Leipäjonoaktivointia

Kansanedustajat nostattavat palkkioitaan puolen vuoden kuluessa yhteensä yli kolmella prosentilla. Kun nimittäin jälkeenjääneisyys. No, eipä siinä mitään. Täytyy noudattaa yleistä palkkakehitystä kai. Mutta toisaalta nämä ovat niitä päättäjiä, jotka kurmuuttavat köyhiä, sairaita, opiskelijoita ja työttömiä. Säälimättömästi. Kun kerran ei ole muutakaan vaihtoehtoja ja ihmiset tulee ”saada palaamaan töihin”, kuten Juhana Vartiainen sattuvasti taannoin totesi. Hän oli se, joka muutama vuosi sitten vertasi Twitterissä työttömiä rikkaruohoon.

-  Nämä poliitikot ovat niitä, jotka pyyhkivät äänestäjän äänellä takalistonsa, jos näkevät pörriäisissä ja etujärjestöissä tai kaupunginjohtajan huoneissa paremmat urakehitysnäkymät, tai loikkaavat nähtävästi uppoavasta puolueesta toiseen.

-  Nämä kansanedustajat ovat niitä, jotka pyrkivät saamaan soteuudistuksen, joka on käytännössä terveydenhuolto- ja hoivayrityksille suunnattu valtaisa yritystuki ja joka tulee sekoittamaan koko nykyisen terveydenhuoltojärjestelmän, joka on maailman mitassa kuitenkin varsin toimiva, vaikka onkin pahasti aliresurssoitu ja joka tulee toteutuessaan vielä kalliiksi.  

-  Nämä kansanedustajat ovat niitä, joiden päätösten seurauksena vanhusten kotihoito rämpii resurssipulassa aiheuttaen tarpeettomia kärsimyksiä ja jopa kohtalokkaita seurauksia. Kun tästä eduskunnan kyselytunnilla kysyttiin nyt 26.4. peruspalveluministeri Saarikolta, vastasi hän mielenkiintoisesti jotenkin niin, että ei niistä kotihoidon onnistumisista ja hyvistä hoitotapahtumista lööppejä tehdä, mutta kun kerran käy niin, että vanhus kuolee, niin siitä kyllä.

Työttömät aktivoidaan, kuten tiedämme. Eli he ovat itse passivoituneet ja siksi työttömiä. Ja jos eivät ”palaa” töihin, on heille ihan oikein laskea korvauksia – vielä vähän suuremmallakin prosenttiosuudella kuin nämä hyvätuloiset kansanedustajat omia palkkojaan nostavat – häveliäästi palkkiotoimikunnan kautta. Kansanedustajat ovat köyhyysteoreetikoita, jotka tietävät työttömiä paremmin syyt heidän tilaansa. He, työttömät, ovat itse se syy.

Nyt on jälleen köyhyysteoreetikoita liikkeellä. Tällä kertaa suunnittelemassa leipäjonoaktivointia. Espoossa on pyrkimys saada ruoka-apu vastikkeelliseksi. Ruokakassin saisi jatkossa vain, jos osallistuu ”yhteisölliseen” ruokailuun tai kokki- tai ruoanlaittokurssille. Helsingissä on samoja pohdintoja. Ben Zyskowicz totesi helmikuussa, että ”nämä leipäjonot, joissa sadat ihmiset jonottavat pakkasessa ruoanjakelua, eivät ole mieltä ylentävä näky”. Hän kehui Vantaan ”yhteinen pöytä” -nimistä hanketta, jossa siis köyhiä ruokailutetaan yhdessä. Sitä hän ei maininnut, että siellä kuulemma jotkut yhteisruokailija olivat sitten saaneet vastineeksi jonkun valmismaksaloodan ja hautakynttilöitä (!), Veikko Hurstin mukaan.

Eipä siinä mitään. Yhdessä syöminen on kyllä ihan kiva juttu ja on hyvä saada ruoanlaitto-oppia, jos se ei oikein suju. Mutta kaikki eivät ole yhteisöllisiä, eivätkä halua missään nimessä olla katseille alttiina. Jotkut mielenterveysongelmaiset (joista suuri osa on säästösyistä pantu avohoitoon eli jätetty oman onnensa nojaan) panttaavat jopa päiviä ruokajonoja kerätessään rohkeutta avata ulko-ovi hakeakseen ruokakassin niin nopeasti kuin mahdollista. Tällaiset sitten yhteisruokailuun? Me olemme yksilöitä omine omituisuuksinemme, ainakin kaikki hyväosaiset ja poliitikot. Mutta köyhät ja muut luuserit kai sitten ovat yhtenevää massaa vakio-ominaisuuksineen ja määrittelyineen.

Helsingin Diakonissalaitos on ollut Espoon ja Helsingin kanssa järjestämässä Leipäjonoista yhteisöihin -työskentelyä, jossa siis ruoka-apujonottajia ”aktivoidaan”. Sen diakoniajohtaja Matti Helin toi Turun Sanomien tammikuisessa jutussa paljon puhuvasti: ”Kyse on ihmisten oman toimijuuden vahvistamisesta, jonka avulla on mahdollista päästä kiinni huono-osaisuuden juurisyihin”. Näinhän se siis on; leipäjonottajat ovat siis itse syypäitä jonottamiseensa. Sillä, että on pienipalkkainen, nollatuntisopimuslainen, pien- tai sairaseläkeläinen ja muuta, eivät tietenkään vaikuta asiaan. Näihin ”juurisyihin” eivät tietenkään kuulu takuueläkkeiden pienuus, kalliit lääkkeet, Euroopan mitassakin matala sosiaaliturvan taso, Euroopan kalleimpiin kuuluvat terveydenhuollon maksut ja kaikki ne hallituksen tekemät leikkaukset ns. etuuksiin. Tietysti nämä omia palkkojaan nostattavat poliitikot kehuskelevat takuueläkkeen nostolla parilla kympillä – mainitsematta sitä, että ovat aiemmin leikanneet lääkekorvauksia ja muita tukia niin, että tuo nosto ei kesää tee eikä pakkasta paranna.

Poliitikko-köyhyysteoreetikkojen maailmaan ei mahdu ajatus, että köyhien joukossa on yhtä monenlaisia seppiä kuin paksusti voivissa. Ei pitäisi olla yllätys se, että taloudellisen huono-osaisuuden lisäksi yli kaksi viidesosaa ruoka-avun saajista kärsii myös sosiaalisista ja terveydellisistä hyvinvoinnin vajeista, kuten asiaa tutkinut VTM Tuomo Laihiala tuoreessa väitöskirjassaan on todennut. Laihialan mukaan pienetkin korjausliikkeet voivat tuoda paljonkin toivoa toivottomille. Mutta se on kiinni valinnoista. Niistä valinnoista, joita hyvin toimeentulevat poliitikot tekevät.

Ben Zyskowicz tuskailee sitä, että leipäjonot eivät ole mieltäylentävä näky ja Diakonissalaitoksen Matti Helin siunailee, ettei ihmisten ulkona jonottaminen ole ihmisarvoista. Näinhän se menee. Seurauksiin puututaan ja yritetään keksiä niiden häivyttämistä, muttei syihin. Syyt ovat liian vaikeita ja epämukavia.

Poliitikot ja muut köyhyysteoreetikot ovat mielellään pöydissä, joissa päätetään isoista rahoista. Helsingin diakonissalaitosta hoitaa säätiö, jonka valtuuskunnassa istuu mm. kolme toimitusjohtajaa, esim. Piia-Noora Kauppi, Vallila Interiorin omistaja ja ministeri Anne Berner ja tietysti piispa Teemu ”luottokortti” Laajasalo, kaikkien porvareiden luottopappi.

Kokoomuksen ex-puoluesihteeri ja Ellun Kanat -yhtiön toimitusjohtaja ja osaomistaja Taru Tujunen muuten taas istui Kelan hallituksessa, kunnes taannoin joutui lähtemään. Tuli nimittäin ilmi, että yhtiö myi palvelujaan Kelalle. Varmaan ihan mukavasti laskuttaen. Köyhyys on myös hyvä bisnes. Ainakin niin kauan kuin kukaan ei huomaa ikäviä kytköksiä. Muut Kelan hallituksen jäsenet (hyvin palkatut) eivät "huomanneet".