keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Korporaatiot ja yhteinen etu




Ministeri Sampo Terho käristeli tammikuussa blogissaan, että hallitustyö on pahimmillaan sen sortin kähmimistä. Kauhun tasapainoa. Kyttäillään toinen toistaan. Mihinkään sovittuun ei juuri voi luottaa. On käytettävä uhkavaatimuksia. Mikään ei ole luottamuksellista. Juttuja vuodetaan medialle heti, jos se vain palvelee poliittisia intentioita. Politiikka on aatteiden ja poliittisten päämäärien kaupankäyntiä ja vaihdantataloutta – tässä taloudessa voittajia vain eivät yleensä ole vähäväkiset tai muuten syystä tai toisesta voimattomat. Tässä taloudessa voittavat ne, keillä on eniten ääntä. Ja siellä, missä on eniten varallisuutta, on eniten ääntä, vaikka se ei juuri ääntä itsestään pitäisikään. Suomen demokratiassa äänestyksillä ei juuri ole merkitystä. Vähäväkiset eivät paljon äänestä ja kaikki suurimmat puolueet ovat korporaatioita, jotka käyvät kauppaa keskenään ja sopivat asioista etupiiriensä tahdon mukaan, ei tavallisten kansalaisten. Näiden suurten puolueiden kansanedustajista tulee korporaatioiden edustajia heti ensimmäisenä eduskuntapäivänään. Sampo Terho on kuvaillut Sinisten olevan etujärjestöistä riippumaton ja puoluepolitikointia vastustava liike. Näin varmaan onkin. Nyt. Jokainen uusi puolue on näin itsensä määritellyt aina.

Turkulainen Anders Blom on tehnyt väitöskirjan, jossa osoitetaan, että sisäpiirin lobbaajat, joihin kuuluvat talouselämän eliitin ja korporaatioiden edustajat, saavat sisäpiiritietoa, hallitsevat sitä ja vaikuttavat sen avulla. Hän kuvailee etujärjestöjen, eduskunnan ja valtioneuvoston yhteistyötä politiikan pyöröoveksi, jossa ministerit, kansanedustajat ja virkamiehet sujuvasti vaihtavat roolia ja hyppäävät liike-elämän palvelukseen. Tai etujärjestön, kuten viimeksi Kokoomuksen kansanedustaja Sanna Lauslahti Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi. Bisneksestä taas tullaan myös kansanedustajiksi. Korporatismi tuo siihen sujuvasti sulautuville hyviä ja hyväpalkkaisia duuneja tai eduskuntapaikan turvaamaan omien etuja. Ja korppihan ei toisen silmää noki. Kätevää.

En tiedä, mikä tässä on uutta. Onhan se ollut selvää jo pitkään jokaiselle, joka vähänkin on seurannut. Olen itsekin blogannut näistä jo useita kertoja. Varsinkin nyt sote-uudistuksessa tämä on ollut normikäytäntö. Eritoten kokoomuslaiset ovat tässä kunnostautuneet. Vähän aikaa tuolinvaihtoleikistä rutistaan, mutta sitten se jää taka-alalle ja homma jatkuu. Tietysti on hienoa, että tällaisesta tehdään virallinen väitöskirja, johon voi nojata, jos joku haluaa tuulettaa Suomen päätöksentekojärjestelmää, jota mielellään kehuskellaan korruptoitumattomaksi. Kuka muistaa enää, että Jyri Häkämies siirtyi ministerin paikalta Elinkeinoelämän keskusliiton johtoon?

Tämä korporatismi ja sisäpiirivaikuttaminen lähti liikkeelle viimeistään tammikuun kihlauksessa 1940, jolloin työnantaja- ja työntekijäpuoli ryhtyivät tekemään yhteistyötä. Ennen pitkää Ammattiyhdistysjohtajat istahtivat työeläkeyhtiöiden hallituksiin. Siis palkansaajajärjestöt kytkettiin osaksi korporatiivista omistajapolitiikkaa. Nyt työeläkeyhtiöiden hallituspaikoista puolet kuuluu työntekijäliittojen edustajille. Koska ammattiyhdistyspamput ovat mukana kuvioissa, heidänkin etunsa on ajaa työnantajaosapuolen kanssa saman tyyppistä lainsäädäntöä. Ja kuten on hyvin tiedossa, tai ainakin pitäisi olla, on ay-pomojen palkatkin merisuolaista johtajaluokkaa, ainakin isoimpien. Jos on monet olleet näkevinään, että SDP on jo pitkään ollut vaaleanpunainen versio Kokoomuksesta, johtuu se juuri korporatismista. Ei takavuosien konsensus tullut vain järkevyydestä. Se tuli siitä, että jotkut tahot hyötyivät ja saivat mahdolliset vastustajat (ay-liike ym.) istahtamaan samaan kelkkaan. Hyöty on hyvä motivaattori. Rakenteellinen korruptio on meillä tosiasia. Poliitikot puhuvat TV-kameroiden edessä muuta kuin Pori Jazzien ja SuomiAreenan vip-teltoissa ja suojassa yleisöltä.

Anders Blom on Eurofacts Oy:n hallituksen puheenjohtaja, toiminut Kokoomuksessa ja perustanut Perheyritysten liiton. Hän on itse myös lobbari. Väikkärin tekoon hän kertoo kuluneen 10 vuotta. Hän penkoi arkistoja, haastatteli kymmeniä vaikuttajia, entisiä pääministereitä, firmojen entisiä ja nykyisiä johtajia ja muita vaikuttajia. Kun tällaisen väikkärin tekee kokoomuslainen ja itsekin lobbari, luulisi sen olevan vakuuttaa tietoa. Jos työn takana olisi joku sosiologi, filosofi tai muu epämääräinen teoretisoija, saisi se ymmärtäväisen ylenkatseellisen kohtelun.

Tuntemani sattumatohtori (kuten hän itseään kutsuu) Jukka Helttula mainitsi facebook-kommentissaan kirjoittaneensa omassa väikkärissään, että ”jokainen meistä toimii oman etunsa pohjalta”. Niinhän se on. Se lienee evolutiivista, mutta sitä on myös sekin, että meillä on altruistisia vaistoja. Nämä molemmat käytösmekanismit liittyvät yksilön ja lajin selviytymiseen. Helttula jatkaa: ”Kun talouteen liittyvä oma etu on yhteneväinen jonkun toisen oman edun kanssa, liitytään yhteen. Syntyy kollektiivinen oma etu, josta syntyy korporatismi. Ja kun kollektiivinen oma etu ryhtyy sanelemaan, mikä sen mielestä tulisi olla myös toisten oma etu, niin ollaan kusessa”. Korporatismi tuottaa väistämättä konflikteja. Niiden ratkaisu tapahtuu joko voimakkaimman ehdoilla tai sitten kompromissina. Tai sitten kompromissiksi uskoteltuna. Hyötyjät jäävät pimentoon.

Kulttuuritoimijat ovat olleet yliolkaisia etujärjestöjen, liittojen, perustamisten suhteen. Kaipa siinä on ollut jotain puhdasotsaista ja ideologista - että toimitaan eettisesti oikein. Siinäpä sitten ollaan: ei sitä yhteiskunnan tukea juuri heru, kun ei ole lobbaajia eikä kovaa ääntä vallan kamareissa. Eihän suurten firmojen miljardien suuruiset yritystuet noin vain niille ole langenneet kuin Manun illallinen. Toivottavasti tämä tilanne alkaisi nyt muuttua. Olen kuullutkin, että kulttuurin pientoimijoiden parissa oltaisiin jo jotain liittoa kaavailemassa.

Anders Blom vaatii pelisääntöjä ja lakiin perustuvaa säätelyä eduskunnan aseman vahvistamiseksi. Että politiikan pyöröovi saataisiin pysäytetyksi. Onhan näistä puhuttu jo vuosia. Mutta saadaanko niitä, on toinen asia. Eihän hyviä eduntavoittelusysteemeitä mielellään suljeta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti