Politiikka. Meidän onneksemme

Sodassa kuolee ensimmäisenä totuus, sanotaan. Niin Syyriassakin, jonka katastrofiin on ollut ja on sekaantuneina liikaa poliitikoita ja totuuksiksi muutettuja valheita. Mutta ketkä sodat aiheuttavat? Poliitikot. Kun henkilö lähtee politiikkaan, on hänellä varsin harvoin täysin pyyteetön intentio takanaan. Politiikkaan lähdettäessä kuolee henkilöstä ensimmäiseksi totuus. Poliitikoiksi lähdetään, ei kutsuta. Poliitikot ovat ulkoisesti vähän kuin kuka tahansa meistä. Sisimmissään he eivät ole kuten useimmat meistä. He ovat todellisuudessa kyynikoita, jotka välittävät vain itsestään. Ja vähän tietysti kavereistaan, jotka ovat samanlaisia kuin he. Heidän kavereikseen pääsevät ne, joista voisi mahdollisesti itse hyötyä. Pisimmälle pääsevät poliitikot kuin myös yritysjohtajat ovat useimmiten psykopaatteja. Hymyileviä ja mukavia. Nämä johtavat meitä työpaikoilla ja hallituksissamme.

Tiedotusvälineet peilaavat poliitikkojen mieluusti harrastamaa dikotomiaa. Useat tiedotusvälineet ja varsinkin Ylen uutiset peilaavat kulloisenkin ajan voimasuhteita. Nykyisin Yle ei suinkaan ole vihervasemmistolaisten linnake, vaikka perussuomalaiset etc. niin vielä luulevat. Ei ole ollut pitkään aikaan. Yle on ollut jo pitkään kokoomus-keskustalaisesti johdettu. Sen huomaa varsin hyvin seuraamalla Ylen uutisia. Ajankohtaisohjelmien haastatteluissa toimittajille on annettu vähän enemmän vapauksia ja he voivat – sopivaisuuden rajoissa – olla esittävinään tiukkoja tiukkoine kysymyksineen. Mutta useimmiten sekin on niin kesyä, että tulee mieleen harjoiteltu esitys. Tietysti perussuomalaisten, vihreiden, vassareiden ja demareiden poliitikkoja käristetään vähän enemmän kuin hallituspuolueiden. Koska niin on sopivaa.

Kun poliitikko on vakavan näköinen ja vekki otsassa vaikeista ajoista puhuessaan, on kyseessä vaaran signaali. Kun poliitikko hymyilee häntä haastateltaessa, on kyseessä vaaran signaali. Kun poliitikko kiivaasti tyrmää oppositioedustajan väitteen hallituksen jostain toimesta, on syytä olla varuillaan. Kun Annika Saarikko vastasi eduskunnan kyselytunnilla kysymykseen kansalaisten pisteytyksestä soteen siirtymiseksi, että ”Me emme ole luomassa järjestelmää, jossa yksityisen kansalaisen arvoa määriteltäisiin pisteyttämällä, se on puistattava jo vertauksenakin”, on syytä varautua siihen, että meille luodaan järjestelmä, jossa yksityinen kansalainen pisteytetään hänestä useista rekistereistä koostettujen tietojen avulla ja jotka tiedot ovat tämän kansalaisen omaisuudekseen saavalla sotetoimijalla käytettävissä ja tarpeen tullessa eteenpäin luovutettavissa.

Kun poliitikko ilmoittaa jonkun hallituksen sorvaaman systeemin epäkohtien korjaamisesta, tarkoittaa se, että koko systeemistä tuli jo syntyessään susi, joka on korjattava suunnilleen kokonaan uusiksi. Kun työpaikkoja on katastrofaalisen vähän työttömien määrään nähden, tarkoittaa ”työllisyyden edistäminen” toimia, joilla osoitetaan työttömät itse syyllisiksi tilaansa. Mutta se ei ole ihme, koska poliitikko vierittää vastuun epäkohdista aina muille – vastuullisesti, kuten hän itse ilmaisee. Globaalien suhdanteiden aikaansaama talouden nousu taas onkin poliitikon omaa ansiota. Tällainen käyttäytyminen kuuluu myös tyypillisesti psykopaatin kuvaan.

Kun poliitikko ilmoittaa soteuudistuksen olevan välttämätön ja tehtävä se myös nopeasti ja tiukalla aikataululla, tarkoittaa se, että poliitikon on ennen vaaleja saatava lupaukset kavereille lunastetuksi eli näille luvatut markkinat. Joskus joku poliitikko menee hybriksessään ja ylimielisyydessään liian pitkälle. Vaikkapa pistää korviinsa tulpat asiantuntijaa kuultaessa valiokunnassa. Näin Suomen eduskunnassa vuonna 2018. Korvatulppien asettaja oli hallituspuoluelainen. Asiantuntija oli Aki Linden, jolla on hämärä (lue: vasemmistolainen) poliittinen tausta. Hän esitti kritiikkiä sotesta. Korvatulppamies puolusteli jälkeenpäin, että hänellä oli ”korvat kipiät”. Ei hän siis muuten. Häntä lienee puolueensa kellokkaat jo harjanneet – ei näin, vaan niin, ettei kansalaiset vaan luule, ettei asiantuntijoita kuultaisi.

Kun poliitikko sanoo, että yritystukityöryhmä epäonnistui työssään, tarkoittaa se sitä, ettei hyvien kavereiden (suuria osinkoja maksavien suuryritysten) sossua sovi leikata. Kun niin kerran on sovittu. Kaikki poliitikot eivät tietty aina mahdu samaan hiekkalaatikkoon. Kuvaavaa on, että eräs ryhmän varaedustaja, vihreiden kansanedustaja, käskettiin huoneesta ulos loppukäsittelyn ajaksi. Kaverit eli lobbarit (EK, SY, MTK, Metsäteollisuus ja suolaisia palkkoja johtajilleen maksavien ammattiliittojen edustaja) saivat jäädä huoneeseen.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo, liberalisti, valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki ja muut huolehtivat johtajamme ovat ilmaisseet huolensa nuorten haluttomuudesta tehdä mukuloita. On se kumma, kun ei peitto heilu. Siitä ei heilu hyvä. Huoli on siis syvä. Hallituksemme käynnistääkin kansallisen lapsistrategian valmistelun. Pitää siis tehdä strategia peittojen saamiseksi viuhumaan. Strategialla on tarkoitus ”vahvistaa lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa sekä syntyvyyden positiivista kehitystä tulevaisuusorientoituneella tavalla”. Tämä on suorastaan vaikuttavaa. Samalla hallitus linjasi, että alle 30-vuotiaiden työsuhteiden määräaikaisuudelle ei enää jatkossa tarvitse esittää perusteita. Tämä runsaiden opintorahojen ja koulutuksen leikkausten jälkeen. Ja vaikka hankkisi koulutuksen, työpaikan saaminen alkaa olla se lottovoitto, eikä Suomeen syntyminen. Asumisen hinta on hilattu kunnian korkeuksiin, koska asuminen on sijoitustoimintaa, lue: rahastusta. Velka on jo velipuoli otettaessa, lapsilisiä leikattu, kouluja on lakkautettu ja lakkautetaan siellä täällä, päiväkotien tilanne on leviämässä käsiin. Hurraa, Suomen nouseva nuoriso! Hurraa, sitä ymmärtävä hallitus! Niin, miksi ihmeessä suomalaiset ei tee enemmän lapsia?

Perustuslaissa sanotaan, että kansanedustajan on toimissaan velvoitettu noudattamaan oikeutta, totuutta ja perustuslakia ja että häntä ei sido muut määräykset. Mutta poliitikon ei tuosta tarvitse välittää. Perustuslaki on hieno esine ja se kertoo siitä, että maassa on demokratia. Demokratia onkin sana, joka maistuu hyvältä poliitikon suussa.

Lisäys: "Tutkiva journalisti I.F. Stone totesi jo yli 60 vuotta sitten että kaikki hallitukset valehtelevat - kyse on vain aste-eroista ja painotusten karkeuden laadusta." (tämä Josper Knutasin erään Kuuntelijan lista -ohjelman johdannosta)