Sotea, Brexitiä ja rauhaa

Joku viikko sitten mietin, että mahtaako mikään näistä valmistua: Sote, Olkiluoto 3 ja Brexit.

Ei tilanne ole vieläkään oikein mihinkään edennyt.

Nyt on selvää, että maku-sote ei valmistunut. Mutta ei hätää, pian aloittaa uusi eduskunta ja hallitus. Sotesoppa pannaan taas tulille. Eli ei valmistunut. Valmistuneeko koskaan.

Brexitistä on nyt selvää se, että… niin mikä? Eipä taida oikein mikään. Nyt veikkaillaan, toteutuuko Brexit vaiko ei. Ketä vielä kiinnostaa? Minua kiinnostaisi kyllä nyt veikata, kuinka monta äänestystä brittien alahuoneessa asiassa vielä käydään. No, on Brexitissä nyt selvää kai se, että sitä tulee valmistelemaan uusi hallitus. Aivan kuten on käynyt ja tulee käymään Sotessa meilä. Kuten OL3:n lopullisen käyttöluvan myöntää.

OL3:sta on selvää nyt se, että on saatu lupa koekäyttää sitä. Jos se ylipäätään käynnistyy. Ja että ensi vuoden puolella sen pitäisi lykätä sähköä maailmaan. Toivottavasti. Ja toivottavasti VAIN sitä.

Me tarvitsemme aina asioita, joita vatuloidaan, kunnes jappastaan tai ei. Kun sote, maku, Olkiluoto ja Brexit kyllästyttävät, ja eduskuntavaalit ja uuden hallituksen juoniminen ovat loppujen lopuksi nopeasti ja pian ohi, jää meille ainakin ilmastonmuutos (ellei käy kuin Ruotsissa). Siitä ja sen torjumisesta, ilmastopaniikista ja pian meille kaatuvista uusista ympäristöveroista saamme nauttia pitkään. Aina niin pitkään, että tulee ähky. Ja koko ilmastonmuutos unohtuu. Mitähän sitten seuraavaksi? Onhan meillä myös islamisaatio, mutta sekin lienee olevan todellisuudessa panikoinnista ja huudosta huolimatta varsin yliarvioitua.

Kumma, ettei nyt olla enempää huolissaan todellisista uhista: ihmisen kehnosti suunnittelemista teknologioista ja automatisaatioista, joista pientä esimakua lienevat ne Boeing 737 Max –koneiden sakkausjärjestelmistä aiheutuneet maahan putoamiset. Uudet koneet. Ja sitten Naton laajenemisesta. Suomen todellisin uhkatekijä on Natovarustautuminen, mitä edustaa uusien hävittäjien ja laivaston korvettien hankkiminen. Hintalappu näille on valtaisa. Uhkia on ainakin kaksi: kansantaloudellinen ja ulkopoliittinen. Meidän ”rauhankumppanimme” Nato varustautuu sotaan ja samalla härnää Venäjää. ja me Suomi olemme siinä kalliilla hinnalla mukana. Tosin ne hävittäjät (hyökkäysvarustuksineen) ja korvetit ovat Pariisin rauhansopimuksen vastaisia, mutta vähät siitä.

Uusien hävittäjien hankinta on ilmoitettu maksavan 7–10 miljardia. Viimeksi Hornetit maksoi noin 5 miljardia nykyrahassa. Sen päälle jatkuvat päivitykset ja aseistukset ja vielä käyttö päälle. Hinta kaksinkertaistui. Sama tulee käymään uusissakin. 14 – 20 miljardia ja voi laskea varman päälle sinne kalliimpaan päähän. Onko todellakin pakko? Mistä rahat? Tuskin kuitenkaan yritystuista ja verovälttelystä, joihin uppoaa ja häviää yli 10 miljardia vuosittain. Ne rahat ovat pois tavalliselta kansalta ja köyhiltä. Paradoksaalisesti sotia käydään varsin paljon turvaamaan pääoman toiminta ja sen voitot. Mutta sodat ja niissä tarvittavat leikkikalut maksaa kansa.

 

Hakaniemen rannassa sijaitseva maailmanrauha -patsas, jonka vieressä patsastelen syksyllä 2018, jonka Neuvostoliitto aikoinaan meille lahjoitti, siirretään pian siitä pois. Joutaahan se. Aika kauheahan se on. Tosin onhan se liikuttavan naivi omassa julistavassa korskeudessaan. Mutta mitäpä "Maailmanrauha" -patsas enää siinä tekee, ylipäätään missään, kun maailman rauha on ollut ja on nyt entistäkin enemmän falskia ja höttöistä toiveajattelua.