"Sotilaat ovat lähimmäisenrakkauden asialla."
Näin sanoitti kenttäpiispamme Pekka Särkiö Ylen Pisara- ohjelmassa 1. heinäkuuta.
Kun sotilas siis ampuu vihollisia hengiltä tai räjäyttää kappaleiksi, on hän
Jumalan asialla suojellessaan omiaan. Särkiö jatkaa: "Jumala ei katso hyvällä
sitä, että ihmisiä kuolee väkivaltaisesti." Niinpä niin. Mutta mitäs
tulivat tunkivat rajan yli. Ei Jumala käskenyt. Itsepä sitten saavat kärsiä.
"Kallis on Herran silmissä Hänen uskollistensa
henki", sanailee Särkiö ja jatkaa: "Jokaisen henki on yhtä
arvokas Jumalalle - erotuksetta". Mutta sota, ihmiskunnan onnettomuus,
muuttaa tietysti asian. Kaikki henget eivät sentään ole aivan yhtä arvokkaita
ja Herralle otollisia. Hyökkääjien henki on arvottomampi kuin omien ja Särkiön
eri maiden kollegoitten siunaamien sotilaiden henki. Ja Venäjän ortodoksikirkon
pappien pyhällä vedellä pirskottelemat aseet ovat tietysti Jumalan erityisessä
suojeluksessa Itä-Ukrainan ym. edelleen käytävien, mutta uutisoimattomien,
Vuoristo-Karabahin, Tšetšenian, Georgian ja eräiden muiden kahakoiden
taisteluissa.
Pekka Särkiö aloitti kuusi vuotta sitten kenttäpiispana.
Kenttäpiispa ei ole oikea piispa. Tämä ei kuulu kirkon henkilöstöön, vaan on valtion
ja puolustusvoimien virkamies. Valtio siis maksaa "piispalle"
palkkaa. Kenttäpiispa siis ei ole muuta kuin armeijan ylipappi. Ensimmäisiksi
töikseen heraldiikkaa harrastava Särkiö piirsi kenttäpiispalle vaakunan. Hän
esitteli sen aikoinaan Kotimaa24-palstalla, jossa hän edelleenkin kirjoittaa Pyhän
Hengen elähdyttämiä, henkistyneitä ja monipolvisia kirjoituksia. Kirjoituksista
huokuu vahva isänmaallisuus, usko - ja vahva homokammo. Kun Suomeen
vahvistettiin 2017 sukupuolineutraali avioliitto, oli se kenttäpiispalle
liikaa. Hän ruoti sitä näppärin sanakääntein ja siis tuomitsi typeränä Herran
tahdon loukkauksena koko homman. Hän siis teilasi demokraattisesti valtion
ylimmässä elimessä säädetyn lain - valtion virkamiehenä. Pokka pitää kyllä hyvin.
Seurakuntalainen -lehden mukaan vuonna 2015 teologisten
opintopäivien "piispan kyselytunnilla" hän ilmoitti, että avioliitto
ei ole tasa-arvokysymys, vaan teologinen kysymys. Että avioliitossa on kyse
instituutiosta, jolla on raamatulliset perusteet. ”Avioliitto on miehen ja
naisen välinen, Jumalan säätämä järjestys”. Tässä hän on hieman epätäsmällinen,
nimittäin Raamatussa ei puhuta avioliitosta yhtään mitään. Ja naimisiinmeno ja
"naimakauppa" on ollut aina lähtökohtaisesti sopimusoikeudellinen
asia. Ja tehty maallisista lähtökohdista.
Vuonna 2014 Särkiö kävi Moskovassa ja hän tapasi siellä
virkaveljensä, Venäjän asevoimien ylipapin. Hän hehkutti, kuinka Venäjän
armeijassa on runsaasti sotilaspappeja ja aina vain enemmän tulee. Ja kuinka
siellä opetetaan uskontoa ja ortodoksista perinnettä varusmiehille. Että
oppivat erottamaan oikean ja väärän ja hyviä arvoja. Siitä hän ei maininnut
mitään, että siellä on ollut ja on ilmeisesti edelleen hirvittävä kuri,
simputus ja kiusaaminen. Särkiö pahoitteli blogikirjoituksessaan sitä, että
Suomessa pohditaan sitä, keille ja mitä sotilaspappi saa opettaa.
Siitäkään Särkiö ei puhunut mitään, minkälaista Venäjän
armeijassa on homoilla. Tai ylipäätään ihmisoikeuksilla Putinin Venäjän
yhteiskunnassa. Eikä hänelle ollut pahoittelun aihe ollenkaan se, että Venäjä
oli vähän aiemmin miehittänyt Krimin niemimaan. Hänestä se oli kai ihan
"normal".
29.03.2015 Särkiö kirjoitti Kotimaa24:ssa: "Kaikilla
ihmisillä on jakamaton ihmisarvo. Tästä ei kuitenkaan suoraan seuraa, että
kaikilla olisi ilman muuta oltava oman suuntautumisensa mukaisesti oikeus
lisääntyä." Hän ilmoitti siis tavallaan kannattavansa pakkosterilisaatiota
ellei peräti eugeniikkaa. Ja toimenpiteen kohteista ei tarvitse esittää
arvailuja. Särkiö siis näin valtion virkamiehenä. Hän saa tehdä näin ja nostaa
veronmaksajien rahoista maksettavaa n. 85.000 euron vuosipalkkaa. Tässä tulee
mieleen se, että samankaltaisista syrjivistä lausunnoista ja twiitistä
Perussuomalaiset nuoret menettivät sinänsä aivan oikein OKM:n 115.000 euron
tuen. Pekka Särkiö on kirjoittanut avoimesti homoihin kohdistuvaa syrjintää
sisältävää tekstiä vuosikaudet. Mielestäni homoihin kohdistuvalla syrjinnällä
ja rasismilla ei juuri ole eroa.
Suomalaisista SS-miehistä oli keskustelua tämän vuoden keväällä.
Andre Svanström kirjoitti Hakaristin varjossa -kirjan, jossa hän lähteisiin
viitaten ja perustellen osoitti, että suomalaiset SS-miehet eivät suinkaan
olleet sivussa, kun SS raakuuksiaan ja sotarikoksia teki. Yksityishenkilöt
reagoivat ärhäkkäästi ja niin saivat niin tehdäkin. Onhan meillä mielipiteen
vapaus. Kenttäpiispa Särkiö bloggasi K24-palstallaan 19.3. kyseenalaistaen esitetyt
tiedot. Hän halusi palauttaa "kunnian" suomalaisille SS-miehille,
jotka nyt vain olivat isänmaallisia. Särkiö valtion virkamiehenä kirjoitti
pettävällä pohjalla mielipidekirjoituksensa ilman, että virka sitä olisi
edellyttänyt. Julkinen virka asettaa mielipidekirjoitukset erityiseen asemaan.
Voi pohtia, onko niitä korkean julkisen viran haltijan syytä julkaistakaan.
Itse olen sitä mieltä, ettei pidä. Julkisen viranhaltijan tulee pysytellä ulostuloissaan
tosiasioissa. Kenttäpiispankin sopisi kyllä virkauransa aikana pysyttäytyä
sotahistoriallisissa asioissa faktapohjalla, vaikka itse oma työnkuva
perustuukin antiikin aikaisiin mielikuvitustarinoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti