Suomalaisuus - kallis ja pyhä asiamme

Toni Jalonen, Satakunnan perussuomalaisten nuorten viestintävastaava ja hallituksen jäsen, kirjoitti SK:n yleisönosastolla maahanmuuttokriittisyydestä ja mitä se puolueessaan tarkoittaa, ainakin hänen näkemyksensä mukaan. Eli hän suoritti jälleen yhden lukuisista maahanmuuttokriittisten näkemysten valkopyykkäysyrityksistä eli rasismista ja vihapuheesta puhdistautumisesta. Hän kirjoitti mm. näin:

"Maahanmuuttokriittisyydessä ei ole kyse vihasta, vaan rakkaudesta. Enhän minäkään erityisesti vihaa yksittäisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä, mutta rakastan omaa kansaani."

Niinpä. Tämä lause paljastaa ehkä enemmänkin kuin kirjoittaja halusi tai ymmärsi sen paljastavan, samoin tekee tämä:

”Jokainen täysijärkinen vanhempi ostaa omalle nälkäiselle lapselleen ruokaa ensin ja sitten vasta puolitutun naapurin lapselle uuden polkupyörän. Vihaako hän silloin sitä naapurin lasta?!”

Sitten hän sivaltaa presidentti Niinistöä ja muuntaa tämän sanoman eli vääristelee:

”…presidenttimme Sauli Niinistö sanoi, että laittomasti maassa olevien ihmisten piilottelu on hyväksyttävää, kunhan siitä ei vaan jää kiinni.”

Tosiasiassa Niinistö totesi sen, että hädässä olevien auttamista ei ole kriminalisoitu, ja että kirkon on hyväksyttävää auttaa paperittomia. Aivan kuuten kaikkia hädänalaisia tulee auttaa. Mutta sitten hän sanoi, että jos poliisi tulee kysymään kirkon tiloissa olevista paperittomista, mennään rajan yli, jos kirkonpalvelijat pyrkivät estämään poliisin työtä. Hän ei puhunut mistään kiinnijäämisestä.

Eihän tässä Toni Jalosen mielipidekirjoituksessa ole kyse asenteellisuudesta ensinkään. Ei tietenkään. Eikä vihapuheesta. Ei. Vain pelkästä rakkaudesta kansaa kohtaan. Kunhan se kansa on oma.

Mutta mikä on kansa? Tai mitä on suomalaisuus? Meistä nykyisistä suomalaisista varsin harva, jos kukaan on geneettisesti ns. puhdas suomalainen. Eikä sellaista ole olemassakaan. Suomi, kuten melkein kaikki Euroopan maat ovat olleet ja ovat läpikulkumaita. Itse asiassa geneettinen aineksemme on tutkimusten mukaan Euroopan maista heterogeenisimpia. Ei tarvitse omissa sukujuurissanikaan mennä taaksepäin, kun vastaan tulee saksalaisia. Länsirannikko on aina ollut ruotsalaisuuden vaikutuksen piirissä, kuten vastaavasti itäraja, joka on vuosisatojen kuluessa heilunut sinne tänne. Kaikki nykyiset suomalaiset ovat muuten matujen jälkeläisiä. Esi-isämme ajoivat aikoinaan silloiset kantasuomalaiset, lappalaiset, edellään pohjan perukoille. Myöhemmin näistä alettiin käyttää nimitystä saamelaiset, joka on samaa kantaa kuin sama suomi.

Sittemmin Suomesta lähti runsain mitoin kansalaisiamme muihin maihin elintason perään. Ilman tätä muuttoliikettä Suomessa olisi nyt varmaankin 7 - 8 miljoonaa ns. kantasuomalaista, mitä se sitten tarkoittaakin. Vuosien 1870 ja 1914 välillä 300.000 suomalaista lähti Pohjois-Amerikkaan elintasoa hakemaan. He ryhtyivät maahantunkeutujiksi. Tosin 100.000 palasi myöhemmin takaisin, muiden mukana oma esi-isäni. Olen siis matun ja paluumuuttajan jälkeläinen. 60- ja 70-lukujen taitteessa Ruotsiin elintasoa hakemaan lähti 50.000 suomalaista, mm. isosetäni, joka työskenteli pitkään Volvolla. Hänen perheensä jäi sinne, kuten suurin osa lähteneistä. Vuosien 1945 - 2010 välillä Ruotsiin lähti 573.000 suomalaista. Siinä sitä on maahanmuutto- tai maastalähtökritiikille paikka. Mutta tänne on siis palannut runsaasti muille maille vierahille lähteneitä. Paljon enemmän kuin se lyhyt vuoden 2015 lopun tulvahdus turvapaikanhakijoita. He eivät juuri ole olleet ongelma.

Kävin joku viikko sitten facebookissa keskustelua siitä, kuka on kelvollinen presidentiksi. Eräs totesi, että Laura Huhtasaari on ainoa ehdokas, jonka mielestä presidentin tulee olla syntyperäinen suomalainen. Voi miettiä, että miksi näin. Perustuslain mukaan presidentin pitää olla Suomen kansalainen. Jos tämä olisikin muualla syntynyt, mutta toiminut ja elänyt moitteettomasti ja ollut jo pitkään maan kansalainen, niin miksi presidenttiydelle olisi mitään estettä? Onko presidentti jonkinlainen geneettinen isä- tai äitihahmo? 

Sitten voi pohtia syntyperäistä suomalaisuutta. Aika monellahan ihan tavallisella suomalaisella esivanhemmissa tulee nopeasti vastaan muualla syntynyt. Onko maahanmuuttajien Suomessa syntynyt jälkeläinen syntyperäinen suomalainen vai tulisiko asettaa joku tietty sukupolviraja, jonka yli sukupuu tulee mennä kelvatakseen syntyperäiseksi suomalaiseksi? Onko tuon edellä mainitsemani esimerkin henkilön oma lapsi vielä suomalainen, vaiko edelleen esim. somali, vaikka tämän isovanhemmat syntyivät Somaliassa?

Jos nyt vaaditaan syntyperäistä suomalaista presidentiksi, niin kannattaa muistaa, että vasta Mauno Koivisto oli ensimmäinen Suomessa syntynyt presidenttimme. Muut olivat Venäjän alamaisina syntyneitä. Marsalkka Mannerheim, jota pidetään kansallissankarina, oli 30 vuotta Venäjän keisarillisen armeijan palveluksessa. Hänen sukunsa tulee Saksasta ja se kuului sen aikaiseen hienostoon, jonka piirissä suomalaiset olivat suunnilleen alempi laji. Jos tuolloin olisi ollut kansallismielisesti ajattelevia, olisivatkohan pöyristyneet tämän presidentiksi valintaa? L. K. Relander syntyi Laatokan rannalla, Svinhufvud oli ruotsalaista aatelissukua.

Keskustelussa, jota kävin, löytyi aika monta argumenttia sen puolesta, ettei sillä syntyperällä niin suurta väliä presidenttiyteen ole. Kansalaisuus tulee tietty olla, mutta se kansalaisuus on siis venyvä käsite näinä aikoina. Muuttoliikettä on ollut aina ja on nyt ilmastomuutoksen aiheuttamien sotien vuoksi lisääntynyt jälleen runsaasti. Syyrian sodassakin on paljolti kyse siitä. Ei nyt sentään kansainvaelluksesta vielä voi puhua, mutta katukuvassa näkyy hyvin se, mikä on näkynyt vähän aina maamme historiassa, että Suomi ei ole mikään pussinperukka, vaan ”niemi”, kuten Juha Hurme kirjassaan maatamme kutsuu. Niemet ovat aina paikkoja, joihin tullaan, joista lähdetään ja jonne usein jäädään.