Ministeri Sampo Terho
käristeli tammikuussa blogissaan, että hallitustyö on pahimmillaan sen sortin
kähmimistä. Kauhun tasapainoa. Kyttäillään toinen toistaan. Mihinkään sovittuun
ei juuri voi luottaa. On käytettävä uhkavaatimuksia. Mikään ei ole
luottamuksellista. Juttuja vuodetaan medialle heti, jos se vain palvelee poliittisia
intentioita. Politiikka on aatteiden ja poliittisten päämäärien kaupankäyntiä
ja vaihdantataloutta – tässä taloudessa voittajia vain eivät yleensä ole
vähäväkiset tai muuten syystä tai toisesta voimattomat. Tässä taloudessa
voittavat ne, keillä on eniten ääntä. Ja siellä, missä on eniten varallisuutta,
on eniten ääntä, vaikka se ei juuri ääntä itsestään pitäisikään. Suomen
demokratiassa äänestyksillä ei juuri ole merkitystä. Vähäväkiset eivät paljon
äänestä ja kaikki suurimmat puolueet ovat korporaatioita, jotka käyvät kauppaa
keskenään ja sopivat asioista etupiiriensä tahdon mukaan, ei tavallisten
kansalaisten. Näiden suurten puolueiden kansanedustajista tulee korporaatioiden
edustajia heti ensimmäisenä eduskuntapäivänään. Sampo Terho on kuvaillut Sinisten
olevan etujärjestöistä riippumaton ja puoluepolitikointia vastustava liike.
Näin varmaan onkin. Nyt. Jokainen uusi puolue on näin itsensä määritellyt aina.
Turkulainen Anders Blom
on tehnyt väitöskirjan, jossa osoitetaan, että sisäpiirin lobbaajat, joihin
kuuluvat talouselämän eliitin ja korporaatioiden edustajat, saavat
sisäpiiritietoa, hallitsevat sitä ja vaikuttavat sen avulla. Hän kuvailee
etujärjestöjen, eduskunnan ja valtioneuvoston yhteistyötä politiikan
pyöröoveksi, jossa ministerit, kansanedustajat ja virkamiehet sujuvasti
vaihtavat roolia ja hyppäävät liike-elämän palvelukseen. Tai etujärjestön,
kuten viimeksi Kokoomuksen kansanedustaja Sanna Lauslahti Lääketeollisuus ry:n
toimitusjohtajaksi. Bisneksestä taas tullaan myös kansanedustajiksi.
Korporatismi tuo siihen sujuvasti sulautuville hyviä ja hyväpalkkaisia duuneja
tai eduskuntapaikan turvaamaan omien etuja. Ja korppihan ei toisen silmää noki.
Kätevää.
En tiedä, mikä tässä
on uutta. Onhan se ollut selvää jo pitkään jokaiselle, joka vähänkin on
seurannut. Olen itsekin blogannut näistä jo useita kertoja. Varsinkin nyt
sote-uudistuksessa tämä on ollut normikäytäntö. Eritoten kokoomuslaiset ovat
tässä kunnostautuneet. Vähän aikaa tuolinvaihtoleikistä rutistaan, mutta sitten
se jää taka-alalle ja homma jatkuu. Tietysti on hienoa, että tällaisesta
tehdään virallinen väitöskirja, johon voi nojata, jos joku haluaa tuulettaa
Suomen päätöksentekojärjestelmää, jota mielellään kehuskellaan
korruptoitumattomaksi. Kuka muistaa enää, että Jyri Häkämies siirtyi ministerin
paikalta Elinkeinoelämän keskusliiton johtoon?
Tämä korporatismi ja
sisäpiirivaikuttaminen lähti liikkeelle viimeistään tammikuun kihlauksessa
1940, jolloin työnantaja- ja työntekijäpuoli ryhtyivät tekemään yhteistyötä.
Ennen pitkää Ammattiyhdistysjohtajat istahtivat työeläkeyhtiöiden hallituksiin.
Siis palkansaajajärjestöt kytkettiin osaksi korporatiivista omistajapolitiikkaa.
Nyt työeläkeyhtiöiden hallituspaikoista puolet kuuluu työntekijäliittojen
edustajille. Koska ammattiyhdistyspamput ovat mukana kuvioissa, heidänkin
etunsa on ajaa työnantajaosapuolen kanssa saman tyyppistä lainsäädäntöä. Ja
kuten on hyvin tiedossa, tai ainakin pitäisi olla, on ay-pomojen palkatkin
merisuolaista johtajaluokkaa, ainakin isoimpien. Jos on monet olleet
näkevinään, että SDP on jo pitkään ollut vaaleanpunainen versio Kokoomuksesta,
johtuu se juuri korporatismista. Ei takavuosien konsensus tullut vain
järkevyydestä. Se tuli siitä, että jotkut tahot hyötyivät ja saivat mahdolliset
vastustajat (ay-liike ym.) istahtamaan samaan kelkkaan. Hyöty on hyvä
motivaattori. Rakenteellinen korruptio on meillä tosiasia. Poliitikot puhuvat
TV-kameroiden edessä muuta kuin Pori Jazzien ja SuomiAreenan vip-teltoissa ja
suojassa yleisöltä.
Anders Blom on
Eurofacts Oy:n hallituksen puheenjohtaja, toiminut Kokoomuksessa ja perustanut
Perheyritysten liiton. Hän on itse myös lobbari. Väikkärin tekoon hän kertoo
kuluneen 10 vuotta. Hän penkoi arkistoja, haastatteli kymmeniä vaikuttajia,
entisiä pääministereitä, firmojen entisiä ja nykyisiä johtajia ja muita
vaikuttajia. Kun tällaisen väikkärin tekee kokoomuslainen ja itsekin lobbari,
luulisi sen olevan vakuuttaa tietoa. Jos työn takana olisi joku sosiologi,
filosofi tai muu epämääräinen teoretisoija, saisi se ymmärtäväisen
ylenkatseellisen kohtelun.
Tuntemani
sattumatohtori (kuten hän itseään kutsuu) Jukka Helttula mainitsi
facebook-kommentissaan kirjoittaneensa omassa väikkärissään, että ”jokainen meistä toimii oman etunsa pohjalta”.
Niinhän se on. Se lienee evolutiivista, mutta sitä on myös sekin, että meillä
on altruistisia vaistoja. Nämä molemmat käytösmekanismit liittyvät yksilön ja
lajin selviytymiseen. Helttula jatkaa: ”Kun
talouteen liittyvä oma etu on yhteneväinen jonkun toisen oman edun kanssa,
liitytään yhteen. Syntyy kollektiivinen oma etu, josta syntyy korporatismi. Ja
kun kollektiivinen oma etu ryhtyy sanelemaan, mikä sen mielestä tulisi olla
myös toisten oma etu, niin ollaan kusessa”. Korporatismi tuottaa
väistämättä konflikteja. Niiden ratkaisu tapahtuu joko voimakkaimman ehdoilla
tai sitten kompromissina. Tai sitten kompromissiksi uskoteltuna. Hyötyjät
jäävät pimentoon.
Kulttuuritoimijat ovat
olleet yliolkaisia etujärjestöjen, liittojen, perustamisten suhteen. Kaipa
siinä on ollut jotain puhdasotsaista ja ideologista - että toimitaan eettisesti
oikein. Siinäpä sitten ollaan: ei sitä yhteiskunnan tukea juuri heru, kun ei
ole lobbaajia eikä kovaa ääntä vallan kamareissa. Eihän suurten firmojen
miljardien suuruiset yritystuet noin vain niille ole langenneet kuin Manun
illallinen. Toivottavasti tämä tilanne alkaisi nyt muuttua. Olen kuullutkin,
että kulttuurin pientoimijoiden parissa oltaisiin jo jotain liittoa
kaavailemassa.
Anders Blom vaatii
pelisääntöjä ja lakiin perustuvaa säätelyä eduskunnan aseman vahvistamiseksi.
Että politiikan pyöröovi saataisiin pysäytetyksi. Onhan näistä puhuttu jo
vuosia. Mutta saadaanko niitä, on toinen asia. Eihän hyviä
eduntavoittelusysteemeitä mielellään suljeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti