Valtiopäivät avattiin
5.2. Kansanedustajat siis palasivat joululomaltaan duuniin. Eihän tuo loma
kestänyt kuin kahdeksan viikkoa. Avajaisiin kuuluu luonnollisesti
jumalanpalvelus, vaikka sanotaankin, ettei Suomessa ole valtionkirkkoa, vaan
kansan kirkko. Eikä valtiovalta noin muuten ole synkronoitu teologisiin
seikkoihin ja dogmeihin. Eikä Suomessa siis ole teokratiaa. Mutta valtiopäivien
avajaisiin siis kuuluu tietysti Jumalan siunuun haku, virren veisuu ja Herran Pyhä
Ehtoollinen.
Juhlajumalanpalveluksen
suoritti Helsingin uusi piispa, Teemu Laajasalo. Ja sanankuulolla oli siis
hallitus ja kaikki sitä tukevat kuin tukemattomatkin kansanedustajat. Tulee
mieleen kaikin puolinen ja tunnollinen raamatullisuus. Matteuksen
evankeliumissa luku 15 jakeessa 14 lukee näin: ”…he ovat sokeita sokeiden taluttajia”. Teemu Laajasalo on nyt todella
osuva pappi kaitsemaan valtiovaltaa. Hän on esimerkillinen kansanedustajien sekä
ministerien paimen ja on hän muutenkin eliitin mieleen. Hänen kirkossaan kaikki
saavat äänensä kuuluville, niin herrat kuin narrit, niin homot kuin
homofoobikot, niin misogyynit kuin naispapit, niin rehelliset kuin koijarit.
Hänhän itse on tullut tunnetuksi varsin, hmm, suurpiirteisestä työnantajan
luottokortin höyläyksestä, kalliista hotellihuoneista, samppakaljoista ja
muusta pikkuluksuksesta, joilla Herra on nöyrää palvelijaa joko siunannut tai tätä
koetellut. Miten vain.
Teemu
Laajasalo ei liene nyt valtiopäivien avajaiskinkereillään muistellut Matt. 25.
lukua, joka on tanakkaa tavaraa, kaikille tasapuolisesti. Jakeissa 27 – 28 varmasti on
nykyhallituksellemme mieluista tekstiä, päätellen siitä, että sitä nähtävästi
on tunnollisesti noudatettu: ”Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani
rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
Ottakaa sen tähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen
leiviskää. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva
yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”
Matteuksen
evankeliumissa on kyllä tosin muutakin, mikä ei välttämättä tule hallituksemme
ja sitä tukevien kansanedustajien mieleen edes Helsingin tuomiokirkossa Sanan
kuulolla ollessaan. 25. luvussa sanotaan näin, jae 40: ”Totisesti minä sanon
teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet
minulle”. Näin Jeesus siis lähimmäisiään
hädässä auttaneille.
Presidentti, tuore iskä
ja wanha kamreeri, Sauli Niinistö varoitti avajaispuheessaan alkamasta elää nyt
leveästi kuin talous on kääntynyt parempaan. Että siihen harhaan ei nyt ole
varaa. En tiedä, milloin harhoihin on varaa. Mutta Niinistön on turha pelätä –
nykyhallituksemme ei todellakaan harhaile raamatullisessa hallintaeetoksessaan,
jossa leiviskä menee kymmenen leiviskän luo ja köyhältä otetaan se vähäkin
pois. Ja potkaistaan tätä surkimusta ja laiskimusta vielä perseelle. Ja niinpä
entinen sisäministeri, nykyinen puhemies Risikko omassa puheessaan totesi: ”Koskaan
ei ole liian myöhäistä, mutta toisaalta koskaan ei ole liian aikaista”,
tarkoittaessaan että ”eheässä Suomessa” kaikki pidetään mukana. Ja niinpä hänen
puolueensa onkin kiitettävästi pitänyt huolta terveysfirmojen ja etujärjestöjen
pysymisestä ajan tasalla. Aivan justiinsa jälleen eräs kykypuolueen
kansanedustaja jätti kansanvallan pysähtyneen tunkan ja siirtyi edunsaajien
leipiin. Tämä viimeinen lääketehtaitten lobbariyhdistykseen. Leiviskä sille, jolle
leiviskä kuuluu. Hallelujaa!
Edellä mainittu
Raamatun kohta Matt. 25:40 ei välttämättä tule mieleen nimitettäville
ministereillekään, kun he juhlallisen pönäköinä ja totisina vannovat käsi
Raamatulla ministerin valansa. Heti seuraavassa hetkessä he ovat mukana
päättämässä asioista, jotka heikentävät juuri näiden vähimpien veljien asemaa. Sana
”veljet” tulee Raamatusta. Pitäisi kai näinä aikoina käyttää
sukupuolikorrektimpaa sanaa henkilö. Aktiivimalli oli vasta overtyyri
hallituksen seuraaville keitoksille työttömien luusereiden kepittämiselle.
Jatkoa seuraa kesällä.
Yksi ministeri ei osallistunut
valtiopäivien avajaisiin. Ulkoministeri Timo Soinilla oli tärkeämpää menoa.
Eikä hän olisi katolisena tietty tuntenut oloaan mukavaksi luterilaisen luopiopiispan
saarnattavana. Amerikassa oli presidentti Trumpin rukousaamiainen. Se ulkopolittinen
suuri tapahtuma, josta yksi ex-presidenttiehdokas oli käynyt hakemassa ulkopoliittista
substanssia. Timo Soini lähti siis valtion kustannuksella rukoilemaan
Yhdysvalloille ja sen liittolaisille Jumalan siunuuta. Vaimo lähti mukaan, niin
ikään valtion piletillä. Mutta hän onkin lääkäri ja pitkät lentomatkat voivat
olla hankalia tietyn painoindeksin omaaville. Siis aivan asiallista valtion
rahojen käyttöä.
Vuonna 2017 neljä
uutta ministeriä siis lausui ministerin valan ja nyt pian uusi ulkomaankauppaministeri
tekee saman. Mutta jo ne edelliset valat vannottiin itse asiassa lain
vastaisesti. Aikookohan valtioneuvoston valtiosihteeri Paula Lehtomäki rikkoa
lakia jatkossakin? Asia on tietysti paljon pienempi kuin se, minkä Lehtomäki
teki ministerinä ollessaan. Nimittäin hän käytti sisäpiiritietoa ja merkitytti
perheelleen tukevat osakkeet Talvivaarasta. Tässä tosin ahneus kävi
lankeemuksen edellä, kun osakkeiden arvo suli kuin talven lumet.
Mutta siis vuoden 2017
alusta voimaan tulleessa laissa tuomarin vala
poistui. Ministerin tulee nykyisin antaa tuomarin vakuutuksen ja virkamiesvakuutuksen
tai virkamiesvalan. Virkamiesvala on uskonnollinen. Nuo neljä ministerit siis
vannoivat vanhan uskonnollisen tuomarivalan, jollaista lain mukaan ei enää olisi
pitänyt vannoa. Kukapa paremmin tuntisikaan lait, varsinkin suoraan heitä
koskevat, kuin ministerit ja valtioneuvoston korkein virkamies. Näin se käy.
Miksipä ministeri enää
lausuisi uskonnollisia loitsuja tehtäväänsä asettuessaan, kun ei tasavallan
presidenttikään eikä eduskunnan puhemieskään enää moisia mumise, vaan antavat aivan
maallisen juhlallisen vakuutuksen. Vaikka seuraavatkin kuusi presidentin itsenäisyyspäivän
puhetta tulevatkin päättymään sanoihin ”jumalan siunausta”. Ministerin toimi Suomessa
on erittäin maallinen toimi, käsittääkseni. Muuten, nykyisin on valtiopäivien
avajaisissa uskonnotonkin vaihtoehto. Vapaa-ajattelijain liitto ja humanistiliitto
ovat järjestäneet tällaisen tilaisuuden nyt kaksi kertaa. Suurin osa kansamme
edeskäyvistä menee kuitenkin painamaan päänsä nöyrästi rukousasentoon Herran
huoneeseen. Hakevat siunauksen tuleville toimilleen köyhiä persiille potkiessa.
---
Luulin, että
valtakunta sai viimein prinssin, kun ikinuori presidenttimme pojan sai heti
uudelleenvalintansa jälkeen. Lehtijuttuja luettuani. Mutta ei. Meille onkin syntynyt Messias ja Vapahtaja!
Kiitos, kunnia ja ylistys olkoon! Sitä ne viime aikojen taivaan tulipallot ovat
tietäneet! Tämä tervehdys on siis Kallion seurakunnan. Se seurakunta jaksaa
yllättää aina. Sieltähän se Helsingin uusi piispa on. Ja sen kirkkoherruuden
aikaisia luottokortti- ym. sotkuja selvitellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti