Patsaat ovat pystytetyt kaadettaviksi

Mikä kerran on noussut pystyyn, se kaatuu. Kuka itsensä pystyttää, se kaadetaan. Kuka itsensä ylentää, se alennetaan, kuuluu wanha Raamatun totuus. Patsaat ovat pystytetty kaadettaviksi. Vähän kaikki despootit ja aatepäsmärit ovat pystyttäneet tai näille on pystytetty typerästi viittoilevia tai pönöttäviä näköispatsaita ja vähän kaikki ovat aikanaan raastettu alas tai tullaan alas raastamaan. Valtaapitävien patsaat, jotka ilmentävät poikkeuksetta vain ja ainoastaan sitä näiden valta-asemaa ilman, että kansalle patsastelijan vallasta juuri koituisi hyvää, joutavatkin kaatua. Usein ellei aina ne kaatuvatkin niin, että tämän korvaamattoman valtiaan jotain aikaansaannosta tai uljasta tulevaisuutta osoittava käsi sojottaa pian maata kohti.

Pystyssä on vielä ainakin yksi tunnettu käsi ojossa pönöttävä patsas: Kim Il-Sungia esittävä. On vain ajan kysymys, milloin tämä ja tämän poikaa esittävät vierekkäiset monimetriset patsaat kaatuvat nokilleen. Kaatajat ovat niitä, jotka niitä ensin ovat kumartaneet. Niin se menee aina. Kumartaminen ei koskaan ilmaisekaan kunnioitusta, vaan pelkoa. Pelon lähin kaveri on viha. Kun pelko väistyy, tulee tilalle halveksunta. Ja patsaat saavat kyytiä. On mielenkiintoista, että Il-Sungin poika Kim Jong-Il ei viittoile. Hän vain hymyää iskän vierellä. Iskähän on se tien viittoilija. Poika vain jatkaa sankari-isän tietä. 

 

Mielenkiintoista on vain se, ehditäänkö nykyiselle valtiaalle pystyttää kymmenmetristä patsasta. Jos ehditään, veikkaan malliksi tätä ikonista kuvaa, jossa Kim pullapoika-unin väitetään kiivenneen Pohjois-Korean korkeimmalle vuorelle omin jaloin.

Eräällä takapihalla Tallinnassa on kaadettujen Lenin-patsaitten näyttely. En tiedä, onko se ihan oikea näyttely, mutta näytillä ovat siellä kuitenkin. Takapihalla muun rojun seassa. Kun ulkoapäin tilaamatta tuotu ideologinen järjestelmä kaatui, kaatui sitä ilmentävät patsaat ja siirrettiin takapihalle. Tosin patsaitten ilmenvämän ideologian tilalle tuli toinen ideologia, joka ei patsaita tarvitse eikä kaipaa, vaan betoni-teräs-lasi-palatseja eli kapitalismin pyhättöjä, globaalien pankkien korskeita rakennuksia ja shoppailuhelvettejä. Köyhät ovat edelleen köyhiä. Ei ole juuri varissut murusia pöydältä vieläkään. Tietenkään Tallinnassa käyvät turistit sitä eivät näe.

Urheilijapatsaat ovat luku sinänsä. Niitä ei juuri kaadella, mutta niiden hämmentävyys on omaa luokkaansa. Nekin ilmentävät ideologiaa. Ja oli se näkyvissä tai ei, niin kansallismielistä ideologiaa. Eetosta, jossa terve kansa nojaa terveisiin urheilijoihin ja treenattuihin vartaloihin ja kaikinpuoliseen nuhteettomuuteen. Ne sisältävät piiloviestin puhdaspiirteisestä kansallisesta moraalista. Ja samalla ne ovat absurdeja paradokseja. Sopii ihmetellä, miksi ne – siis miesurheilijat – juoksevat, heittävät keihästä ja nyrkkeilevät kellit paljaana heiluen? Tuskin Paavo Nurmi koskaan julkisesti ainakaan nakuna juoksi. Nyt juoksee. Mykkänä, paikoillaan, vuoden ajasta ja vuosikymmenestä toiseen Helsingin kisahallin nurkilla.

Miksei muuten sotasankareista koskaan ole alastonpatsaita? Olisihan se uljas ja naturalistisuutta uhkuva näky, kun Marski ratsastaisi Käthy -hevosellaan alasti. Voisi kuvitella vain aamukasteisen raikkaan niityn siihen interiööriksi nykyisen pakokaasun katkuisen ruuhkaliikenteen ja Nykytaiteen museon sijaan.

Naisurheilijoillehan ei juuri olekaan patsaita pystytetty. Ainakaan alastomina. Kummallista. No, tiettyhän se olisi siveetöntä. Eduskunnan istuntosalin nuorta äitiä esittävä patsaskin oli aikoinaan ja lienee edelleenkin eräiden kirkasotsaisten siveyden sipulien paheksunnan kohde. Ei naisen paljas perse sovi katseltavaksi. Miehet kellit paljaina kyllä sopii. Aivan kuin  miesurheilijoiden vastaavat vähän joka puolella. Vuonna 1932, kun nämä Väinö Aaltosen patsaat paljastettiin, maalaisliittolaiset kansanedustajat Vilho Kivioja ja Viljami Kalliokoski tekivät aloitteen ”siveettömien” patsaiden poistamisesta eduskunnan arvoa alentavina. Itse asiassa ainoa, joka heistä lienee ollut siveetön, oli juuri tuo naista esittävä patsas.

Tuolla moraalista suoraselkäisyyttä ja kunnollisuutta puhkuvalla aloitteellaan he ilmeisesti yrittivät peittää sitä ilmeistä asiaa, että ne patsaan pakarat ja vähän muutkin kummittelivat alati heidän mielissään. Ja unissaan.

Hannes Haapasalon veistämät nyrkkeilijät Helsingin Siltasaaressa lähellä Graniittilinnaa ovat päättäneet nyrkkeillä rehdisti kaikkensa paljastaen. Potkynyrkkeily ei luonnollisesti kuulu näiden rehtien työläisnuorukaisten lajivalikoimaan.

Sitäkin voi ihmetellä, miksi sepät takovat rautaa kelteisillään, kuten nämä kolme seppää keskellä Helsinkiä. Tietysti ahjon äärellä on kuumaa, mutta myös kipinätkin sinkoilevat kun kuumaa rautaa taotaan. Näitä ei ole paheksuttu, mutta Tom of Finlandin huomattavasti puetumpia ja huomattavasti kuuluisampia piirroshahmoja kyllä. Eihän näissä nyrkkeilijänuorukaisissa ja uljaissa sepissä ole minkäänlaista viittaustakaan mihinkään sopimattomaan toisin kuin Tom of Finlandin säädyttömissä töissä.

Mutta valtaapitävien patsaat kaadetaan. Silti jossakin aina pystytetään uusia patsaita. Kaadetut patsaat eivät koskaan pelota uusia valtioata. Kaikki itsevaltiaat ovat aina entisiä parempia, mahtavia ja omnipotentimpia. Aivan kuin meillä uudet pääministerit. Nyt yllättäen pystytettiin uusi ja uljas patsas henkilölle, jonka perustamiin oppeihin tukeutuen maataan johtaneitten patsaita on kaadettu nokilleen. Marxin Kalle sai uuden uutukaisen peräti viisimetrisen näköispatsaan - Saksaan. Tosin Marxin jalustalle ovat nostaneet aina hänen seuraajansa. Itse hän ei tainnut patsaista kummemmin piitata.

Turkin nykyinen itsevaltias ei vielä ole patsasta itsestään ole pystyttänyt. Ehdottoman valtiutensa ja omnipotenttiuden ilmentäjäksi hänelle riittää vielä rakennuttamansa presidentinpalatsi, jossa on tuhat huonetta ja maksoi tiettävästi ainakin 250 miljoonaa euroa, mahdollisesti puoli miljardia. Patsaan malliksi tuskin kelpaa tuore piirros hänestä, joka oli tehty sen innoittamana, kun hän oli ilmoittanut, jos kansa sanoo, että nyt riittää, Tamam! Suuren naapurimaamme, suuren Isänmaan, nykyinen (neljäs kausi) presidentti lienee kai nyt jo suunnitteluttaman itselleen pystiä. Seuraamme tilannetta.