Joulukonmarinaa

Jouluhysteria tiivistyy aina näihin aikoihin. Eivät tienneet ne itämaiset viisaat, minkä saivat aluilleen tuodessaan erääseen pilttuuseen kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Nyt 2018 vuotta myöhemmin on alkanut tuntua siltä, että olisi se Jesse saanut valtakuntineen tulla todellakin silloin, kun Paavali sitä julisti, eli kun se oli hänen mukaansa lähellä. Meidän ei tarvitsisi kärsiä tästä joulukatastrofista, tavaraähkystä, mielensä pahoittamisesta, pelosta pahan mielen aiheuttamisesta ja tunnelman pilaamisesta. Siltä, joka toistuu toistumistaan joka vuosi, vaikka jokain non itseksensä, ettei enää koskaan.

Älä osta mitään -päivä tuli ja meni. Se oli samana päivänä kuin kulutuksen ylistyspäivä, black friday, 23.11. Tosin black friday on tainnut venyä jo viikon mittaiseksi. Tämän hetkinen hektinen kulutushysteria on vuoden ylin ja pyhin. Kristityt perustelevat joululahjojen antamista sillä, että itämaan tietäjät kantoivat Jeesus-lapselle kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Todellisuudessa näin ei tietenkään tapahtunut, vaan se jouluevankeliumi on silkkaa fiktiota. Tarinan sankarille kehitellään aina myös historia. Jeesuksen vanhemmat on myös keksittyä tarinaa, jolle ei ole mitään historiallista evidenssiä. Kerrottu itämaan tietäjien lahjojen kantaminen on sekin napattu muualta. Keskitalven juhlissa lahjojen antaminen on jo paljon vanhempaa perua kuin itse kristinusko.

Mutta kuviteltu Itämaan viisaiden kalliiden lahjojen sinne tallin pilttuuseen ei ollut kovin viisas juttu. Sama eetos jatkuu edelleen. Itäisten maiden viisaista tuli nykyinen americanmallinen tavarajoulupukki. Tavarajoulupukki tosin vierailee lähinnä hyväosaisten porvariskodeissa. Kalliiden lahjojen saajat eivät asu talleissa eivätkä betonilähiöissä, vaan kauniissa ja vauraissa taloissa, joiden tallissa on Audi tai BMW tai molemmat.

Itse olen ollut jo kauan erittäin pidättyväinen joululahjojen suhteen ja perheessämme onkin vietetty perin lahjatonta joulua. Mitä nyt kirjoja vähän. Ja hyvä niin. Mitä vähemmän tavaraa, sitä enemmän mielessä avaraa. Kutsuvat sitä konmarittamiseksi. "Saat sen mistä luovut" on erään Tommy Hellstenin kirjan nimi. Hän lienee yrittäneen paradoksien kautta opettaa meille elämästä jotain. Olen tässä itsekin yrittänyt konmarittaa pois turhaa. Mutta mikä on turhaa? Voiko sitä subjektiivisesti arvioida? Tai mitä pois heitettyään myöhemmin katuu?

Konmaritus on muotia, japanilaisen Marie Kondon kehittelemä ”metodi”. Sisustuslehdet sen ilosanomaa varsinkin levittävät. Paradoksaalisesti, koska sisustuslehdet toimivat kaupallisessa maailmassa, jossa tavara on elinehto. Sisustuslehdet itse tapaavat levittää milloin mitäkin ilmiötä, joka edellyttää ostamista. Konmaritus kestää aikansa, kunnes tilalle tulee joku muu muoti-ilmiö. Todennäköisesti joku esinekulttuuriin liittyvä. Lyhytaikainen konmaritusmuoti valitettavasti tekee sen, että perheiden ja sukujen historiaan kuuluvia esineitä katoaa kiihkeässä konmarituksen puuskassa. Ja on kadonnut.

Joulu- ja black Friday-hysteria on paradoksi. Me olemme niin kovin huolestuneita maailman merien muovittumisesta, ilmastonmuutoksesta, hiilidioksidipäästöistä ja muista tuomiopäivän ilmiöistä. Ja heti perään olemme huolestuneita taloudesta, jonka pitäisi vain kasvaa. Ilman kasvua olemme kusessa. Ja talous on kuusessa, vaikka juuri julkaistiin selvitys, että vajaasta 400:sta maamme luontotyypistä puolet on uhanalaisia. Mutta metsää pitää kaataa lisää, tehdä siitä sellua kiinalaisten wc-paperia varten.

Mutta taloudellinen kasvu tarkoittaa aina vain enemmän tavaran tuottamista. Siitä ei pääse mihinkään, koska ilman konkreettista tavaran vaihtamista ei pian tarvittaisi digitalisaatiotakaan, jota on luvattu kaikkien ongelmien poistajana ja tulevaisuuden kasvun turvaajana. Mitä iloa digipalveluista on, jollei tavaroiden tilaamiseen? Nyt ne, joilla varaa on, käyvät ulkomaanmatkoilla (lentokoneilla) varaten kaiken netin kautta. Kuinka pian he suostuvat siihen, etteivät enää lennä, vaan yrittävät tyydyttää kaukokaipuunsa digitaalisesti? Mutta netissä tilatut tavarat kulkevat lentokoneilla ja laivoilla. Ne tavarat, jotka pian jossain uudessa konmaritusvillityksessä taas heitetään pois. Jos et kuluta, olet uhka kansantaloudelle. Jos kulutat, olet uhka tulevaisuudelle. Jos et kuluta, et voi saada täyttymystä konmarituksesta.

Välttykäämme jouluhysterialta ja kulutusjuhlan korkeimmalta kiitoshymniltä. Hengittäkäämme syvään hetken, rauhoittukaamme ja olkaamme hetki hiljaa. Jos unohdamme nyt tämän syvimmän kaamoksen hysterian, emmekä tee palvontamenoja kapitalismin alttarilla, ei siitä ole kenellekään mitään haittaa. Paitsi tietysti taloudelle.