Presidentit maallistuvat

En tiedä, mikä on Alexander Stubbin henkilökohtainen vakaumus. Ei sillä ole niin väliäkään, mutta koska hän on tasavaltamme presidentti, kiinnostaa kyllä se, miksi hän jatkoi Niinistön tiellä toivottamalla ensimmäisessä uudenvuoden puheessaan ”jumalan siunausta”. Stubbin esiintymisiä ja kirjoituksia seuranneena en ole nähnyt mitään viitettä hänen ns. henkilökohtaiseen uskoonsa.

Tuo jumalan siunuun toivottelu ei kuitenkaan ole mikään kiinteä perinne. Uudenvuoden puheista 58 on ollut ilman siunauksia ja vain 26:ssa puheessa on siunauksia jaeltu. Niinistön aikana jo oli Suomen uskovaistilanne se, että vain noin neljännes uskoi ja loput enemmän tai vähemmän sekulaareja tai muuten toisuskoisia.

Presidentit maallistuvat. Trendi on sama kuin muutenkin: uskonnon merkitys rapistuu Suomessa kuten yleensä kehittyneissä maissa, varsinkin länsimaissa. Viime presidentinvaalien toiselle kierrokselle meni kaksi henkilöä, joille uskonto ja jumala olivat ja ovat varsin kaukaisia asioita, eivätkä ilmeisesti juuri kuulu näiden ajatusmaailmaan. Kolmanneksi sijoittui henkilö, joka on julkisesti ilmoittanut olevansa ateisti. Tosin sellainen ateisti, joka on lukenut lapsilleen iltarukouksen ja joka ilmoitti, että presidenttinä hän toivottaisi "Jumalan siunausta". Tosin näin ilmoittivat vaalien alla myös Stubb ja Haavisto. Jotain merkillistä tässä on. Suomen presidenteistä suurin osa on jättänyt hengen asiat sikseen puheissaan. Ja nyt eletään sentään 2020-lukua.

Onkohan kyseessä traditio siitä, että kirkoissakin papit rukoilevat Jumalan siunausta esivallalle? Kahden regimentin eetos, jossa täytyy ottaa huomioon myös se toinen regimentti, se eteerinen olento, jonka uskotaan tuolla jossain olevan. ”…Rukoilemme kaikkien niiden puolesta, joille on uskottu hoidettavaksi esivallan tehtäviä, jotta saisimme viettää levollista ja rauhallista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti”. Josko nämä sinänsä uskonnottomat presidentit tai siksi pyrkivät ajattelevat, että näin nyt vain kuuluu tehdä. Ja kun kerran Ahtisaari ja Niinistökin tekivät, vaikka olivat poliittisesti tyystin eri leireissä.

Suomi ja suomalaiset maallistuvat. Viime presidentinvaaleissa koko ehdokasryppäästä vähiten saivat kannatusta ne, joille uskonnolla on merkitystä ja jotka tunnustavat uskonsa julkisestikin. Kristillisdemokraattien ehdokas jäi hännille. Tämän kannatus vaaleissa oli yli 20 prosenttiyksikköä pienempi kuin on arvioitu kirkon oppien kertomaan Jumalaan uskovien osuuden Suomessa olevan. Tosin raamattupuolue on muutenkin marginaalipuolue, eikä sen näkyvin Raamatunheiluttelija ole ollut paras mahdollinen puolueen imagon nostattaja.

Tämä ei tietenkään ole sattumaa. Suomi on pitkälle kehittynyt demokraattinen maa, jossa heikoimmistakin pidetään ainakin periaatteessa huolta, maa, jossa on rakennettu turvaverkot ja saatu hyvinvointi jokseenkin hyvälle tasolle (tosin niitä nyt nähtävästi puretaan). Maat, joissa demokratia on kehnolla tolalla, olot epävakaat, elintaso alhainen ja hallinto on keskittynyt yhdelle tai sotilasjuntalle, ovat niitä, joissa uskonnon asema on vielä vahva tai uskovien osuus kasvussa, ja sekin johtuu lähinnä väestönkasvusta. Alhaisen elintason maissa ja ns. kehittyvissä maissa väestonkasvu pääasiassa tapahtuu. Ja näissä maissa kristittyjen lähetys- eli käännytystoimintakin tapahtuu.

Tällaisessa kehittyneessä maassa, kuin Suomi, ei ole oikein enää sijaa jumalille. Niitä ei tarvita. Oikeat ja jokaisen elämässä tuntuvat arvot ovat syrjäyttäneet kirkon sanoman. Viime presidentinvaalien tulos kuvastaa varsin hyvin suomalaisten keskimääräistä arvomaailmaa.

Suomi on sekulaari ja sekularisoituu edelleen. Mutta demokratiamme ja julkisvallan korkea-arvoinen edustaja, presidenttimme, toivottaa kuitenkin jumalan siunausta. Suomen perustuslain 6. pykälän ja yhdenvertaisuuslain mukaisesti voisi odottaa presidentiltä katsomuksista neutraalia uudenvuodenpuheensa lopetusta. Minä ainakin odotan. Tosin ei se mielenrauhaani häiritse. Aivan sama, jos joku uskova haluaa rukoilla puolestani. Senkun.

------------------- 

Lisäys:
Nyt jo "ammoinen" presidentti Urko Kekkonen kirjoitti aikoinaan, että olisi eronnut kirkosta, jos ei olisi ollut pressa. Erään mielestä Kekkonen olisi toivottanut "vanhaan tapaan korkeimman siunausta". Tutkin Kekkosen puheet finna-sivustolta. Ainoa kerta, kun hän mitenkään uskoon viittasi, oli vuoden 1959 puheessa tämä mietelause, joka joulutervehdyksessä oli hänelle itselleen lähetetty: "Katso taaksepäin: kiitä. Katso eteenpäin: luota. Katso ylöspäin: usko."