Salaperäinen vieras - Saatana

 Kuvittaja R. Westrén-Dollin näkemys tarinan enkelistä nimeltä Saatana.

Joskus 17 - 18-vuotiaana luin Mark Twainin ”Kaksipiippuinen juttu ja muita merkillisiä tarinoita”. Mainio kokoelma kertomuksia meidän ihmisten tekopyhyydestä, joukkolaumaisuudesta, tietämättömyydestä aiheutuvista onnettomuuksista ja uskomuksien omituisesta voimasta. Siinä on myös kertomus nimeltä "Salaperäinen vieras", The Mysterious Stranger. Luin joku aika sitten Kurt Vonnegutin esseekirjan ”Maaton mies” ja hän mainitsi tuon tarinan, jonka lukemista hän suositteli eräälle hänelle kirjeen lähettäneelle henkilölle. Samalla meille muillekin. Hankin sitten erään Savukeitaan julkaiseman kirjan "Salaperäinen vieras ja muita tarinoita". No, jonkun aikaa nimitarinaa luettuani tajusin, että olen sen joskus jo lukenut. Kaivoin siis sen Matkakirjeitä maasta -kirjan esiin ja siellähän se. Vaikea aina muista mitä on lukenut tai mitä ei. No, eipä siinä mitään, siinä tilaamassani kirjassa on pari itselleni uutta juttua. Ja Salaperäisestä vieraasta on nyt kaksi eri suomennosta, joita vertailla. Mutta se siitä.

Lienen ollut uskonnoton koko elämäni, mutta sen tiedostaen varmaankin jostain 16 – 17-vuotiaasta lähtien. Elämänkatsomus noin muuten muodostuu useiden vuosien kuluessa murrosiästä pitkälle aikuisuuteen. Lienen siis ollut uskonnottomuuteen taipuvainen syntyjäni, mutta varmaa on, että monet murrosiässä ja sen jälkeen lukemani kirjat ovat toimineet uskonnottoman elämännäkemykseni muodostuspalikoina. Niistä voi mainita useat Mark Twainin kirjat, joista yksi on tuo Kaksipiippuinen juttu -kokoelma. Muita tuolloin lukemiani oli Jenkki kuningas Arthurin hovissa, Matkakirjeitä maasta ja Kapteeni taivaassa. Ja tietysti Huckleberry Finnin ja Tom Sawyerin seikkailut.

Salaperäinen vieras tuossa saman nimisessä tarinassa on enkeli. Hän on nimeltään Saatana. Hän on sen tunnetumman Saatanan veljenpoika. Sen langenneen enkelin. Tämä on siis sellainen tavallinen enkeli. Mutta kylläkin kaikkea muuta kuin minkälaisiksi enkeleihin uskovat nämä kuvittelevat. Hän toteaa tarinan päähenkilölle seuraavan, jonka voin hyvin sisällyttää omaan uskonnottomuuteni tunnustukseen:

”Outoa todellakin, ettet ole aavistanut että maailmankaikkeutemme ja sen sisällys ovat vain unia, näkyjä, sepitettä! Outoa, koska ne ovat niin avoimesti ja hysteerisellä tavalla hulluja – niin kuin kaikki unet: Jumala, joka voisi tehdä kilttejä lapsia yhtä helposti kuin pahoja, ja kuitenkin teki mieluummin pahoja: joka olisi voinut tehdä joka ainoan heistä onnelliseksi eikä koskaan tehnyt yhtään ainoata onnellista: joka pani heidät pitämään kalliina katkeraa elämäänsä ja kuitenkin niin saidasti lopetti sen lyhyeen: joka antoi enkeleilleen ansaitsemattoman ikuisen onnen ja kuitenkin vaati muita lapsiaan sitä itse ansaitsemaan: joka antoi enkeleilleen tuskattoman elämän, mutta kirosi muita lapsiaan syövyttävillä sielun ja ruumiin taudeilla ja pinnalla: ja keksi helvetin  - saarnaa kultaisista säännöistä, ja että on annettava anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa, ja keksi helvetin: joka saarnaa moraalia muille ja on itse moraaliton: joka paheksuu rikoksia ja itse tekee ne kaikki: joka loi ihmisen kenenkään kehottamatta ja sitten syytää vastuun ihmisen töistä ihmisen niskoille, sen sijaan että kunniallisesti panisi sen sinne mihin se kuuluu, omille hartioilleen. Joka vihdoin kerrassaan taivaallisella typeryydellä vaatii palvontaa tältä poloiselta häväistyltä orjalta!”

Suomennokseksi valitsin Kristiina Kivivuoren vuodelta 1972, koska se maistuu itselleni hienommalta.

Mark Twain oli presbyteeri, mutta mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä vastenmielisemmiksi hänelle uskonto vallankäytön, taloudellisen vallan, imperialismin ja sotimisen ohella tuli ja se näkyi kyllä kirjoituksissa, joista suuri osa julkaistiin postuumisti. "If Christ were here now there is one thing he would not be – a Christian". Kurt Vonnegut on lukenut tuon, nimittäin tässä hänen versionsa: "If God were alive today, He´d be an atheist". Ehkä Twain jonkinlaiseen jumalaan uskoikin loppuun asti, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä uskontojen jumalien kanssa. Eikä ainakaan minkään kaikkivaltiuden kanssa. Ehkä hän lopulta oli jonkinlainen deisti. Että oli joku jumala olemassa, niin ei sellainen, joka ainakaan ihmiskunnasta mitään olisi piitannut. Aivan kuten se enkeli Saatana, joka tuon lainaamani kertomuksen päähenkilölle kertoi. Hän oli tyyten piittaamaton siitä, mitä ihmiset tekivät tai mitä näille tapahtui. Hän vain kävi poikkeamassa ja kertomassa muutamalle nuorelle pojalle, mistä ihmiskunnassa on kysymys.

Niin, minäkin suosittelen lukemaan Twainin myöhäistuotantoa. Ja varsinkin tämän Salaperäisen vieraan, jonka Twain kirjoitti vuonna 1898, mutta joka ei juuri sopivammin päteä tähänkin aikaan. Ei ole vanhentunut, ei.

Vonnegut kirjassaan "Maaton mies": ”Twain todistaa omaksi synkäksi tyydytyksekseen (kuten myös minun), että Jumalan sijasta Maa-planeetan ja koko ”kirotun ihmissuvun” loi Saatana. Mikäli epäilette sitä, lukekaa aamun lehti. Ihan sama mikä lehti. Ihan sama miten vanha”. Sattuvasti sanottu, vuonna 2005.