oli täynnä. Eli Johtaja tiesi, mitä tuli tehdä. Saman vastauksen saa, kysyi sitten Putinin kannattajalta Tsetsenian sodasta tai Krimin valtauksesta, tai Erdoganin kannattajalta tämän otteista.

Uskonto aiheuttaa konflikteja tai kärjistää niitä. Levanttiin ja Lähi-Itään ei koskaan saada rauhaa, ellei uskontojen ylivallasta päästä. On onnetonta se, että öljyä on eniten juuri niillä alueilla, joilla uskonnollinen fanaattisuus ja uskontojen eripuraiset tulkinnat ovat pahimmillaan. Osansa on myös sillä, että toisen maailmansodan jälkeen Ranska ja Englanti piirtelivät kartalle keinotekoisia rajoja. Afrikassa on myös länsimaiden kolonialismi suurena syynä jatkuviin sotiin. Keski-Afrikan tasavallassa ei ole kyse etnisestä  tai kristittyjen etelän ja muslimien pohjoisen välisestä sodasta, vaan pohjoisen öljyesiintymästä. Öljyä hamuavat kristittyjä tukeva Kiina ja muslimeja tukeva Ranska. Paradoksaalisesti islamistit kohdistavat terrori-iskuja Ranskaan. Öljy merkitsee valtaa ja vaurautta. Eri uskonnot valjastetaan käymään siitä sotaa. Samoin on Kongossa, jossa eri etnisiä ryhmiä on pantu taistelemaan vallasta, mutta takana piilee ulkomaiset suuryritykset, jotka ahnehtivat luonnonvaroja; kobolttia, koltaania, kuparia, kultaa ja timantteja.

Uskonnosta nousee myös lähipiirin kontrolli. Useat islamiin pesiytyneet naisia sortavat tavat ovat ikivanhoja perinnäistapoja ajalta, jolloin nainen oli lähinnä omaisuuserä. Kristinuskon piirissäkin nainen on ollut ja paikoin on edelleen hallittava objekti ja perillisten tekokone. Monet pienet signaalit muistuttavat siitä. Naistenpäivinä monet miehet lähettävät onnittelut ”kaikille naisille, maailman parhaalle asialle”.

Kolonisaatiosta, uskonnosta ja vallanhimosta johtuvat sodat aiheuttavat pakolaisongelmia. Monet pakolaiset ovat lähtöisin kulttuureista tai yhteisöistä, joissa tavat ja käsitykset yhteisöllisistä hierarkioista ovat jotain aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet. Ristiriidat ovat väistämättömiä. Eivät he ole pyhimyksiä, kuten emme mekään. Heillä on yhtä lailla ikäviä ja hyviä piirteitä. Olisi naurettavaa ajatella, että kärsimys olisi jotenkin jalostanut heitä. Pikemminkin voi käydä päinvastoin. Meillä on nyt korkeimmassa oikeudessa käsiteltävänä nuoren irakilaismiehen mahdollinen sisarensa kunniamurhan aikomus. Kunniamurha tarkoittaa sitä, että nainen, nuori tyttökin, vaikka vain vilkaisee perheeseen kuulumatonta miestä, häpäisee tämä perheen kunnian. Kunnia palautetaan eliminoimalla häpeä. Tämä on yksi brutaali uskonnollisen vallankäytön muoto. Tällaista kunniakäsitystä ei kenenkään pidä hyväksyä. Mutta kunniamurhiin syyllistyvät ovat myös itsekin uhreja, uskonnon ja järjettömien perinnäistapojen alleen jyräämiä. Uskontojärjestelmä ja korruptoitunut valta riistävät ihmiseltä arvokkuuden.

On paradoksi, että älykkäin laji, ihminen, on myös epärationaalisin. Sokea usko uskonnolliseen johtajaan tai hallitsijaan sulkee pois rationaalisen ajattelun ja maailmaan moninaisuuden. Johtajan annetaan sokeasti polkea arvokkuus tomuun. Tämä johtaa väistämättä sivistyksen ja altruismin rappeutumiseen. Sopivissa olosuhteissa kuka tahansa uskova tai Johtajan ainoaan oikeaan totuuteen luottava voi lähteä tuhoamaan väärin uskovia tai väärin ajattelevia. Uskonto ja valta ovat vaarallisia ja yhdistelmänä varsinkin.