Jos rauhaa kaivannet, älä sotaa valmistele

Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Jos haluat ärsyttää Venäjää, järjestä sotaharjoituksia Naton kanssa sen rajojen tuntumassa. Edellinen on wanha viisaus, jolla asevarustelua edelleen argumentoidaan. Georgia tekee tuota jälkimmäistä Naton kanssa. Ja niin Baltian maat, kuten Suomikin. Nato pitää harjoituksiaan Georgiassa nyt, kun Georgian sodasta on 10 vuotta. Georgia haluaa Natoon hinnalla millä hyvänsä. Hinta oli korkea jo silloin 10 vuotta sitten. Venäjä hyökkäsi ja miehitti osan maasta. Nato ei tullut apuun. Eikä tulisi nytkään, mikäli Venäjä hyökkäisi ja miehittäisi loputkin maasta. Nato ei auta muita kuin jäsenmaitaan. Jäsenneuvottelut Georgian kanssa ovat meneillään, mutta nämä valmisteluineen voivat viedä vielä jälleen yhdet 10 vuotta. Nato ei siis auta muita - ellei nyt sitten sattuisi olemaan kyse USA:n omista eduista.

Suomi, jolla oli joskus takanaan vuosikymmenien puolueettomuus ja liittoutumattomuus, jotka muuten ovat historiallisesti osoitettuna parhaita rauhan takeita, on nykyisin Naton ns. isäntämaa, mikä tarkoittaa sitä, että Nato voi tulla lampsia tänne milloin haluaa ja käyttää Suomen maaperää myös sotatoimissa. Tämä siis tarkoittaa tietysti sotatoimia Venäjää vastaan. Suomi ei voisi protestoida tätä vastaan. Ei, vaikka Venäjä pommittaisi ohjuksin Naton tukikohtia täällä - ja niin tapahtuisi, mikäli ruutia ja trotyyliä ruvettaisiin tosissaan käyttämään. Suomessa on jo runsaasti Natokiimaisia sotahaukkoja. He käyttävät argumentteinaan turvallisuutta ja puolustuskykyä. Vaikka presidenttimme on antanut ymmärtää olevansa sitä mieltä, ettei Natoon nyt kannata liittyä, oli hän tosiasiassa paikalla, kun Natoisäntämaasopimus allekirjoitettiin. Sen allekirjoitti syksyllä 2014 puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Paikalla olivat presidentti Niinistön lisäksi ulkoministeri Erkki Tuomioja. 

Tämä sopimus siis signeerattiin ilman eduskunnan siunausta. Se annettiin vain tiedonantona Suomen korkeimmalle päätöselimelle. Suomi on muuten jo sitoutunut niin pitkälle Naton järjestelmiin, ettei täysjäsenyydelle ole mitään muuta kuin muodollinen este. Vain se viides artikla. Käytännössä missä tahansa Suomen lähialueen sotatilanteessa on jo yksi lysti, oltiinko silloin Natossa vaiko ei. Nato toimii Suomesta käsin ja Suomen osallistumista vaatien vähät välittämättä siitä, miten paljon Suomen kaupunkeja ja infraa tuhotaan. Ja koska Suomi on jo yhteensovittautunut Natoon, on luonnollisesti seuraavat hävittäjät Natoyhteensopivia eli käytännössä lähes varmasti jompi kumpi jenkkiläisistä tarjokkaista.

USA:ssa ryhdyttiin vuonna 1975 ajamaan liennytystä Neuvostoliiton kanssa. Tehtävän sai Henry Kissinger. Kaikki olivat messissä, että jee, liennytetään! Mutta mitä enemmän puhuttiin liennytyksestä, sitä vähemmän kansalaiset ja kongressi oli kiinnostuneita lisäämään varustelumenoja.  Kissinger muuten sai aikoinaan rauhan Nobelin siitä hyvästä, että oli lopettamassa Vietnamin sotaa (jonka USA oli jo muutenkin häviämässä). Hän kuitenkin oli sattumoisin aiemmin presidentti Nixonin Kansallisen turvallisuuden neuvostossa neuvonantajana ja suunnittelemassa useita raakoja sotatoimia Vietnamissa.

Silloin puolustusministerinä oli ekaa kertaa nuori Donald Rumsfeld. Tuleva Bushin hallinnon sotahaukka. Hän oli sitä jo tuolloin. "Historia osoittaa, että heikkous provosoi ja luo konflikteja sekä epävakautta. Meidän voimamme tuo maailmaan turvaa ja vakautta". Näin siis Rumsfeld vuonna 1975. Ja pelotteli sitten Venäläisten tulolla ja mahdilla. Hyvin tuloksin. Myöhemmin hän toimi jälleen puolustusministerinä George W. Bushin hallinnossa. Hänen -75 lausumansa tuli oikein hyvin punnituksi. Epävakaus ja konfliktit maailmassa olivat ehkä huipussaan hänen puolustusministerikaudellaan. Irak on edelleen sikin sokin sekaisin, Syyria lähes raunioina. Lähi-Itä ja Afganistan jatkuvassa sotatilassa, eikä näissäkään Nato juuri muuta kuin seurasi ja ihmetteli vieressä.

Eräs Suomen kenraali evp. vähän aikaa sitten käytti haastattelussa tuota alussa olevaa vanhaa sanontaa. Tuo sanonta on jo tosi vanha. Se pitäisi muotoilla uudelleen. Näin: jos et halua sotaa, älä sitten valmistaudu siihen. Tai sitten: jos haluat rauhaa, älä liittoudu. Donald Rumsfeldille sanoisin: Missään eikä koskaan ole turvallisuutta kohennettu aseiden määrää nostamalla. Päinvastoin, turvattomuus on aina ollut suurinta siellä missä aseita on paljon ja niitä käytetään, riippumatta maasta tai maan kolkasta. Historia on osoittanut, että puolueettomat ja liittoutumattomat maat ovat yleensä myös konflikteissa ulkopuolisia.

Asevarusteluun käytettiin 1.740.000.000.000 dollaria vuonna 2015. Määrä ei tähän päivään asti ole taatusti vähentynyt. Aseet tuottavat köyhyyttä ja kurjuutta ja niiden ostaminen vie rahat paljon tärkeämmistä asioista, koulutuksesta, sivistyksestä, rakentamisesta, tieteen ja ympäristönsuojelun kehittämisestä. Ja aseet paitsi tappavat ja tuottavat kurjuutta ja köyhyyttä, ne myös tuhoavat historiallisia paikkoja ja muistomerkkejä ainiaaksi. Mikä aseilla tuhotaan, ei koskaan palaa takaisin.