Katselin hetken pitkäperjantain aamun jumalanpalveluksen
televisiointia TV1:ltä. Siinä aluksi lapsikuoro Celesta lauloi
antaumuksellisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Kuoron jäsenet lienevät
kymmenen vuoden molemmin puolin. Monta minuuttia kestänyt laulu toisti
toistamistaan sitä vaivaa, joka Jeesuksella oli. Hänet käsistä ja jaloista
ristiinnaulittiin ja voi sitä kärsimyksen ja vaivan määrää. Ja lopuksi hän
heitti henkensä. Ja kirkon edessä valtavan kokoinen alttaritaulu, joka esitti
antiikin aikaista tavallista teloitusvälinettä, ristiä, jolla se Jeesus
roikkuu.
En nyt ymmärrä, miksi lapset pannaan laulamaan
teloituksella mässäilevää ja hekumoitsevaa laulua.
Toinen asia on sadut. En kyllä ole milloinkaan uskonut,
että hirveistä tapahtumista kertovista saduista lapset kärsisivät tai
traumatisoituisivat, vaikka jotkut kukkahatut ovat tällaistakin esittäneet.
Lapset ymmärtävät jo varhain sen, mikä ero on tarinoilla ja todella. Mikä ero on
väkivallalla todellisuudessa ja fiktiivisissä tarinoissa. Sadut esitetään juuri
tarinoina ja ne sisältävät usein jonkinlaisen moraalisen näkökulman ja ne
todennäköisesti auttavat elämänkatsomuksen muodostamisessa. Kristinuskossa ja
kirkon menoissa on se ero satuihin, että tapahtumat esitetään epäilyksettä tosina
ilman minkäänlaista kyseenalaistamisen varaakaan.
Kristinusko, kuten uskonnot yleensä, on paradoksien
kimppu, paradoksinen uskomusjärjestelmä. On kahdenlaisia uskovia kristittyjä.
Toiset ärsyyntyvät, kun noita paradokseja tuo esiin ja siten kyseenalaistaa
koko uskoa. Toiset ymmärtävät ne uskonsa paradoksit, mutta uskovat silti. Kristinuskon
paradoksit ihme kyllä vain vahvistavat uskoa. Kuten eräs Kotimaa24-sivustolla
aikoinaan minun kanssani näistä vääntänyt totesi, mitä enemmän minä todistelen
uskon paradokseista, sitä enemmän hän uskoo. Tämä muuten on varsin fiksu ja
mukava mies, jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja jonka kanssa olen useimmista
asioista samaa mieltä. Tapasin hänet taannoin parilla olusella ja oikein oli
rattoisaa. En epäile hänen järkevyyttään, mutta uskomme eri lailla. Tai hän
uskoo, minä taas olen uskonvajeinen.
Mutta hänenkään kanssaan emme liene pääsevän yhteisymmärrykseen
siitä, että kristinuskon jumala, joka on, kuten tiedämme,
omnipotentti ja kaikkitietävä, tekee merkillisesti tällaisen julman
spektaakkelin eli surmauttaa oman poikansa VAIN "pelastaakseen"
luotunsa. Eikö kaikkitietävä jo ikuisuus sitten tiennyt, miten tulee käymään.
Jos näin ja tämä vielä on kaikkivoipa, niin koko homma oli suunniteltu jo ennen
Adamin henkiin puhaltamista. Tai sitten, jos kävi niin, että Hänen
huomaamattaan nuo luodut alkoivatkin riiviöiksi ja syntiä tekeviksi, niin eikö
Hän olisi voinut hoidella koko homman kotiin ilman tuota näytöstä? Piece of cake
kaikkivoipalle. Ja mikä se paikka on, mistä ne luodut, me syntiset, piti
pelastaa? No helvetti tai kadotus tai oli mikä hyvänsä. Hänen tekosiaan sekin,
kaiken luojalta. Eli paradoksia toisensa perään koko uskomusjärjestelmä.
Kirkossa lapset laulakoon absurdeista asioista, jos siitä
pitävät, eikä siitä nyt suuremmin haittaa ole. Mutta kun kouluissa opetetaan
valtion määrittelemän opetussuunnitelman mukaisesti enemmän uskontoa kuin
biologiaa ja uskontoa vastoin kaikkia puheita opetetaan tunnustuksellisesti ja
ikään kuin todellisina historiallisina tapauksina, on kyllä jotain vialla.
Islaminuskoisten lapset menevät sitten omille ussantunneilleen oppimaan
toisenlaista totuutta. Ortodoksisetkin lapset menevät omille tunneilleen
oppimaan ortodoksista totuutta.
Tanskassa Ylessä esitetyn mainion Adam & Eva
-ohjelman, jossa uskova ja ateisti käyvät dialogia, mukaan alaluokilla
opetetaan omaa uskontoa enemmän kuin biologiaa. Suomessa peruskoulun koko
oppimäärissä uskonto ohittaa historian, joka siis on varsin eksaktia tietoutta.
Edellisen hallituksen opetusministerin linjauksen mukaan lukioiden opintosuunnitelmiin
tehtiin muutos sellainen, että historia jätettiin pois pakollisista kursseista,
mutta uskontoa ei.
Samat opettajat, jotka siis opettavat tutkittua
tieteellistä tietoa ja faktuaalista maantietoa, opettavat myös, että enkeli
ilmestyi paimenille kertoen Jeesuksen syntyneen ja Jeesus parantaa
halvaantuneen ja herättää monta päivää kuolleena olleen miehen tai tytön tai
käskee piirtämään "pyhän hengen". On siinä jotain absurdia. No,
useimmat oppilaat ottavat nuo kertomukset tarinoina, mutta kyllä siinä
aikuisten maailma voi näyttäytyä vähän kummallisena. Ja kyllähän siinä lapsen
taju absurdiuksista varmaan kehittyy. Toivottavasti.
Paradoksaalisesti nykyisin evlutperheiden lapset eivät
saa valita ET:tä, mutta Porissa ainakin yhdessä koulussa islaminuskoiset lapset
kyllä menevät ET-tunneille muiden jäädessä oppimaan evankeliumia ja sen ihmeitä.
Kolmantena päivänä hän nousi ylös. palasi takaisin
hetkeksi ja katosi tyystin palaamatta kahteen tuhanteen vuoteen. Ihmiskunta
vain jatkaa syntisyyttään. Kauhea kumulatiivinen painolasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti