Perussuomalaista kaksi kansanedustajaa (*) jättävät Linnan juhlat väliin, koska osallistuvat 612-kulkueeseen. Toinen näistä, historioitsija siviiliammatiltaan, pitää myös puheen kulkueen yhteydessä. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra puolustaa näiden kansanedustajien valintaa. Näillä on siihen oikeus, kuten tietty onkin. ”612-tapahtuma on kaikille avoin ja poliittisesti sitoutumaton. Kyse on siis kansallismielisestä ja isänmaallisia arvoja korostavasta tapahtumasta”, toteaa Riikka Purra.
Omien kansanedustajiensa 612-tapahtumaan osallistumista puolustava Purra toteuttaa sitten luontevasti whataboutismia toteamalla, että entäs sitten, kun ”viime aikoina esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja on puhunut tapahtumassa, jota voidaan luonnehtia juutalaisvastaiseksi”. Hän tarkoittaa marraskuussa järjestettyä Palestiinaa tukenutta mielenosoitusta, johon Veronika Honkasalo osallistui. Mitähän muita esimerkkejä on?
Purra kuvailee 612-soihtukulkuetta kansallismieliseksi ja isänmaan arvoja korostavaksi tapahtumaksi. Tässä tulee esille kulkueen ydin. Se on siis kansallismielinen. Kansallisuusmielisyys on ideologia. Aate, kansallisaate, nationalismi. Se ei ole ongelmaton juttu. Se korostaa omaa kansaa, vaikka mikään eurooppalainen kansa ei ole mikään puhdas geneettinen ryhmä. Kanallismielisyys tai kansallisaate ei ole samaa kuin patriotismi. Isänmaallisuus tarkoittaa jonkinlaista lojaalisuutta syntymämaata kohtaan. Kansallisaate, nationalismi, sulkee pois muut ja toiset. Nekin, jotka asuvat Suomessa tai ovat ensimmäisen tai toisen polven suomalaisia. Kansallisaatteella ajetaan oman viiteryhmän etua muiden edelle.
Kansallisaate, nationalismi, on vähän kuin uskonnollinen aatevirtaus. Se on uskonnollinen entiteetti, joka on poliittinen ja etninen. Se toiseuttaa muut kuin oman etnisyyden. Siihen liittyy uskomuksia alkuperäisyydestä, patriarkaalisuudesta, valkoisesta ylivallasta ja heteronormatiivisuudesta.
Valkoisessa talossa työskennellyt Paul D. Miller on todennut: ”Nationalismi ei ole sitä, että rakastaa maataan. Se on argumentti sille, kuinka määrittelemme maamme, kuinka piirrämme sen rajat ja sanomme, kenelle se kuluu ja kenelle ei. Se on argumentti hallinnon luonteesta, tarkoituksesta ja sille määrätyistä tehtävistä”.
Mielenkiintoisesti ne, joita elähdyttää kansallisaate, eivät pidä palestiinalaisia ollenkaan kansana. Israelin hallituksen yksi ministeri on julkisesti ilmoittanut, ettei ole olemassa Palestiinan kansaa. Suomen kristityistä suurin osa on täysillä Israelin toimien takana ja väittävät, ettei ole Palestiinaa. Eikä sellaista valtiota pidä perustaa. Mutta ei ollut myöskään Israelia ennen kuin Iso-Britannia ja Ranska sen 1948 perustivat. Kansallisaate on syvästi poliittinen ideologia.
612-soihtukulkue on nationalistinen tapahtuma jos mikä. Ilmankos äärioikeistolaiset ovat ottaneet sen omakseen. Ja perussuomalaiset. Tapahtuman nettisivulla ohjeistetaan painokkaasti: ”Osallistujia kehotetaan kunnioittamaan tapahtuman luonnetta jättämällä kaikki poliittiset ja muut tunnukset kotiin”. Kuinkas muutenkaan. Eihän tällaiselle haluta minkään aatteen poliittista leimaa. Mutta itse tapahtuma on erittäin poliittinen. Se antaa ymmärtää, että Suomessa ei ole vapautta, eikä itsenäisyyttä. Se antaa hiljaisen, mutta näkyvän signaalin siitä, että Suomen pitäisi irrottautua EU:sta. Kansanedustaja Teemu Keskisarja, toinen soihdunkantajakansanedustajista, kirjoittaa tiedotteessaan, että EU-Suomi vuonna 2024 ei ole itsellinen eikä itsepäinen.
Perusteluinaan, miksi hän osallistuu soihtukulkueeseen, hän ilmoittaa kunnioittavansa kansallismielisyyttä ja karsastavansa kansallismielettömyyttä. Ja soihtukulkue liikkuu oikeaan suuntaan toisin kuin kättelyjono. Siis Linnan kättelyjono.
Eri asia on sitten se, kuinka paljon pitää arvostaa Linnan itsenäisyyspäivän juhlia. Itse olen laiskan välinpitämätön näihin näyttäytymisiin, joissa yleensä ns. menestyneet henkilöt sinne kutsuttuina hymyilevät ja yrittävät osua kameroihin kristallikruunujen loisteessa. Olen siis hällävälisti itsenäisyyspäivän juhliin nähden. Monille TV-lähetyksen seuraaminen on yksi vuoden kohokohdista ja niin olkoon. Itse olen jättänyt seuraamatta ne suunnilleen aina. Ei vain jaksa. Pitkästyn helposti ja nopeasti. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi itsenäisyyttä. Kyllä arvostan. En vain ymmärrä kansallismielisyyttä.
(*) EDIT 2.12. : Sheikki Laakso sai tarpeekseen ikävästä julkisuudesta ja päätti jättää menemättä koko kulkueeseen. Historioitsija Keskisarja ei kulje keskitietä, vaan järkähtämättömästi pysyy päätöksessään, vaikka mikä tulisi eteen. Ellei sitten poliisin päätös kieltää koko marssi tee tyhjäksi tätä isänmaallisuuden osoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti