torstai 28. maaliskuuta 2019

Lobbareiden käsikassarat


Tasan vuosi sitten uutisoitiin väitöstutkimuksesta, jonka mukaan taloudellinen eliitti saa sisäpiiritietoa, lobbaa lait ja hallitsee Suomea. Tämähän ei tietenkään ollut monille mikään uutinen, ainakaan niille, jotka politiikkaa vähän tarkemmin ovat seuranneet. Useimmilta kansalaisilta tällaiset uutiset jää kuitenkin lukematta.

Väikkärin tekijä Anders Blom on toiminut itsekin lobbarina ja tuntee asian. Hän kuvasi "etujärjestöjen, eduskunnan ja valtioneuvoston yhteistyötä politiikan pyöröoveksi. Siinä ministerit, kansanedustajat ja virkamiehet sujuvasti vaihtavat roolia ja hyppäävät liike-elämän palvelukseen". Mietin vuosi sitten, että näinkö tästä oikein väikkäri piti tehdä. Että eikö tämä nyt ollut jo kaikille selvää?

Esimerkkejä näistä on vaikka kuinka. Ja kuinkas ollakaan, useimmiten kokoomuslaisten piiristä. Pörriäisten ja elinkeinoelämän lobbausjärjestöjen rekrytointeja on tapahtunut menneitten vuosien aikan kiitettävän paljon. Uusin hyvä esimerkki tästä on nykyinen liikenne- ja viestintätoimittelijaministeri Anne Berner, joka nyt siis on virallisesti nimitetty SEB pankin hallitukseen. Ja kuinkas ollakaan, SEB on Kauppalehden mukaan ilmoittanut, että "Suomen ratahankkeet kiinnostavat". So it goes, kuten Kurt Vonnegut toteaisi tässä.

Näitä asioita on aina hyvä tuoda esille näin ennen vaaleja. Vaaleja, joissa suuri osa suomalaisista uskoo poliitikkojen jaaritteluihin "Suomen arvoisista teoista, Suomeen luottamisesta, vastuullisesta markkinataloudesta, yritysten yhteiskuntavastuusta, kaikkein heikoimpien muistamisesta, vanhusten elämän ehtoon turvaamisesta, valinnanvapaudesta, koulutuksen tärkeydestä" jne. Näitä pyöröovissa sutjakkaasti kääntyileviä takkiaan vaihtavia ja kääntäviä onkin sitten saatu. Ja jälki on sen mukaista.
Mutta on muistettava, että varsin suuri osa äänestysikäisistä jättää äänestämättä, noin 30 %. Aika suuri osa kansasta. Näiden äänestämättä jättämisestä kylläkin nämä pyöröovivirtuoosit, kaverikapitalismin apupapit ja muut vallan juovuttamat mestaroijat ovat ihan tyytyväisiä, vaikka ilmaisevat asiassa "huolensa" ja sitä oikein otsan rypistyksellä painottavat, jos kameroita on paikalla.

Mutta he, jotka äänestävät, äänestävät lobbareiden käsikassaroita, enemmän tai vähemmän, tiesivät sen tai eivät. Monet kyllä tietävätkin, vaikka eivät sitä tunnusta.

Kulttuuritoimijat ovatkin sitten olleet yliolkaisia tai peräti kehnoja omien etujärjestöjensä perustamisten suhteen. Siinäpä sitten ollaan: ei tukea heru, kun ei ole lobbaajia. Toivottavasti tässä tulisi jotain kehitystä: ei viitsisi lukea uutisia jonkun valtion yrityksen toimarin kymmenien tuhansien kuukausipalkoista samaan aikaan kun oma kulttuuritoimijayhdistys, myös sosiaalista hyvinvointia edistänyt, saa valtion tukea vuodessa vähemmän kuin tuo kk-palkka. Esimerkkinä vaikka Postin toimitusjohtajan palkka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti