”Hyökkääjä Marko Anttila on
tavallisesti lempeä jätti, mutta nyt yli 2-metrinen maajoukkuehyökkääjä näytti
myös rajumman puolensa. Anttila moukaroi Amurin Pavel
Dedunovin lähes tyrmäyskuntoon sen jälkeen, kun Dedunov oli
taklannut vaarallisesti Jokerien puolustajaa Alex Grantia.” (IL 5.9.)
Tavallisesti lempeä
jätti hurjistui, kun kaveria runtattiin. Siitä sai, mitä tilasi.
Urheilutoimittajan viesti tulee selväksi: se oli oikeutettu kosto ja sillä
nautiskellaan. ”Pavel Dedunov tippui
Marko Anttilan käsittelyssä”, kuten Iltalehden kuvateksti hienosti kertoo.
Minulta kysyttiin
taannoin, mitä jalkapallojoukkuetta fanitan. Olin vähän aikaa ihmeissäni, kun
en nopeasti saanut mieleeni edes joukkueitten nimiä. Millwall? -Se Timo Soinin fanittama
joukkue. Mutta siis eihän minulle ole. En ole koskaan ollut suuremmin
kiinnostunut ylipäätään urheilusta, saati sitten jalkapallosta tai jääkiekosta.
Kävin marraskuussa 2012 elämäni ensimmäisessä ja toistaiseksi ainoassa
liigaottelussa. Olen jääkiekkodissidentti. Nyt on alkamassa jälleen kausi. Mietin,
menisinkö kuuden vuoden jälkeen toistamiseen. Tukisin osaltani Ässien taloutta,
joka on solidi kuin tynnyrioluen ekojen vaahtotuoppien sisältö.
Jalkapallo alkoi
ammoin sellaisena pelinä, että kylien joukkueet pelasivat toisiaan vastaan. Ja
jääkiekossakin alun perin kylät, kaupungit tai kaupunginosat muodostivat
joukkueita. Nyt siitä ei ole juuri mitään jäljellä. Pelaajat ovat kaupan.
Suomalaisessa joukkueessa voi olla monta ulkomaalaistakin pelaajaa. Kyse on
siis enää silkasta viihdeliiketoiminnasta, joka käyttää urheilua välineenään. Jääkiekko
ja jalkapallo ovat siis liiketoimintaa. Liiketoiminta ei suju, ellei ole
kaupattavaa. Pelkkä peli ei riitä. Tarvitaan draamaa, draaman kaarta, vauhtia
ja vaarallisia tilanteita. Aivan kuten antiikin gladiaattoritaisteluissa.
Jääkiekkoilijat ovat nykyajan gladiaattoreita. Ja kun gladiaattoritaisteluita
käydään, tapahtuu loukkaantumisia.
Jääkiekko on lujaa,
nopeata, kiihkeätä ja fyysistä puserrusta. Ja sanovatpa liigan ja seurojen
johtohenkilöt ym. urheiluhymistelijät mitä tahansa, kuuluu jääkiekkoon
erottamattomasti väkivalta. Suurin osa yleisöstä tuleekin hakemaan juuri sitä;
väkivaltaisia elämyksiä, vaikka eivät sitä myöntäisi tai edes tiedostaisi.
Aivan kuten meistä monet saavat tarpeellisen adrenaliinipläjäyksen
toiminnallisista ja väkivaltaisista elokuvista.
Liiga on siis alkanut.
Myös uutiset rajuista taklauksista ja muista kolhuista alkavat. Mutta vain hurjimmista
uutisoidaan. Runkosarjassa pelataan 450 ottelua. Tiedossa on vähintään saman
verran aivotärähdyksiä. Lieviä aivovammoja. Joka viides pelaaja saa kauden
aikana päävamman.
Niin Tommi Kovanenkin
siirtyi seurasta toiseen, kunnes päätyi Rauman Lukkoon. Ei hän siellä pitkään
ehtinyt pelata, kun 26.1.2013 hänet taklattiin kuolleesta kulmasta laitaa päin
niin, että hänen pelit oli siinä sitten pelattu. Peliä oli kulunut 11 sekuntia.
Pää kolahti pleksiin, eikä sen jälkeen mikään ollut enää kuin ennen. Hän sai
aivovamman. Se muutti peruuttamattomasti hänen loppuelämänsä ja hänet itsensä.
Parin sekunnin tapahtuma ja Kovasesta tuli työkyvytön loppuelämäkseen. Jo
kuntopyörän kokeilu sai aikaan pahoinvointikohtauksen. Hän päätyi ”kuolemanlaaksoon”.
Aivovammaa ei heti
todettu, kun sitä ei edes etsitty. Lukon lääkärit pitivät Kovasen oireita
psyykkisinä ja ehdotettiin masennuslääkkeitä. Otettiin kyllä magneettikuvat,
joissa näkyi vain leuan murtuma. Niitäkään ei aluksi nähty röntgenissä.
Spesialisti ymmärsi mitä etsiä, jonka vuoksi otettiin koko pään alueen MRI.
Sieltä näkyi, että aivoihin oli tullut ns. diffuusi
aksonivaurio.
Kovanen ei juuri
voinut puhua oireistaan ja olostaan. Jääkiekossa on heikkouden merkki valittaa kipujaan.
Se ei vain käy. ”You´re fucking pussy”, oli eräs nimekäs valmentaja huutanut
eräälle ulkomaalaiselle pelaajalle koko joukkueen edessä, kun tämä ei enää
pysynyt jäällä pystyssä tällin saatuaan. Tämäkin joutui lopettamaan uransa.
Taklaukset ja kovat
otteet kuuluvat jäälle kuin jääkiekkouutiset urheiluruutuun. Tommi Huhtala
pääsi seuraamuksitta. ”Rumasta” taklauksesta hänet ajettiin suihkuun, mutta sen
enempiä seuraamuksia ei tullut. Pelin videotuomarina toimi Sakari Pietilä. Hän
ei vienyt asiaa eteenpäin eli toimittanut rangaistusvaatimusta liigan kurinpidolle.
Pietilä ei lähettänyt tietoa siitä Lukon toimitusjohtajalle ajoissa, joten
valitusaikakin meni umpeen. Valmentaja luuli toimitusjohtajan saaneen tiedon ja
reagoineen siihen.
Jääkiekko on bisnestä,
jonka sujuminen tulee varmistaa aina ja kaikissa tilanteissa. Ilman hyviä
suhteita ei mikään iso liiketoiminta ole mahdollista. Näitä suhteita ei sovi
vaarantaa. Sakari Pietilä oli Bluesissa pelanneen Huhtalan, sen sääntöjen
vastaisella taklauksella aivovamman aiheuttajan, isän hyvä kaveri. Liigan
toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorisen poika taas oli tuolloin Bluesin
urheilutoimenjohtaja. Näin siis oli selvää, ettei Pietilän mielestä ollut syytä
jatkotoimenpiteisiin. Näin se käy.
Joskus Liigassa tehdään
pieniä eleitä, jotta kuva vastuullisuudesta ja eettisten arvojen
kunnioituksesta kirkastuisi. Koska peleissä tuolloin oli ollut runsaasti rumia
ja likaisia tapahtumia, päätti Liiga antaa potkut toimitusjohtaja Vuoriselle.
Näin annettiin signaali julkisuuteen, että Liiga suhtautuu vakavasti
jääkiekkoväkivaltaan. Huhtalasta tehtiin sijaiskärsijä ja rikka, joka
siivottiin suurieleisesti sivuun. Onko peli siitä siistiytynyt, on sitten
toinen asia. Toisaalta lätkän kaksi hyvää veljeä voi olla yksi mies - SM-liigan
nykyinen puheenjohtaja Heikki Hiltunen on myös Vaasan Sportin puheenjohtaja.
Marko Anttila, joka
siis möyhensi Pavel Dedunovin, pelaa Jokereissa, joka on puoliksi
venäläisoligarkkien omistuksessa. Nämä ovat pumpanneet tuohon vuotavaan laivaan
rahaa kymmeniä miljoonia, joten käytännössä omistavat koko joukkueen. Veikkaus
sponsoroi eli tukee Jokereita vuosittain 200.000 eurolla. Pelaaminen KHL:ssä
eli venäläisliigassa ei ole Veikkaukselle ongelma. Sponsorituista päättää varatoimitusjohtaja
Velipekka Nummikoski (palkka 300.000 e/vuosi), jonka pääministerimme tehtävään
nimitti, kuten Jokereiden silloisen pääomistajan Hjallis Harkimon Veikkauksen
hallitukseen. Näin jääkiekko toimii hyvin, kun veljet ovat hyviä keskenään. Bisnes
luistaa. Paitsi tietysti Porin Ässissä, jossa hommat ovat menneet persiilleen
ja velkaa on rajusti, vaikka parilla edellisellä tilikaudella myytiin olutta
ohi kirjanpidon 120.000 euron edestä. Ässien mukaan normihävikkiä.
Toimitusjohtajan syytä koko sotku, huusi koko Ässien hallitus ja potkaisi
toimarin pellolle. Näin aina. Kun homma karahtaa kiville, ei peilejä, joihin
vilkaista, ole missään.
Tommi Kovanen jäällä taklauksen jälkeen (kuva: Ruutu Urheilu)
Tommi Kovaselle
aivovamma tarkoitti jäähyväisottelunsa, jonka juuri ja juuri jaksoi, vielä itsemurhayritystä,
jatkuvaa kuolemisen ajattelua ja lähtöä piippuhyllylle. Piippuhyllyllä
tarkoitetaan Moision mielisairaalan takaovea. Kovanen ei ollut mielisairas,
vaan aivojen etulohkon vamma saa aivot käymään ylikierroksilla, mikä sitten
vaikuttaa samoin kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Huhtala ei koskaan
pahoitellut tapahtunutta, eikä soittanut. Kovanen itse soitti sittemmin
Huhtaselle. Puhelun päätyttyä Huhtala sanoi, että ”hei, kiitti kun soitit”.
Kovat jätkät ei pyytele anteeksi eikä anteeksipyytöjä vaadi.
Lähde: IS 5.9. & Tommi Kovanen & Jenny
Rostain: Kuolemanlaakso (julkaistu syyskuussa 2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti