Kesän luppoaikoina Facebookiin kirjoiteltuja kesäteräisiä teologisia ajatuksia. Julkaisin ne myös blogissani sivustolla blogimetsa.fi. Tässä loput eli osat 13 - 17.
Eivät mitään uusia ja originaaleja keksintöjä, vaan näitä monet epäilevät Tuomaat ovat aikojen saatossa näitä pohtineet. Usein hiljaa mielessään, ettei olisi tullut kerettiläisenä grillatuksi pappien toimesta. Mutta edelleen näitä sopii pohtia. Suluissa julkaisupäivämäärä. Kesäteräteologi päättää tähän.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
13. Taivas ja Blåkulla (8.8.)
Kaikki uskonnot ovat man-made. Ihmismielen muotoilemia ideaaleja, joita lienee tarvittu kaoottisen maailman järjestämiseksi ja hahmottamiseksi tai sitten arrogantisti ihan vaan hallitsemisen apuvälineeksi. Kristinuskon kaikki elementit kertovat ihmismielen toiveista, ideaalista järjestyksestä, julmuuden oikeutuksesta sekä rikoksesta ja rangaistuksesta. Varsinkin rangaistuksesta. Ylimaallisen hyväksi kuvailtu jumala onkin kuitenkin pitkävihainen, huomionkipeä ja säälimätön.
Olen lukenut ja kuullut paljon tarinoita siitä, minkälainen taivas on. Tietysti yksi juttu on se, että siellä on kullatut kadut. Ja kirkkaus on valtaisa. Kirkkaus onkin yksi tyypillisimmistä Jumalaa ja Hänen Valtakuntaansa kuvaavista sanoista. On selvää, että pimeys EI voi vallita paikassa, jossa on rauha, rakkaus ja ihanuus. Mutta onko siellä todellakin kirkkaus? Onko Jumala ja Jeesus, yhdessä tai erikseen, niin kirkas, ettei sen kirkkaampaa ole nähty. Edes Hirosimassa ja Nagasakissa. Tietty vähän sofistikoituneemmat uskovat jättävät nämä kuvauksen vaivaantuneina sivuun ja kiertävät asian erilaisilla fiksuilla ilmaisuilla. Ettei tule liikaa esiin toive palkkiosta.
Blåkulla oli aikojen takaisessa Ruotsissa paikka, johon noidat lensivät bakkanaaleihinsa Saatanan kanssa ja jonne nämä roudasivat lapsiakin. Ruotsissa - ja Suomessakin siis - järjestettiin lukuisia oikeudenkäyntejä, joissa noituutensa tunnustaneet ja lapsetkin kertoivat, minkälaista siellä Blåkullassa oli. Paikkaa kuvailtiin kartanonomaiseksi isoksi taloksi. Siellä oli siis paljon huoneita, siellä tehtiin ruokaa, kirnuttiin voita, poltettiin viinaa ja hoidettiin karjaa. Ja tietysti se Saatana naida napsautti jokaista sinne ilmaantunutta noitaa. Porukkaa oli paljon pitopöydän äärellä. Siellä siis mässättiin, juotiin, tanssittiin ja pidettiin orgioita. Kuinkas muuten. Näitä noitia, jotka joko typeryyksissään, huomionhakuisuudessaan tai kidutettuna näitä noitasapattimenoja tunnustivat, sitten näine todistuksineen tuomittiin teloitettavaksi ja poltettavaksi. Papit muuten olivat kiihkeimpiä kovien otteitten vaatijoita.
Taivas, Blåkulla ja helvetti ovat kaikki tyynni ihmisten onnen kaipuun ja toisaalta raakuuden ja kostonhimon kuvajaisia. Noitajahdit lähtivät liikkeelle kristinuskon kiihkeydestä ja typerryttävästä paholaisen pelosta. Kaikki tyyten inhimillisiä asioita. Jumala kaiken päällä. Hyvin ihmismäinen otus inhimillisine piirteineen.
----------------------------------------------------------------
14. Vain noidat (12.8.)
"Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolanne Paholaisen juonia vastaan. Ennehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (Ef. 6:11 - 12)
"Noitanaisen älä anna elää" (2. Moos. 22:18)
Nämä olivat ohjenuorana suomalaisella Lorentz Creutzilla, kun hän toimi noituuskomission johtajana ja puhdisti valtakuntaa noituudesta Ruotsin puolella. Hän oli uskossaan luja ja myös yliopisto-oppinut. Morassa 12.8.1669 eli täsmälleen 350 vuotta sitten tämä noituuskomissio - totuuskomissio - tuomitsi kuolemaan 16 syytöntä ihmistä noituudesta. Lisäksi kymmeniä erilaisiin raippa- ym. rangaistuksiin. Pienet lapsetkin saivat raipparangaistuksia siitä, että olivat osallistuneet noitasapatteihin. 15 noitaoletettua teloitettiin 25.8. julkisella paikalla. Tarkoitus oli näyttää, että Jumalan rangaistukselta ei välty kukaan synnintekijä.
Creutzille ja muille jumalisille noituus oli totta. Myös siis yliopistollisen koulutuksen saaneille. Heistä oli ilman muuta selvää ja totta, että Blåkullassa surmatuista vauvoista keitettyä rasvaa siveltiin kaadetun lehmän kylkiin, istahdettiin sen mahan päälle ja lähdettiin sillä lentoon. Ei siis luudalla. Ja päämääränä tietysti Blåkulla, jossa Saatana piti riettaita menojaan. Yksi yhteinen piirre kertomuksissa oli juuri se, että Saatana oli kyltymätön ja astui jokaisen! Ja noitanaiset tappelivat paikasta jonossa. Ruotsissa tuolloin avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos ja ilmapiiri erittäin seksirajoittunut, joten ei ihme, että orgioita kuvailtiin. Ei pidä ihmetellä oppineittenkaan noitauskoa, kun miettii sitä, että vielä nykyään korkeasti koulutetutkin uskovat Saatanaan ja demoneihin, vyöhyketerapiaan, homeopatiaan ja enkeliterapiaan. 1600-luvulla maailma oli vielä jokseenkin selittämätön eikä syy-seuraussuhteita juuri tunnettu. Ainoa tiedonlähde oli Raamattu. Onneksi tiede ja valistus tulivat korjaamaan asiaa. Ilman näitä hätistelisimme vieläkin poikkeavia ihmisiä noitina. Tosin edelleenkin meillä vieroksutaan ja syrjitään poikkeavia.
Noitavainojen lopettamiseen vaadittiin Ranskan ja Englannin yliopistoissa oppinut ja valistunut mies, lääkäri ja tiedemies Urban Hjärne, joka piti Blåkulla-juttuja höpöhöpönä ja osoitti todistelut noitasapateista silkaksi huuhaaksi. Noitavainot päättyivät kuninkaan silmien alla Tukholmassa. Mutta viattomia uhreja oli tullut rumasti. Väkilukuun suhteutettuna ylivoimaisesti eniten Euroopassa.
Kumma kyllä noitavainoja Suomessa ei juuri ollut. Blåkullaa ei tunnettu. Ehkä jurot suomalaiset eivät nielleet sukkana noitasapatteihin lehmällä lentelyä. Onkohan niistä ajoista peräisin sanonta "ja lehmäkin lentää"? Noitaoikeudenkäyntejä käytiin ja kuolemantuomioita jaettiin lähinnä Ahvenanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Ahvenanmaalla jaettiin kyllä sitten sadistisen kihlakunnantuomarin johdolla kuolemantuomioita. Eroja alueissa Suomenniemellä oli. Savolaiset ja karjalaiset ei juuri kintaalla viitanneet noitiin. Ja hassu sattuma: näiden seuduilla eli vielä esikristilliset perinteet ja ortodoksisuus. Luterilainen uskonpuhdistus nähtävästi toi noitauskon mukanaan. Ihmekös tuo, heittelihän Luther itsekin mustepullolla demoneja kammiossaan.
Vaikka noitavainot lopahtivatkin, pysyi usko noitiin vielä pitkään. Aivan kuten vieläkin kristittyjen parissa usko persoonalliseen pahaan, Saatanaan, elää. Eikä sille uskolle loppua näy. Ja koska UT:ssa apostoli Paavali mainitsee noituuden yhtenä seikkana, joka estää pääsyn taivaaseen, on noituuden kaiketi oltava totta. Koska Raamattu on totista totta ja Jumalan sanaa. Turha kai mainita se, että monissa Afrikan maissa noituuteen uskotaan yhä edelleen kristinuskon tuputtamisesta huolimatta. Tai ehkä siksikin. Mutta ei vain Afrikassa, vaan joidenkin mukaan maailmassa on enemmän noitauskovia kuin koskaan. Vaikka kaikissa kulttuureissa onkin ollut kaikenlaisia räyhähenkiä ja muita katalia olentoja, on kristinuskolla ja aikojen takaisilla kirkonmiehillä pääasiallinen osa aikojen takaisissa ja kehittyvien maiden edelleen jatkuvissa noitavainoissa. Ja runsaassa määrässä viattomina teloitettuja miehiä ja naisia sekä pahoinpideltyjä lapsia.
------------------------------------------------------------------
15. Helvetti (14.8.)
Ikuinen rangaistus. Mielenkiintoinen ajatus. Vain sadistinen luonne voi edes ajatella ikuista rangaistusta, saati sitten tehdä siitä totta omassa mielessään ja julistaa sitä muille. Uskovathan uskovat löytäneensä totuuden. Ainakin jotkut. Myös totuuden hyvästä ja pahasta, palkinnosta ja rangaistuksesta.
Lestadiolaiset muiden fundamentalistien ohella pelottelevat lapsiakin helvetillä. Että uskoton tai väärin uskova joutuu ikuisesti tulijärveen. Lestoilla on itse asiassa kaikkein rajuin eetos helvetin miehittämisestä: he, noin 100.000 pelastuvat. Loput 7 miljardia (tai mikä luku tuomiopäivänä onkin) joutuvat helvettiin. Tulijärveen.
Yksi järjettömimmistä ja jäätävimmistä helvetin ilmaisuista oli eräitä vuosia sitten eräässä radio-ohjelmassa kuulemani erään nuoren tytön miete siitä, että hän pääsee taivaaseen, mutta hänen uskossa olemattomat perheenjäsenensä ja sukulaisensa ehkä eivät. Kun haastattelija kysyi, miltä moinen tuntuisi, vastasi tyttö, että nämä ikään kuin lakkaavat silloin olemasta, että näitä ei olisi ikinä ollutkaan olemassa. Helvetti olisi siis todellakin eeppinen "kadotus".
Helvetti, tulijärvi. Helvetille oli esikuvana aikoinaan Jerusalemin ulkopuolella ollut kaatopaikka, Gehenna, jossa poltettiin kuolleita eläimiä, teloitettuja rikollisia ja muuta jätettä. Siellä siis paloi tuli, eikä paikka liene ollut kovin viihtyisä. Sopiva paikka rangaistussiirtolalle. Alunperin muinaiset foinikialaiset uhrasivat siellä lapsiakin Moolok-jumalalle.
"Mutta ketä kiinnostaa totuus? Olen huomannut, että mitä korkeauskovaisempi on, sen enemmän rakastaa helvettiä. Vaikka helvettiuskovaisille rautalangasta vääntää, että Mark.16:16 ei ole sanaa kadotus, niin heidän mielestään siinä kuuluu olla ja kirkko on tehnyt oikein väärentäessään jaetta. Kadotus tarkoittaa heille helvettiä. He lukevat jakeen: ´Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan´." (Tapio Tuomaala 3.2.-19 oman Kotimaa24-bloginsa kommentissa)
Tuossa on ilmaistuna se, mitä itsekin olen jo kauan ounastellut: mitä uskovampi, sitä enemmän hekumoi rangaistuksella, joka kerran koittaa suruttomille. Mutta tämä kärjistäen. On siis niin, että täytyy olla valmiiksi sadismiin taipuisa luonne, että helvettiajatus tuottaa julkilausumatonta koston mielihyvää. Mutta on sitten ne uskovat, joille helvettiajatus on varmasti ongelmallinen. Miten selittää ja sovittaa yhteen hyvä jumala, kaikkivoipaisuus ja ikuinen helvettirangaistus? Rangaistuksen suhteettomuus ja epäreiluus paistaa silmiin kuin vaalimakkaraa tarjoavan ehdokkaan hymy.
Mutta helvetti paikkana ei ole kristinuskon keksintöä. Nimittäin jo vanhemmissa mytologioissa on tunnettu tällaisia kuolleitten paikkoja. Esim. Mesopotamiassa 2500 eaa uskottiin Kur-alamaailmaan, jossa hallitsi kuoleman jumala Nergal. Ja siellä kunnottomia sieluja piinasi galla-demonit. Tuttua kuvastoa. UT:n kirjoittajathan ottivat aikoinaan aineksensa muista mytologioista uutta mytologiaa kehitellessään.
Kristinusko on täynnä paradokseja. Yksi on se, että Jeesus käski rakastamaan vihollisia, mutta hän itse julisti kadotusta ja ikuista hammasten kiristystä - ja Gehennaan joutumista - omille vihollisilleen, joita siis olivat ne häneen uskomattomat. Toinen se, että on kaikkivaltias, kaikkeen pystyvä, hyvä jumala ja sitten on se helvetti, jonne ikuisiksi ajoiksi joutumisesta "pelastetaan", mutta vain sillä ehdolla, että uskoo Jesseen.
"Helvetin pelko katosi kuin tajusin, että olin jo vuosia elänyt helvetissä. Päätin erota sekä lsetadiolaisista että miehestäni". (ote Iltalehden 9.8. jutusta herätysliikkeistä lähteneistä)
Helvetti on sadismiin, omahyväisyyteen, kateuteen ja kaunaisuuteen taipuvaisen ihmismielen tuote. Ei mitään muuta. Tästä pelottelun kulttuurista olisi jo syytä päästä eroon.
-------------------------------------------------------------------
16. Herran pelko (16.8.)
Mitä olisi elämä ilman pelkoa? Ei niin mitään. Mitä olisi elämä ilman luottamusta? Mahdotonta. Eräs tuntemani fiksu kristitty totesi Herran pelosta, että "pelko on kunnioitusta luottamusta kohtaan".
Herran pelko mainitaan Sananlaskuissa ja Psalmeissa: "Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta." Sananlaskuissa jatko menee: "Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta." Sananlaskut on kirjoitettu vuosisatoja EAA. Nyttemmin ymmärrys kaikesta on lisääntynyt huikeasti, mutta pyhän tunteminen selvästi laskenut. Suurin osa uuden ajan tieteilijöistä, jotka ymmärrystä maailmankaikkeudesta ovat lisänneet, ovat uskon suhteen hällävälistejä.
Pelko on yksi inhimillisen toiminnan motivaattori. Ja ilman pelkoa ei koko ihmiskuntaa olisi olemassakaan. Jos oletetaan, ettei olisi pelkoa ja ihmiskunta olisi selvinnyt, voisi miettiä, olisiko moraaliakaan. Moni voisi käyttäytyä moraalittomasti. Monet kristityt ovatkin mieltä sellaista, että ilman Jumalan tuntemista (eli pelkoa) me eläisimme täällä täysin holtittomasti. Tässä katson, että kristinusko ulkoistaa moraalin. Nimittäin uskonnottomat ovat vähintään yhtä moraalisia ja eettisiä kuin uskovat. Itse asiassa vangeista suurin osa on kristittyjä ja vähintään tapauskovia. USA:n ns. raamattuvyöhykkeellä tehdään eniten rikoksia. Altruismi on vanhempaa perua kuin kristinusko.
Yhteiskuntia ohjaa myös lait ja varsinkin rikoslait, oli sitten kyseessä sekulaari tai uskonnollinen valtio. Eli tuomioita jaetaan täällä ajassakin. Mutta jos se tuomio odottaisikin Pietarin vastaanotolla, tuntuisi kummalta se, että vankiloissa on niin paljon kristittyjä.
Tuo "Herran pelko", joka siis on VT:n puolella pariin kertaan mainittu, tuntuisi olevan kirjoitettu siksikin, että joukkojen hallinta olisi helpompaa. Onhan uskontoja käytetty myös hallitsemisen välineenä. Ja käytetään. Jospa VT:n kirjoittamisen aikoina tuon lauseen tarkoituksena olikin hallitsijan totteleminen, eikä niinkään Jumalan? Jos hallitsija haluaa kuuliaisuutta velvollisuutena, vois se herättää kysymyksiä ja vastustusta. Mutta kun maallista sanktiota hirveämpi olisikin odotettavissa tuonpuoleisessa, ei rettelöinti kenties houkuttelisi niin.
IMO: Herran pelko ei ole viisautta. Eikä kristittyjen mainostamaa Herran ja luotujensa välistä rakkautta. Herran pelko ylläpitää feodaalisten ja hierarkisten systeemien olemassa oloa. Eikä se ole kunnioituksen ja rakkauden täyttämä vuorovaikutussuhde, vaan alistussuhde, jossa alaisella, joko johtajan tai jumalan, on pelko vain motiivina olla ns. ruodussa. Pelko on tila, johon ei liity luottamus tai rakkaus.
Ja sitten siihen perusongelmaan, joka kristinuskoon on sisäänkirjoitettu: jos jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa ja siis mikään ei ole mahdotonta, niin miksi sen luodun pitää pelätä rangaistusta? Jos hyvä, erehtymätön, kaikkivoipa ja oikeamielinen jumala olisi oikeasti luonut ihmisen kuvakseen, niin sittenhän tämä olisi sellainen. Samanlainen ja täydellinen. Mitään syntiinlankeemusta tai muuta mokaa ei taatusti olisi tapahtunut. Ei olisi tarvittu sitä Ihmisen Pojan teloituttamista ihmisten "pelastukseksi". Ei tarvittaisi rangaistuksia - eikä Herran pelkoa.
Vanhan testamentin jumala on kiivas, äkkipikainen, vihaa ja kostoa syytävä. Etnisiin puhdistuksiin valmis ja niitä vaativa. Kristityt sanovat, että Uuden liiton jumala on armahtavainen, lempeä ja pelastuksen jumala. Mutta Uudessa Testamentissa sanotaan, että "tuomionpäivä, vihan päivä on kauhistava ja se tulee pian".
Että olehan vainen luottavainen ja pelkäämättä, sinä kurja kuolevainen.
--------------------------------------------------------------------------
17. Jumala voi (21.8.)
Tämä päättyy nyt tähän. Kesä alkaa muuttua syksyksi ja luonto kuolee. Tai valmistautuu talveen. Joskus aikojen takaisessa teologiassa luontoa ja sen kuolemista syksyllä ja uudelleen heräämistä keväällä on käytetty perusteena sielun ikuiseen elämään. Kun ei luontokaan kuole, niin ei ihminenkään. Mutta ei siitä sen enempää.
Vaikka miten pohdin näitä, tulen aina samaan tulokseen: mahdotonta. Liian paradoksaalista. Liian hapokasta. Vilhelm Okkamilainen, joka pyrki aina kaikkein ilmeisimpään selitykseen ja jonka mukaan on nimetty periaate "Okkamin partaveitsi, sanoi jo satoja vuosia sitten paradoksinomaisesti: "Vain usko voi todistaa jumalan olemassaolon. Ammoinen kirkkoisä Tertullianus tokaisi sattuvasti jo kristinuskon aikojen alussa, että "uskon sen, koska se on niin järjetöntä". Jo siis joskus n. 1750 vuotta sitten. Järkeä ei sen jälkeen siihen ole tullut yhtään enempää.
Raamattu on Jumalan sanaa. Ja Jumalan on oltava totta, koska se Raamatussa ilmoitetaan. Tämän kehäpäätelmän mukainen nähtävästi on useimpien kristittyjen uskomusjärjestelmä.
Vanhassa testamentissa kerrotaan todella julmasta, kostonhimoisesta ja kaunaisesta jumalasta. Uusi testamentti kertoo samasta jumalasta, joka vaan nyt ei enää tee kansanmurhia eikä usuta omiaan niihin, vaan tappoikin oman poikansa "pelastukseksi". Hyvä ja kaikkivoipainen jumala.
Miksi evankeliumit ovat niin toisistaan poikkeavia? Miksi apostolit olivat kirjoitustaidottomia? Miksei kirjurit merkanneet tapahtumia ylös heti saman tien? Miksi tapahtumat kirjoitettiin vuosikymmeniä jälkeenpäin? Ja kreikaksi. Miksi monet kirjat jätettiin ulkopuolelle? Miksi Juudaksen evankeliumia piti piilotella? Miksi niin epätarkat ajoitukset? Miksi Jeesuksen mainitaan olleen "kuninkaallista syntyperää", mutta toisaalla kerskaillaan hänen köyhyydellään ja vaatimattomilla lähtökohdilla? Edes ristiinnaulitsemisesta evankeliumit eivät saa yhdenmukaista kertomusta. Jeesuksen oli synnyttävä jumalolentona neitsyestä (alkutekstissä nuori neito), että olisi puhdas synnistä. Mutta loogisesti Mariankin olisi sitten pitänyt syntyä yhtä neitseellisesti. Mutta Marian syntyperästä ei pyhissä teksteissä taideta juuri puhua.
Edes kaikille tuttua Augustuksen väestönlaskentaa ei ollut historioitsijoiden mukaan. Yhden verollepanon Josefus kirjasi, mutta sekin tapahtui vuosikausia väitetyn Jeesuksen syntymän jälkeen. Josefuksen pari mainintaa Jeesuksesta eivät ole kiistattomia. Niitä on voineet aikojen takaiset alkukristityt manipuloida. Jeesuksen syntymätarina on selvästi sepitetty. Eli ihmiset ovat kirjoittaneet ne ja kun nettiä ja sähköpostia ei ollut, toisistaan poikkeavina. Tutkijat ovat tuoneet esille UT:n ristiriidat ja virheet ilman, että kukaan teologi tms. ole voinut selittää muuten kuin metaforilla ja muilla epämääräisyyksillä. Miten näin epätäsmällinen kerronta voisi olla "jumalan sanaa"? Jos jumala on kaikkivoipa, niin olisi nyt edes tehnyt poikansa tarinasta vahvan ja murtamattoman. Mutta ei.
”Jumala voi”, sanotaan eräässä jo ammoin kuulemassani laulussa. Ja niin olen koko ikäni kuullut, että Jumala voi tehdä ihan kaikkea. Ja niin tekikin. Kerran pysäytti auringonkin, että Joosua saattoi hyvässä valossa suorittaa joukkomurhan. Mutta siinä laulussa lauletaan: "Jumala voi aina rakastaa pimeää, kurjaa maailmaa. / Jumala voi yksin karkoittaa pahuuden tään, joka varjostaa." Tosiasiassa jumala ei ole karkottanut yhtään mitään pahaa. ihmiset itse ovat tehneet pahaa vaarattomaksi, taistelleet vapautensa puolesta, rakentaneet yhteiskuntia, parantaneet asioita. Mutta pahoja ihmisiä on aina ja tulee olemaan. Niitä on omassa yhteiskunnassamme korkeillakin paikoilla. Siitäkin huolimatta, että kirkoissa joka sunnuntai rukoillaan esivallan puolesta.
Monet uskovat kiertävät VT:n ikävän jumalan UT:n uudella liitolla. Mutta kristinuskon dogmit nojaavat VT:n tarinoihin. Yksi on syntiinlankeemus. Adam siis haukkasi Evan (nainen) houkuttelemana omenan hyvän ja pahan tiedon puusta. Mutta miksi se kaiken voipa jumala istutti sen puun sinne? Miksi luodun ei ollut hyvä tietää hyvästä ja pahasta tiedosta, jos ne kerran olivat jo jumalan luomina olemassa? Raamattu on täynnä tällaisia absurdiuksia, joita uskovat yrittävät sitten selittää jotenkin.
Se, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, Jessestä eli varsinaisesta uskosta, on erittäin epämääräistä. Jää liikaa kysymyksiä ilman vastauksia. Uskossa luja tyytyy siihen. Hankalat kysymykset ja paradoksit liukenevat kaiken syleilevään uskon huomaan. Jumala kyllä tietää, itse ei tarvitse. Ja niinpä esittämiini kysymyksiini vastaus on usein: ”ei minulla ole vastausta”.
Kristinuskon mukaan Jumala on kaukaa viisas, kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Kesäteräteologi päättää siihen perustavaa laatua olevaan kristinuskon paradoksiin, jota ei voi järjellä selittää. Uskovatkin sen tietävät ja lukuisat kerrat olenkin kuullut tämän lauseen "sitä ei voi järjellä selittää". Eli jumalan tahto ja todellisuus. Jumalan hyvyys, kaikkitietävyys, kaikkivoipaisuus ja sitten paha ja "sielunvihollinen" eli saatana. Teodekian ongelma. Hyvän ja kaikkivoivan jumalan olemassaolo on silkka mahdottomuus. Mission impossible. Jäljelle jää vain tunneusko. Usko elää emootiossa.
Sampo Terho Kirkko ja Kaupunki -lehden kolumnissa 16.08.2016 kirjoitti: "Jos emme tunnusta Jumalan tahtoa, emme tunnusta syntiä tai kadotusta olevan olemassa. Silloin ei tarvita myöskään armoa tai pelastusta". Siinäpä se, jälleen yksi paradoksi oppineen kynästä: Jumala siis tahtoo, kuten tiedämme. Minä vain en pääse siitä mihinkään, että kaikkivoipaisen ei tarvitse mitään tahtoa. Tahtomiseen sisältyy se oletus, ettei tahto toteudu. Voiko sellainen olla jumala, joka tahtoo, mutta ei voi?
"Te olette rikkoneet minua vastaan! Tässä on poikani, tappakaa hänet, niin annan teille anteeksi!"
Kesäteräteologi päättää täältä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti