Pieni syntiinlankeemuskertomus

Katselin pitkästä aikaa Werner Herzogin Kaspar Hauserin. Eräässä kohtauksessa papit tivaavat Kasparilta, oliko hänelle syntynyt "luonnollinen käsitys Jumalasta" ja että oliko hän pohtinut hengellisiä asioita vankeudessaan. Kaspar löydettiin siis aivan oikeasti 16-vuotiaana vuonna 1828 eräästä kellarista, eikä hän ollut nähnyt muita ihmisiä ilmeisesti koko siihen astisessa elämässään. Kaspar, joka sittemmin oppi puhumaan, vastasi papeille, ettei hän ollut ajatellut yhtään mitään ja että hänestä on mahdotonta kuvitella, että Jumala olisi luonut kaiken tyhjästä, kuten papit hänelle olivat kertoneet. Papit olivat pöyristyneitä ja käskivät häntä uskomaan ja lopettamaan uskon pimeisiin puoliin paneutumisen.

Herzogin Kaspar Hauser -elokuva, joka tositapaukseen perustuu, kertoo kuitenkin lähinnä ihmisten rajoittuneisuudesta ja jumittumisesta totuttuihin ja vallitseviin käsityksiin. Itse tulin korvajumipotilaana sohvalla maatessani miettineeksi taas pitkästä aikaa VT:n kertomuksia syntiinlankeemuksesta ja Jumalan kummista virheistä. Peräti kaksi kertaa Hän joutui pettymään luomuksiinsa, itse suunnittelemiinsa ja valmistamiinsa otuksiin. Tämä on uusintajulkaisu. Kirjoitin tämän v. 2011 Kotimaa24-blogistolle. Olen tuunannut sitä tähän vain hieman.

-------

(17.2.2011)

Pieni syntiinlankeemuskertomus

Viimeisenä luomispäivänä, kuudentena, Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja näki, että kaikki oli tylsää. Hän tuli luoneeksi ihmisen hyväksi olennoksi ja pahasta tietämättömäksi. Yksinkertaisesti ihmisestä tuli liian yksinkertainen. Se tyhmyri ei siis tiennyt mitään pahasta; hän tunsi vain hyvän ja sen mitä piti Jumalan hyvänä tahtona, ja kuuliaisena teki niitä kaikkia Jumalan hänelle luomia potentiaaleja. ”Ei herranen aika”, tuumi Jumala. ”Jo tässä on vietetty iäisyys tylsyydessä. Eikö nuo tomppelit nyt saa yhtään mitään mielenkiintoista aikaiseksi?”

Se nyt puuttui, että Jumalan ajankulukseen luoma olento ei tuonutkaan mielekkyyttä olemiseen ja tuupannut tylsyyttä tiehensä. Niinpä Hän päätti tehdä vielä yhden puun, eikä siitä tullutkaan mikä tahansa omppupuu. Sitten Hän antoi yhden ainoan käskyn ihmiselle, jota noudattaa: ”Älä syö hyvän ja pahan tiedon puusta, sillä jos siitä syöt, olet kuoleman oma”. Ja kun nuo Aatami ja Eeva olivat tyhmiä kuin nokian saappaat, piti laittaa vielä kärmes tekemään hyviä ehdotuksia, että viesti menisi perille. ”Ans kattoo ny mitä maanantaina tapahtuu”, tuumi Jumala ja meni tyytyväisenä sunnuntaitorkuille.

Ja kyllähän Jumalan nyt kelpasi. Jo alkoi tapahtua. Tuli alastomuus, tuli häpeä, tuli himo, tuli suvunjatkaminen, tuli kuolema, tuli hyvä ja paha, tuli sek… hmm, sille piti keksiä nimi. Hei, nimetkäämme sen synniksi. Juu näin tehdään. Näin kului pitkään. Ja taas tuli aika pitkäksi Jumalalle, vaikka veljesmurhia, sotia, kansanmurhia ja muuta olikin antanut ihmiselle askareeksi ja itselleen ajanvietteeksi.

Jotain kyllä piti keksiä. No, kun tämä ihminen on kuolevainen ja juuri sitä pelkää, niin antakaammekin tälle mahdollisuus pelastua. Jahas, mutta miten…? No tietysti, laitetaan poika asialle ja keksitään helvetti, ikuinen tulijärvi. Pannaan poika ristille ja kerrotaan ihmisille, että nythän on niin että teitin pitäisi elää nuhteettomasti eikä syntiä harrastaman, mutta kun ette te kurjat siihen kykene ja turhaahan se olisikin, kun kannatte jo perimässänne niiden kahden ensimmäisen tomppelin lankeemuksen, niin mitäs jos uskoisitte siihen, että poikani Jeesus on teitin ristiteloituksella verisesti ja tuskalla lunastanut, niin kenties ette kuolemanne jälkeen joudu sinne helvettiin, deal? Ja näin tapahtui.

Sitä Jumala vain ei laskenut eikä kaikkitietävyydessäänkään hoksannut, että sitten kun Herran päivä oli jo historiaa ja maanpäälliset ajat loppuivat ja ne uskovat taivaaseen nostetut saivat luonaan uuden henkiruumiin ja kaikki olivat yhtä hyviä ja nuhteettomia ja lakkaamatta kurkku suorana veisasivat Hänen kunniaansa, joutui Hän kestämään jälleen tylsyyttä ikuisuuden.

--------

J.K. (21.10.2017) Itse asiassa aivan niin, että ihmiset olisivat sitten parantaneet tapansa, ei tapahtunut, kuten hyvin tiedämme. Eli Luojamme on joutunut kolmasti pettymään luomakuntansa kruunuun, ihmiseen. Se eka oli siis se omppupuukiellon uhmaaminen ja toinen kerta ennen vedenpaisumusta ja melkein koko homman hukuttamista. Ihmiskunnasta suurin osa uskoo ihan kaikkea muuta kuin sitä mitä Jumala haluaisi. Ja tällä hetkellä esim. meistä suomalaisista lienee olevan uskossa kirkon tarkoittamalla tavalla vain noin neljännes. Eli huonosti on mennyt perille se Jeesuksen pelastussanoma tai Jumalan ns. pelastussuunnitelma. Muinainen kirkkoisä Tertullianus jo aikoinaan kyllä ilmoittikin, että vain pieni osa ihmiskunnasta pääsee taivaaseen. Muut joutuvat ilman muuta helvettiin. Näin oli Jumalan suunnitellut.

Niin, että mitäs ovat pököpäitä. Heitettäkööt kurjat sinne helvettiin käristymään ja miettimään ikuisesti omaa typeryyttään. Pelkkä kuolema, ikiuni ja unohdus, olisikin aivan liian helppo juttu näille Poikaan ja Lunastukseen uskomattomille kunnottomille.

Kaspar Hauser -elokuvan papit olivat aivan oikeassa sanoessaan, ettei uskon pimeisiin puoliin ole panetumista. Näinhän se on. Jos niin tehdään, tulee esille liian paljon hankalia kysymyksiä.

Ja loppuun on pakko panna yksi Jarla. Lupia kyselemättä, mutta en tee tällä fyffeä.