Huojuva ääni

Miksei porukat äänestä? Tätä pohtii huolestuneena aina ennen ja jälkeen vaalien varsinkin poliitikot. Koska demokratia. Meillä Suomessa. Menisivät itseensä... On selvää, että myös heistä on kiinni se, hotsittaako äänestää vaiko ei. Poliitikot eivät keskimäärin voi väittää nauttivansa kovin suurta arvostusta keskimääräisen kansan parissa. Jos he muuta tuumivat, he ovat sokeita sille politiikalle, millä vähäväkisiä on kurmuutettu ja pulskasti voivia paijattu.

Äänestäjällä pitäisi voida olla tuotesuoja - varmuus siitä, ettei hänen ainoansa, äänensä, ole huojuva tai ennenaikaisesti kokoon lysähtävä. Tässä on nähty viimeisen vuoden parin aikana varsin tiuhaan kansanedustajien enemmän tai vähemmän arvaamattomia liikkeitä. Meille on tuttua huttua ne (lähinnä kokoomuslaiset) kansanedustajat, jotka ovat hypänneet kansalaisten heille antamista luottamustehtävistä kesken kauden ja siirtyneet pörriäisiin ja herhiläisiin hyväliksaisiksi pomoiksi. Kokoomuksen Outi Mäkelä lähti maaliskuussa kaupunginjohtajaksi. Hänestä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kaupunginjohtajakin on "yhteiskunnallinen ja demokraattisesti valittu toimi". Hän kummastelee omiltaankin saamaansa kritiikkiä. Mutta hän tuumii, että äänestäjät kyllä ymmärtävät ratkaisun, koska "hänen urakehityksensä kannalta homma on todella kiinnostava tehtävä".

Näin teki myös demarien Nasima Razmyar, joka taas sai kivan pestin Hesan apulaiskaupunginjohtajana, joten hänetkin eduskuntaan äänestäneet saivat niin ikään pitkän nenän. Seuraava kansanvallan valtakirjalle pitkät haistattava on Susanna Huovinen saatuaan hänkin pomon paikan. Vain vuosi olisi ollut jäljellä, jolloin olisi voinut hyvin jättäytyä ehdokkuudesta. Konttoristeiksi, bussikuskeiksi tai siivoajiksi lähteviä ei kansanedustajuuden kesken kauden jättäviä liene. Kummallista.

Viime eduskuntavaaleissa Kaj Turusen äänestäjät eivät varmaan ajatelleet, että parin vuoden kuluttua hän olisi uuden puolueen kansanedustaja ja siitäkin vajaan vuoden kuluttua peräti Kokoomuksen edustaja. Tai Veera Ruohon olevan niin ikään Kokoomuslainen eikä se jona he tätä äänestivät. Lukuisten muidenkin perussuomalaisten äänestäjien ääni lakkasi olemasta perussuomalainen.  Mutta puolueessa tapahtui muutos, joka ei ollut äänestettäessä välttämättä äänestäjien odotettavissa. Perussuomalaiset ovat puolue täynnä kohinaa, jonka seasta on ollut vaikea saada selvää signaalia, joten ääni sille voi merkitä mitä hyvänsä. Viime kesän puoluekokouksessa vasta yksi heikohko signaali nousi yli kohinan. Onkohan niitä piikokokkareita ja piilodemareita Perussuomalaisten riveissä vielä monta? Ja kuinka pian seuraavat loikkaukset tapahtuvat? Onhan persujen riveissä entisiä kokoomuslaisia ja demareita. Onpa ainakin Porissa yksi ex-vihervassarikin, kun tämä oli ollut ensin vehreissä ja sitten demareissa.

Itse asiassa millekään puolueelle menevä ääni ei koskaan ole absoluuttisen varma. Ainoa varma asia äänestettäessä on se, ettei voi olla varma ehdokkaansa perimmistä vaikuttimista. Poliitikoiksi lähtee useimmiten narsisteja ja opportunisteja, joille oleellista on omien etujen turvaaminen. Hyvin oireellisesti Mikael Jungner tuli vastikään huomaamattaan paljastaneeksi itsensä kysyttäessä haastattelussa "uuden puolueen" eli Liike nyt -ehdokkaaksi asettautumisesta; "Olen ollut politiikassa kaksi kertaa ja saanut jo kaiken, joten en kaipaa takaisin." Niin sitä pitää. Toinen hyvä esimerkki opportunistista on Harry Harkimo, joka myös jätti Kokoomuksen kesken kauden. Hänellä nyt ei varmaan montaa perinnekokkaria ollut äänestäjinä, vaan varmaan enimmäkseen jääkiekkoporukoita. Hän ei saanut ajettua omia etujaan politiikassa, niin hän on nyt pettynyt ja on nyt Jungnerin kanssa tarjoavinaan jotain uutta. Nämä ”uudet” lääkkeet politiikan korjaamiseksi on jo kuultu moneen kertaan. Mutta jotain hänen täytyy kehitellä, kun Jokeribisnes on tahkonnut pelkkää persnettoa jo vuosikaudet ja hän on ollut käytännössä vain keulakuva ja Veikkauksen tukevien (200.000) sponsorirahojen varmistaja.

Kaj Turunen päästi tiedotustilaisuudessaan suustaan huomaamattaan lauseen, joka toi mukavasti esille hänen opportunisminsa. Hän totesi, että Kokoomuksessa on ollut usein samankaltaista ajattelua kuin hänellä. Tässä voi todeta, että joka ainoalla puolueella on paljon samankaltaisia asioita ja ajatteluja. Entä sitten? Senkö takia hypätään toiseen puolueeseen? Ei. - Sinisillä on kehno kannatus ja vaalit vain vuoden päässä. Siksi. Täytyy veikata voittajahevosta, jos haluaa pysytellä menossa mukana eli politiikassa. Hän ottaa varman päälle, vaikka varmaa on vain epävarmuus. Voipi hyvin olla, ettei kokoomuslaiset äänestäjät hänen päälleen juuri nakkaa. -  Luopio, joka tulee heidän hienoon porukkaansa, että kehtaakin. Sen sijaan Siniset voivat peräti saada myötätuntoääniä tämmöisistä opportunistisista loikkereista. Kuka ties. En ota kantaa siihen, mikä Sinisen tulevaisuuden tulevaisuus on. Kuten tiedämme, on ennustaminen vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.

Hallituksemme lopputaivalluksesta en ainakaan ennustuksia tee. Onpahan ollut rämpimistä ja tulee olemaan loppuun asti. Mitähän vielä? Siniset olivat jo eroamassa, mutta ottivat ja puhalsivat herneen nenästään ja pysyvätkin hallituksessa. Mutta eräistä asioista siellä (hallituksen istunnoissa) ei varmaankaan juuri leikkiä lasketa. Paljon puhuvaa on, että Petteri Orpo kuittasi ilmeettömästi TV-uutisissa Sampo Terhon puheet Kokoomuksen salaisesta vehkeilystä hallituksen kaatamispyrkimyksineen, että "hänellä on hyvä mielikuvitus". Voi olla, ettei hallituksen istunnoissa juuri veistellä vitsiä rennosti tänä loppuaikana.

Tämä hallitus ei juuri ole ollut köyhän kuuntelija. Ei siinä olevat Siniset sen kummemmin kuin Kokoomuskaan, joten siinä asiassa viimeisin hallituksen sisällä tapahtunut loikkaus ei tee kesää jos ei talveakaan.