"Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni"

Turun piispa Kaarle Kalliala kertoi haastattelussaan vuoden viimeisessä Satakunnan Kansassa, että kirkkoon kuuluu yli 70 % kansasta. Lienee muunneltua totuutta tai sitten piispa ei ole tutkinut realismilla lukuja. Marraskuun lopulla kirkkoon kuuluvien määrä oli 70,2 %. Sillä vauhdilla kuin nykyisin kirkosta erotaan, määrä on nyt joulukuun lopussa hyvinkin alle tuon 70 %:n.

Piispa myöntää sen, että jäsenten määrä tulee olemaan alhaisempi tulevaisuudessa, mutta että ne jäljelle jäävät tiedostavat paremmin sen, miksi ovat kirkossa. Ja kyllä, näinhän se ilman muuta onkin. Kaikki ne, jotka johonkin yhdistykseen, urheiluseuraan tjms. kuuluvat, tietävät hyvinkin tarkkaan, miksi jäseninä ovat. Olen vapaa-ajattelijoiden jäsen ja tiedän kyllä, miksi sitä olen. Olen myös urheiluseuran jäsen, vaikka en ole koskaan ollut urheilufriikki ja jokseenkin hällävälisti urheilun suhteen. Mutta olen pelannut pitkään kuntoilumielessä sulkista ja olen ollut nyt vuoden myös ohjatussa "aikuisten sulkapallokoulussa". Siinä syy, miksi kuulun nyt Porin Pyrintöön, urheiluseuraan.

Piispa Kallialan ajatuksen mukaan kirkkoon pitäisi nyt kuulua jotain 25 - 40 %:n väliltä kansasta - siis jos hällävälistit lähtisivät saman tien pois. Kallialaa haastateltiin siksi, kun Kankaanpään, Honkajoen ja Jämijärven seurakunnat yhdistyvät. Ja Pomarkun seurakunta liittyy Noormarkun ja sitä kautta Porin seurakuntaan, johon Noormarkku on jokusen vuoden kuulunut.

Näitä seurakuntaliitoksia on ollut paljon, eivätkä ne heti lopu, kun jäsenkadon edetessä tulee hankalia ja vielä hankalampia talouspulmia. Kirkolla onkin valtava vuosisatojen aikana kertynyt omaisuusmassa, jonka on mahdollistanut sen valtio valtiossa -asema. Asema, joka on ilman omia ansioita hankittu ja perustunut tyyten ilmaan. Pelkkiin uskomuksiin perustunut. Kirkko on ilmassa riippuva linna. Mutta mikään ei ole ikuista, vaikka kirkko näin onkin uskotellut ja sitä edelleen tekee, vaikka "ikuisuuteen uskovien" määrä vähenee kymmenillä tuhansilla vuosittain. Siis edes nämäkään eivät ole siihen uskoneet, vaan ovat olleet hällävälistejä. Ikuisuuteen uskovien määrä lienee todellisuudessa jotain 25% - 30% välillä. Mutta tämäkin määrä vähenee.

Piispa Kalliala suorittaa keväällä "piispantarkastuksen" Kankaanpäässä, jossa ei ole ainuttakaan naispappia, kun siellä on pitäydytty tiukasti Raamatun ilmoituksessa, mikä sekään ei ole tyyten tiukasti pitänyt. Pääsihän Päivi Räsänen sisäministerinä ollessaan siellä puhumaan seurakunnan edessä. Mutta hän lienee saanut kirkkoherra Keijo Rainermalta synninpäästön, koska tuolloin tuli ilmaisseeksi, että joskus on tilanteita, jolloin Raamattu menee maallisen lain edelle.

Lienee lämminhenkinen tapaaminen misogyyni Rainermalla ja piispa Kallialalla, jonka mielestä "kumpaakaan sukupuolta ei voi laittaa huonompaan tai parempaan asemaan - se on itsestään selvä asia". Tulevaisuuden piispantarkastukset saattavat olla hieman ankeahkoja, kun tarkastettavaa on kerta kerralta vähemmän. Ja tarkastussaarnoissa kehotus ”menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” alkaa kuulostaa aina vian ontommalta, kun opetuslapsien määrä sen kuin vähenee. Ja mitä piispa oikein silloin tekee? Kalliala Sana -lehden kolumnissaan lokakuussa tokaisikin miettiessään tilannetta, jossa pieni koululainen oli kysynyt, että onko kaikilla sama jumala, että ”tuommoiseen kysymykseen ei voi vastata yläviistosta, vaikka kuinka olisi seisten ja aikuinen ja joku ihmeen piispa, joka ei itsekään oikein tiedä mitä tekee”.

Sana -lehden kolumissa Kallialan mukaan ”olla kristitty merkitsee etuoikeutta nähdä ja kuunnella läheltä, mitä Jumala meille ja meistä tahtoo”. Ja “olla kristitty merkitsee sitä, että on etuoikeutettu”. Hän tarkoitti sitä, että kristityillä on ”oikea” usko yhdestä ja ainoasta Jumalasta. Muut uskonnot eivät hänen ja ylipäätään kristittyjen käsityksen mukaan osu oikeaan. Tämä on tyypillistä kristillistä arroganssia.

Itse katson, että kristittyjen kirkolla Suomessa on aivan oma etuoikeutensa. Sellaiset etuoikeudet, mitä millään muulla yhteisöllä ei ole. Olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Perustuslaissa työvoima on valtiovallan erityissuojeluksessa, mutta kuten olemme voineet havaita, on se pelkkää sanahelinää. Kirkko ja kristinusko sen sijaan oikeasti nauttivat valtion erityissuojelua ja ainutlaatuista asemaa yhteisönä muiden joukossa. Mutta kuinka kauan, on toinen asia. On varmaan hienoa tuntea etuoikeutettuutta – ja samalla tuntea ”suurta nöyryyttä” sen kanssa. Nöyryyshän (tietoinen) tasapainottaa sopivasti etuoikeutettuuden tunnetta. Senhän kaikki menestyjät ja etuoikeutetut muistavat mainita...

Tässä on vielä hetki aikaa tehdä ensi vuoden verosuunnittelua: eroakirkosta.fi. Kun sen tekee vaikka vähän vajaa klo 24.00, se vaikuttaa jo heti vuoden alusta. Kun sen tekee vasta sen jälkeen, saa maksaa kirkkoveroja koko ensi vuoden.

Salaperäinen vieras - Saatana

 Kuvittaja R. Westrén-Dollin näkemys tarinan enkelistä nimeltä Saatana.

Joskus 17 - 18-vuotiaana luin Mark Twainin ”Kaksipiippuinen juttu ja muita merkillisiä tarinoita”. Mainio kokoelma kertomuksia meidän ihmisten tekopyhyydestä, joukkolaumaisuudesta, tietämättömyydestä aiheutuvista onnettomuuksista ja uskomuksien omituisesta voimasta. Siinä on myös kertomus nimeltä "Salaperäinen vieras", The Mysterious Stranger. Luin joku aika sitten Kurt Vonnegutin esseekirjan ”Maaton mies” ja hän mainitsi tuon tarinan, jonka lukemista hän suositteli eräälle hänelle kirjeen lähettäneelle henkilölle. Samalla meille muillekin. Hankin sitten erään Savukeitaan julkaiseman kirjan "Salaperäinen vieras ja muita tarinoita". No, jonkun aikaa nimitarinaa luettuani tajusin, että olen sen joskus jo lukenut. Kaivoin siis sen Matkakirjeitä maasta -kirjan esiin ja siellähän se. Vaikea aina muista mitä on lukenut tai mitä ei. No, eipä siinä mitään, siinä tilaamassani kirjassa on pari itselleni uutta juttua. Ja Salaperäisestä vieraasta on nyt kaksi eri suomennosta, joita vertailla. Mutta se siitä.

Lienen ollut uskonnoton koko elämäni, mutta sen tiedostaen varmaankin jostain 16 – 17-vuotiaasta lähtien. Elämänkatsomus noin muuten muodostuu useiden vuosien kuluessa murrosiästä pitkälle aikuisuuteen. Lienen siis ollut uskonnottomuuteen taipuvainen syntyjäni, mutta varmaa on, että monet murrosiässä ja sen jälkeen lukemani kirjat ovat toimineet uskonnottoman elämännäkemykseni muodostuspalikoina. Niistä voi mainita useat Mark Twainin kirjat, joista yksi on tuo Kaksipiippuinen juttu -kokoelma. Muita tuolloin lukemiani oli Jenkki kuningas Arthurin hovissa, Matkakirjeitä maasta ja Kapteeni taivaassa. Ja tietysti Huckleberry Finnin ja Tom Sawyerin seikkailut.

Salaperäinen vieras tuossa saman nimisessä tarinassa on enkeli. Hän on nimeltään Saatana. Hän on sen tunnetumman Saatanan veljenpoika. Sen langenneen enkelin. Tämä on siis sellainen tavallinen enkeli. Mutta kylläkin kaikkea muuta kuin minkälaisiksi enkeleihin uskovat nämä kuvittelevat. Hän toteaa tarinan päähenkilölle seuraavan, jonka voin hyvin sisällyttää omaan uskonnottomuuteni tunnustukseen:

”Outoa todellakin, ettet ole aavistanut että maailmankaikkeutemme ja sen sisällys ovat vain unia, näkyjä, sepitettä! Outoa, koska ne ovat niin avoimesti ja hysteerisellä tavalla hulluja – niin kuin kaikki unet: Jumala, joka voisi tehdä kilttejä lapsia yhtä helposti kuin pahoja, ja kuitenkin teki mieluummin pahoja: joka olisi voinut tehdä joka ainoan heistä onnelliseksi eikä koskaan tehnyt yhtään ainoata onnellista: joka pani heidät pitämään kalliina katkeraa elämäänsä ja kuitenkin niin saidasti lopetti sen lyhyeen: joka antoi enkeleilleen ansaitsemattoman ikuisen onnen ja kuitenkin vaati muita lapsiaan sitä itse ansaitsemaan: joka antoi enkeleilleen tuskattoman elämän, mutta kirosi muita lapsiaan syövyttävillä sielun ja ruumiin taudeilla ja pinnalla: ja keksi helvetin  - saarnaa kultaisista säännöistä, ja että on annettava anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa, ja keksi helvetin: joka saarnaa moraalia muille ja on itse moraaliton: joka paheksuu rikoksia ja itse tekee ne kaikki: joka loi ihmisen kenenkään kehottamatta ja sitten syytää vastuun ihmisen töistä ihmisen niskoille, sen sijaan että kunniallisesti panisi sen sinne mihin se kuuluu, omille hartioilleen. Joka vihdoin kerrassaan taivaallisella typeryydellä vaatii palvontaa tältä poloiselta häväistyltä orjalta!”

Suomennokseksi valitsin Kristiina Kivivuoren vuodelta 1972, koska se maistuu itselleni hienommalta.

Mark Twain oli presbyteeri, mutta mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä vastenmielisemmiksi hänelle uskonto vallankäytön, taloudellisen vallan, imperialismin ja sotimisen ohella tuli ja se näkyi kyllä kirjoituksissa, joista suuri osa julkaistiin postuumisti. "If Christ were here now there is one thing he would not be – a Christian". Kurt Vonnegut on lukenut tuon, nimittäin tässä hänen versionsa: "If God were alive today, He´d be an atheist". Ehkä Twain jonkinlaiseen jumalaan uskoikin loppuun asti, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä uskontojen jumalien kanssa. Eikä ainakaan minkään kaikkivaltiuden kanssa. Ehkä hän lopulta oli jonkinlainen deisti. Että oli joku jumala olemassa, niin ei sellainen, joka ainakaan ihmiskunnasta mitään olisi piitannut. Aivan kuten se enkeli Saatana, joka tuon lainaamani kertomuksen päähenkilölle kertoi. Hän oli tyyten piittaamaton siitä, mitä ihmiset tekivät tai mitä näille tapahtui. Hän vain kävi poikkeamassa ja kertomassa muutamalle nuorelle pojalle, mistä ihmiskunnassa on kysymys.

Niin, minäkin suosittelen lukemaan Twainin myöhäistuotantoa. Ja varsinkin tämän Salaperäisen vieraan, jonka Twain kirjoitti vuonna 1898, mutta joka ei juuri sopivammin päteä tähänkin aikaan. Ei ole vanhentunut, ei.

Vonnegut kirjassaan "Maaton mies": ”Twain todistaa omaksi synkäksi tyydytyksekseen (kuten myös minun), että Jumalan sijasta Maa-planeetan ja koko ”kirotun ihmissuvun” loi Saatana. Mikäli epäilette sitä, lukekaa aamun lehti. Ihan sama mikä lehti. Ihan sama miten vanha”. Sattuvasti sanottu, vuonna 2005.

Joulukonmarinaa

Jouluhysteria tiivistyy aina näihin aikoihin. Eivät tienneet ne itämaiset viisaat, minkä saivat aluilleen tuodessaan erääseen pilttuuseen kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Nyt 2018 vuotta myöhemmin on alkanut tuntua siltä, että olisi se Jesse saanut valtakuntineen tulla todellakin silloin, kun Paavali sitä julisti, eli kun se oli hänen mukaansa lähellä. Meidän ei tarvitsisi kärsiä tästä joulukatastrofista, tavaraähkystä, mielensä pahoittamisesta, pelosta pahan mielen aiheuttamisesta ja tunnelman pilaamisesta. Siltä, joka toistuu toistumistaan joka vuosi, vaikka jokain non itseksensä, ettei enää koskaan.

Älä osta mitään -päivä tuli ja meni. Se oli samana päivänä kuin kulutuksen ylistyspäivä, black friday, 23.11. Tosin black friday on tainnut venyä jo viikon mittaiseksi. Tämän hetkinen hektinen kulutushysteria on vuoden ylin ja pyhin. Kristityt perustelevat joululahjojen antamista sillä, että itämaan tietäjät kantoivat Jeesus-lapselle kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Todellisuudessa näin ei tietenkään tapahtunut, vaan se jouluevankeliumi on silkkaa fiktiota. Tarinan sankarille kehitellään aina myös historia. Jeesuksen vanhemmat on myös keksittyä tarinaa, jolle ei ole mitään historiallista evidenssiä. Kerrottu itämaan tietäjien lahjojen kantaminen on sekin napattu muualta. Keskitalven juhlissa lahjojen antaminen on jo paljon vanhempaa perua kuin itse kristinusko.

Mutta kuviteltu Itämaan viisaiden kalliiden lahjojen sinne tallin pilttuuseen ei ollut kovin viisas juttu. Sama eetos jatkuu edelleen. Itäisten maiden viisaista tuli nykyinen americanmallinen tavarajoulupukki. Tavarajoulupukki tosin vierailee lähinnä hyväosaisten porvariskodeissa. Kalliiden lahjojen saajat eivät asu talleissa eivätkä betonilähiöissä, vaan kauniissa ja vauraissa taloissa, joiden tallissa on Audi tai BMW tai molemmat.

Itse olen ollut jo kauan erittäin pidättyväinen joululahjojen suhteen ja perheessämme onkin vietetty perin lahjatonta joulua. Mitä nyt kirjoja vähän. Ja hyvä niin. Mitä vähemmän tavaraa, sitä enemmän mielessä avaraa. Kutsuvat sitä konmarittamiseksi. "Saat sen mistä luovut" on erään Tommy Hellstenin kirjan nimi. Hän lienee yrittäneen paradoksien kautta opettaa meille elämästä jotain. Olen tässä itsekin yrittänyt konmarittaa pois turhaa. Mutta mikä on turhaa? Voiko sitä subjektiivisesti arvioida? Tai mitä pois heitettyään myöhemmin katuu?

Konmaritus on muotia, japanilaisen Marie Kondon kehittelemä ”metodi”. Sisustuslehdet sen ilosanomaa varsinkin levittävät. Paradoksaalisesti, koska sisustuslehdet toimivat kaupallisessa maailmassa, jossa tavara on elinehto. Sisustuslehdet itse tapaavat levittää milloin mitäkin ilmiötä, joka edellyttää ostamista. Konmaritus kestää aikansa, kunnes tilalle tulee joku muu muoti-ilmiö. Todennäköisesti joku esinekulttuuriin liittyvä. Lyhytaikainen konmaritusmuoti valitettavasti tekee sen, että perheiden ja sukujen historiaan kuuluvia esineitä katoaa kiihkeässä konmarituksen puuskassa. Ja on kadonnut.

Joulu- ja black Friday-hysteria on paradoksi. Me olemme niin kovin huolestuneita maailman merien muovittumisesta, ilmastonmuutoksesta, hiilidioksidipäästöistä ja muista tuomiopäivän ilmiöistä. Ja heti perään olemme huolestuneita taloudesta, jonka pitäisi vain kasvaa. Ilman kasvua olemme kusessa. Ja talous on kuusessa, vaikka juuri julkaistiin selvitys, että vajaasta 400:sta maamme luontotyypistä puolet on uhanalaisia. Mutta metsää pitää kaataa lisää, tehdä siitä sellua kiinalaisten wc-paperia varten.

Mutta taloudellinen kasvu tarkoittaa aina vain enemmän tavaran tuottamista. Siitä ei pääse mihinkään, koska ilman konkreettista tavaran vaihtamista ei pian tarvittaisi digitalisaatiotakaan, jota on luvattu kaikkien ongelmien poistajana ja tulevaisuuden kasvun turvaajana. Mitä iloa digipalveluista on, jollei tavaroiden tilaamiseen? Nyt ne, joilla varaa on, käyvät ulkomaanmatkoilla (lentokoneilla) varaten kaiken netin kautta. Kuinka pian he suostuvat siihen, etteivät enää lennä, vaan yrittävät tyydyttää kaukokaipuunsa digitaalisesti? Mutta netissä tilatut tavarat kulkevat lentokoneilla ja laivoilla. Ne tavarat, jotka pian jossain uudessa konmaritusvillityksessä taas heitetään pois. Jos et kuluta, olet uhka kansantaloudelle. Jos kulutat, olet uhka tulevaisuudelle. Jos et kuluta, et voi saada täyttymystä konmarituksesta.

Välttykäämme jouluhysterialta ja kulutusjuhlan korkeimmalta kiitoshymniltä. Hengittäkäämme syvään hetken, rauhoittukaamme ja olkaamme hetki hiljaa. Jos unohdamme nyt tämän syvimmän kaamoksen hysterian, emmekä tee palvontamenoja kapitalismin alttarilla, ei siitä ole kenellekään mitään haittaa. Paitsi tietysti taloudelle.