Hakaristilippumme

Hakaristilippuja Helsingissä vuonna 2018. (Kuva Tuomas Rimpiläinen, Aamulehti)

Kuten tiedämme, on hakaristilipun julkinen käyttäminen maassamme ihan sallittua. Ainakin laissa. Hakaristilippuja, sellaisia Natsi-Saksan tyylisiä, ulkoilutettiin Helsingissä itsenäisyyspäivänä. Tosin ei kauaa, koska poliisi katsoi niiden voivan aiheuttaa ongelmia. Ongelma siis ei ollut itse hakaristilippu, vaan se, että sen kantaminen saattoi häiritä järjestystä. Nyt on keskusteltu, pitäisikö se kieltää. Monissa maissa se onkin kielletty. Tietty Saksa kuuluu näihin maihin. Mutta Suomessa hakaristi ei ole vain sallittu, vaan sitä käytetään yhdessä valtion laitoksessa. Lentosotakoulun lipussa.

Jenkkiläinen kristillinen lehti Christian Science Monitor julkaisi jutun (vaatii rekisteröitymisen), jossa kummastellaan sitä, että Suomen ilmavoimien lentosotakoulu käyttää edelleenkin hakaristiä - ja mustaa sellaista lipussaan ja metallisia sellaisia pukujen olkapoleteissa. Niin, luulisi, että mokoma tunnus olisi poistettu kokonaan käytöstä tunnettujen tapahtumien vuoksi. Mutta ei. Suomalaiset asianomaiset puolustelevat hakaristitunnusta sillä, että se tunnus oli Eric von Rosenin onnenmerkki, joka oli siinä koneessa, jonka tämä lahjoitti v. 1918 Suomelle ja siitä tuli sitten ilmavoimien tunnus. Koneista se kyllä poistettiin sotien jälkeen, kun valvontakomissio niin vaati.

Mutta on sillä ilmavoimien swastikallakin oma synkeä sivujuonteensa ja historiansa, vaikkakaan ei aivan alusta lähtien. Eric von Rosen näki jo poikasena tunnuksen Gotlannin vanhoissa riimukivissä ja hän päätti ottaa sen omaksi onnentunnuksekseen. Etelä-Amerikassakin hän näki myöhemmin jotain vastaavanlaisia inkojen symboleja. Mutta hakaristi ei ollut vuosisadan alussa enää vain joku onnenmerkki, vaan sen suosio oli kasvanut 1900-luvun vaihteen hämärien eugenististen rotuoppeja keitelleiden keskuudessa. Kreivi oli itsekin kiinnostunut näistä opeista jo pitkään ennen kuin natsit ottivat ne agendalleen. Ruotsi on nimittäin rotuopin nimeltä eugeniikka yksi innokkaimmista kannattajista. Maahan perustettiin maailman ensimmäinen rotuhygienian tutkimuslaitos. Se lakkautettiin jo 1958 (tai vasta), mutta sen työtä jatkoi Uppsalan yliopiston lääketieteellisen genetiikan laitos.

Eric-kreivistäkin tuli sitten 30-luvulla ihan kunnon natsi. Hän oli yksi ruotsalaisen natsijärjestön Nationalsocialistiska Blocketin perustajista. Hermann Göring oli yksi hänen läheisistä ystävistään ja ex-työntekijäkin jo 20-luvulla. Göring teki lentoduuneja kreivin palveluksessa. Ja otti kreivin vaimon sisarenkin vaimokseen.

Nykyajan kristityille varsinkin on hankalaa asia se, että vinohakaristin käyttöön ottanut ja Euroopan laajuisen tuhon aluilleen saattanut Adolf Hitler oli kristitty. Tätä onkin yritetty väittää ateistiksi ja natsihallintoa saatanan kätyriksi. Hitler kai mikään harras uskovainen ollut, mutta sama se asteen määrä on. Evankelis-luterilaisen kristinuskon suunnan perustajan, Martti Lutherin, opit juutalaisista Hitler omaksui hyvin. Aikaiset kristitytkin muuten käyttivät swastikaa yhtenä symboleistaan. Sitä käytti myös saksalainen ritarikunta, keskiaikainen tiukan katolilainen kristitty ritarikunta, joka puolusti ja tuki ristiretkeläisiä. Kuten mustaa ristiä, joka sitten otettiin Natsi-Saksan lentokoneiden, ajoneuvojen ja panssareiden tunnukseksi. Ja jota ristiretkeläisetkin kantoivat vääräuskoisia tappaessaan.

Swastika itse on syytön kaikkeen kamalaan, mitä se valjastettiin edustamaan. Se on ikivanha ja vähän kaikissa kulttuureissa tunnettu. Kai se on tehokas ja helppo piirtää (paitsi eräiden uusnatsien). Se on edelleen vaikkapa hindujen ja buddalaisten käyttämä symboli. Hindujen en nyt ainakaan ihmettele pitäytyvän tuossa pelkkää epäonnea tuottaneessa tunnuksessa, joka paradoksaalisesti merkitsee heille “äärettömän pyhää ja hyvää”. Voi ironiaa. Hinduille vääräuskoisten henki ei juuri paljon merkkaa. Kuten ei kaikille buddalaisillekaan, vaikka rauhan uskonnoksi uskontoaan mainostavatkin. Myanmarin buddalaisille rohingyat lienevät pelkkiä elukoita. Mutta aatteet, ideologiat ja uskonnot tarvitsevat symbolinsa. Tunnusmerkkinsä ja palvonnan rekvisiitan. Symbolit eivät vain juuri koskaan ole tuoneet onnea. Päinvastoin. Kärsimystä, kuolemaa, tuhoa ja onnettomuutta. Ja pätee kaikkiin aatteisiin, uskontoihin ja ideologioihin.

Ei liehunut hakaristiliput ensimmäistä kertaa Helsingin kaduilla nyt itsenäisyyspäivänä. Kuva on Ari Matikaisen dokumenttielokuvasta Sota ja mielenrauha. Taustalla näkyy Lasipalatsi ja Hotelli Torni, josta valvontakomissio sodna jälkeen tarkkaili, ettei lippuja enää liehuisi.

Suomessa on ollut siis salliva käytäntö hakaristilippuun ainakin näihin aikoihin asti. Olihan Suomi yksi niistä harvoista maista, joissa toisessa maailmansodassa ne vapaasti ja pakottamatta liehuivat. Uusnatsilippuja ja tunnuksiakin on saanut vapaasti käyttää ja näyttää, vaikka yksi järjestö onkin kielletyksi menossa kunhan päätös lainvoimaisuuden saa. Mutta jos Suomessa aiotaan kieltää hakaristilipun käyttö, on silloin johdonmukaisesti poistettava myös lentosotakoulun lipusta se hakaristi, kuten vaatteiden olkapoleteista. Ja tasavallan presidentin lipusta. Siinä nimittäin on edelleen hakaristi Vapaudenristissä, jossa se on ovelasti hieman piilotettuna, keltaisena sinisellä pohjalla.

Valkoisen ruusun ritarikunnan vapauden ristin kaulaketjusta (jota mm. presidentit kantavat valtiojuhlissa) hakaristi poistettiin Kekkosen määräyksestä v. 1963, kun edellisvuonna ketju oli luovutettu Ranskan de Gaullelle, joka II maailmansodassa sattumoisin oli taistellut natseja vastaan. Hän oli peitellyt takillaan hakaristiketjua...

Lentosotakoulun lippu nykyisellään