Kiribati ja ilmastohälytys!

Katselin Areenasta Ylen 10.6. lähettämän uusinnan parin vuoden takaa, tanskalaisen "Jätämme jäähyväiset - hukkuva maa" -ohjelman. Siinä kolme tanskalaista käy tutustumassa ja jättämässä jäähyväiset Kiribatille, joka kuulemma on hukkumassa mereen, koska ilmastonmuutos. "Kiribatin asukkaat kamppailevat jättiläisaaltoja ja nousevaa merenpintaa vastaan. Kaksi tanskalaista nuorta lähtee saarivaltioon sanomaan puolestamme hyvästit maalle, joka on jäämässä meren alle ilmastonmuutoksen takia.", kerrotaan ohjelman esittelytekstissä Areenassa.

Dokkarissa yliopistoprofessori ja pari jullia käy turistityyliin katsastamassa paikallista menoa vitsejä ja muuta mukavaa heitellen. Ja välillä vakavina ja huolestuneina puhumassa ikäviä asioita merenpinnan noususta. Ja sitten taas mennään ja naureskellaan. Ja juhlissa saadaan juotavaksi Coka-Colaa, kuinkas muuten. Aika kumma sekoitus viihteellistä mukadokumenttia, jota katsellessa pitäisi kai vähän "havahtua". Tässä haastateltiin myös maailman ensimmäistä "ilmastopakolaista". Nythän ei siis kuitenkaan ole vielä yhtäkään "ilmastopakolais" -statusta saanutta pakolaista. Sen sijaan sotia ja köyhyyttä pakenemaan lähteneitä on runsain mitoin. Ja tulee olemaan.

Tämä kyseinen ns. ilmastopakolainen on Ioanni Teitiota, joka vaimonsa kanssa lähti v. 2007 Uuteen-Seelantiin hakemaan parempaa elämää, mikä sinänsä ei ole kummallista. Me kaikki haluamme hyvää elämää, ja jos se on huonoa, niin sitä helposti lähtee hakemaan muualta. Niin täältä Suomestakin lähti 60- ja 70-luvulla hakemaan naapurimaa Ruotsista. Teitiota ja hänen vaimonsa saivat työluvat ja perustivat perheen. Vuonna 2011 viisumi sattui vanhenemaan epähuomissa. Näiden lakimies päättikin hakea perheelle turvapaikkaa ilmastonmuutoksen vuoksi. Että kun kotisaari jää veden alle. Kolmen vuoden jälkeen Uuden-Seelannin korkein oikeus hylkäsi turvapaikkahakemukset. Joten he joutuivat palaamaan. Tuon satunnaisen lakimiehen mieleen juolahduksen vuoksi Teitiosta tuli maailmankuulu, maailman ensimmäinen "ilmastopakolaien."

Sittemmin Der Spiegelin toimittaja teki jutun Teitiotan elämästä Kiribatilla. Siinä tämä mies joutuu  taistelemaan nousevaa merta vastaan ja "rukoilemaan jumalaa". Sittemmin paljastui, että toimittaja Claas Relotius oli sepustellut useita juttujaan suunnilleen hotellihuoneestaan. Kiribatilla hän ei ollut käynyt.

Jo joskus tämän vuosituhannen alussa kansainväliset ilmastoasiantuntijat ennustivat useiden atollisaarten, kuten Tuvalu, Carteret-saaret ja Kiribati, joutuvan kokonaan veden alle vuoteen 2015 mennessä. Siellä ne ovat edelleen, eikä näiden pinta-ala ole juuri muuttunut. Tosin eroosio vie rantaa monissa paikoin, mutta siltikin ne siellä edelleen ovat. Eivät ole kadonneet. Itse asiassa korallisaaret ovat kasvaneet koko historian ajan, vähän seuraten veden korkeutta, joka historiassa onkin noussut. Mutta ei nyt pitkään aikaan. Kiribatissa ongelmana onkin enemmänkin liikaväestö, kun sinne on muuttanut edelleenkin lisää ihmisiä. Sitten olematon yhteiskuntainfra ja siitä johtuva veden saastuminen. Monilla atollisaarilla eroosiotakin aiheuttaa aaltojen lisäksi ihan ihmistoiminta - dynamiittikalastus.

Ne tanskalaiset jäähyväisseikkailijat Kiribatissa kävivät uimassakin upeassa auringonlaskussa, jättämässä "jäähyväiset saaret syövän meren sylissä". Mutta paikka ja ajankohta oli huolella valittu. Eivät käyneet uimassa paikassa, jossa on kaikki mahdolliset yhdyskuntasaasteet, joka siis Kiribatin rannoilla on ongelmana.

Mutta kuka tahansa voi mennä Kiribatille tutkimaan ilmastokatastrofia. Netistä löytyy runsaasti matkatoimistoja, jotka markkinoivat "eksoottisia lomia" sinne, upeaan matkakohteeseen. "Kiribati sopii matkailijoille, jotka haluavat löytää uusia paikkoja, normaalien turistikohteiden ulkopuolella." Lentäenkin pääsee vaivattomasti, halvalla ja nopsaan. Napsu.fi. Sieltä vertailemaan ja tilaamaan.

Tuvalunkin piti hukkua. Ilma- ja satelliittikuvien vuosilta 1971–2014 mukaan Tuvalun pinta-ala onkin kasvanut 2,9% (Lähde: Nature-lehti 9.2.2018). Ja kas, Tuvaluun rakennetaan nytkin parhaillaan luksushotelleja rikkaille elämysmatkailijoille.

Ja takaisin Suomeen. Jo 2004 Ylen uutisissa peloteltiin lumettomilla ja harmailla talvilla jo muutaman vuoden kuluttua. Tämä perustui Arktisen neuvoston tuolloin julkaistuun raporttiin. Siitä on nyt viisitoista vuotta ja tuolloin ennustetut talvethan olemme nyt jo nähneet. Siis: ei enää lunta, vain harmaata pilveä, tihkusadetta ja kuraa ja kurjuutta. Odotan, että nyt kuluva kesä meillä täällä on helteinen, sateinen, kuiva, ukkosteleva, tuulinen, sateinen ja aurinkoinen. Odotan tulevan talven olevan luminen, räntäinen, tuulinen, kylmä, sumuinen ja viileä.

Epäilen, että koko "Jätämme jäähyväiset" -sarja on tehty sen idean ympärille, että antropologi Rane Willerslev pääsee matkustelemaan televisioyhtiön maksamana ympäri maailmaa. Ja tätä Kiribati-jaksoa me ilmastoahdistuneet kauhistelemme, mutta samalla vapautuneesti naureskelemme sankariemme seikkailuja ja illanviettoja Kiribatin eksoottisilla saarilla. Ilmastonmuutoshysteria onkin hyödyttänyt monia tahoja, tuulivoimafirmoja, aurinkokennovalmistajia, näitä lähellä olevia poliitikkoja, ilmastonmuutoskonsensuksessa mukana olevia tutkijoita, Al Gorea, joka lenteli ympäri maailmaa saarnaamassa epämiellyttävää totuutta ym. alarmisteja, jotka toimivat kuten monen karvaiset helvetin tulilla rikastuneet uskonnolliset tuomionpäiväsaarnaajat.