VR ja yksityistämisen autuus

Julkinen ja yhteinen = tunkkaista ja so last season.

Kun yksityistämisen himo ja tarve on valtaisa, on sitä tehtävä ja toteutettava kuin puput ikään toteuttaessaan omaa kyltymätöntä viettiään lisääntyä ja täyttää maa. Keskusta, jonka alkiolaisuus on nykyisin lähinnä nolostuttava vitsi, onkin omassa yksityistämiseetoksessaan Kokoomustakin kunnioitettavampi. Yliopistoja ei nykyinen hallituksemme ehtinyt ajaa kokonaan alas, mutta jos se, hallitus, olisi saanut jatkaa vielä vuosia, olisi ne väsytetty ennen pitkää tilaan, jossa suuryritykset olisivat ne kaapanneet omiin tarkoituksiinsa.

Nyt odotellaan, millä tavoin yksityiset lääkäriketjufirmat saavat Suomen terveysmarkkinat haltuunsa soteuudistuksen myötä.

VR:n yksityistäminen on pantu alkuun yksityistämisministeri Anne Bernerin intohimoisella julkisen omaisuuden repimisellä kappaleiksi sen helpommin yksityistämiseksi. Hänhän sen hyvin osaa, kun pani yhteiskunnan maksamaan uuden lastensairaalan, joka jää hänen johtamansa säätiön haltuun ja jonka vuokratulot hän tulouttaa johtamalleen firmalle. Bernerin mukaan ulkomaiset yritykset ovat kiinnostuneet Suomen pienistä markkinoista, mikäli julkisesti omistettu kalusto on vuokrattavissa. Niinpä niin. Jopa Suomen pienistä markkinoista. Mikäpä ettei, jos ei tarvitse investoida. Senkun maksaa sopivan vuokran ja kääriä voitot – ulkomaille. Siis tätä Suomen maaseutuväestöä ja kaikkia köyhiä puolustava Keskusta haluaa. Yhteisillä varoilla rakennetun infran avulla käärittävien voittojen viemistä muille maille.

VR pitäisi siis pilkkoa neljään osaan, joista yksi alkaisi vuokrata julkista omaisuutta yksityisille ratafirmoille. Moniaita työryhmiä (kuten aina) on asiaa pyöritellyt. Nyt on tullut esille eräs kiusallinen seikka: kaluston jakaminen oman yhtiönsä kautta tulisi tekemään satojen miljoonien investointitarpeen. Vetureita ja vaunuja kun nimittäin ei riitä. Ne ovat nyt jo täydessä käytössä VR:n ihan omissa kuljetusduuneissa. Samat veturit hinaavat matkustavaisia päivisin ja kiskovat kiskoilla öisin ja vähän muulloinkin tukkeja sun muuta.

Suomen ratajärjestelmä on jo nyt kansainvälisestikin vertailtuna varsin tehokas ja toimiva, vaikka talvi tuottaakin hankaluuksia tuolloin tällöin, mutta yleensä vain talvisin. Mutta yksityinenhän on tehokasta. Yksityisen firman VR:ltä vuokraama veturi olisi sekin niin dynaamisen tehokas, ettei se edes jäätyisi.

Mutta joo. Mitä dynaamisuutta siinä on, että on neljä eri yritystä, jotka tietty toimisivat kukin omilla tulostavoitteillaan? Miten se olisi mahdollista, kun rautatietoiminta on kaikilta osa-alueiltaan jokseenkin kiinteästi toisiinsa liittyvää? Yrityksethän tietysti myös pitäisivät tiukasti huolta omista salaisuuksistaan, kun yrityssalaisuus sekin on laissa määrätty. VR Kalustoyhtiö Oy ei saisi kertoa liikenne Oy VR:lle, mitä ja kuinka paljon ja millä hinnalla se vuokraa kiinalaisille tai jamaikalaisille vetureita. Tai että missä ne ovat, kun VR itse tarvitsisi niitä hoitaakseen matkustajat Kuopioon. ”Onko Kuopijoon mänijöitä, juna lähtee, kunhan Meksikon Pikajuna Oy palauttaa kaluston.”

VR:n monopolin purkaminen eli vähittäin tapahtuva yksityistäminen on lähtöisin kuulemma EU:n direktiivistä. Että on ihan pakko kilpailuttaa raideliikenne. Voi miettiä jo sitä, miksi nettomaksaja Suomi noudattaa joka ikistä direktiiviä, jotka tulevat maan olosuhteita ja rakenteita tuntemattomista kabineteista satojen kilometrien päässä Suomen rajoista? Itse asiassa direktiivitkin ovat vähän sitä ja tätä, että voi hyvin myös jättää tekemätä. Ylen uutisten mukaan (elokuu 2017) tästä "markkinoiden avaamiseen" velvoittavasta asetuksesta löytyy kohta, jota voi tulkita miten haluaa. Ja miksei tulkittaisi siten kuin se järkevää olisi?

Ja tässä se:

”Jos tätä ei ole kielletty kansallisessa lainsäädännössä, toimivaltainen viranomainen voi päättää tehdä ilman tarjouskilpailua julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia rautateiden julkisista henkilöliikennepalveluista:

a) jos se katsoo, että sopimuksen teko ilman tarjouskilpailua on perusteltua ottaen huomioon asianomaisten markkinoiden ja verkon asiaankuuluvat rakenteelliset ja maantieteelliset ominaispiirteet ja erityisesti koko kysynnän ominaispiirteet, verkon monitahoisuus, tekninen ja maantieteellinen eristyneisyys sekä sopimuksen kattamat palvelut; ja

b) jos tällainen sopimus parantaisi palvelujen laatua tai kustannustehokkuutta taikka molempia aikaisempaan sopimukseen verrattuna". (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2016/2338:n neljäs artikla).

Mutta berner-sipiläisittäin direktiivejä tulkitaan tietysti niin, että saadaan tunkkainen julkinen dynaamistettua yksityisille. Koska liiketoiminta on autuaaksi tekevää ja Raamatussakin kehotetaan ahkeroimaan ja jopa annetaan lupa vaurastua: Saarn 5:19-20 ”Sekin on Jumalan lahja, jos Jumala kenelle ihmiselle antaa rikkautta ja tavaraa ja sallii hänen syödä siitä ja saada osansa ja iloita vaivannäkönsä ohessa.”

Yksityinen on todellakin dynaamista. Se on sitä lähinnä itselleen, ei välttämättä asiakkaille. Kun yksityinen saa ennen yhteistä omaisuutta haltuunsa, se ei jätä tilaisuutta käyttämättä, vaan alkaa tehdä sitä mitä firman tuleekin: rahaa ja voittoja omistajilleen. Tämän ei pitäisi olla ylläri kenellekään.

Valtion yhtiö Fortum möi sähkönjakeluverkon yksityiselle Carunalle, josta n. 80 % on ulkomaisessa omistuksessa. Suomeen maksetut yhteisöverot sen mukaiset eli suomalaisilta suoraa tulonsiirtoa ulkomaille. Seuraukset nähdään: Caruna nostaa siirtohinnoitteluaan vähän väliä, jopa niin, että sitä on pitänyt hillitä. Nyt seuraavaksi piuhojen maahan kätkemisen varjolla. Niitä johtoja ei olisi pakko kaivaa maahan, vaan vain varmistaa myrskytuhojen minimoiminen kulloisinkin keinoin. Digitan, joka nyt taas omistajaa maasta toiseen, yksityistäminenhän on tuonut pelkkiä lisämenoja valtiolle. Ja niitä esimerkkejähän riittää. Mutta dynaamisesta virtaviivaistamisestahan tässä vain on kyse. Aamen plottis.

Venäjällä muuten ei virkamiehet ja poliitikot saa olla mukana valtion kanssa tekemisissä olevissa firmoissa, siis virallisesti. Naurismaan aidanseipäätkin sen tietää, että todellisuudessa kaikki korkeat virkamiehet ja poliitikot ovat läpikorruptoituneina kahmimassa yhteisiä varoja hoteisiinsa. Mutta Suomessa nähtävästi poliitikot saavat ihan virallisesti toimia firmoissa, jotka laskuttavat yhteiskuntaa ja tekevät tehokasta verosuunnittelua. Meillä Suomessa korruptio ei ole korruptiota. Se on vain maan tapa.

Alla olevassa kuvassa bloginpitäjä (puhtaimmissa haalareissa) vuonna 1983 topparoikassa toikkaroidessaan. Kuvassa on myös yksi ratakunnostustöissä pitkään ollut, joka näki ja koki, mitä vuonna 1995 toteutetun VR:n yhtiöittämisen yhteydessä tehty radanpidon liikennöinnistä erottaminen toi. Kuulemma kitkaa, hankaluuksia ja työehtojen heikennyksiä ja töiden vähentymisiä. Tuli kilpailutuksia, joissa VR:n oma kunnossapito hävisi. Työn laatukin taisi hävitä.